Trixitan ja Integran saaga 6: Kaksi soturia (K18)

-Tänään ei muuta kun pari idioottia käynyt kimppuumme...Kuitenkin tapaus on jo tavallaan ratkaistu, Integra hymähti ja marssi Trixitan luokse: -Kiitos sinun. Kaltaisesi ihmiset saavat jopa minutkin ihmettelemään heidän tekojaan. Olen ylpeä siitä, että saan ihmetellä asioista.

Hetken aikaa oli mustahiuksinen hämillään Integran sanoista. Vasta hetken päästä hän oikeastaan tajusi edes jotenkin, mitä Integra tarkoitti kiittäessään mustahiuksista. Hän naurahti hiljaa rapsuttaen takaraivoaan:
- Eihän se mitään ollut..
Mutta miten niin hänen tekonsa saivat vaaleahiuksisen ihmettelemään..? Ei Trixita omasta mielestään mitään erikoista saanut aikaiseksi, mitä nyt listi vampyyrin tai kaksi silloin tällöin.

-Älähäs nyt..., Integra naurahti innokkaasti kaivaen taskustaan samalla sikarin ja sytytti sen. Tämän jälkeen hän alkoi oikein nauttien pöhkiä sikarin savua ilmaan.
-Täytyy aina niitä otuksia liistiä. Se on oikein niille., hän sanoi lisäksi oikein kovistyyliin.

- Saanen huomauttaa, etten ole ainoa, joka niitä kaataa, Trixita naurahti Integralle.
Tämän jälkeen hän pudisti päätään ja huokaisi.
- Niiden listiminen kuuluu vain henkiinjäämisen etikettiin.

-Oi kyllä! Fuuuuuuuh...., Integra sanoi korostaen intonaatiotaan ja pöhki sikarin savua ilmaan. Täytyihän hänen olla varsinainen kovanaama, varsinkin silloin kun oli käsittelyssä sikari, jota piti oikein nautiskellen polttaa. Integra välillä näytti jopa pureskeslevan sikaria. Liikainnostuminen oli kyllä Integralla todella harvinainen tunne, mutta se oli kyllä olemassa...

Mustahiuksinen nyökkäsi ja jäi taas miettimään laukomiaan sanojaan. Henkiinjäämisen etiketti? Pikemminkin opetettu temppu. Muutama päivä kidnappauksen jälkeen olisi nuori Trixita ilomielin jäänyt vampyyrien ja ghoulien ateriaksi, sillä ne muutamat ensimmäiset päivät olivat Trixitan elämän pahimpia. Niiden muistelu oli täyttä tuskaa, ja mustahiuksinen pudisti vaan päätään kevyesti puolelta toiselle karistaakseen ajatuksensa taka-alalle seuratessaan Integran sikarin polttoa kummissaan.

Integra poltti sikariaan ja välillä pureskeli sitä. Se oli hänellä tapanaan. Hän muisteli, milloin ensimmäisen kerran joutui maistamaan näitä maukkaita savukkeita.
-Olisipa tikkari..., Integra sanoi puoliääneen mumisevaan sävyyn. Se vahingossa lipsahti häneltä. Välillä käy niin, että puolet ajatuksista kakistuvatkin ulos suusta. Integra hiukan naurahti ja katsoi Trixitan kummastunutta ilmettä.
-Olenko sanonut jotain? hän kallisti päätään hiukan näyttäen enemmän kyseliäältä. Sikari oli edelleenkin suussa.

- Kyllä vain, Trixita sanoi ja jatkoi olkiaan kohauttaen: - Tikkaria tunnuit kaipaavan.
Mustahiuksinen toisaalta ei ollut varma, johtuiko Integran kysymys ilmestään vai omasta lauseestaan, joka ilmeisesti lipsahti ajatuksistaan ääneen. Sitä oli tapahtunut Trixitalle useammin kuin nainen sitä kuitenkin suostui tunnustamaan.

-Niin..eheheh... Totta. En ole pitkään saanut syödä tikkareita. Walter sanoo, että se tekee huonoa hampaille...Itsekin välillä vältän syömästä sellaisia liikaa, Integra kohautti hartejaan ja huomasi sikarinsa lyhentyneen. Hän heitti sen maahan ja sammutti sen tallaamalla. Sitten hän poimi tumpin maasta, jotta myöhemmin heittäisi sen roskien sekaan. Oli rumaa tietysti sotkea kaunista puutarhaa...

Trixita katseli toista kulmaansa nostaen vaaleahiuksista. Tikkarit kyllä kuluttavat hampaita tehokkaasti, mutta..
- Eivätkös sitten nuo tee yhtään parempaa hampaille..?, mustahiuksinen kysyi toiselta, katsoen litistettyä tumppia pää kallellaan.

-Nämä vasta hampaat tummentavat ja silti maistuvat hyville! Integra naurahti ja virnisti, kunnes pienen riehaantumisen takia iski jälleen kipuaalto. Integra painoi kämmentään takaraivoonsa ja murahti:
-Nrrgh...Joko taas?

Mustahiuksinen asteli Integran viereen ja kallisti päätään hieman katsoessaan vaaleahiuksista.
- Hmm, kaikki kunnossa, Integra? hän kysyi päätään pitelevältä naiselta.
Ei ettei Trixita olisi ollut huolissaan, mutta hän ei halunnut vaaleahiuksiselle tapahtuvan mitään, kun mustahiuksinen häntä vahti.

-Ei hätää...Päätä vain särkee ja se tuntuu jopa selkänikamissakin..., Integra vastasi ja hymähti Trixitalle. Integra ei itsekään tiennyt, vaikkuttiko tämä kipu mitenkään päänsärkyyn. Tuon tajuamiseen menikin jo muutama sekunti. Hitto vieköön! Ensin se ghoul ja sitten kunnon tälli! Täytyy käydä ottamassa kipulääkettä...
-Olisi kivaa, jos mentäisiin takaisin sisälle?... Integra näytti kyseliään näköiseltä hetken näyttäen jopa valkoiselta kuin lakana.

- Tottahan toki, Trixita sanoi nyökäten Integralle.
Seuraavalla hetkellä mustahiuksinen oli astunut naisten välissä lymyilevän välin umpeen ja tarjosi tälle tukeaan. Ihan täysin varma mustahiuksinen ei ollut Integran tilasta, joten Trixita kysyi vielä häneltä:
- Pääsethän pienen tuen avulla sisälle asti..?

-Kyllä...Kiitos..., Integra hymähti ja lähti Trixitan tukemana sisälle päämääränään kysyä Hellsingin suvun yksityislääkäriltä särkylääkettä ja selittämään nykyinen Hellsingin johtajan tila. Integra ainakin toivoi vielä parantuvansa, mutta jokin näytti olevan pahasti vinossa, jopa Edinburghin tehtävän jälkeen. Kaksikko asteli lääkärin työhuoneeseen, joka sijaitsi sitten ensimmäisen kerroksen länsisiivessä. Mies pongahti pystyyn hiukan ällistyneen näköisenä nähdessään kaksikon.
-Tohtori...Olisiko särkylääkettä? Integra kysäisi häneltä edelleenkin pitäen Trixtasta tukea.
-Hyvä jumala! Herra, olette vielä pahemmassa kunnossa!

Päästyään tohtorin huoneeseen Trixita jäi Integran tueksi samalla kun tohtori suorastaan lennähti seisaalteen. Mustahiuksinen päätti olla vaiti ja seuraisi tilannetta vaaleahiuksisen tukena toimien. Tohtorin huudahdus nakersi mustahiuksisen mieltä hiljaa.
- Miten niin pahemmassa kunnossa..? Trixita mietti itsekseen.

-Olette, sir, aivan kalmankalpea! tohtori juoksi kaapille ja alkoi sählätä sielllä etsien kipulääkettä ja samalla sanoen Integralle: -Voisitte istua sohvalle.
-Selvä.

Käänneltyään päätään hetken puolelta toiselle Trixitan vaaleat silmät löysivät tohtorin huoneen uumenista sohvan, josta tohtori ilmeisesti mainitsi. Sen enempää odottamatta muita kommentteja mustahiuksinen lähti saattamaan toista naista sohvalle. Sitä paitsi tuo Integran tokaisu kuulosti hyvinkin vihjaavalta.

Integra lysähti istumaan sohvalle vammautuneen mielisairaan näköisenä ja sanoi lääkärille:
-...Olen saanut turpaani taas.. Vaadin lääkettä...
Tohtori Trevelian huokaisi ja käveli Integra luokse antaen tälle pienen purkin, josta Integra kaivoi yhden pillerin suuhunsa. Samalla lääkäri kävi hakemassa vielä vesilasin Integralle ja sanoi:
-Eihän jatkuva tappelu kuulu omiin tarpeisiin.
-On pakko...Äläätsä?

Integran päästyä turvallisesti istumaan sohvalle Trixita valui sohvan vierelle seisomaan. Nojaten seinään selällään ja toisella jalallaan sohvan reunaan mustahiuksinen asetteli kätensä ristiin ja seuraili kaksikon sanan vaihtoja, vaikka vaaleat silmät katselivatkin rauhallisina lattiaan.
- Ei kuulu omiin tarpeisiin, jos ei itse aiheuta niitä teoillaan.. Viholliset ne ensimmäiset liikkeet tekevät, ja niihin yleensä vastataan.., Trixita tuumaili itsekseen pää kumarassa.

-Voi teitä...Suurtaistelun jälkeen olette jo aivan menneet sekaisin..., lääkäri tuumi pudistaen päätään, kun Integra joi pikku hiljaa vettä: -Eivätkö viholliset koskaan anna rauhaa teille?
Integra joi vesilasin tyhjäksi ja mulkkaisi hetkeksi lääkäriään ennen kuin vastasi:
-Olen kuin riivattu sielu...Minut halutaan tappaa...kaikkea minulta halutaan, eihän tietenkään tarvitse kokoajan olla hyökkäämättä vihollisen kimppuun tai pyörittämässä peukaloitaan Mooseksen tyyliin!
-...?
-Niin... Kyllä... En vain pidä vampyyreistä ja niistä saamarin örkeistä...Kuolkoon Helvetissä!

Hiljainen huokauksen myötä Trixita käänsi katseensa Hellsingin johtajaan kohti.
- Siksihän niitä pitää listiä sitä mukaa mitä niitä tulee vastaan, mustahiuksinen sanoi hiljaa laskien katseensa taas lattiaan.
Tottahan se oli, ja Integra oli jokin aika sitten sanonut samankaltaista itsekin..

-No jaa...Teille suosittelisin edes parin päivän sairaslomaa johtaja, lääkäri laittoi kätensä puuskaan sanoen Integralle: -Tilanne lienee vakava juuri siinä, kun osuitte puunrunkoon selkä edellä. Jos rasitatte itseänne liikaa, ette enää pääse omin voimin jaloillenne. Todennäköisesti, jos selkänikamat eivät ehtisi luutua ajoissa... Ymmärrättekö?
Integra katsoi tätä silmät pyöreinä joko yllätyksestä taikka shokista. Toisin niitä oli kumpaakin koko sinertävässä katseessa. Tämän jälkeen alkoikin suunsoitto.
-Eikä! Samperi! Integra lämäisi kämmenellään otsaansa ja päästi murahdukselta ja närkästykseltä kuuluvan äänen. Miten? Miksi minä? Enkö enää pysty...? päässäkin alkoi pyöriä tusinoittain kysymyksiä.
-Ymmärrän tunteenne, mutta suosittelen lämpimästi seurata neuvojani..., lääkäri sanoin sen jälkeen hiljaa. Integra näyttikin jo pikkulapselta, jolta juuri äsken vietiin jäätelö kädestä. Hänellä olisi pitkä aika levätä ja olla tekemättä työtä...

- Parempi ottaa levon kannalta ainakin pari seuraavaa päivää, Integra.., Trixita sanoi tyynesti nostaen katseensa takaisin vaaleahiuksisen tasolle.
Jostain pikaisesti selittämättömästä syystä mustahiuksisen mieleen muistui hämärien peitosta hänen äitinsä, ja kuinka hän oli saanut samankaltaisen varoituksen lääkäreiltä. Kyseessä ei kylläkään ollut vampyyrin hyökkäys, vaan mustahiuksisen oman isän tempaukset ollessaan vahvassa humalassa. Monta kertaa sai nuori ja ymmärtämätön Trixita katsella, kuinka seiniin lensivät niin pöydät kuin vaasit. Puolustaessaan ainoaa tytärtään mustahiuksisen äiti joutui usein kärsimään käsittämättömän paljon juopuneen miehensä käsissä..

Integra huokaisi ja sanoi sitten hiljaa:
-Selvä... Sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin tämä...
Hän sitten jollakin tavalla tempaisi itsensä ylös. Olo hiukan parantui särkylääkkeen vaikutuksesta. Nyt oli vain painuttava turvaan yläkertaan omaan huoneeseen, jotta ei tulisi turhia valituksia henkilökunnalta. Hän tämän jälkeen hymähtäen hiukan Trixitalle sanoi:
-Kaipa sitten autat minua menemään yläkertaan?