//Luku 1: Rasta Blasta//

Apollo hyppäsi ulos helikopterista, kun se oli laskeutunut pellolle. Lykaani veti keuhkonsa täyteen ilmaa rauhoittaakseen itsensä edes joten kuten. Ilmeisesti jokin pölyhiukkanen tai vastaava meni Apollon nenään, kun ihmissusi alkoi yhtäkkiä aivastella. Kohtauksen loputtua osa sotilaista saattoi katsoa lykaania kohti, jolloin Apollo taivutti kasvonsa tylyyn pokerinaamaan.
- Heinänuha, ihmissusi murahti hiljaa.

//Mitäköhän keksisi?

Sillä lailla siis..., Integra tuumi ajatuksissaan sitä miten organisoisi seuraavan vampyyrijahdin ja vilkaisi hetkeksi Apolloa kun tämän yhtäkkiä aivastavan. Tämä oli syyttänyt "heinänuhaa" siitä, joten Hellsingin johtajalla ei ollut muuta tekemistä kuin vain huokaista syvään ja kohauttaa hartejaan osoittamatta mitään suurempaa reaktiota noin yksinkertaiseen asiaan. Tuosta toisin vampyyrimetsästäjien johtaja yskäisi, sillä tupakan savu oli joutunut väärään kurkkuun. Integra vilkaisi hetken aikaa sikariaan ja nosti kulmaansa hiukan epäröiden jotain. Ihme kyllä, että selvisin tuosta karseasta yöstä..., hän ajatteli ja heitti sikarin maahan talloen sen jalkojensa alle. Kirottua! On kyllä vaikeaa keskittyä kun ei ole kartanossa asiakirjojen parissa... Toisin mitä muutakaan voisi tehdä, jos edellinen joukkuejohtaja kuoli enkä vielä siihen tietoon, että miehet selviävät ilman kunnollista komentoa... Integran oli siis helppo myöntää, että hän ei pitänyt siitä että hän oli täällä. Kotona oli tosiaan paljon parempi olla, mutta kun kuvittelee mitä sen ulkopuolella tapahtuu niin joutuukin tästä valitsemaan sen, että antaako hölmöjen sissien tappaa vampyyrit itse tai komentaa heitä tekemään sen. Valitettavasti, hän oli valinnut sen toisen vaihtoehdon joten siksi hän hermoili hitusen. No miksi ei? Kersantti Nagasakista ei ollut suurempaa hyötyä tappelussa ja itse hän meinasi tappaa itsensä huonosti suunnitetulla taktiikalla. Idiootithan ajoivat vihollisten päälle, jos ei ollut muita aseita. Integra pudisti päätään ja vilkaisi Apolloa toista kertaa.
- "Voin myöntää, että vampyyrimetsästys on hyvin stressaavaa", hän sanoi: - "Mutta sinä näytät enemmän motivoitunemmalta kuin minä. Kai se on hyvä niin".

Apollo ei voinut kuin katsoa Integraa päin ja hymähtää tämän kommentille. Vampyyrienmetsästys ei kyllä tuntunut lykaanista stressaavalta, se oli enemmänkin harrastus. Harrastus siinä missä kiekkojenampuminen tai lehtien selaaminen. Apollo niiskahti, sillä siitepöly kävi yhä hänen nenäänsä. Ihmissusi talsi ympäriinsä, pysytellen Integran lähettyvillä. Lopulta hän loi katseensa tähän salaperäiseen vaaöleaverikköön ja sanoi;
- Vampyyrienmetsästyshän on loppupeleissä hyödyllistä.
Apollo virnisti ylimielisesti perään, ajetellen; Ja pirun hauskaa.

Ainakin toistaiseksi kukaan ei härnää ihmiskuntaa varjoissa... Toisin tätäkin faktaa hiukan epäilen..., Integra ajatteli ja vasta lykaanille hiljaisella nyökkäyksellä. Toinen sai rauhassa miettiä asioita ylimielisesti niin paljon kun halusi, ainakin toistaiseksi.
- "Miten se sinua hyödyttää?" Integra hymähti salaperäisesti: - "Tapat mörköjä ja pari lisää, seuraavana iltana parisataa kuolanaamaista zombia... Jep, on se hiukan tylsää kun niiden määrä on rajaton mutta pärjääkö kaikkia heitä vastaan ihan yksin".
Hellsingin johtaja kohautti hartejaan ja huokaisi syvään lähtien kävelemään eteenpäin samalla tarkkaillen ympäristöä. Jokin vaivasi hänen mieltään, joten hän ei sen hirveämmin sanonut mitään tarkempaa yksityiskohtaa siitä hän meinasi sanoa, sillä totuushan on että hän ei ole puhelias henkilökohtaisista pohdiskeluistaan, olihan sentään itsepäinen välillä. Joskus hän ajatteli toistenkin puolesta, joskus vertaili itseään toisiin... jotain siltä väliltä.

Apollo tuhahti turhautuneena kuultuaan Integran kommentit.
- No, on se ainakin parempi kuin se jos nirhaisit ihmisiä huvin vuoksi, naaraslykaani sanoi painokkaasti, yrittäen hillitä itsensä. Muuten hän olisi varmasti käynyt huutamaan täyttä kurkkua.
- Ja jotkut vampyyrit ajattelevat, että ihmiset ovat kaatopaikkajätettä. Ilman ihmisiä ne verenimijät potkaisee tyhjää!
Tuohon mennessä Integra oli jo lähtenyt käppäilemään omille teilleen, tämä viileä viilipytty oli jo kaukana jostain syystä kiehuvasta ihmissudesta. Apollo murahti, kääntyi ympäri ja laittoi kätensä muristen puuskaan. Hän katsoi peltoja kohti, eikä voinut olla kiinnittämättä huomiota jänikseen, joka oli juuri joutunut kotkan kynsiin. Suuri lintu lensi saalis mukanaan kauas horisonttiin.
Kuin vampyyrit, Apollo mietti hiljaa muristen.

- "Meillä on kaikki valmista Integra!" Ryuu huusi Integralle seisten kädet puuskassa teltan vieressä. Sotilaat hänen ympärillään olivat syömässä välipalaa ja tutkivat aseitensa kuntoa. Integra vilkaisi kaukana huutelevaa kersanttia kohti ja huudahti tälle takaisin:
- "Hyvä homma ja nyt valmistautukaa ensi yön kohtaamiseen!"
- "Selkkis!"
Integra kääntyi katsomaan taivasta kohti miettien jotain harttaasti itsekseen, kunnes kääntyi kävelemään takaisin päin. Näin ollen hän käveli levottomasti edes takaisin, kunnes kuuli puiden pimeästä lehvustosta naurua. Vampyyrimetsästäjän vaistot käskivät hänen jähmettymään paikoilleen ja ihmettelemään mistä oli kysymys.
- "Alucard, sinäkö? Mitä sinä pensaassa kyttäät?" Integra sanoi viileästi nostaen kulmakarvaansa oudoksuen sitä, että vampyyrin pää tuli lehtien keskeltä näkyviin.
- "Tiedät kyllä, että vihaan aurinkoa", Alucard sanoi kiusaajan ilme naamallaan. Oletettavasti vampyyri odotteli innoissaan jonkinlaista toimintaa, koska kuitenkin verenimijä ei pitäisi siitä että kulkisi päivän valossa. Ei paahteessa kävely Alucardia sinänsä haitannut, mutta hän vain inhosi sitä. Integra puri ylähuultaan hermostuneesti, sillä vampyyri muutenkin käyttäytyi omituisesti vaikka kuuluikin hänen luonteeseensa. Ei vain Hellsingin johtaja oppinut tottumaan siihen.
- "Voi helvetti, helvetti".

Apollo ei voinut kuin katsella sivusta muiden tekemisiä. Sotilaiden syödessä välipalaansa lykaani huomasi mahansa kurisevan. Ihmissusi päätti olla välittämättä siitä. Ehtisi hän myöhemminkin käydä metsästämässä vaikka joitakin kasveja. Ajatus raa'asta lihasta ei mittäin ollut Apollolle mieluisa. Alucardin huomatessaan ihmissusi oli miltei syöksymässä tämän päälle, mutta tunnisti tämän. Apollo kuitenkin jäi vilkuilemaan vampyyrin suuntaan varautuneena ampumisasennossa, vaikka hänellä ei ollut edes aseita mukana. Apollo naurahti hiljaa reflekseilleen ja oli taas seisomassa kädet tiukasti puuskassa.

- "Pitääpi keksiä sinulle jotakin tekemistä ennen kuin... Hetkinen! Missä Poliisityttö on?" Integra puhui vampyyrille, mutta yhtäkkiä kysyikin vampyyriltä ihmetellen missä tämän pikkuinen apulainen oli. Tuota Integra Integra ei ole nähnyt jo muutamaan päivään tehtävän aikana.
- "Oletan, että hän pääsi vihollisen jäljille ja pian liittyy meihin".
- "Hm, en ole heti arvannut", Integra tokaisi.
- "Ehkä, olette hiukan väsyneitä. Kannattaisiko hiukan nukkua?" Alucard sanoi pimeä virhe kasvoillaan: - "Olette joka tapauksessa valvonneet viime aikoina todella paljon..."
- "En voi unettomuudelleni mitään, ainakin toissapäivistä muistellen", Integra pudisti päätään ja kohautti hartjejaan laiskasti: - "Edelleenkään emme tiedä kuka oli päässyt levittämään tietoa järjestöstäni Yakuzalle".

Apollo kuunteli ylikehittyneillä aisteillaan Integran ja punatakkisen vampyyrin keskustelua. Tämä "poliisityttö" jäi vaivaamaan ihmissutta, mutta se jäi taka-alalle itsehillinnän kanssa kamppailessa. Alucardin pimeä virne kertoi Apollolle enemmän kuin tarpeeksi tämän synkästä pedon luonteesta. Lykaania puistatti. Naaraslykaani käveli muutaman askeleen päähän Integrasta ja Alucardista, ihan uteliaisuuttaan. Hän päätti toistaiseksi pitää suunsa kiinni jyrkkiä mielipiteitään koskien. Kaipa neitokaisella on joku syy luottaa tuohon kävelevään ruumiiseen, ihmissusi ajatteli. Sitten hän hymähti hiljaa, ajatellen perään; Ihmiset ovat niin typeriä