Trixitan ja Integran saaga: "Kun hän oli täällä..."

Integra käveli Lontoon kaduilla ja päätyi kävelemään Baker Streetin kautta, ohi S. Holmesin museon ja useiden pienien kahviloiden. Aurinko oli laskemassa horisontin taakse, oli tulossa pian yö. Kaupungit kosteat ja lätäköiden peittämät jalkakäytävät surisivat, vieden vedet mukaan viemäreihin tämän sateisen päivän jälkeen. Integra pysähtyi ja katseli ympärilleen. Hänellä oli päällään miesten bleiseripuku. Pitkät vaaleat heiluivat kevyen tuulen mukana. Täällä ei ollut ketään. Kaikki olivat painuneet työpäivän päätteeksi koteihinsa. Miksiköhän Hellsing oli itse täällä? Hän tuli tänne vain yhden syyn vuoksi: kolmannen silmän takia. Se oli aistinut, että paikalle tulisi joku. Mutta kuka? Vihollinen kenties? Ei hätää. Integralla oli ainakin vain yksi ase mukana, luotettava rakas Walther PPK-pistooli.

Baker Streetin ja toisen kadun risteystä katseli vaalea silmäpari. Niiden ympärillä mustat, vielä sateesta märät hiukset laskeutuivat alas aina hoikan naisen reisien tasolle. Trixita oli saapunut Lontooseen muutamia päiviä sitten ja asunut Englannin pääkaupungin varjoissa. Kegelapan asteli varjosta esille ja kenkien osuessa lätäköihin antoi muille tiedon Trixitan läsnäolosta ja liikkeistä. Fehér roikkui piilossa helmaa kohti tummenevan takin peitossa. Esillä se vain aiheuttaisi kummastusta ja jopa pelkoa ohikulkijoiden silmissä. Kuitenkin Trixitan vasen käsi oli sen kahvan läheisyydessä, sillä hän aisti, ettei kävellyt yksin Lontoon kaduilla, vaikka ne autioilta vaikuttivatkin..

Integra kuuli jonkun liikkeen. En ole yksin... hän ajatteli ja pysyi edelleenkin rauhallisena kuin oli alussakin. Pian hän lähti jatkamaan matkaa. Yhtäkkiä hän huomasikin tummahiuksisen hahmon, joka oli tulossa vastaan. He lähestyivät pian toisiaan. Lähemmäs ja lähemmäs...

Trixita pysähtyi muutaman metrin päähän vastaantulleesta vaaleahiuksisesta hahmosta. Hän katsoi tuota vierasta hahmoa vasemman silmän piiloutuessa märkien hiuksien taakse, jotka samalla peittivät hänen vanhan arven, joka kyseisen silmän yli kulki. Naisen ilme ei värähtänyt suuntaan tai toiseen. Hän oli päättänyt kaupunkiin saapuessaan olla puhumatta kenellekään, tai aloittaa keskustelua vieraiden kanssa. Sen sijaan he saisivat aloittaa keskustelun, jos he sillä tuulella olivat.
Näitä katuja käyttävät siis muutkin tähän aikaan.. hän mietti itsekseen silmien tarkkaillen edessään seisovaa hahmoa.

Integra oli hetken vaiti ja sitten sanoi hiljaa:
-Oletko uusi täälläpäin?
En ole häntä nähnyt... hän ajatteli ja seisoi katsellen tummahiuksista naista. Vaikuttaa...epäilyttävältä... Integran pyöreät lasit näyttivät kiiltävän valon heijastuessa niihin.

Myöntävä ynähdys kuului Trixitan suupielistä samalla kun hänen pää taipui pieneen nyökkäykseen.
-Tulin Lontoon rajojen sisäpuolelle muutama päivä sitten.
Auringon valo häikäisi hieman mustahiuksisen toista silmää, mutta hiusten takana piiloitteleva vasen silmä pysyi valolta piilosta. Jotain hyötyä oli siis hänen "koulutuksesta". Tarpeen tullen toinen silmä näkisi vastapuolen liikkeet ja osaisi vastata niihin. Vaaleahiuksisesta naisesta mustahiuksinen ei kuitenkaan saanut minkäänlaista tuntumaa, joka voisi viitata hänen hyökkäävän kimppuun tai muuta vastaavaa.

-Vai niin...Sellaista, Integra tokaisi ja katseli ympärilleen: -Yö saapuu jälleen tunnin päästä ja kaupunki on jälleen pimeyden valtaamana. Siksi varmaan...
Hän katsoi Trixitaa silmiin.
-...kannattaa varoa, sillä täällä liikkuu hirviöitä.
Sanojensa jälkeen hän nappasi taskustaan sikarin, sytytti sen ja ryhtyi polttamaan.

-Antaa niiden tulla, Trixita lausahti melkein nauraen ja pyöräyttäen silmiään: -Olen varautunut kaikkeen mahdolliseen, mitä tämä maailma voi päälle heittää.
Hän kohdisti katseensa Integraan ja kallisti päätään aavistuksen verran.
-Mutta mitä kaltaisesi tekee ulkona jos tietää, mitä on tulossa? hän kysyi.

-Etsin jotakin...Minulla on vain jonkunlainen epäillys jostakin, Integra sanoi. En voi kertoa suoraan, että olen hirviömetsästäjä... hän ajatteli ja kuitekin kertoi paikallaolonsa syystä.
-Se kuullostaa tyhmälle. Enkä minä ole hullukaan. Näin näyn hirviöiden taistelusta tänään. Siksi olen täällä. Haluan tarkastaa, onko se todella niin tai tapahtuuko se muutaman minuutin päästä.

-Näyn? hän toisti Integran sanan toisen silmäkulman kohoten hieman ylemmäs.
Trixita asetteli kädet puuskaan ja silmäili Integraa hetken aikaa.
Tiedät siis, että jotain tapahtuu yöllä, ja haluat todistaa sen silmilläsi? Heh. Kuulostaa ihan minulta nuorena. hän tuumaili itsekseen. Aurinko oli laskeutunut ja pimeys hiipi taivaalla Lontoon kaupungin ylle.

Katujen lamput valaistuivat, jotta joku kuka tahansa pimeillä kaduilla näkisi jotain tiellään. Kuitenkin kaupungeissa oli pimeitä nurkkia, johon katulamppjujen valot eivät päässeet.

//+NPC//

Integra kohotti päätään. Nyt se alkaa... Kuului jonkun askelia. Tuntematon henkilö astui esiin. Hänellä goottilaistyyliset vaatteet. Miehellä oli tupakka suussaan ja hiukset pystyssä.
-Sittenkin olet tullut..., Integra sanoi hänelle. Miehen takana kuhisi lauma ghouleja. Heidän violetti katseensa kiilsi pimeässä. Mies virnisti niin, että kulmahampaat näkyivät ja sanoi:
-Sinäkö olet siis Hellsing? Olet melko säälittävän näköinen.
-Älä houraa, nilkki..., Integra sanoi hiljaa ja katsahti vieressä seisovaa Trixitaa "No niin! Siinä se on!"- ilmeellä.

Trixita seuraili hiljaa Integran takaa kaksikon keskustelua. Siinä samassa hän huomasi vieraan miehen taakse ilmaantuneet ghoulit, ja onnistui virnistämään itsekseen.
Uusia tuttuja joka kulman takaa, sepä mukava saalis tältä päivältä.. hän naurahti itsekseen.
Samassa Integra oli kääntänyt hetkeksi katseensa Trixitan puoleen. Kuin refleksistä hän kyyristyi hieman ja asetti vasemman käden takin helman tienoille. Se oli valmis vetämään Fehérin esille, mikäli tuo mies tai ghoulit liikahtaisivat naisen vapauden tielle.

Olisipa Alucard täällä...Homma olisi lienee hoitunut hetkessä... Integra ajatteli ja otti esiin pistoolinsa, jonka piti piilossa takkinsa alla. Vampyyri alkoi räkättää:
-Khähähähähä! Onko tuo sinun tykkisi?
-Älä naura. Varoitan, että hyvää tästä ei seuraa.
-Hähähähä! Ghoulit, syökää heidät!
Ghoulit lähtivät liikkeelle. Integra aloitti tulituksen. Jokainen luoti kaatoi yhden ghoulin. Sillä välin vampyyri loikkasi katolle. Hitto, se karkasi tonne ylös... ajatteli Integra vilkaessaan katolle ja sitten takaisin ghouleihin. Hetkinen...On idea! Integralle välähti ja hän juoksi sivuun huutaen katolle päin.
-Sinä siellä! Tule alas tai noudan sinut alas itse!
Ghoulit yrittivät lähteä hänen peräänsä, mutta törmäsivätkin Trixitaan...

-Ai te tulitte minua tervehtimään? Trixita naurahti hampaidensa takaa virnistäen, kun ghoulit olivat vain muutamia senttejä naisen kasvoista.
Törmäämisen sijaan Trixita loikkasi ghoulien tieltä pois, ja veti miekkansa takin piilosta. Sen valkea terä liikkui kevyesti ilmassa miekan kahvaa pitelevän naisen heilauttaen miekkaa puolelta toiselle. Viimein terä heilahti ghoulien kauloja kohti.

Vampyyri seisoi katolla ja nauroi. integra murahti ja yritti ampua sinne, missä tämä oli, mutta luodit eivät sinne saakka ylettäneet. Tähän tarvittaisiin haulikko tai kivääri. Integra kirosi itsekseen. Vampyyri pian kuitenkin hyppäsi alas hänen kimppuunsa. Juuri kun Hellsing yritti ampua tätä, hän huomasi, että pistoolista loppuivat luodit. Hän lähti juoksemaan pois päin. Vampyyri jahtasi häntä. Integra ryntäsi ghoulien väliin ja vampyyri perässä. Vampyyri sekoittui ghoulien kasaan ja joutui Trixitan tekemiksi leikkeleiksi. Integra loikkasi pois tuhkakasasta. Ghoulit ja vampyyri olivat tuhoutuneet.
-...! ihmetteli Integra ja ravisti vaatteidensa päältä pölyhiukkaset: -Läheltä piti... Viimeinen kerta kun juoksen hullun lailla.

Hiljainen naurahdus kuului vielä Trixitan suupielten takaa ennen kuin hän asetteli miekkansa takinsa alle piiloon. Suoristettuaan takkinsa hän katsahti Integraa hetken ajan kunnes käänsi muualle.
-Miksi juosta, kun kerta voi taistella? hän kysyi osittain itsekseen, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa, jotta Integra kuuli kysymyksen.

-Käsinkö noita vastaan on tapeltava? Integra murahti. Se ei ollut kiva vitsi.
-Noita varten on aina aseita...
Integra kirosi jälleen mielessään, koska ei ottanut varalta edes sapeliaan mukaan. Otusten tappaminen olisi helpompaa, mutta jos hän ottaisi vielä jonkun kätyreistään mukaan, taistelussa menisi hetki kohti voittoa.
-Kartanoonko pitäisi palata? Integra tuumi ääneen ja rapsutti takaraivoaan.

Mustia hiuksia kantava nainen kohautti olkapäitään ja katsahti olansa yli nähdäkseen Integran.
-Sanoit etsiväsi jotakin. Ilmeisesti se, mitä etsit, tuhoutui juuri äsken, Trixita sanoi tyynesti. Kuitenkin hänen silmissä leimahti jokin, ja lisäsi vielä: -Vai salaatko jotain, mikä olisi ehkä hyvä tietää?
Trixitan äänensävy oli muuttunut merkittävästi viimeisen lauseen lausuessaan. Se ei ollut sama ääni, kuin aikaisemmin. Sen sijaan se oli synkkä ja epäilevä, ja mahdollisesti uhkaava.

-Olen löytänyt etsimäni. Tällä informaatiolla selviän sitten seuraavina öinä..., Integra kohautti olkapäitään ja kaivoi taskustaan uuden sikarin, sillä edellinen ehti pudota suusta jonnekin "kahakan" jälkeen. Hän kääntyi Trixitan puoleen.
-Mitä juuri haluat tietää pienistä jutuistani? Integra kysyi rauhallisesti sytyttäen uuden sikarinsa. Hänen ei tarvinnyt pelätä muiden aiheuttamaa uhkaa, sillä hän oli melko kauan elännyt maailmassa, jossa kaikki oli melko uhkaavaa. Synkkyys ja epäillys oli kuitenkin eri asia kuin uhkaus.

-Mitä haluan-! Trixita ärähti, mutta käänsi saman tien katseensa maahan tuhahtaen ärsyyntyneenä.
Tyttönen, rauhoitupas nyt! Et ole siellä majassa enää, et ole ollut siellä enää puoleen vuoteen. Sieltä ei kukaan päässyt elävänä pois..! hän yritti rauhoitella itseään mielessään.
Samassa jokin valui hänen kasvojaan pitkin. Pikemminkin Trixitan kasvojen vasemman puolen yli, aina maahan asti. Vuotava neste piilottui värinsä ansiosta naisen mustien hiusten taakse.

Ei siis vastausta? Anna tulla. Kakista se ulos. Integra ajatteli ja samalla nautti sikarin poltosta. Se oli aina näin, silloin kun toiset kiukuttelivat, hän otti rauhallisesti, kun taas hän itse kiukutteli, muut ottivat rauhallisesti. Todennäköisesti hän on jäänyt johonkin kiinni... Integra mietti. Jos kerran hän osaa käsitellä mörköjä, niin on syytä tutustua hiuakn hänen alkuperäänsä. Mistäköhän aloittaisin?
-Ei tarvitse suuttua. Huomasinkin äsken jotain sinussa, Hellsing sanoi pöhkien sikarinsavua ilmaan.

Musta neste jatkoi sen vuotoa alaspäin. Trixita ei halunnut toisen näkevän sitä, joten käänsi päätään hänen suuntaan. Oikea silmä katsoi rauhoittuneena Integraa. Vasen puolestaan pysyi piilossa hiusten peittämänä.
-Ja mikähän se mainitsemasi jotain oli..? nainen kysyi toiselta samaa sukupuolta edustavalta.

-Olet kokenut taistelija. Silti yksinäänon liian raskasta olla. Tuon huomaa käytöksesäsi..., Integra sanoi ja yhtääkiä hänellä soi puhelin. Integra otti heti luurin esiin ja vastasi:
-Johtaja Hellsing puhelimessa! Mitä? Kyllä....Olen kaupungilla tällä hetkellä...Onko mitään löytynyt sieltäpäin?...Jaahas...Selvä on...Lähettäkää joku sotilas tänne tuomaan lisää varus...Ei pikemminkin toisin päin... Hakekaa minut mielummin täältä! Heippa!
Puhelun jälkeen hän piillotti puhelimensa takaisin taskuun sanoen:
-Mihin jäätinkään? Sanoin asiani, mutta mikäs sinuun iski?
Hän ihmetteli Trixitan omituista käytöstä.

Trixitan näkyvissä oleva silmäkulma nousi hieman ylös Integran puhelimen pärähtäessä soimaan. Oikeastaan se oli jo sitä ennen yrittänyt nousta, mutta se ei suostunut kohottautumaan vieraan nähden. Puhelun aikana Trixita pohti Integran sanoja.
Mitä muita vaihtoehtoja minulla silloin oli? Alistua heidän intohimoisille tahdoille? Kuolleen ruumiini yli..! hän ärähti itsekseen, pitäen huolen ettei Integra kuullut - ellei hän osannut lukea ajatuksia, siis.
Vastapuolen kysymykseen Trixita huokaisi hiljaa.
-Menneisyyden arpia. Henkisiä sellaisia, vaikka niitä molempia aiheutuikin muutaman sadan edestä, Trixita sanoi haikeana.

-Näinkö se on? Sääli..., Integra sanoi miettelisäästi. Jostain hänelle tuli mieleen isänsä kuolema, sen jälkeen tuli mieleen se, että Integran setä yritti tappaa hänet, mutta kuoli pian itse murhayrityksen jälkeen Integran kädestä. Hänelle jäi tästä jonkun verran traumoja, mutta ne eivät koskaan ole näkyneet ulkopuolelle. Trixitalle oli vissiin tapahtunut jotain omassa menneisyydessään ja hänelle oli vaikeaa jopa sanoa siitä ääneen, joten Integra antoi asian olla. Hän ei sentään voinut veikata, mitä toinen osapuoli ajatteli. Kuitenkin. Nilkkejähän on kaikkialla... Integra ajatteli lopuksi.