" Shut up, you renegade.. ~ "

Grawlilla oli kädessään komentopiiska ja hän lämäisi sillä Integraa päälakeen. Integra päästi murahdukselta kuullostavalta kivun huudon. Grawl taputti komentopiiskan päällä hänen otsaansa ja nosti tämän katseen komentopiiskan päällä:
- Kuuntele tarkkaan. En minä aio vielä sinua satuttaa. Parempi suostuisit ehtoihin.
- Miksi joutuisin teitä tottelemaan? Ensin ajattelitte minun nirhaamista sellissä ja nyt teette tieteellisiä kokeita. Jos omat kätyrini saavat tästä tiedon, te olettekin kaikki vaarassa kadota Helvettiin... Kääk!
Seurasi toinen isku komentopiiskalla. Grawl murisi:
- Pyysinkö sinun järkeilyäsi? En. Ainoa asia on se, että näytät mikä olet olevinasi ja sitten saan sinut tappaa!

Ereth veti hitaasti jotain omaa pientä rinkiä, kuunnellen Grawlin saarnaa Integralle, joka väitti vastaan. Vampyyri oli katsonut kokoajan toisaalle, mutta silti hän tunsi edes sen verran myötätuntoa kun kuuli piskan läimäisevän Hellsingiä uudestaan. Syvällä sisimmissään hänellä on myös muutakin myötätuntoa Integraa kohtaan, mutta edes hän itsekään ei tahdo sitä tunnustaa..

- Kirotut pedot. En aio luovuttaa teille. Minä en koskaan luovuta. Kuolen, mutten luovuta. Tämä kunniani vala vampyyrimetsäsjien suvun viimeisenä jälkeläisenä! raakui Integra Grawlille, jonka reaktio todella yllätti. Grawl närkästyi ja oli hämmillään. Integra tuijotti vihamielissään ihmissutta silmiin ja tämä oli kuin nähnyt siellä sinisenä palavat helvetin liekit.
- Sinä kyllä osaat puhua..., hän tokaisi ja kääntyi kävelemään ympäri laborotoriota. Integra seurasi katseellaan jokaista hänen askeltaan ennen kuin huomasi Erethin kauempana.

Ereth kuuli kuinka Integra huusi, ja oli sitten Grawlin lähtiessä lampsimaan laboratoriota ympäri, vampyyri kääntynyt katsomaan Hellsingiin. Juuri tuossa vaiheessa heidän katseensa kohtasivat, mikä kyllä nostatti Erethin kasvoille pienen punan.
".. Joo ja sä et sit nähny mua, okei?"

Integra nosti toista kulmaansa ja puri alahuultaan. Grawl sanoi:
- Hyvä on. Tehdään näin. Minä käyn hetkeksi johtajan luona ja sinä Ereth jäät vahtimaan tuota uiveloa.
- Nimeni ei ole mikään Uivelo, rakki. Nimeni on Integra Hellsing.
- Joo joo, ihan sama minulle, Grawl tassutteli ovelle ja katosi sen taakse.
No niin! Nyt tuon tyypin seurassa pitäisi...

Ereth mulkaisi oikein suurin silmin Grawlin perään, nostaen keskisormen pystyyn ja kääntyi Integran puoleen, huokaisten syvään ja naksauttaen niskansa, ottaen laiskasti askelia tuoliin sidottua Integraa kohti.
"Ei herran jumala, mun pitää kattoa niinko sun perään, vaikka ei siinä ole mitään perään katsomista." vampyyri tuhahti ja istui jonkin koneiston päälle, joka sattui olemaan hänen vierellään hyvällä korkeudella.
"Jaa-a, jaaa-a." Ereth mutisi tuijottaen Integraan, kuin yrittäen koetella toisen hermoja pelkän mulkkauksen voimalla.

Integra huokaisi syvään ja tämän jälkeen alkoikin hekottaa itsekseen. Häntä hiukan nauratti se, että Grawl ei ole kestänyt kuunnella häntä kovin innokkaalla mielellä. Kaiken lisäksi ei hänelle tuntunut kovin yksinäiseltä vihollisten leivissä. Hän vain mielessään kuvitteli, mitä näitä odottaa siitä, kun hän pääsisi vapaaksi.
- Onko porukat mukavia näillä main? hän kysäisi vampyyriltä ilkeällä pilkkeellä varustettuna.

"Jaaaa.. Tuohon en osaa vastata, olen yöhiippareita enkä juurikaan näillä päin muutenkaan pyöri, tiesitkös sitä~" Ereth heitti takaisin leveän, sarkastisen hymyn kera.

- Jospa olisi hyvä puheenaihe..., Integra mumisi itsekseen puoliääneen ja puhalsi otsatukkansa pois kasvoiltaan. Olen saanut turpaani kaiken lisäksi ja nyt näillä on jotain mielessä. Tuo vampyyri ei ole sittenkään tavallinen vätys heidän joukossaan..., hän ajatteli. Hänen oli koti-ikävä ja mieli kaipasi rauhaa jatkuvan hermostuksen jälkeen. Lontoo oli nyt maailman toisell laidalla, jopa Tokiokin oli Integralle liikaa. Se oli vankileiri ja linnoitus, josta pako oli mahdoton.
- On typerää saada nöyryytystä niskaan..., hän tokaisi hiljaa masentuneella sävyllä. Olen liian kaukana kotoa!

Ereth oli kääntänyt katseensa Integrasta toisalle, katseli laboratorioon. Hän ei itse ole ollut tässä tilassa kuin vasta muutaman kerran, ja hänellekin oli uutta, mitä tietyillä laitteilla tehdään ja miten. Vampyyrin katse oli vakavoittunut, ja hänen silmistään saattoi nähdä säälin ja pienen myötätunnon, Integran toisen lauseen kohdalla. Hänen kätensä valahtivat jalkojensa päälle, ja tuo vilkaisi Integraan.
"Sinä et tiedäkään tätä, mutta voin sanoa suoraan, että jos multa kysytään, en aikoisi tappaa sinua täällä. Minä en olekaan kuin nuo nörtit, jotka tekevät työtä heti käskettyä, ja minullakin on oma tahto, vaikka sitä en voikaan noudattaa. Mutta kuka tietää, mitä tänään tulee tapahtumaan.."

- Ainakin luvassa on painajaisia... Aina vaan lisää painajaisia..., Integra teki vakavan ilmeen kuin hyväksyisi kohtalonsa joutuessaan Gaia imperan vangiksi. Vampyyrit sanat olivatkin hänelle kuin kuin lohtu.
- Onko teillä siis gladiaattoriareena? hän kysyi Erethiltä lisäksi.

Ereth hymähti, vaikuttaen hieman poissaolevalta, haikailevalta.
"Suurin piirtein joku sellainen. En itse ole ollut todistamassa yhtään taistoa siellä, en tiedä syytä, mutta minua ei vain ole päästetty siksi niin sanotuksi yleisöksi. En minäkään siis kaikkea vielä tiedä, olenhan kuitenkin entinen palkkamurhaaja, eikä minulle näköjään kirjaimellisesti järkisyistä anneta minkäänlaista muuta koulutusta että saisi oikeudet sinne, tai muihin 'vippeihin'. Hmph, samapa se, lusmuan tämänkin 'illan' loppuun ilman mitään erityistä.."

- Eritystä syytä? Kaunis lause kerrassaan Ereth, Amaterasu ilmestyi paikalle Grawlin ja Umion seurassa: -Nyt aloitammekin pienen valmistelun. Vampyyrimetsästäjä saa aseensa takaisin ja sitten alkaakin miettiä, miten alkaisi puolustaa itsensä kuolettavan vaarallisessa taistelukentällä.
- Lähetätte siis minut jonnekin tappelemaan?
- Järjestämme selviytymiskeikan, Grawl naurahti: -Toivottavasti tykkäät.

Ereth nosti katseensa kun ovesta sisään astui Amaterasu, perässään Grawl ja Umio. Naispuolisella vampyyrilla oli hieman epämääräinen irvistys, johtuen luultavasti siitä, kun Gaian johtaja oli paikalle saapuessaan kuullut Erethin puheet, ja kommentoi näihin. Mustahiuksinen piti hymähtävän äänen, ja hyppäsi vanhan koneiston päältä lattialle ja otti muutaman askeleen lähemmäs, muutaman metrin päässä olevia kohti.

Integra irrotettiin vapaaksi ja hän ei vastustanut tällä hetkellä ketään. Hänet tallutettiin suoraan komerolle, joka oli laborotoriota vastapäätä. Hänelle annettiin sapeli ja pistoolit takaisin, mutta myös valvottiin tarkkaan, ettei hän tappaisi lähistöllä ketään. Käytävällä oli lisää gaialaisia ja he odottivat innokkaasti jotakin.
- Ereth. Tule minun mukaani, niin saatamme Herun sinne minne pitääkin..., Amaterasu hokaisi. Kauempana Kisaragi oli huudellut käskyjä muille gaialaisille, mutta myös Grawlille ja Umiolle. Tämän myötä jengi livahti jonnekin. Integra katsoi heitä murhahimoisella katseellaan perään, kunnes Amaterasu nappasi hänet kiinni olkapäästä ja lähti raahaamaan käytävää pitkin jonnekin...

Ereth nosti hieman kysyvänä kulmiaan, kun Amaterasu sanoi, että tuo tulee mukaan viemään Integran. Vampyyri laittoi kätensä puuskaan ja rupesi laahustamaan toisten perässä. Hänen ilmeestä ei paljoa selvää saanut, se kun oli jokseenkin neutraali, katse kyllä hieman epäilevä. Miksi ihmeessä Erethistä tuntui, että hän ei haluaisi olla tässä ja nyt? Hänellä oli jokseenkin vastahakoinen tunne..

- Älä revi niskasta! raakui Integra vihaisena Amaterasulle, joka raahasi häntä niskasta kiinni.
- Osaan kyllä itsekin kävellä!
Vihdoinkin kolmikko pääsi perille kohti päämääräänsä. Heidän edessään seisoi lasihissi. Integra mietti, minne se veisi ja mitä varten se oli juuri kiinni. Amaterasu osoitti hissiä ja sanoi:
- Herushingu... Tämä hissi vie sinut ulos täältä, mutta myös lukitsee sinut siihen paikkaan väärästä päätöksestä...
Integra katsoi tätä hetken ja kysyi hiukan epäillen:
- Haluatko, että hyppään tuohon "häkkiin" vai?

Ereth tuiotti epäluuloisena Amaterasuun joka suurin piirtein raahasi Integraa. Otteessa oleva vaaleahiuksinen vaikutti kuin pahaiselta kulkukoiran rakkineelta, tuon ärjyessä Gaian johtajalle. Vampyyri oli pysynyt hiljaa tähän asti, kunnes he olivat päätyneet käytävän päähän, jossa odotti lasihissi. Ereth ei olekaan tiennyt tällaisesta, ja häntä hieman kavahdutti koko ajatus.
".. Amaterasu.. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on väärä keino rangaista Hellsingiä.." hänen sykkeensä oli hieman noussut, ja vampyyri katsoi johtajaansa mustat pupillinsa supistuneina.

- Itseasiassa se on kuin kohtalon uloskäynti, tokaisi Amaterasu Erethille ja hieroi leukaansa. Integra tuijotti lasihissiä silmät tappeina. Amaterasu jatkoikin lausettaan:
- Pelottaako pikkuista vampyyrimetsästäjää?
- Minä en pelkää mitään! rähkyi Integra ja teki päätöksensä. Hän satui hissin sisään ja se lähti liikkumaan ylös jonnekin. Amaterasu kohautti olkiaan ja sanoi:
- No me mennään sitten toista kautta.

Ereth luuli jo jotain aivan muuta, mitä johtajan aikeisiin liittyi, mutta hänen ilmeensä ei värähtänytkään kun Amaterasu rupesi taas puhumaan. Vampyyri käänsi vain katsettansa, miltein heti sen jälkeen kun Integra oli astunut hissiin. Mustahiuksisen katse laahasi suurin piirtein maata, ja hän odotti pomon kävelevän ohitsensa, ja kääntyi itsekin, lähtien sitten seuraamaan. Erethillä oli edelleen vastahakoinen tunne. Hän ei olisi arvannut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen varhaisillan lyhyeksi jääneen juoppottelun jälkeen..

Amaterasu ja Ereth saapuivat pratiden kautta yläkertaan parvekkeen kalteiselle katsomolle. Katsomossa istuskeli lauma gaialaisia odottamassa seuraavaa "esitystä". Saavuttaan paikalle Amaterasu huomasi Kisaragin ja kysyi tältä:
- Olemmeko jo kohta piakkoin valmiina?
- Kyllä. Kaikki on valmista. Enää kuin itse tähtösen on saavuttava areenalle.
Gaialaiset olivat hiljaa, mutta kuin sivuvalot, jotka valaisivat katsomon sammuivat ja siitä vasta syntyi pieni melukuoro. Valot valaisivat vain gladiaattoriareenaa. Malttamattomat gaialaiset huusivat:
- Mätkijöitä tänne sassiin! Halutaan nähdä, miten se vedetään turpaan!
Amaterasu seisoi omalla paikalle ja nosti kädet ilmaan hiljentäen lauman hetkeksi. Hän ryhtyi puhumaan:
- Malttakaa odottaa vielä hetki... Hyvä. Kaikki olemme innolla tätä päivää odottaneet. Nyt kaikki ne, jotka todellista uhkaa nähdeetkään hirviöiden rodulle, saakoon sen nähdä täällä ja vain kerran... Hyvät naiset ja herrat... Vampyyrimetsästäjä Hellsing!
Gaialaiset ryhtyivät hurraamaan ja huutamaan yli-innokkaina. Areenan keskellä avautui luukku ja luukusta lasinen hissi, josta sitten Integra asteli ulos. Integra oli lähellä säikähtää, kun huomasi kaikkien tuijottavat häntä.
- Ihminen! Murhaaja! gaialaiset ärkkyivät.
- No. Onko sinulla, Heru, mitään sanomista yleisölle? kiusasi Amaterasu seisten kädet puuskassa. Integra puri huultaan ja päästi murahduksen kaltaisen äänen. Hän ei ollut koskaan noin paljoakaan hermostunut, mutta hän kähähti:
- Imekää parsaa!
Gaialaiset vaikuttivat närkästyneinä hetken ennen kuin purskahtivat villiin nauruun.

Ereth seurasi Amaterasua ja nuo saapuivat jonkin ajan päästä suureen katsomoon, jonka keskellä oli areena. Vampyyri jäi ilmeettömänä katsomaan katsomon ylimmistä penkkirivistöistä hieman kauempana ympärilleen, ja huomasi että paikalle oli kuin olikin kutsuttu miltein jokainen gaialainen, vaikka tämä järjestön tukikohta pitikin suurimman osan jäsenistä koossa, mutta monia muitakin, pienempiä tukikohtia ja laboratorioita oli kuten esimerkiksi Nagasakissa ja Shikokussa. Näin montaa Gaia Imperan jäsentä Ereth ei ole ennen nähnyt koolla. Ja Ereth itse oli periaatteessa ollut kokoamassa heitä, sillä oli mukana ottamassa Integraa mukaan lentokentällä Grawlin kanssa. Hän tuhahti, jääden seisomaan hieman vaivaantuneen näköisenä metrin päähän ylimmistä penkkiriveistä, tuiottaen areenalle, jonne Integra oli tuotu. Hän ei ennen ole onllut näkemässä minkään sortin näytöstä tällä gladiaattoriareenalla, mutta nyt Amaterasu, Gaian pomo, oli ottanut vampyyrinaisen mukaansa. Mutta Ereth ei osannut sanoa, haluaisiko hän lähteä ja jättää näkemästä taiston, mikä saattaisi johtaa Integran kuolemaan, vai jäädä näkemään kaiken tämän. Hän irvisti pienesti hampaat yhdessä kiinni, siten että hänen kulmahampaansakin pilkottaa, melkein tahtomansakin.

Amaterasu istahti valtaistuimen kaltaiselle penkille, kun taas Kisaragi istahti hänen vasemmalla puolella olevalle penkille. Kisaragi kuitenkin mietti hetken ennen kuin alkoi kyseenalaistamaan sen, mitä areenalla olisi kohta tapahtumassa, niin hän sitten sanoikin Amaterasulle:
- Väkisinkö on sitten yrittää saada Darkin esille?
- Minun mielestäni se olisi kätevää, sitä paitsi, hän on aika sitkeä kaveri. Voisimmekin nyt aloittaa. Päästäkää tiikerit vapaaksi!
Katsomoa hiljeni. Areenan reunoissa olevat häkit aukesivat ja niistä sitten tupsahti esiin neljä tiikeriä. Integra oli tyrmistynyt, koska kissojen keisaria koskaan nähnytkään oikeassa elämässään. Murisevat eläimet piirittivät hänet ja alkoivat kävellä ympyrää odottaen ihmisen seuraavaa liikettä. Amaterasu hieroi leukaansa miettien ja veikaten, mitä sitten tulisi käymään. Grawl tuli kuiskimaan hänelle:
- Outoa. Kissat usein käyvät kaikkien tielle tulevien käsiksi, mutta tämä on erityinen tapaus.
- Totta mooses..., kuiski itsekseen Kisaragi.

Ereth tuiotti jonkin aikaan ilme värähtämättä areenalle, ja heti kun tuo näki tiikerit Integran ympärillä vaanivan oloisina, vampyyri käännähti ja otti askelia poispäin katsomosta ja samaten areenasta. Hän tuiotteli lattialle, ja hänen mielessänsä pyörivät vain kysymykset, mitä Hellsingille tapahtuukaan areenalla. Vaikka häntä kiinnostaa ajatus, se myös samalla inhottaa että ärsyttää mustahiuksista. Hän oli kuutisen metriä päässyt käytävällä, ensimmäisen käytävähaarauman tullessa vastaan. Ereth kääntyi vasemmalle, pari metriä astellen taas eteenpäin, pysähtyen. Hän kävi nojaamaan seinän vierustalle, valuen siitä sitten istumaan laiskan ja turhautuneen näköisenä lattialle. Vampyyri oli kumminkin kuuloetäisyydellä, että hän kuulisi areenan kuuluttajan.
Miten hitossa tämäkin tilanne oli syntynyt..

Sitten vasta toiminta alkoikin ja ensimmäinen tiikeri kävi hyökkäykseen hampaat ja kynnet paljastettuina. Integra säpsähti ja loikkasi sivuun. Muut kolme tiikeriä yrittivät tehdä saman, mutta kaikki yhtäaikaa. Integra hyppäsi voltilla taaksepäin ja laskeutuessaan lattialle kähisi:
- P*rkeleen katit!
Hän kaivoi pistoolinsa esiin ja tähtäsi suuria kissoja, mutta ilme oli hänellä epätoivoinen. Hän ei ollut itsellään kokemuksia taistelusta eläimiä vastaan. Mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Kuolisiko hän tänne vai?