Luku 2: Silver // New Nosferadu//

Luku 2.

22. -23. marraskuuta, vuosi 1999

Nagasaki on Kyuushuun saarella sijaitseva suuri ja maailmalle tuttu satamakaupunki. Nagasaki on suuri teollinen keskus. Juuri Nagasakista voi löytää firman nimeltään Ichime, Yksi silmän, joka paikan päällä tunnetaan suurena terästehtaana. Firma kuuluu Gaia Imperan: Chin vampyyrimafian käsiin. Se on todellisuudessa naamioitu terästehtaaksi. Sen todellinen merkitys salataan japanilaisilta viranomaisilta.

Edellisessä luvussa Hikafu tapaa Ereth-nimisen vampyyrin ja tämä vie hänet Gaia Impera: Chin tukikohtaan Tokion Kotoolle. Johtaja Amaterasu"värvää" Hikafun joukkoihinsa ja lähettää hänet saman tien Erethin seuraksi Nagasakiin hakemaan aseistusta ja tapaamaan salaperäisen hahmon, jolla on tapana pysyä Nagasakissa Ichimen leivissä...

Ereth oli ajanut lähelle Nagasakin, suurehkon kaupungin laitamille, kyydissään mukana Hikafu, ninja joka oli liittynyt vastikään Gaia Impera: Chi järjestöön, ja johon vampyyrinainenkin kuului itsekin. Heidän oli tehtävänä ajaa Nagasakiin, Ichime- nimisen firman luokse, joka oli ulkoisesti vähintään terästehtaan näköinen, vaikka se suurin piirtein myös oli sellainen, vaikkakin 'hieman' eri tyyppinen kuin yleensä..

Ereth ajoi tehdasmaiselle alueelle, joka oli rajattu kolmimetrisellä aidalla, jonka yläpuolella oli vielä piikkilankaa ja paikoittain johtoja. Alueen toista puolta ympäröi piikkilangan lisäksi vielä tiheäpuinen metsäalue, joka antaa normaalin tehdasmaisen maiseman Ichimestä. Vampyyri avasi portin, näppäilemällä koodin portin edessä olevan kopperon kohdalla, ajaen sitten matalalalla Smasherilla alueen sisälle, portin mennessä automaattisesti kiinni. Hän ajoi ns. parkkialueelle, joka ei ollut ulkopuolisille näkyvillä, eli oikeastaan puolella, jonka aidan toisella puolen oli metsikköä. Ereth oli noussut autosta, lukiten ovet, kun Hikafu oli astunut auton sisältä. Vampyyri viittoi miehen luoksensa, auton toiselle puolelle.

" Ookkei, ja nyt meidän pitänee noutaa ne jotkut aseet, mitä tässä mainitaan ja .. joku tyyppi repiä mukaan. Katsotko sinä tuosta, se on vähän hepreaa mulle, Hikafu? " nainen sanoi, ensimmäisen lauseen kohdalla hitaasti ja laiskasti, ja loppua kohden nopeuttaen ja ojentaen samalla paperinipun Hikafulle koska hänellä oli mahtava sisälukutaito, ja siksi halusi että mies hoitaisi lisäinfojen tutkinnat.

" Jotta käyntimme nopeutuisi, hakekaamme ensin aseet jonka jälkeen etsimme sen erään henkilön käsiimme. " Hikafu sanoi, kun oli tutkinut hetken papereita, ja nostaessaan katseensa ylös, hän huomasikin että Ereth oli jo tehtaan vieressä, eräänlaisen 'takaoven' jonka yllä luki 'exit', kymmenisen metriä kauempana miehestä, viittomassa että Hikafu ottaisi jo tassua toisen eteen.

Adminien päätöksestä, sain pelata toisen hahmoni nimellä. Olen edelleenkin sama pelaaja. ~Heru

Hotarubi:

Tehtaan sisällä oli vilkasta liikettä. Työntekijät tekijät tekivät töitä koneiden avulla, välillä muutama työntekijä joutui kokeilemaan tekemään aseita ja muita tärkeitä Gaia Imperalle tekniikan osia. Työntekijöitä komensi ja neuvoi, valkoiseen kauluspaitaan, mustiin housuihin ja henkseleihin pukeutunut, pitkä- ja tummatukkainen mies, jonka silmiä piillotti valkoinen side silmien edessä. Hänen nimensä oli Hotarubi Kita. Hotarubi käveli edes takaisin kädet selän takanaan odottaen, mitä seuraavaksi halutaan kysyä. Niinhän se usein oli ollut. Hotarubi ei voinut kun hetkeksi kääntyä ympäri, kun joku työntekijä tuli kysymään häneltä neuvoja ja ihmetteli, tämän epätavallista olemusta. Olemukseen liittyviin kysymyksiin nosferadu ei vastannut, vaan hymyili vastaukseksi ja antoi neuvoja työn tekoon.

___

Kekkaishi:

Nagasakiin oli saapunut moottoripyörällä punatakkinen hahmo, jolla olivat keskipitkät vaaleat hiukset. Kirkas punertava yhden ainoan silmän katse oli erottunut illan hämärässä. Moottoripyöräilijä pysähtyi parkkipaikalle, joka oli jonkin matkaa päässä Ichimen rakennuksesta. Hän hyppäsi moottoripyörän kyydistä ja kääntyi katsomaan kauempana kohoavaa suurta tehdasmaista rakennusta. Niin kuin kaikki muutkin, oletan. Kekkaishia ei kukaan ole odottanut..., tulokas ajatteli ja virnisti itsekseen suunnaten itsensä kohti rakennusta.

Ereth odotti sivuoven kohdalla Hikafua, joka tuli perässä jonka jälkeen vampyyri kääntyi oven luokse ja aikoi avata sen, mutta metalliovi ei avautunut, vaan oli l ukossa.
" Mitäs h*lvettiä..? " tuo ihmetteli ja rämisteli ovea, ja kääntyi sitten kohta Hikafun puolelle, ollen kysyvän mutta ärtyneen näköinen. Mies osasi lukea toisen katseen, ja osoitti sitten oven vierustalla olevaan laatikkomaiseen juttuun, jossa oli pieni, suorakaiteen muotoinen ruutu ja yhdeksän numeroinen näppäimistö, samanlainen kuin portilla. Ereth kirosi mielessään, ja näpytteli saman koodin ruudulle, ja metalliovi avautui lukkoasennosta arviolta puoleksi minuutiksi, ennen kuin lukkiutuisi taas. Vampyyri avasi oven ja astui Hikafu perässä sisälle, kuullen erilaisten koneiden ääniä väliseinän läpi, nähden sitten tässä samassa, pienemmässä tilassa pari miestä, jotka katsoivat Erethin ja Hikafun suuntaan. Ne tunnistivat oven kanssa rymynneeksi naisen, sillä tuo näytti edelleen todella ärtyneeltä, ja miesten saadessa tämän pistävän, kylmän katseen. Työntekijät jatkoivat taas sitten tekemisiään, huomatessaan vampyyrin katseen, mutta kohta Ereth oli jo toista miestä pitämässä tämän kauluksista lähempänä hieman itseään, tuiottaen tuota.
" Okei, ja onko näissä seuraavissa ovissa jotain p*rkeleen lukkosysteemejä? " hän sanoi matalalla, hieman murisevalla äänellä, ja mies vastasi suoraan, hieman aluksi änkyttäen, että ei ole. Vampyyri jätti miehet sitten rauhaan ja asteli Hikafu taas perässä astellen seuraaville metallioville, jotka avattua tuo kuuli koneiden äänen vähintään kaksinkertaisena. Ereth lähti astelemaan tehtaan puolelle, astellen erikokoisten koneiden väleistä, ja katsellen hieman ympärilleen. Pian nainen huomasi suuremman koneen lähistöllä olevan tutun hahmon, Hotarubin.
" Heij, Hottis ~ " tuo tervehti kun otti pari hyppelehtelevää askelta kohti miestä.

Hotarubi kääntyi ympäri kuullessaan Erethin äänen:
-Terve.
Hänen alkoikin epäillä mielessään, että Tokiosta oli jälleen tullut jotain viestiä. Vampyyri oli aisti toisen henkilön auran. Aura tuli siltä, ketä tuli Erethin kanssa paikalle. Hotarubi virnisti Erethille ja kysyi:
-Onko tämä uusi kaverisi?
"Uudella kaverilla" hän oli viitannut Hikafuun. Hän kuitenkin esitteli vielä itsensä Hikafulle, koska japanilaisilla oli kohteliasta esittäytyä vierailleen:
-Olen Hotarubi Kita. Hauska tutustua.

Samaan aikaan saapui tehtaan aitauksen eteen. Hän seisoi hetken aikaa paikallaan yrittäen mitata aidan korkeuden ja päätti sitten kiivetä lähimmäiselle puulle. Vampyyri kiipesi kissan lailla puuhun ja oli korkealla puun oksalla. Tämän jälkeen hän hyppäsi sähköaidan yli suoraan pihalle laskeutuen alas konttiasetoon. Sitten hän loikkasi pystyyn ja lähti tassuttamaan parkkipaikan ohi metallisen oven eteen.

Ereth oli kohta Hotarubin vieressä, ja nainen kääntyi katsomaan perässä astelevaa, pian heidän luonaan olevaan Hikafuun.
" Liittyi vast'ikään järjestöömme. " vampyyri selitti, ja Hikafu kumarsi hieman Hotarubille.
" Nimeni on Momochi Hikafu. " mies esitteli itsensä, ääni hieman jämäkän, mutta asiallisena oloisena.
" Tulimme noutamaan aseistusta, joka.. on.. " Ereth katsoi papereita käsissään, yrittäen etsiä jotain mikä kertoisi tarkemmin aselähetyksen tiedoista, ja löytäessään oikean kohdan, naisen ääni vaimeni, koska hänellä ei ole taitoa lukea mitään ihmeellisiä koodikirjoituksen tapaisia (vampyyri luokittelee jopa auton rekisterit 'koodeiksi').
" Joo-oh, mun lukutaitoihin ei saa, eikä pidä luottaa, joten katso sinä mikä on kyseessä. " hän käänsi hieman nolon ärtyneenä katseensa sivumpaan, ojentaen paperit Hotarubille, sillä kaikki muut vähänkin järkeä enemmän omaavammat osaavat lukea tuon tapaisia tekstejä paremmin kuin Ereth.

-Ahaa..., Hotarubi otti paperit käsiinsä ja sanoi nyökäten jollekin työntekijälle antaen sen kautta paperit tällä: -Lue ne.
Työntekijä luki:
-Varustuksen prosessissa on mielummin siirryttävä Geneo-tilaan, sillä järjestömme joutuu tällä kertaa käsittelemään tapausta, jossa tarvitaan tehokkaammat aseet, kuten Raakelin ja Gabrielin.
Hotarubi naksautti sormensa ja otti paperit työntekijältä. Tämän lähtiessä nosferadu sanoi Erethille ja Hikafulle:
-Sallinette näytän kyseiset asemallit? Mennään.

Masuta mietti hiukan, miten avaisi oven ja sitten hän näpytteli koodin nopeasti. Sattumalta hän oli arvannut koodin ja ovi aukesi. Hän astui sisään samalla vetäen katanan vyöstään, tämän jälkeen hän avasi ilmastointi kanavan luukun ja luikersi sinne...

Ereth kuunteli selostusta varustuksesta, vaikka hän tuskin tajusi sanaakaan.
" Toki~ " tuo lausahti ja lähti seuraamaan Hikafu perässä Hotarubia, joka johdatteli heidät Geneo- tilaan.

// Todella lyhyt tuli, mutta eipä tässä mitään erityistä keksi tähän väliin.. ''

-Tervetuloa Geneo-tilaan, Hotarubi julisti Erethille ja Hikafulle astellen erään valkoseinäisen huoneen sisälle, jossa oli pöytä: -Laittakaa kirkauden vuoksi aurinkolasit päähänne tai muuten olette vailla näköä loppuikäänne.
Hänen itsensä ei tarvinnut laseja, koska hän oli itse "sokea". Pöydällä lojui aseita, jotka olivatkin jotain pistooleja muistuttavia malleja, mutta olivat kooltaan kuin haulikot. Tuntui siltä jo, että porukka olisi jo joutunut scifin puolelle. Hotarubi poimi pöydältäyhden aseista kuin kiväärin käteen selostaen:
-Gabriel. Enkelin nimeen nimetty suurikokoinen pistooli. Jos olette kerran scifi-leffaa katsonneet, niin tämä ei ole minkään tulevaisuudesta revityn kopion kaltainen kamu. Yhdellä luodilla se aiheuttaakin jo suurta tuhoa...

Masuta kapuili pitkin ilmastointikanavaa pitkin ja kuuli puhetta alhaalla. Hän katsoi alas ja näki Erethin, Hikafun ja Hotarubin, joka esitteli edellä mainitunulle kaksikolle suurikokoista asetta. Ohan tää iha jännäisää! Masuta ajatteli ja virnisti laittaen toisen silmänsä piiloon siteensä alle. Hän odotti hetken seuraten, mitä tapahtuisi seuraavaksi...

Ereth oli napannut pöydältä Hotarubin kehotuksesta aurinkolasit ja antoi myös yhdet Hikafulle, joka seisoi vampyyrin vieressä. He kuuntelivat kun nosferadu kertoi yhdestä pöydällä olevista aseista. Ereth kuunteli tarkaan selostusta Gabriel- nimisestä pistoolista, mutta piti aistinsa kuitenkin terässä. Hän ei ollut varma, mutta aisti uuden auran jossain Geneo- tilan lähistöllä, vaikka hän ei itse tilassa ketään epäillyttävää nähnytkään.
" Hyvin käytännölliseltä aseelta vaikuttaa. " Hikafu sanoi katsoessa asetta tarkemmin, samalta etäisyydeltä kuitenkin, kun pistooli oli Kitan käsissä.

-Katsokaahan tätä, Hotarubi naurahti ja ampui pistoolilla seinään. Rautaiseen seinään muodostui kraatterin kaltainen reikä. Masuta, joka oli tarkkailemassa tilannetta vislaisi innosta ajatellen: Tuo pisla on kyllä iha hieno! Vois vaikka tilata tuollasen joskus... Hotarubi tällä lattoi pistoolin takaisin pöydälle ja poimi siitä toisen hiukan pienemmän pistoolin ampuen sillä sitten kattoon. Katto romahti, mutta sen mukana alas lennähti Masuta jalat edellä.
-Yllätysvieraamme on jo täällä.
-No mutta hyvvää iltaa, arvoisat gaitsut! Masuta kumarsi porukalle vuorotellen pidellen kädessään katanaa näyttäen myös aika sarkastiselta.

Ereth naksautti jokaisen sormensa yksikerrallaan, katsoessaan kun Hotarubi ampui pari laukausta, toisen seinämälle ja toisen kattoon, joka sitten romahti. Nainen nosti kulmiansa, kun näki vaaleahiuksisen, punasilmäisen toisen vampyyrin tulevan katon palasten mukanaalas lennähtäneen Kekkaishin.
" Vai että semmonen stalkkaaja tällä kertaa. " Ereth naurahti, tutkaillen uutta kasvoa päästä varpaisiin.
" Et sitten yhtään parempaa sisääntulo paikkaa ja -aikaa keksiny? " hän sanoi hieman sarkastiseen sävyyn, virnistäen.

Jouduin vastaamaan vahingossa tällä acolla. Toivottavasti se ei peliä häiritse.

-No jaa. Eiköhän, vompit jo mennä suoraa asiaan..., Masuta veivasi toisella kädellään ylös alas, mutta toinen käsi, jolla oli katana hiukan matalalla: -Ehkä meitsiä ei tunnettakaan paljoakaa, mutta sallinette esittäydyn: olen Kekkaishi.
Hotarubi naurahti itsekseen ja sitten sanoi:
-Olen ainakin kuullut, että olet yksi hyvämaineisista vampyyrimetsästäjistä...Silti metsästät vain omaa rotuaan.
-En vain pidä mistään..., Masuta naurahti ja osoitti miekallaan Hotarubia: -Sie ja meitsi! Matsin voisimme ottaa!

Ereth puuskahti, kun kuuli Hotarubin mainitsevan Masutan olevan vampyyrimetsästäjä.
" No niin tietty, ja toi jätkä, tarkemmin sanottuna naikkonen, pitäis saaha mukaan rahdattua.. Mrrh.. " hän mumisi, kun katsoi vielä papereita, ja nosti sitten katseensa taas Masutaan.

Hotarubi hiukan naurahti, kun Masuta osoitti häntä miekallaan ja sitten vastasi Erethin argumenttiin:
-Itseasiassa kyllä...Gaia Imperalle kelpaa mikä vaan.
Sitten hän "mulkkaisi" Masutaan ja sanoi:
-Hyvä on, Kekkaishi. Otan haasteen vastaan. Hyväksi tiedoksesi, olet haastanut Amaterasun ensimmäisen luomuksen, vampyyri Hotarubin.
-Hotarubi? "Tulikärpäsen laulun" mestariko? Vihdoin löytyy jotain tekemistä..., Masuta virnisti ja valmistautui iskuun. Hotarubi repi siteen silmistään pois ja painoi nyrkkinsä yhteen. Paikan päälle lensi lauma tulikärpäsiä. Masuta ajatteli hiukan katsellen niiden lentoa ympäriinsä: Summonien takia saattaa olla hiukan probleemaa näkyvyydessä...

Ereth mulkkoi Masutaan, ja hymähti antaen paperinipun Momochille joka otti ne automaattisesti, siistien ne nippuun paremmin. Kalpea vampyyri nuolaisi hieman huuliaan, tuon kulmahampaiden välähtäen hieman samalla.
Jahas, jahas.. Kahtoo ny tuleeko tästä mitään aikaan.. Ukka hoitaa tuon örrin hetkessä.. Vai hoitaako? Ainakin ärsyttävä akka se on.
"Noniin, stalkkeri, anna ku Hotarubi näyttää kummalla on enemmän habaa~"

Masuta virnisti itsekseen ja otti takkinsa pois heittäen sen hetkeksi syrjään. Hän julisti:
- Mitä vahvempi vastus, sitä parempi meitsille! Anna tulla, Hotarubi Kita!
Hän otti katanansa hyökkäysvalmiuteen ja ryntäsi voimakkaalla loikalla koiperhoslauman läpi Hotarubin kimppuun. Hän iski, mutta Hotarubi katosi... Hotarubi ei kadonnut vaan hän jakaantui tulikärpäslaumaksi ja kävi Masuta Kekkaishin niskan päälle. Demonimainen nauru kuului tummahiuksiseltä vampyyrimieheltä. Masuta iski tulikärpäsiä kahtia ja Hotarubi hyökkäsi ilmasta lämäisten nyrkillä tätä päälakeen. Masuta lensi seinään iskun voimasta, mutta nousi jälleen pystyyn nappaen katanansa hampaisiinsa ja ottaen pistoolinsa esiin. Hotarubi sai muutamia luotia itseensä, mutta myös torjui luoteja, jotka olisivatkin tavalliselle vampyyrille hengenvaarallisia.

Ereth suurin piirtein nauroi kokoajan ilman äänettä, mutta repesi nauramaan ääneen ärsyttävällä tavallaan, kun Hotarubi iski Masutan seinää kohti. Hän tuiotti taistoa silmät suurina, jääden siinä vaiheessa hieman hiljaisemmaksi, kun jäi päänsisäisesti ihmettelemään, vaikka hyvinkin tiesi, että Masutan pistoolin luodit eivät ole (ainakaan niin) hengenvaarallisia Hotarubin tasoiselle.
Et sie kuitenkaan pärjää Hotarubille, sehän on ihan selvää. Mutta jotenkin musta tuntuu, että tää ei jää tähän vaiheeseen, mokoma taisto..

Sitten oli Hotarubin vuoro iskeä. Hän huitaisi kädellään ilmaan ja Masutan luodit lensivät takaisin kohti niiden ampujaa. Masuta kirkaisi ja loikki sivuun. Luodit muodostivat seinään tasaiset reiät. P*rkele... Se on vahva kuin mikä...! Hotarubi ilmestyi itse tulikärpästen kadottuaan ja räkätti. Hän sanoi myöntävästi:
- Hyvät refleksit, mutta ne eivät riitä minun voittamiseen.
- Vai niin... Miten muka hyödyt voimasta? Onko tylsää olla kaikkein vahvin?
- On vain yksi henkilö, joka pystyy voittamaan minut ja se et ole sinä. Valitan, Kekkaishi.
Hittolainen! raakui Masuta mielessään silmä hehkuen raivosta kirkkaanpunaisena: Meitsi ei suostu häviämään ennen kun saan tiedot henkilöstä, joka vei inhimillisyyteni!
- Aaaah! ajatusten purkun jälkeen hän hyökkäsi, kunnes jalkojen alla räjähti. Lattia siis sortui ja Masuta putosi sen alle... ja katosi. Hotarubi virnisti ja poimi lattialta Masutan punaisen pitkän nahkatakin. Nosferadu tokaisi:
- Ei hänestä ole vastusta, mutta pomo saapi ilahtua, kun todistan hänen olemassaolonsa.

Ereth naurahti Masutan kiljahdusta, luotien lähtyessä Hotarubin iskusta tuota kohti, ja lopulta osuen väistöstä seinään, tehdet mukavat reiät. Mustahiuksinen säikähti hieman, kun lattia toisen alta romahti ja tuo tippui sinne. Ereth loikki lähemmäs ja kumartui kevyesti katsomaan rei'ästä, mutta ei nähnyt mitään valaistuksen tehdessä tässä tietyssä kulmassa varjoa rei'ästä. Hän suoristi itsensä ja katsoi Hotarubiin, virnistäen.
"Ja sanon suoraan, tuo akka on idiootti."

Hotarubi:

- Oikeastaan, hän on fiksu. Hän ei vain luovuta kovin helposti. Silti ei osaa arvioida vaarallisuuteni seuraukset..., Hotarubi tokaisi: - Nyt olisi aika jakaa teille kahdelle hommia hommia. Hikafu, voit kuormata porukan kanssa lastit, kun taas sinä Ereth... tule minun mukaani!
Nosferadu kieri Masutan takin kätensä ympäri, että sitä olisi helmpompi kantaa mukana ja että se ei olisi mennyt likaiseksi kuluessaan lattiaa pitkin. Muutama gaialainen tuli paikalle tutkimaan kuoppaa, johon Masuta oli pudonnut ja jäi korjailemaan sitä. Hotarubi käänsi katseensa ovelle ja lähti sinne suuntaan samalla sidoten silmänsä siteiden alle. En sittenkään joudu käyttämään dojutsua..., hän ajatteli: Käytän sitten kun aika koittaa...

Ereth nosti kulmiaan hieman, virnistäen ja kuin sanoen silmillään 'joo niin varmaan, hah~'. Hän kääntyi katsomaan kun Hikafu Hottiksen käskystä meni toisten gaialaisten luokse ja vampyyri kääntyi katsomaan takaisin pitkään kaveriin.
"Oorrait, no let's mennään." Ereth sanoi lähtien seuraamaan Hotarubia ovia kohti, venytellen samalla käsiänsä taaksepäin, kuin mikäkin kissa.

Koska Masse katosi jonnekin, niin... xD

Hotarubi:

Hotarubi asteli ulos testihuoneesta Erethin seurassa ja kulki puolet tehtaasta läpi ja asteli ulos. Ulkona gaialaiset olivat kuorma-autojen piirittämiä ja olivat varustettuina laatikkoihin, joiden tehtävänä oli lentää suoraan kuorma-autojen kyytiin. Hotarubi saattoi Erethin ulos tehtaan muurin taakse ja pysähtyi parkkipaikan keskellä. Hän kääntyi vampyyrinaisen puoleen ja kysyi virne kasvoillaan:
- Tunnetko viemäritemppu- nimisen systeemin?

Ereth nosti kulmiaan hieman.
"En oikeastaan. Kerro toki, tai näytä, kuitenkin sanoisit näin~"

Hotarubi:

Hotarubi virnisti ja löysi luukun, joka vei viemäriin ja aloitti selostuksen osoittamalla luukkua:
- Olen kuullut, että Kekkaishi usein katoaa taistelupaikalta kulkien viemärin läpi ulos rakennuksista. Olettaisin, että hän varmaan esitti itseään viattomaksi pudottuaan viemäriin ja sen jälkeen kadottuaan jäljittä.