Luku 2: Silver //Lycan Girl//

Yö oli juuri laskeutunut. Apollo käveli kaupungin laitimilla aseet mukana. Huhujen mukaan kaupungissa nimittäin liikkui vampyyri. Minne vampyyri menisi? Apollo mietti. Hän jatkoi kävelyään miettien yhä, kunnes kuuli kujalta kolinaa. Apollo latasi pistoolinsa ja valmistautui. Kujalta juoksi kissa - ja koira kissan perässä. Apollo närkästyi.
- Mikä h*lvetin kaupunki tämä on, kun ei vampyyri ilmesty! hän huusi ja potkaisi roskapöntön kumoon. Siitäpä jos mikä meteli tuli.
- Hiljaa siellä! joku huusi. Apollo virnisti. Sitten hän jatkoi kävelyään. Vähän ajan päästä hän pysähtyi ja huokaisi.
- Missä se elävä ruumis voisi olla, hän mutisi. Apollo kuuli askelia takanaan. Joka hetki askeleet kuuluivat kirkkaampina ja vahvempina. Apollo tarttui kivääriinsä ja kääntyi ympäri.

Luku 2.

23. marraskuuta, vuosi 1999

Coventry on kaupunki West Midlandsin kreivikunnassa. Se on Englannin yhdeksänneksi suurin kaupunki ja sen alana toimii autoteollisuus. Eräänä yönä tämä tapahtui...

---

Darume (NPC):

Yön laskettuaan taivaalla loisti kirkas täysikuu. Sen himmeät säteet heijastuivat sumuisten pilvien lävitse himmeinä valoina kaupungin kaduille. Samaan aikaan kun aurinko oli poistunut horisontin taakse, kapungissa olevat katupylväät sytyttivät valonsa heijastaakseen tietä pimeässä kulkeville. Kadut olivat hiljaisia kuin hautausmaalla. Näitä kautuja pitkin käveli valkoiseen takkiin pukeutunut hoikka mieshahmo, jolla olivat pitkät mustat hiukset letissä. Kalpea mies kantoi olallaan valtavan kokoista kaksiteräksistä kirvestä. Miehen rinnalla käveli nuori dopermanni, jolla oli violetti kaulapanta kaulassaan. Koira käveli miehen vieressä uskollisena kuin olisi tämän oma pieni lapsensa. Miehen nimi oli Darume. Hän oli vampyyri, joka sattui tajuamaan, että oli kulkemassa jonnekin, jossa kohatisi jotain yllättävää. Kauempana suoraan edessään vampyyri näki kaksivärisellä katseellaan hahmon kivääri kädessään kääntyessään ympäri kohdatessaan vampyyrin katseen. Darumen vieressä kulkeva dobermanni pysähtyi ja alkoi murista. Darumekin pysähtyi ja katsoi hahmoa tauotta hahmoa, jolla oli kivääri kädessään.
- Gestapo. Hiljaa, poika..., Darume käski koiralleen ja pian tämän olento hiljeni. Vampyyri katsoi uteliaalla katseellaan epätavallista kiväärillä varustettua hahmoa.

Saren (NPC)

Taas on se aika, kun täysikuu aikoo ilmestyä. Se tarkoittaa myös sitä, että ihmissusien eläimelliset puolet astuvat esiin kirjaimellisesti. Lykaaneilla ainakin. Ja niihin luokitellaan myös Saren, joka vaelteli metsässä alkuillasta. Tavallista tummemman ihon värin omaava ihmissusi vietti aikaa päivästä usein kulkemalla muualla kuin ihmisten ilmoilla, joskus myös kylien ja kaupukien läheisissä metsissä. Tämä lykaani on hyvin yksinäinen, johtuen hänen karusta menneisyydestään, joka on hyvin tapahtumarikas. Hänelle on tullut traumoja ihmisistä, ja siksi hän ei pidä näiden seurassa kulkemisesta- Saren suorastaan pelkää ihmisiä.

Beigessä, pitkässä takissa liikkuva ihmissusi löysi tiensä erään kaupungin laidalle, metsässä kulkiessaan eteenpäin. Ilta oli pimentynyt, ja kello lähestyi jo kymmentä. Hänen silmiensä pupillit olivat kaventuneet pari tuntia sitten, mikä kertoi lähestyvästä tapahtumasta. Saren oli ruvennut voimaan pahoin ja tuon päätä särki, ja hän oli useammankin kerran meinannut pyörtyä. Hän oli kuitenkin lähtenyt uteliaisuudessaan astelemaan kaupungin aavemmaisen hiljaisille kaduille. Hän asteli eteenpäin, eikä aistinut hetkeen mitään, mikä oli oudoksuttavaa. Mutta jonkin ajan päästä, hän rupesi kuulemaan murinaa vähän matkan päästä. Lykaani aisti äänen kuullessaan samassa kaksi hahmoa, tunnistaen toisen hajun perusteella ihmissudeksi. Pian hän näki kauempana katulamppujen loisteessa aistimansa hahmot. Saren luikki nopeasti ja äänettä kadun vieressä olevan puun taakse, jotka reunustivat kadun tätä puolta muutaman metrin välein. Lykaani toivoi, että vampyyri ja toinen ihmissusi eivät olisi huomanneet häntä. Samassa tuo rupesi tuntea polttavaa tunnetta kehossansa. Muuttuminen käynnistyy pian, kauaa ei mene..

Apollo huomasi kaksi hahmoa. Hän hämmentyi.
- Mitä ihmettä? hän mutisi. Apollo tajusi, että täysikuu oli tullut näkyviin. Hän katsoi sitä lumoutuneena ja tunsi poltetta kehossaan.
- Kiva, hän murisi. Ennen kuin muutos käynnistyisi, Apollo huusi kahdelle hahmolle; -Tulkaa esiin! Teidät on nähty!

Darume:

Darumen rinnalla kulkenut Gestapo-niminen koira jäi paikalleen ja hänen omistajansa asteli esiin varjoista kirves olallaan. Hän virnisti niin, että rivi hampaita näkyi ja sanoi:
- Hyvää iltaa, rakki. Mitä sinä etsit?
Tämän kysymyksen hän esitti juuri Apollolle.

Saren

Lykaanin korvat olivat luimussa, ja tuo säpsähti, kun katulamppujen alla oleva toinen ihmissusi huudahti, että vampyyrin ja Sarenin pitäisi astua esiin. Ruskeahiuksinen lamaantui, kun Darume astui varjoista, ja tuosta huokui epäillyttävä aura, ainakin Sarenin silmiin (ylireagoiva kun on).
"Khhh..!" ihmissusi kääntyi nopeasti ympäri, ja lähti juoksemaan nopeasti, syyttä suotta, poispäin, varmasti nyt kiinnittäen kahteen toiseen olentoon huomion. Hänen korvansa olivat kääntyneinä taaksepäin ja tämän silmät muuttuivat tummiksi, ja viileä yöilma tuiversi läpi olennon, muuttuen pian mustaksi, paksun sumun kaltaiseksi auraksi. Hän peittyi 'pilven' sisälle, ja kohta sen sisältä loikkasi ulos melko suurikokoinen, neljällä jalalla juokseva tumman ruskean turkin peittävä ihmissusi. Saren oli juuri muuttunut ihmissusimuotoon, ja tuo juoksi edelleen samaan suuntaan, ja hänen mielensä oli muuttunut agreessiviiseksi, minkä huomasi naaraspuolisen ihmissuden silmistä.

Apollo katsoi Darumea muuttuessaan susihahmoonsa pikku hiljaa.
- Sinua, hän vastasi vampyyrille. Kun Apollo muuttui susihahmoonsa, joilloin hänellä on tumma turkki, saman väriset silmät, kuin ihmishahmossaan ja kulki neljällä jalalla. Apollo piiritti vampyyriä hetken, kunnes tajusi, ettei toinen omituisista hahmoista ollut tullut näkyviin. Hän ei kuitenkään välittänyt siitä vaan hyökkäsi vampyyriä kohti...

Darume

- Sellaisia siis. Miksi aina täytyy sööttien elukoiden kanssa edes tapella? Darume hekotti ennen kuin vastassa oleva ihmissusi kävi hyökkäykseen. Vampyyri otti askeleen taaksepäin ja heittäytti olansa takaa kaksiteräisen kirveensä, jospa lennähti lauma valkoisia kuin lepakoita.
- Selvä. Otan haasteen vastaan. Toivottavasti sinulla on sitten hauskaa tänä iltana... En uskoisi sinun osaavan erottaa minua Kirikazestani...
Vampyyri huitaisi kirveellään kohti hyökkäävää ihmissutta päästäen mielettömältä kuullostavaa naurua...

Gestapo istui ja katsoi kuinka isäntä taisteli ihmissutta vastaan hetken aikaa, kunnes koira höristi korviaan ja alkoi nuuskia paikkoja. Nuuskiessaan matkalla koira löysi matkalla Sarenin ja alkoi murista...

_____________________

Noppa käyttöön. 20-sivuinen... Tuli kolme sadasta ja plus renegointi + 10HP... Hyökkäyksestä lähti siis 0 HP:ta.

Saren

Kauempana juuri taiston aloittaneesta kaksikosta oleva toinen ihmissusi oli juossut hieman kauemmas, ollen ehkä 15 metrin päässä toisista. Hän oli pyörähtänyt ympäri tehden silmukan juostessansa, kun aisti Darumen dobermannin jonkin matkan päässä. Saren katsoi kylmästi tummilla silmillään murisevaan Gestapoon, joka oli muutaman metrin päässä. Ihmissusi paljasti hammasrivistöänsä, ja hän rupesi murisemaan, ottaen hitaita askelia neljällä jalallaan kohti dobermannia. Lykaani, joka muuttuu aivan erilaiseksi ihmissuden muodossaan mieltä myöten, oli jo menettänyt hallintakykynsä, ja hänen aistimukset, viha ja murhanhimoisuus olivat ottamassa jälleen valtaa, kuten aina hänen muuttuessansa.

Apollo laskeutui maahan etutassut edellä ja oli miltei kaatua. Hän kääntyi kaikesta huolimatta hitaasti, mutta varmasti ympäri ja murisi Darumelle kuola suupielistä valuen. Lykaanin silmät kiiluivat kuun kirkkaassa valossa raivoisina ja murhanhimoisina. Apollo oli juuri käymässä uuteen hyökkäykseen, mutta haistettuaan Sarenin hän käänsi päänsä tätä kohti ja alkoi murista. Hän alkoi murista entistä kovempaa huomatessaan Gestapon. Lykaani tajusi että näiden kahden välille syttyisi mahdollisesti taistelu. Hän kuitenkin kääntyi ja murisi Darumelle - vain hetkeä ennen kuin lähti juoksemaan Gestapoa ja Sarenia kohti. Lykaanin hallinta kyky oli täysin poissa eikä moraalista ollut enää tietoakaan. Apollo teki lopulta päätöksensä siitä kumman ottaisi seuraavaksi kohteekseen - ja tämä kohde oli Saren! Hän pysähtyi muutaman askeleen päähän Sarenista ja valmistautui hyökäykseen...

Darume

- Gessu! Poika tänne! vihelsi Darume ja pyysi dobermannin paikan päälle. Koira oli kääntynyt katsomaan, kuinka isännän kimppuun pyrkivä ihmissusi olikin vaihtanut suuntaansa ja yritti hyökätä koiraa uhkaavaa Sarenia. Koira huomasi tilaisuuden tulleen ja käännähti äkkiä pakoon. Se kiersi juostessaan edestä ohi kiitävän lykaanin ja pysähtyi omistajansa luokse. Darume kaivoi taskustaan käänykän kokoisen esineen ja näytti sitä koiralle:
- Tämä on avain siihen tietoon, joka tulee joskus kukistamaan hirviöiden rodun. Meidän on myönnettävä se, että minä olen hullu vampyyri ja juuri siksi nyt tarvitsen sinun palvelustasi hetken, Gestapo. Tekisitkö sen?
- Uiik uiik.
- Ei hätää. Olen tukenasi. Ota tämä esine ja vie se luvattuun paikkaan. Luotan sinuun.
Koira nappasi "kapulan" suuhunsa ja lähti juoksemaan katua pitkin jonnekin. Darume otti kirveksensä hyökkäysasemaan ja tarkkaili susien tappelua.

Ennen kuin Saren ehti hyökätä Gestapoon kiinni, koira lähti juoksemaan pakoon. Lykaani päätti jättää doobermannin rauhaan, kun aisti Apollon, toisen ihmissuden, lähestyvän. Tumman ruskean turkin omaava suuri ihmissusi murisi matalalla äänellä, tehden kiertävää, hidasta askellusta, sillä tiesi toisen suden tulevan. Apollo oli kymmenisen metrin päässä ja Sarenin askellus hidastui, lopulta lykaanin pysähtyen. Hän nosti karvansa pystyyn muristen äänekkäämmin, ja väläytellen teräviä hampaitansa. Hänen silmistä paistoi silkka murhanhimo, ja tätä koko ulkoista kuorta koristi Sarenin olkavarressa oleva suuri palovamma, joka näytti paljasta pintaa, ilman minkään sortin karvoitusta. Apollo lähestyi, ja tuon ollessa askelien päässä, lykaani oli hyökkäämässä Sarenia kohti, mutta samaan aikaan tämä lähti harppomaan suurin loikin, yrittäen tulilinjalta pois, ja sitä kautta koettaen iskeä hampaansa lähellä olevaan ihmissuteen.

Ennen kuin Apollo tajusikaan, vastassa ollut lykaani oli vaihtanut suuntaa ja yritti hyökätä hänen kimppuuunsa. Hän yritti samaa ja katsoi siinä sivussa muristen Sarenin murhanhimoisia silmiä ja palanutta olkapäätä. Apollonkin silmissä oli silkkaa murhanhimoa, taistelussa kun oli. Sarenin hampaat olivat pelottavan lähellä, mutta Apollo yritti yhä sitkeästi alta pois. Hän saisi kuitenkin enemmin tai myöhemmin - taistelussa se kun on välttämätöntä- tuta ihmissuden hampaat. Hän oli tuntevinaan Sarenin hampaat lihassaan ja yritti purra tätä...

Taiston ensimmäisen yhteenoton vaihe oli suurin piirtein melko symmetrisen oloinen. Saren oli hampainensa ottanut kiinni Apollon kaulasta ja toinen lykaani pääsi ottamaan saman tien tummempi turkkisen kaulan tienoilta, selän kohdalta suurin piirtein kiinni. Sarenin murhanhimosta kiiluvat silmät katsoivat toiseen. Apollo oli kiinni nimenomaan Sarenin nahattomalla, herkemmällä olkaluun puolella. Lykaani tunsi verenmaun suussaan, ja hän päättikin kokeilla eri taktiikkaa, ja päästi irti Apollosta. Hän lähti ponnistamaan vahvoin jaloinsa ilmaan, ja aikomuksena hänellä olisi, jos toinen olisi hänessä vielä kiinni pidempään, selättää Apollo loppujen lopuksi omalla painollansa, mutta mitä vain pystyi tapahtumaan..

______________________________

Apollo: 100HP-8HP+5HP= 97HP

Saren: 100HP-14HP+5HP= 91HP

Apollo tuijotti Sarenia silmiin yhtä murhanhimoisesti kuten tämä häntä, pitäen kiinni. Lykaani ajatteli vain vastuksensa päihittämistä. Saren päästi irti hänestä, mutta Apollo ei jostain syystä suostunut päästämään irti - ennen kuin Saren hyppäsi ilmaan. Apollo kaatui maahan ja nuosi niin nopeasti ylös kuin suinkin mahdollista. Hän murisi ja veti korvansa luimuun tämän tummahkon ja kookkaan, murhanhimoisen lykaanin yrittäessä hypätä hänen päällensä...

Apollo oli ehtinyt irroittaa otteensa Saren kaulasta, joten tummemman suden ajoitus oli mennyt pieleen, hänen olisi pitänyt olla nopeampi. Apollo oli irroittaessaan otteesa, rojahtanut maahan, mutta näköjään Sarenin alapuolella. Lykaani oli vielä ilmassa ja hänellä olisi mahdollisuudet hyökätä Apolloon kiinni tai kokeilla toisenlaista stradegiaa. Kuitenkin kun hänellä ei ollut järki kädessä, kuten sanottu, Saren yritti tähdätä iskunsa Apollon kaulaan hampainensa ja kynsinensä. Ehtiikö Apollo alta pois?

Apollo murisi korvat luimussa ja kyyristyi - selvä hyökkäysmerkki. Lykaanin silmät paloivat entistä kovemmin aggressiivisina ja murhanhimoisina. Apollo ei tiennyt enää ympäröivästä maailmasta mitään. Hän näki vain vastuksensa ja hänen päässään oli - kuten jo tuli sanotta - vain Sarenin päihittäminen. Saren lähestyi uhkaavasti, joten lykaani teki päätöksensä tilanteen kannalta, joka oli vastahyökkäys. Apollo hypääsi ilmaan, yrittäen iskeä Sarenin kaulaan kiinni. Yhteenotto tulisi olemaan raju. Miten siinä sitten käy, ken tietää...

Saren hyökkäsi Apolloa kohti, mutta toinen lykaani päättikin tehdä vastahyökkäyksen. Tumma susi ei ehtinyt väistää, tai edes reagoida toisen hyökkäykseen ja sai Apollon hampaat kurkkuunsa. Saren murahteli ja yritti raapia ja työntää käpälinensä Apolloa irti itsestään, mutta asento oli sen verran huono häntä ajatellen. He olivat tuskin paria sekuntia takajaloillansa, kun Apollon hyökkäyksestä johtuneena tuo oli saanut Sarenin suurin piirtein selälleen maata vasten. Hän yritti rimpuilla otteesta, mutta turhaan, ainakin tässä vaiheessa vielä. Apollon otteesta johtuen Saren olisi alakynnessä hyökkäysten onnistumisien suhteen tässä tilanteessa. Veri virtasi Sarenin kaulaa pitkin, Apollon puristusote oli niin luja. Tumma lykaani yritti raadella käpälinensä toista, ja rimpuilla otteesta.

_______________________________

Doublecounter.

Saren: 91HP-8HP-13HP+5HP= 75HP

Apollo: 97HP-13HP-2HP+5HP= 87HP

Apollo oli saanut Sarenin otteeseensa ja tunsi veren maun suussaan. Se vain lisäsi hänen aggressiotaan ja lykaani puristi lujemmin kuin pitääkseen Sarenin maassa ja tämän kynnet loitolla kehostaan. Apollo murisi edelleen, muuta hiljempaa. Hän hellitti jostain syystä otettaan - kaipa lykaani halusi vielä huvitella lajitoverinsa kanssa tai sitten hän ei yksinkertaisesti halunnut tappaa Sarenia vielä. Tappelu tulisi jatkumaan vielä jonkin aikaa, eikä voittajasta ollut tietoakaan.

Saren murahteli, eikä hän pystynyt liikkumaan, sai ehkä hieman käpälinensä osumaa Apolloon, mutta se ei paljoakaan auttanut. Vaaleamman suden käpälät painoivat toista maata vasten, mutta kohta tuon ote oli hieman hellittynyt, ja siinä samassa alla ollut lykaani hyökkäsi hampainensa Apolloa kohti, ponnistaen itseänsä samalla toista kohti.

Apollo ei ehtinyt väistää ajoissa, vaan sai tuta Sarenin hampaat omassa nahassaan. Lykaani murisi ja loksutti leukojaan niin että kuola valui. Silmät paloivat raivosta kuin juhannuskokkon massiivinen tuli. Hän yritti päästä irti Sarenin ja samalla upottaa hampaansa vastustajansa nahkaan. Apollo tunsi olevansa pulassa ja päätti nopeasti erään seikan - hänen piti päästä Sarenista eroon niin nopeasti kuin mahdollista...

Saren sai kuin saikin iskettyä Apolloon kiinni, lähemmäs tuon päätä, leukaa, mikä näköjään sai toisen suden hieman haukkomaan henkeään, availemaan kitaansa jne. Tumma lykaani oli päässyt ottamaan parempaa asentoa pidellessään kiinni toisen kurkusta kiinni. Hän oli päässyt jaloilleen nopean liikkeen avulla, irroittamatta otetta toisesta. Hänen musta-punaiset silmänsä suorastaan leiskuivat hulluudesta. Saren tunsi veren maun suussaan ja hän päästi irti Apollosta, mutta hän oli noussut takajaloillensa vielä pidellessään kiinni toisesta ja kuin työntäen toisen kumoon, hypäten tämän yli ja yrittäen sen jälkeen toista kautta hyökätä tämän kimppuun u uudestaan, mutta Apollo ehtisi varmasti reagoida Sarenin hyökkäykseen ennen tätä.

Coventry, kello 1:30

Apollo tajusi, että Sarenin hyppäsi hänen ylitseen ja yritti hyökätä uudelleen hänen niskaansa. Tummalla lykaanilla oli taatusti jotain mielessä. Hän murisi kovaa kuin pommikone. Sitten kääntyi, hyökkäsi ja yritti ottaa Sarenia uudelleen kurkusta. Taas yhteenotto tulisi olemaan rajuhko, mutta ratkaiseeko se lopulta voittajan?

Darume:

Darume katseli lykaanien tappelua sivusta ja istui aidalla. Jaahas... Tässä nämä jo kahakoivat veripäissään jo puoli tuntia, vampyyri virnisti ja oli lähellä purskahtamaan nauruun. Jostain syystä hänellä oli jonkun verran kivaa istua ja katsoa kuinka taistelu ratkeaisi jossain vaiheessa...


___________________________________

Counter jatkuu... Huom! Laskin nämä vuorojen määrn mukaan....

Apollo: 87HP-16HP-10HP-19HP+5HP= 47HP

Saren: 75HP-15HP-10HP+5HP= 55HP

Saren ei ehtinyt laskeutua, saatika hyökätä toisen lykaanin kimppuun, kun Apollo ehti hyökätä Sarenin kurkkuun kiinni, ennen kun hän ehti ennakoimaan juuri lainkaan. Hän urahti, ja tuo lennähti kyljelleen maahan toinen kurkussansa kiinni, tehden pyörähdysliikkeen maan kautta, päästen jaloilleen. Kumminkin Apollon puristusvoima oli niin kova, että se heikensi Sarenin voimia, että tämän tasapaino hieman heittelehti nyt, ja hänen etujalkansa pettivät. Hänen suupielistä valui kuola ja lykaani murisi voimakkaalla äänellä, mutta vaikka hän yritti vaikuttaa uhkaavalta, ei se paljoa varmasti auttaisi, sillä hän ei tässä asennossa kyennyt juuri liikkumaan. Juuri nyt Apollolla olisi selvä etulyöntiasema..