Luku 1: Beginning! Kieroutunut yö

Umio ja Grawl astelivat ulos. Umio oli kertonut jotain jännittävää Grawlille, mutta Grawl oman tapansa mukaan ei välittänyt asiasta. Umio vain nauroi omille jutuille, kunnes hetken päästä hiljentyi ja näki autonsa.
-Mitääääääääh?! Mun rakas Toyotani! hän vikisi ja ryntäsi katsomaan auton kuntoa. Muutama kätyri oli juuri viemeässä sitä korjaamoon. Hän sitten jäi niiden luokse keskustelemaan, miten muka noin kävi. Grawl samaan aikaan tassutteli Hikafun ja Ertehin luokse sanoen:
-Ainakin voimme mennä sisälle. Pomo jo odottaa.

" Ai, te olittekin jo paikalla. Millä ihmeen taksilla tulitte tänne, ennen meitä? Ette kai te pelkää, jos olen kuskina? Eikä tuo ole edes pukahtanut mokoman matkan ajan, istu vaan takapenkillä eikä ole menettänyt henkeään vielä, joten kai se nyt hyvä juttu on? " Ereth naurahti, ja katsoi Hikafuun, ja hymyillen sitten viekkaasti.
Sillä on kyllä aika teräksiset hermot, vaikka kaahasinkin väärään suuntaan lähes kokoajan ja törmäilin niihin tolppiin mitkä oli esteenä.. vampyyri käänsi katseensa sitten pois Hikafusta, Grawliin.
" Toki. " Ereth nosti kulmiansa ja katsoi Grawliin jonka jälkeen rakennukseen.

Grawl sanoi Erethille:
-Sepä hyvä, että ehjiä olette, koska jätkä olisi sitten loppuikänsä omalla lääkärillä.
Sitten hän kääntyi Hikafun puoleen ja sanoi virnistäen häijysti:
-Kun puhut, johtajalle, niin kunnon käytöstapoja sitten. Hän ei ole tavallinen esimies.
Sitten hän kääntyi lähteäkseen sisälle:
-Tulkaa perässä. Umio saa roikkua hetken autokorjaamossa.

Umio jää sähläämään autonsa kanssa... xP

Ereth virnisti Grawlin lausahdukselle, sipaisten sitten taas hiuksiansa korvan taakse. Hikafu hymähti vastaukseksi, matalahkolla äänellänsä. Vampyyri tiesi, että Hikafu tulisi puhumaan asiallisesti Amaterasulle, muutenkin käyttäytymään, koska tuo oli muutenkin niin virallinen asioissa. Ereth kuitenkin tiesi, että on myös niitäkin jotka puhuvat johtajalle tuttavallisemmin, kuten esimerkiksi neito itse, häntä kun kohdellaan muutenkin järjestössä mielenkiintoisella tavalla, joten hänelle oli oikeastaan aivan sama, miten Hikafu puhuu Amaterasulle. Kaksikko oli valmiina seuraamaan Grawlia.

Porukka lähti sisälle ja liikkui pitkiä käytäviä pitkin ohittaen muita kätyreitä. Grawl johdatti kolmikkoa yläkertaan. Koska hissi oli muiden käytössä, heidän oli tyytyttävä kävelemään rappusia pitkin viidenteen kerrokseen. Vihdoin he saapuivat Amaterasun työhuoneen oven eteen ja Grawl sanoi:
-Minä lähdenkin tästä. Hauskaa jatkoa!
Hän vilkutti kaksikolle ja lähti jättäen nämä lymyilvään johtajan huoneen oven vieressä.

Erethiä alkoi pikku hiljaa ärsyttää mm. Grawlin salamyhkäinen käytös, vaikka se nyt olikin aivan normaalia, mutta siis vain tullessa vastaan ja johdattamalla rintintin tyypit johonkin huoneeseen, mihin nyt paikan tuntevat kaikki tietävät härre gyyd. Vampyyri huokaisi pienestä ärtymyksestä, mutta hän koputti hieman oveen ja avasi oven, mutta pidellen ovea ensin Hikafulle, joka asteli huoneeseen, ja vasta sitten nainen tuli, perässä sulkien oven.

Amaterasu:

Amaterasu istui työpöytänsä äänessä työskennellen paperiensa kanssa. Kaksikon astuessa huoneeseen, hän käänsi kellertävän viirun katseensa heihin.
-Iltoja. Ajattelin tehdäkin jotain, kunnes saavutte paikalle. Oli hiukan tylsää. Mitä jos aloittettaisiin?

Ereth virnisti, kun Amaterasu aloitti puhumisen.
" Hän on oikein priimakunnossa, joten mikä ettei. " vampyyri hymyili viekkaasti, katsoen sitten vuoron perään kerran Hikafuun ja sitten taas johtajan puoleen.

// Lyhyt..

-Toit tänne siis Hikafun? kysymys kuuluikin Erethille, mutta Amaterasu kääntyi kuitenkin heti Hikafun puoleen:
-Kerrohan itsestäsi hiukan. Kuulin sinusta paljon, siksi sinut pyysin tänne ja haluan kuulla vain sinusta lisää.

// Siinä sitten, romaania kehiin.. XD

Ereth otti pienehkön askeleen taaksepäin, hieman viistompaan, koska seuraavaksi oli Hikafun vuoro avata suunsa, ja kertoa taustastansa, ja muutenkin itsestänsä. Mies oli opetettu kertomaan vain kaikki oleellinen ja pyydetty, ja nyt hän siis oikeastaan joutuisi kertoa myös taustansa lisäksi hieman muutakin itsestänsä, mutta mitä hän tulee kertomaan on eri asia.

" On kunnia saada tavata teidät, arvon johtaja Amaterasu. " hän aloitti, tehden pienehkön kumarrusliikeen, katsoen asiallisesti johtajaan.
" Olen ollut syntymästäni lähtien ninjojen parissa, sillä perheeni oli yksi niistä harvoista joissa kyseisiä taitajia oli. Minua alettiin kouluttamaan todella varhain ninjan ammattiin, aina parin vuoden i'ästä lähtien. Olin ollut tuolloin vielä ainut perheen perillinen, kunnes sain pikkusiskon, jonka ura olisi ollut sama. On suurin piirtein kuuden vuoden iässä, kun kykyni huomattiin erittäin hyviksi taijutsun parissa, ja muidenkin harjoitusten.

Kävin kouluni normaalissa opinahjossa, ja keskittymiseni kasvanut kokoajan, ja kuri oli todella tiukkaa, sillä taustastani ei saatu kertoa koulussa, ei kenellekään, missään olosuhteissa ja tekniikoiden käyttö oli siellä kielletty. Olin koulun ohella tiukassa harjoittelussa ninjan uraani varten, ja siksi minusta tuli hyvin syrjäytynyt koulussa, koska suhteet muihin oppilaisiin vielä opiskelun ohella oli vaikeaa, vaikka älynikin oli terävä useammankin tahon mielestä.
Jatkoin koulua normaaliin tapaani, mutta mittani kasvaessa ala-asteen loppua kohden, useita alkoi epäillyttää, syystäkin, koska vaikutin rauhallisuuteni ja kokoni puolesta erittäin oudolta. Mutta ei siinä mitään, kukaan ei ole saanut opiskeluideni ohella selvää mistään liittyen taustaani.

Rin, siskoni on kolme vuotta nuorempi, ja oli aloittanut koulun myöhemmin tosiaan, kuin minä. Hänellä ei ole havaittu samoja kykyjä kuin minulla, mm. nopeus oli täysin eri luokkaa kuin minun. Rinistä oli kehkeytynyt hyvin energinen persoona, ja hänen lahjakseen oli kehkeytynyt yhden, valitun ihmisten ajatustenluku. Rinillä meni koulun käynti hyvin, vaikka kunto ei ollutkaan samaa luokkaa kuin minun, ja ajatustenluku oli hänen valttikorttinsa aina uusiin ihmisryhmiin sijoittautuessaan. Hänellä oli myös hyvin laaja ystäväpiiri, ja hän oli todella sosiaalinen, ja siksi oli aina mahdollisuus joutua vaaraan, jos Rin olisi möläyttänyt jotain tarpeetonta. Rinin sosiaalisuus oli luonut myös uuden ongelman, nimittäin hänestä oli kehkeytynyt kuin mikä tahansa nuori teinityttö, aina vaatteita myöten. Ongelma olikin siinä, että Rin ihastui erääseen poikaan, ja sai myös vastarakkautta, joten sain tehtävän varjostaa siskoani, koska tämä oli seurusteluiden ohella tuonut tuon pojan, nimeltään Kenjin, kotiimme. Vanhemmillamme ei meinanneet hermot kestää, koska oli todella vaarallista jotain noin sopimatonta, ja vielä ilman lupia, kun kyseessä on salaisuutaan varjelevia ninjataitajia.

Hoidin tehtävääni seuraavat kolme kuukautta, kunnes sain virallisemman tehtävän, jossa täytyi eliminoida eräs mies, ja suoritin tehtävää useamman tahon kautta ja päädyin vanhempieni kanssa suorittamaan tehtävää eri kristillisten seurojen kautta, jopa Vatikaani- vierailun kera. Pääsin vihdoin sen miehen luokse, kartanomaiselle talolle, jossa ei edes vartioita ollut, joten tehtävä vaikutti liiankin helpolta. Kuitenkin löysin lopulta tuon eliminoitavan miehen, ja vanhempieni ruumiit, joita mies oli käsitellyt vampyyrille ominaisin tavoin. Nimittäin tämä oli Beta tason vaampyyri, mitä minulle ei siinä vaiheessa vielä paljastettu. Taistelu oli katkeraa, ja se jatkui lopun yötä. Sain tapettua vampyyrin lukuisten kymmenien, tappavien iskujen jälkeen, osumalla shurikenilla tuon sydämeen ja peli oli pelattu, ja tehtävä suoritettu. Olin sitten toipilaana kauan, niistä useista murtumista joita olin saanut. Surun takia, en voinut jäädä asustamaan toipumiseni jälkeenkään, entiseen kotiimme Rinin kanssa, joten koska aioin jatkaa vanhempieni uraa samalla linjalla, annoin siskoni pitää talon ja rahan perään olen murhannut, joita sitten lähetin Rinille tämän elantonsa eteen, aina hänen oman työnsä ja perinnön lisäksi. "
Hikafu lopetti, asiallisesti ja kertoen nyt vain kaiken 'tiivistetymmin', koska asiathan voisi hyvinkin selittää yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin kuin nyt hän teki.

Amaterasu kuunteli tarinaa nyökäten ja meinasi nukahtaa. Mutta vihdoin elämänkerronta sai hyvän päätöksen, joka riitti hyväksi tiedoksi Gaia Imperan johtajalle.
-Olet pikemminkin vampyyrimetsästäjän tyylinen taijutsu mestari, Amaterasu tokaisi ja kohautti hartejaan: -Olivatko kenties nuo shurikenisi siunattua? Jos ovat, tuo samainen kartanonherra on kuollut, jos ei, hän voi palata takaisinkin, vaikka ruumiinpoltonkin jälkeen seuraavassa hahmossa. Beta-taso on hyvä alku sinulle, Hikafu, erittäin hyvä. Kehun sinua. Vain yksi asiaa vaivaa minua, joten sallinet kysyn sinulta seuraavan kysymyksen? Miksi juuri tänne, Hikafu? Haluatko ihan varmasti liittyä mafiaamme, vaikka kätyrini korkeimmilta tahoilta sitä pyytävät sinulta?
Amaterasu joutuikin lähteä käsittelemään asiaa kuin pientä suullista koetta. Moni varmaan odottikin innolla, millä tavalla Hikafu yritti vaikuttaa häneen. Kuitenkaan Amaterasuun se ei täydellisesti osunut, sillä uusien värkkäämiensä palkkamurhaajien homma oli miltein sama kuin lähteä helvettiin tai lähteä hyppäämään kaivoon, jossa on siunattua vettä.

Hikafu kuunteli rauhallisena Amateran puhetta, ja vastasi sitten hetken muisteltuansa.
" Kyllä, sillä halusin varmistaa selustani nimenomaan myös vampyyreilta, joten oli mahdollisuus tähän kristillisten tahojen kautta tehtävään valmistauduttuassamme. " tämä vastasi ensimmäiseen kysymykseen, ja joutui sitten jälkimmäistä vähän enemmän miettiä.
" En epävarmaa suorittaa monien eri tahojen kautta palkkamurhauksia, joidenka avulla hankkisin rahaa siskolleni ja itselleni, ja koska sain lopulta kirjeenne, kun olin hankkinut tietoja järjestöstänne, olin lähes täysin varma, että tämä olisi luotettavin taho, vaikka valtaosa järjestön jäsenistä onkin vampyyreja. "

Juuri näin, poika..., Amaterasu virnisti itsekseen, vaikkei hänen virheensä näkynyt varjoista, joissa Gaia Imperan johtaja itse istui.
-No sehän hyvää kuultavaa, hän vastasi ja nousi sitten pöytänsä äärestä. Hän käveli pois pöydän takaa. Pian hän jollakin jollakin tavalla näkyikin, hänellä oli päällään musta kuin yö kaapu ja siteillä sidotut kasvot, joista vain keltaiset viirusilmät näkyivät.
-Et tiedä kuitenkaan ihan kaikkea meistä. Parempi, että tutustut tarkemmin meihin Hikafu, koska kaikki, mitä meistä tiedetään, ei ole välttämättä, sitä mitä kaikki usein kuvittelevat. Voin ainakin antaa suoraan teille tehtävän, Erethin kanssa. Näppäriä siinä tyätyykin olla... Se on osa luotettavuustestiämme.
Hän käveli kädet ristissä selän takana edes takaisin ikään kuin samaan aikaan filosoifisoisi jotain tai suunnittelisi jotain todella ilkeää. Viimeisen lauseen hän sanoikin teräksisellä äänellään nopeaan tempoon.

Hikafu katsoi suuntaan, jossa Amaterasu taas puhui, ja huomasi että mustiin pukeutunut, ja kasvonsa silmiä lukuunottamatta peittänyt johtaja asteli työpöydän eteen.
" Asia ymmärretty. " Hikafu vastasi, katsoen Amaterasuun, ja kohta kuuluikin pieni naurahdus miehen takaa, noin viistosti. Ereth nojaili seinämään, katsellen ns. mustia, pitkiä kynsiään, ja kuin näyttäen viilailevalta (toisilla kynsillä tottakai), mutta silti keskittyneeltä kuuntelemaan Amaterasua. Nainen nosti katseensa sitten, katsoen punaisin, kylmin silminensä johtajaan, laskien katseensa sitten takaisin kynsiinsä, vaikka hän vain teeskenteli pynttäytyvältä.
" Jes söör~ " hän normaaliin tapaansa vakuutti jo tässä vaiheessa, että ottaa tehtävänannon vastaan, Hikafun kanssa.

-Hyvä. Tehtävänänne on siis lähteä vain pienelle ja typerälle, miltein hyödyttömälle hakureissulle Nagasakiin. Siellä on eräänlainen firma nimeltään Ichime, joka on mafiamme omistama keskus. Sieltä haette vain uudemmat asemallit sekä yhden mukavan tyypin, jolla on aina tapana siellä roikkua uteliaisuutensa vallassa...Menkäähän nyt sitten. Homma ei ole niin helppo kuitenkaan.
Lopettaessaan puheensa, hän asteli takaisin varjoihin ja istuutui työpöytänsä ääreen. Hän kaivoi salkusta esiin paperi nipun ja tökki sitä etusormellaan.
-Tässä on lisätietoa tehtävästä.

Ereth ja Hikafu astelivat pöydän luokse ja vampyyri otti paperinipun käsiinsä, vilkaisten ensimmäistä sivua, jossa näkyi mm. liikkeen tietoja ja sitten sherlock myös lisäinfoja tehtävästä, kuten johtajakin mainitsi.
" Oorrait, näillä eväillä sitten mennään. Ainiin, pomo, lainaan sitten autoa tehtävän ajaksi kiittih ~ " nainen huikkasi vielä ennen ovesta poistumistansa, ja suuntasi Hikafu kannoillaan ulos rakennuksesta, kohti korjaamon puolta. Hän asteli sille 'osastolle', jossa oli vielä korjauksessa olevat autot, ja hän epäili että jos se Umion toyota oli mennyt miekkosen ja muiden korjaajien mielestä liiankin huonoon kuntoon, olisi herranen vielä paikalla, ja varma että että ei enää luovuttaisi autoansa Erethin käsiin, auton kunnon perusteella.
" Morroo miehet miten menee, ottaisin yhden auton täältä lainaan, pitänee suorittaa tehtävä Nagasakissa ja en halua pilata vasta korjattuja, priimakunnossa olevia ajokkejanne ~ ! " hän huudahti korjaamo-osastolle astuttansa.

Umio kääntyi ympäri, nähden kaksikon saapuneen, sitten huokaisten sanoen:
-Joko taas? Olet melkein tuhonnut kaikki ajopelimme!
Autokorjaajat vain nauroivat asialle ja yksi heistä sanoi heilutellen ruuvimeisseliä ilmassa:
-On meillä yksi machiina, joka ei helpolla mene mäskäksi.
Umio katsoi korjaajia silmät pyöreinä ja huudahti:
-Olisitte heti sanoneet!
-Emme voitu, koska Amaterasu sanoi, että saa puhua machiinasta vasta silloin, kun se on korjattu. Joten vilkaiskaamme sitä hiukan..., toinen korjaajista sanoi ja lähti korjaamon toiselle puolelle. Siellä oli jokin peitetty valtavan kokoisella valkoisella lakanalla. Hän otti lakanan pois. Umio närkästyi ihmetyksestä. Lakanan alta paljastui auton kaltainen menopeli, se oli leveydeltään kuin jeep, mutta matala kuin kilpa-auto, sillä oli paksut kumirenkaat sekä pimennetyt miltein huomaamattomat ikkunat. Se oli väriltään musta. Kolmas korjaajista esitteli automallin:
-Jos Nagasakiin lähdette, niin ottakaa tämä. Sen nimi on Smasher. Se on luotu materiaalista, jota ei voida tuhota, vaan juuri se voi tuhota kaiken tieltään, seinät, katot ja tolpat...kaiken. Sen huippuneopeus ilman turbo-moottoria on 320 kilometriä tunnissa ja jos se törmää vaikkapa panssarivaunuun, se nostaa sen kyllä ilmoihin.
Gaia Impera olikin järjestö joka hallitsi suurimman osan teknologian saloista. Yksi salaisuuksista olikin uusin automalli, jota on kehitetty moneen tarkoitukseen kuten urheiluun tai kilpailuihin. Umio kuitenkin kysyi:
-Onko tuota testattu?
-On kyllä.
-Vau...Vähän mä haluan tuollaisen.

Ereth ei yhtään ihmetellyt miksi Umio löytyi korjaamon puolelta ajokkinsa lähettyviltä parin korjaajan sitä kunnostellessa. Vampyyri vain virnisti hieman hieroen niskaansa toisella kädellä, kuin ollakseen pahoillaan, vaikka ei aivan siltä vaikuttaisikaan ihan heti ulkopuolisen silmin, mittä naisen tuntevat kyllä tajuavat eleen. Hän seurasi Hikafu perässään toiselle korjaamon osaston puolelle, josta löytyi suurella, valkoealla lakanalla peitetty auto, jonka korjaajat vetivät sitten pois. Ereth ei voinut kuin ihailla auton mallia, ja sen kaikkia ominaisuuksia. Hän vei kätensä harovan oloisena leukallensa ja katsoi sitten hieman arvioiden, mutta virnistelellen Smasheriin.
" Siinä on kaunotar mun makuuni, ja se on selvästi kestävää kamaa. " Ereth hymyili viekkaasti, taputtaen auton konepellille, joka suorastaan kiilsi ja josta näki melkein peilikuvansa.
" Missäs ne avaimet ovat? Pitänee mennä tehtävää suorittamaan, ja meidän pitää olla ennen auringon nousua paikalla, joten ei ole aikaa turhille jaaritteluille. " vampyyri hymähti ja katsoi korjaajiin päin.

Yksi korjaajista sanoi kaivaten autonavaimet taskustaan ja antaen ne vampyyrille sanoi:
-Kun käännät avainta, se alkaa vaatia koodia. Koodi on tälle autolle: 0909076. Kunhan PIN-tunnuksen painelet oikein.
Toinen korjaaja sanoi pitäen kädet puuskassaan innokas ilme kasvoillaan:
-Hyvältähän tämä kuullostaa. Kokeilkaa tuota beibiä.
Sitten korjaajat katsoivat toisiaan ja naurahtivat. Umio kierteli Smasherin ympärillä oikein tutkien sen yksityiskohtia tarkkaan.

Ereth otti avaimet vastaan ja painoi koodin päähänsä, kuitenkin noin helppo se oli.
" Tottahan toki kokeillaan ~ Hikafu, nyt ruvetaan lähtöä tekeen, menes autoon siitä. " vampyyri huikkasi ja avasi auton ovet avaimessa olevasta napista, joka avasi auton ovet, päästäen klak- äännähdyksen. Samalla kun Hikafu asettui auton takapenkille istumaan, ja laittaen vyön kiinni, Ereth hyppelehti korjaamon yhdelle seinustalle, hän näppäili tunnusluvun eräälle näytölle, joka ilmestyi seinästä erästä luukkua nostaessa. Tuo painoi vielä vihreää 'start' painiketta ja kohta korjaamon yksi ylöspäin avautuvista ns. autotallin tapaisista ovista avautui, ja hän hyppelehti takaisin autolle, avaten sen oven ja astuen kuskin paikalle. Auto oli kyllä matala, mutta penkit olivat sen verran alempana, että pidemmätkin mahtuvat istumaan autoon hyvin, ja onhan yksittäisillä istumapaikoilla varaa laskea ja nosta penkkiä.
" Nonniin, let's mennään. " hän lausahti epämääräiseen tyyliinsä, työnsi avaimen sille varatulle paikalle, näppäili oikean koodinumeron ja auto käynnistyi. Hän virnuili taas omiaan, ja painoi sitten kaasua, ajaen lähes kauttaaltaan mustan, yöllisen ympäristöön helposti sulautuvan auton ulos korjaamosta, ja kerrankin törmäämättä ensimmäisessä kurvissa, sivuteitä pitkin löytäen tien joka vei moottoritielle. Hän katsoi tummennetuista ikkunoista eteenpäin, katsoen mikä kyltti kertoisi ensimmäisenä Nagasakista. Kaupunkiin oli vielä yli nelisen kymmentä kilometriä, mutta auton nopeus oli sen verran hyvä, että sinne normaalissa tunnissa, pääsee tällä autolla lähes puolessa tunnissa, eikä ylinopeutta edes huomaa mustan auton kaahatessa moottoritien laitamallilla kytiksellä oleville poliiseillekaan. Vampyyri vain nauroi virkavallalle ja jatkoi matkaa, eikä mennyt tosiaan kuin ehkä reilut kaksikymmentä minuuttia, kun hän melkein törmäilemättä, mutta kolhuja saamatta, saapui Nagakasakiin, ajaen Gaia Imperan omastaman liikkeen pihaan, joka oli toisella puolen kaupunkia, kuin mistä suunnasta he tulivat. Ereth nousi autosta, ja otti sitten avaimet mukaansa, venytellen käsivarsiaan, ja sitten katsoen kun Hikafu nousi autosta, kävellen vampyyrin luokse.
" Ookkei, ja nyt meidän pitänee noutaa ne jotkut aseet, mitä tässä mainitaan ja .. joku tyyppi repiä mukaan. Katsotko sinä tuosta, se on vähän hepreaa mulle, Hikafu? " Ereth sanoi, ojentaen paperinipun, jossa oli tehtävän info lisätietoineeen, Hikafulle joka rupesi tutkimaan papereita.