WTF? Ratsailla?

Random roolipeli, jossa hahmomme heräävät paikassa, jota eivät tunne ja havaitsevat omat ratsunsa jossain kohtaa...

Integra oli väsynyt. Hän oli istunut koko päivän omassa rauhassa työhuoneessa. Yön saapuessa, hän painui nukkumaan ja nukahti miltein heti. Hän ei ole yhtään aavistianut, millainen oli seruaava päivä...

Integra kääntyi toiselle kyljelle ja mutisi unissaan jotain. Yhtäkkiä hänen silmänsä loksahtivat auki. Mitä helkkaria? hän pongahti pystyyn ja katseli ympärilleen. Hän havaitsi itsensä keskellä suurta avaraa niittyä. Mitä tämä tarkoittaa? Integra ärähti mielessään. Alucard!!! Taasko sinä pelleilet noilla harhakuva-leikeilläsi?
-Hei? Onko täällä ketään?
Miten minä tänne jouduin? Ei voi olla, että joku heitti minut tänne!

// Hohoo, olin saanut jotain ihmeen intoa taas ropettamisesta, joten enpä sitten taida taukoillakaan.. 8'D Tulen mukaan leikkimään ~ :>>

Ereth oli saanut vuorostaan hieman vapaata järjestön hommista, joten hän oli tavanomaisesti mennyt baariin ja saanut itsensä taas umpijuovuksiin, mikä kyllä ei ole mikään ihme. Vampyyri nukahti selittäessään baarimikolle kaikkea maasta taivaisiin, mutta pysytellyt hyvän maun rajoissa (mitä se nyt tarkoittakaan, päätelkää itse). Ereth oli vetänyt useammankin tuopin, 'maistellut' laidasta laitaan mitä nyt tuosta baarista oli saatavana. Hän kuitenkin nukahti ehkä suunnilleen puolen tunnin sisään baariin tulon jälkeen, humaltuneena tottakai, minkä nyt luulisi olevan ymmärrettävää..

.. Mutta vampyyrin herätessä, hän huomasi löytäneensä itsensä keskeltä mitään-sanomatonta isoa niittyä. Ereth availi silmiänsä, ja oli sitten taasen aivan pirteällä päällä, sai kai hyvin nukutuksi.. Mutta löysi itsensä makaamasta pehmeällä nurmella, mutta aivan räjähtäneen näköisenä. Ereth nousi nopeasti seisomaan ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. Hän ei tiennyt lainkaan, miten oli päätynyt tänne paikkaan.
" Missäs h*tossa mää nyt oon..? " hän ajatteli ääneen, kunnes huomasi noin kymmenen metrin päässä Integran. Hänen jalkansa pettivät alta, varmaan jostain krampista, koska hän oli muutenkin herännyt epämiellyttävästä asennosta. Ereth oli kaatunut naamalleen nurmelle, ja katsoi sitten suuntaan, jossa näki tutulta vaikuttavan hahmon.
Eikös tuo .. ole .. se joku aina tupakoiva Hellin naikkonen..?

Integra pian kuuli jonkun sanovan Erethin. Aluksi huomatessaan vampyyrin, hän loikkasi askeleen taaksepäin ja samalla valmistautui vetämään pistoolin esiin...Mutta. Kas kummaa. Pistoolia ei ollut taskussa. Kaikki aseet paitsi sapeli, joka roikkuikin vyöllä, olivat hukassa. Integra vasta nyt huomasi olevansa vampyyrimetsästäjäasussaan. Ereth oli kaatunut naama edellä nurmeen ja Integra hiukan ihmetteli, miten tämä oli tuossa, vaikka kummatkin olivat toiselta puolelta maapalloa.
-Öööh..., Integra juuri päästi suustaan ja alkoi tutkia taskujaan tarkistaakseen, mitä tavaraa katosi...

Emme siis voida myöskään käyttää nykyajan vempaimia. Suurin osa tavaroistamme on ne, joita oli mahdollista käyttää keskiajalla. Vaatteet ei siihen lasketa.

Ereth nousi istumaan nurmella, ja katsoi eteenpäin, huomaten Integran, joka näköjään ilmeestä päätellen oli nähnyt vampyyrin. Mustahiuksinen katsoi aluksi kulmaansa kohottaen, kun toinen näytti hämmästyneeltä, sillä ei näköjään pistooleitansa näyttänyt kantavansa mukana. Ereth nousi seisomaan, ja pudisteli sitten farkkumaisista housuistansa ja takin helmasta ylimääräiset roskat ja kiinni jääneet ruohon korret. Vampyyri seurasi Integraa katsellaan, kun tuo tutki taskujansa, hieman äimistyneen näköisenä. Ereth tajusi sitten, että hänellä olisi mainio tilaisuus 'napata' Integra, ja kiikuttaa päämajaan, mutta sitten hänkin sai ihmetellä, kun hän ei löytänyt vyöstään pistoolejaan, ainoastaan ns. suvussa kulkeneen miekkansa. Nainen siirsi katseensa vyöllensä, ja totesi, että niin todellakin oli.
" Mo.. lemmat.. " tuo päästi äänen tason laskien melko matalaksi, käden laskien veltoiksi vierellensä, ja katsoi sitten mulkoilevasti Integraan, nostaen 'syyttävästi' sormeaan osoittamaan tuohon, katsoen sitten vääntyneen, epämäräisen irveen kera toiseen.
" Hei nainen, sie oot siis pölliny ne! Annas ne tänne ja vähä nopeesti, helvata..! " tuo sanoi melko hitaasti, mutta voimakkaalla äänellä, ilmeen käyden vähän ns. sarjakuvamaisen ja huumorimaiseksi vihaiseksi.

-P*rkele! Missä omani sitten ovat?! Opi puhumaan nätisti!!! karjaisi Integra takaisin vampyyrille. Tuntui siltä, että hänen huudonsa takia maa järisi. Tuskin hän oli edes nähnyt yhtään tuliasetta siitä asti kuin heräsi keskellä niittyä. Sitten hänen ilmeensä vakavoitui ja hän hiljensi äänen sävyään kääntyen ympäri vampyyristä pidellen kämmentään sapelinsa kahvalla:
-Minä en ole niihin koskenut.
Mitä helvettiä tuo rumitus täällä tekee?! hän ajatteli vihapäissään.

Ereth puuskahti, vieden kätensä sitten lanteillensa, kun toinen ärähti ettei vienyt vampyyrin aseita. Nähtävästi Integralla itselläänkään ei ollut piistoliansa, kun ei näkynyt tuollakaan vakkaripaikallaan asusteessaan.
Jaa-a, näköjään puhuu totta vaikka en jaksaisikaan uskoa sitä.., vampyyri ajatteli ja katsoi vielä selin kääntyneeseen naiseen, joka vielä lausui hiljemmalla, ehkä hieman matalalla äänensävyllä ettei vienyt aseita. Ereth tuhahti vielä, huomaten että Integran käsi oli jo valmiina säilyneessä aseessansa kiinni, hieman varovammin. Vampyyri otti hieman käyskenteleviä askelia nurmella, sipaisten sitten oikean puolen hiuksensa korvan taakse, jotka olivat löytäneen taas tiensä olkapään ylitse, eteen. Ereth oli tottunut vampyyrinmetsästäjän kiusaamiseen, sillä tuohon hän oli törmännyt muutaman kuukauden aikana vähän liiankin usein, jos rehellisiä ollaan.

Integra huokaisi raskaasti ja lähti kävelemään jonnekin, minne katse kääntyi. Hän päätti tällä kertaa tutkia aluetta tarkemmin, mutta hän oli myös varautunut tuleviin hyökkäyksiin, jos sellaisia tulisi. Kuka ties, että täällä oli jotain muitakin kuin Ereth ja hän itse? Mikä paikka tämä on? Se ei ainakaan näytä Englannilta! hän sitten kiipesi kukkulalle ja seisoi sen huipolla katsellen omituista maisemaa. Kaukana niittyjen takana oli suuria vuoria, joiden huiput peittivät lumeen. Tuskin tuollaisia löytyi Englannista. Olisiko tämä joku Euroopan maista? Integra ajatteli. Hän katsoi ympärilleen. Vuorit näyttiävät lähinnä muureilta, jotka suojasivat metsää ja niiden keskellä olevaa niittyä, jossa Integra itse oli. Kaikki näytti kauniilta, mutta alkoi hätäillä.
-Missä minä olen, helkkari vie?!!!

Ereth ei halunnut jäädä niitylle yksin seisoskelemaan, joten tuo vaivihkaa seurasi Integraa, kun tuo asteli kukkulalle katsoen näkymiä. Vampyyri mulkaisi toiseen, kunnes tuo sitten avasi taas suunsa, ääneen ajatellen sijaintia. Ereth oli toisen taakse ilmestynyt, ja hyppäsi sitten ilmaan, vieden käsivartensa suorina Integran olkapäille ja jättäen painonsa niille.
" Ei me kyllä missään Aasiassakaan olla, saatika Japanissa sitten. " tuo hymyili viekkaaseen tapaansa, hänellä ei ollut nyt aikeina hyökätä Integraan, ihme kyllä mutta ärsyttää neito halusi taas.

Integra tunsi painon olkapäissään ja ärjäisi tönäisten vampyyrin kumoon:
-Älä koske minuun, raakile!
Hän sitten otti muutaman askeleen taaksepäin ja yritti varoa vampyyrin mahdollisia liikkeitä ja arvioida, mitä tämä halusi. En voi pyöritellä vain peukaloitani. On päästävä täältä jotenkin...mutta miten? Rauhoitu nyt, Integra...Ei mitään hätää. On vain sinä ja tuo vampyyri tuossa... Hän tärisi hermoissaan. Hänen tekisi mieli polttaa sikaria kuvastaakseen tunnelmaa, mutta sitäkään ei ollut. Sikariaskikin katso taivaan tuuliin. Jos nukkumaan olet mennyt...Niin ethän uniformu päällä? Integra katsoi hiukan itseään ja kierähti rituaalisesti ympäri. Hitto vie!

Integran oli tönäissyt Erethin pois tieltään, ja tämä tippuikin vierelle, nousten sitten ns. kyykkyasentoon, hymyilemään huvittuneesti Integralle, joka vaikutti todellakin poissaolevalta. Tällä hetkellä vampyyri oli kuin mikäkin kärpänen, jota toinen oli kokoajan hätistelemässä pois tieltään. Ereth rupesi nauramaan hiljaisesti, mielipuolisesti mutta silti niin huvittuneesti, koska Integra sai olla kokoajan varuillaan jos vampyyri hyökkäisi tämän kimppuun ja ihmettelemässä tämän hetkistä ympäristöä ja tilannetta.
Ei hitto tota naikkosta on hauska kyylätä, se ei osaa tehdä mitään järkevää~

Alucard, jos tämä on sinun temppusi, sinä olet kuollut ja kuolleempi kuin ghoul... Integra ajatteli ja sitten yhtäkkiä virnisti itsekseen. Tässä paikassa piti selvitä hengissä. Hän lakkasi vapisemasta kuin voimaton ja ryhdistäytyi.
-Mikäs se sinun nimesi nyt olikaan? hän kysyi Erethiltä varmistukseksi: -Tiedätkö edes, mikä paikka tämä on?
Vaikka hän oli rauhallinen, hän oli silti hermostunut. Sen näki hänen epätavallisestä hymähdyksestä.

Ereth nousi seisomaan, venytellen käsivarsiansa oikein kunnolla, että hänen olkapäänsä ja kyynärpäänsä hieman naksahtelivat sen tiimoilla. Hän naksautti vielä ranteensa ja sormiensa nivelet, ja kääntyi sitten taas katsomaan Integraan.
" Jos sitä tietoa kaipaat, niin minut tunnetaan Ereth Roscoe Gusina. " tämä huokaisi ja toiseen kysymykseen hän hieman kohautti olkiansa, ja laittoi kätensä puuskaan.
" Jaa-a, ei mitään hajua. Tuntemattomat seudut. " hän hymähti.

-Sitten on vain veikattava, missä olemme tai on pakko ottaa selvää asiasta...Noiden vuorien muodostelma on epäillyttävä. Ainakin olen sitä mieltä...Menenkin sitten tästä tutkimaan aluetta peremmälle...
Integra lähti pikkuhiljaa kävelemään jonnekin suuntaan. Hän ei tahtonut haastaa vampyyriä taisteluun, koska se ei ollut viisasta ja lisäksi tämä oli Alfa tasoa ja siihen menisi paljon aikaa tai siitä seuraisi tyrmäys.

Ereth katsoi nyt hieman ilmeettömämmin toiseen, astellen sitten lähemmäs rinnettä, ja katsellen alas mäeltä. Hän katsoi vuorille, jotka eivät vaikuttaneet täysin normaaleilta, vaikka ne olivatkin lumiset ja sitä rataa. Sitten vampyyri laski katsettansa, huomaten mäen ala puolella erääntapaisen kylän, luultavasti ns. vuoristokylän, josta tosin ei kuulunut mitään ääniä, ei kovia eikä hiljaisia, eikä sen koommin mitään liikettäkään. Ereth otti pari isompaa loikka-askelta kohti alas mäkeä, samaan suuntaan mihin Integrakin lähti kulkemaan. Vampyyri uhmasi voimiensa takia sen verran painovoimaa, mikä nyt on aivan ymmärrettävää, että hän suurin piirtein 'leijui' mäkeä alas mennessään, parinkymmenen - viidenkymmenen sentin päässä maasta, kulkien normaalia kävelyvauhtia hieman nopeammin alas.

Integra liukastui, muttei kaatunut vaan lähti liukumaan rinteen kosteaa ruohikkoa pitkin alas ja jarrutti huomatessaan rotkon reunan.
-Hui! hän hyppäsi askeleen taaksepäin tasapainottaen itsensä ja katsoi sitten rotkolta alas. Rotko ei ollut syvä, mutta jos putoisi siitä, niin aivot halkeaisivat pohjalla iskuista lojuviin kiviin.

Ereth pysähtyi vastaan tulevan rotkon reunan kohdalla, ihmetellen että mistäs tuokin ilmestyi, sillä vielä hetki sitten sitä ei näkynyt, ja sen olisi myös pitänyt näkyä mäen päältä. Tässä oli nyt vähän liiankin paljon outoja seikkoja, oikeastaan, kaikki tämä oli pelkkää sekamelskaa.
" Okei, ja mistäs tuokin ilmestyi. " Ereth puuskahti, katsoen rotkon pohjalle, mutta ei nähnyt kuin pelkän 'mustan aukon', sillä pohja olisi varmasti monen kymmenen metrin päässä - vähintään. Ja sinne ei ole paras mennä hyppimään ellei tahdo hengestään päästä.

Integra laski seuraavan reunan etäisyyden. Hänen mielestään se näytti olevan 5 metriä leveältä onkalolta, joten hän lähti tassuttamaan rinnettä ylös ja sitten juoksi alas huimaa vauhtia yrittäen hypätä rotkon. Saavuttaessaan rotkon reunalle saakka, hän hyppäsi ilmaan ja yritti kiitää rotkon yli.
-Eläköön Britannia!!!
Hetken päästä hän pääsikin toiselle puolelle jääden roikkumaan reunasta ja kiiveten ylös sitten.

Ereth jäi tuiottamaan silmät lautasen kokoisina, kun Integra otti vauhtia mäestä, ja lähti juoksemaan kohti rotkoa, hypäten sitten huutaen jotain randomia. Vampyyri katsoi hetken toisen menoa, kunnes sitten Integran saadessa rotkon reunamilta kiinni, revittyä itsensä takaisin maan päälle, Ereth repesi oikein kunnolla nauramaan. Hän oli päässyt todistamaan itsemurhahyppyä, joka tosin epäonnistui, jopa ylistämällä kotimaataan. Vedet silmissä vampyyri nauroi, kaatuen maahan polvilleen ja oikein 'hytkyen' naurusta. Hetken päästä hän kuitenkin oli hieman rauhoittunut, mutta edelleen nauroi kovaa, mutta hyppäsi itsekin rotkon ylitse, vähän 'kevyemmin' kuin Integra, ja laskeutuen ihan mallikkaasti toiselle puolelle.
" Bwhahahaha... Tuollaista ei.. pfft .. näe aivan joka päivä khh ~ " Ereth yritti pidättää nauruansa, joka ei aivan helpolla lopu, vielä vähään aikaan, hänellä kun on pitkä muisti ja vanhat jutut naurattavat vampyyria lähes aina.

-Ainakin en ole epäsikiö kuin sinä! ärjäisi Integra kun näki vampyyrin räkättävän hänelle. Tuo on rasittavampi kuin luulinkaan... hän ajatteli ja nousi ylös ottaen pölyt pois vaatteistaan.
-Älä jaksa. En minä osaa lentää.
Ihminen ei ollut mihinkään kyvyllinen, joten Integra joutui aina luottamaan tuuriin. Tuuria kävi, kun hän pääsi hyppäämään rotkon yli, mutta entä, jos hän putoaisi alas? Vampyyri alkaisikin nauraa siitäkin. Hirviöt. Minkäs heille mahtoi? Integra ei pitänyt koko vitsistä, joka tuli toiselta. Totta se oli, Integra oli valmis tekemään mitä vain isänmaansa, kirkon ja Jumalan puolesta.

" Älä ihmeessä ~ " Ereth naurahti, kun tuon nauru oli muuttunut hänelle normaaliksi epämääräiseksi, jota nyt kuuli vähän joka päivä.
" Ja kyllä jaksan, ja mähän voin aina toki auttaa sua ton pulman kanssa. " vampyyri naurahti, väläyttäen teräviä kulmahampaitaan ja tämän vihjauksen idioottikin tajuaisi sokeanakin, vaikka nyt puoliksi vitsillä heittikin, koska nyt hänellä ei oikeastaan ollut mitään syytä tai muutakaan jatkamista hyökätä toisen kimpuun.

Integra lähti tassuttamaan eteepäin ja sanoi:
-Ainakin nyt tiedän, miksi teillä kuolleilla on niin sairas huumorintaju...
Hän laittoi kädet housujen taskuun ja marssi kuin äijä eteepäin pidättäen hermojaan vampyyrin läsnäöolosta...

Ereth hymyili viekkaasti, ja seurasi sitten ns. 'lentäen' tuon vierellä.
" Kato ny vasta huomasit, sherlock. " vampyyri virnuili. Kyseilen lausahdus oli yksi hänen lemppareitaan, ja siksi hän lausui sen aina kun mahdollista, mutta ei tietenkään toistavasti, vaan aina 'sopivin väliajoin' kun oli pienen vitsinmurjautuksen vuoro hänen kohdallaan. Ereth pyörähti ilmassa Integran toiselle puolelle, näyttäen siltä kuin haluaisi vain ja ainoastaan ärsyttää tuota pelkällä läsnäolollansakin. Hän oli varuillaan, jos heidän katseensa kohtaisivat, ja tuolloin Ereth ottaisi huumorina sitten ilmassa 'nojaavan asennon', katsellen toiseen suuntaan, mutta samaa tahtia kulkien tuon vierellä.

Integra yritti olla katsomatta matkan aikana vampyyriä jaa pysyi vaiti tämän yrittäessä edes kiusata jollain tavalla. Integralla oli kuitenkin tiukat hermot, hän jopa pystyi miettimään jotain muuta, kun joku härnäsi vieressä. Pian he päätyivät kylään, joka oli autio. Integra hiipi eteenpöin katuja pitkin ja katseli ympärilleen. Ei ketään. Missä kaikki ovat? hän ihmetteli.
-Kuin ei olisi ketään ollutkaan sataan vuoteen...

Ereth suurin piirtein pyöri Integran ympärillä, aina siihen saakka, kun he saapuivat kylään, joka näytti hylätyltä. Vampyyri liisi puolen metrin korkeudessa, hieman eteenpäin kallistuneena, katsoen ympärilleen. Osa rakennuksista oli todellakin lahoja, eikä sellaisissa kuin torakat ja muut ökkimöntiäiset asuisi. Ovien pielissä komeili erikokoisia verkkoja, ja ns. reikiä, koit kun on niitä järsinyt, sun muuta mielenkiintoista.
" ... Totta. " Ereth sanoi sitten, ja osoitti toisella puolen olevaan, homeiseen sekä sisältä että ulkopuolelta olevaan, muutenkin lahonneeseen ja kaiken lisäksi haisevaan rötisköön.
Kai täällä jossain sitä eloa on, h*lvetti..

-Kukkuu? Onko täällä ketään? huluili Integra ja hiipi sapeli kädessä ympäri katuja. Sitten hän kompastui kiveen ja loikkasi pystyyn. Yhtäkkiä hän näki vanhan tallin edessä mustan hevosen.
-Oho! Mikä tuo on?
Hän hiipi katsomaan olentoa lähemmäs. Olento oli keskittynyt juomaan vesilähteestä, eikä näyttävät huomaavan mitään. Hevonen? Mitä helkattua?