WTF? Ratsailla?

Kuullessaan Erethin huudahduksen, Integra kääntyi huudon suuntaan ja huomasi tämän hyökkäävän. Integra kohotti sapelinsa ja ryntäsi itse hyökkäävän vampyyrin kimppuun, mutta ei iskiäkseen vaan torjutaakseen tämän iskun vain. Musta aura näytti miltein räjähtävän ilmassa tuossa vaiheessa.

Ereth ei tiennyt, mitä olisi tuossa vaiheessa tehnyt, ei lainkaan, sillä hänen vain pitäisi saada Integra tolpilleen. Vaaleahiuksinen nainen kuitenkin lähti juoksemaan kohti vampyyria, sillä huomasi tuon hyökkäyksen. Ereth yritti nyt vain iskeä Integraan, mutta ei osannut vielä aavistaa, mihin tuo pääsisi iskemään, mutta sitä ei vielä tarvinnut murehtia- vaan jotain aivan muuta. Integra oli lähtenyt juoksemaan toista kohti, kohottaen sapeliaan, ja tuosta oikein huokusi musta aura, joka reagoi samaan aikaan vampyyrin sisällä. Tuon syke nousi ja vampyyri tunsi kovan, polttavan tunteen sisällänsä.
" Grraaah!!! " Ereth rääkäisi kivusta, mutta oli kuitenkin valmiina iskemään jo hyvin lähellä olevaa Integraa.

Kaikeksi surkeudeksi Integra itse ei voinut väistää seuraavaa iskua. Saadaessaan iskun Erethin miekalta, sapeli lennähti hänen kädestään jonnekin syrjään. Tämän lisäksi hän sai vielä viiltävät haavat käsivarteen ja kylkeen. Musta aura hehkui vielä jonkin aikaa hulluna, kunnes Integra kaatui maahan.

Ereth tunsi magneettisesta voimasta johtuvan kivun sisällään, kun hän sai iskettyä miekallansa Integran sapeliin, joka sinkoutui kauemmas heistä, useamman metrin päähän törröttämään ruohikosta. Vampyyri oli pysähtynyt iskun jälkeen ja näytti hieman huojentuneelta. Ereth katsoi kun ihminen kaatui maahan parin metrin päässä. Hän huohahteli ja tuon kaksin käsin miekasta pitelyote herpaantui, ja kun hänen kätensä levähtivät kylkiä vasten, tuon miekka tippui maahan. Ereth katsoi Integraan päin, toivoen että edes jotain muutoksia olisi tapahtunut.

Integra lymyili selällään maassa ja käänsi itsensä noustaakseen ylös. Jalat eivät ole totelleet. Integra murahti kivusta ja huomasi vasta nyt olevan verissään. Hän katsoi silmät pyöreinä ympärilleen:
-Mitä helvettiä? Missä minä olen?

Ereth huohotti ja tuo valahti polvilleen maahan, kädet polvien päällä nyrkissä. Hänen voimansa olivat niin lopussa, että hän ei jaksanut edes ajatella mitään. Vampyyrin katse oli valunut tyhjänä tuiottamaan hieman verestä värjäytyneeseen ruohikkoon, kunnes Integran ääneen kuullessa tuo nosti samassa katseensa tähän.
".. Hengissä ainakin. .." Ereth sanoi väsyneen oloisena virnistäen, käheän kuuloisena. Hänen suunsa oli aivan kuiva, ja kaiken lisäksi hengittäminen oli ruvennut vaikeutumaan.
"Pystyks sää.. Pystyks sie liikkumaan siit mihinkä..?" hän yritti nousta seisomaan, mutta samassa, kun hän oli jaloilleen pääsemässä, vampyyrin sisällä tuntui raju 'sykähdys'. Kipua, joka sai tuon rojahtamaan etukumarassa melko kyljelleen.
".. Sun.. Hei, sun haavat, ne on.. Verenvuoto.. Tyrehdyttää pitäis.."

Avohaavat... Kirottua..., Integra räjyi mielessään. Hän ei ymmärtänyt, mitä juuri äsken tapahtunut. Integra muisti vain karhun ja sitten sen, että hän... oli vissiin sammunut? Edellisestä välikohtauksesta hän ei ole muistanut muuta kuin karhua ja taistelua sitä vastaan, mutta mitä hän teki, hän ei vain muistanut. Hän katsahti Erethiä äristen.
- Missä se "nalle" on?

Ereth kohotti varovasti kättänsä, osoittaen taaksensa jonka jälkeen tuon käsi valahti voimattomana, hänen tuntiessa pistävän kivun tuossa.
"Siellä se.. ruho on.. Kallo keskeltä kahtia.." vampyyri ähisi, ja virnisti väsyneenä. "Ärsyttävii kavereit.. Tunti turpaan kun seuraavan kerran nään.."

- Tapoitko siis sen jo? Luulinkin itseni kuolleeksi..., Integra katsoi kuolleen eläimen ruhoa silmät pyöreinä ja ihmetteli, kuinka yhtäkkiä sillä oli haljennut kallo. Hellsingin johtaja nousi varovasti seisomaan ja tarttui kiinni miekkansa kahvasta irrottaen teräaseen irti maasta. Hän jälleen rysähti maahan tällä kertaa melkein naama edellä.
- P*rkele!

"Hah, sähän.. se olit ite.. nirhaamas-" vampyyrin lausahdus keskytyi, kun hän rupesi yhtäkkiä yskimään. Hänen henkensä meinasi ruveta loppumaan Erethin yskiessä, mutta onneksi se loppui, niin hän sai sitten henkeä taas. Hänen hengen saaminen ei nyt vampyyrina ole niin justiina, mutta se vei voimia jos ei saanut henkeä. Ereth irvisti tuntiessaan kipua kurkussansa nyt enemmän kuin muualla kehossa.

// Lyhyt

H*lvetti vie! En tahdo kuolla tänne! raakui Integra ajatuksissaan ja yritti ryömiä eteenpäin samalla kysyen Erethiltä:
- Mikä sinuunkin iski? Kuinka voi olla mahdollista, että minä tapoin sen?!
Integra ei vieläkään voinut uskoa siihen, että hän juuri tappoi karhun. Se oli hänen mielestään liian epälooginen ajatus.

Ereth hengitti raskaan omaisesti ja hänen katseensa harhaili ympäriinsä.
".. Seko.. ..-sit.. Sekoami.." hänen äänensä oli pätkivää, käheän oloista.
"He.. Her-.. Älä sek-.. sekoa en.. enää.."

Integra säpsähti ja rääkyi:
- Siis mitä h*lvettiä?!
Ääärgh! Minä vihaan vampyyreitä! En mikään hullu ole! hän kirosi mielessään, mutta ei rimpuillut minnekään, koska hänelle olivat avoimet haavat ja hän voisi missä vaiheessa tahansa kaatua kumoon tai jopa kuolla verenhukkaan. Integra otti takin pois päältään ja repimään siitä siteitä haavoille. Erethin epätavallinen, ehkä hiukan kauhistunut käytyös, pelotti häntä. Tämän mukaan Integra olisi ollut hullu kun nirhasi karhun. Integra ei edes muistanut mitä teki eikä myöskään tajunnut, että hänessä olisi jotain vikana. Hän uskoi olevansa kunnossa päästään ei siis fyysisesti. Hän ei ollut hullu.
- Pah. Tarvitsen mielisairaalan osastolla toimivan psykologin. En minä hullu ole! Miksi helkkarissa minun piti tappaa se karhu, jos kerran se säikytti minut puolikuoliaaksi!?

Ereth keräsi kaikki voimansa mitä hänellä nyt oli, ja hän kierähti vatsalleen, nähdäkseen kauempana olevan Integran. Vampyyrillä oli hyvin outo katse, se oli hyvinkin epämääräinen ja siitä ei saanut tolkkua varmasti edes hän itsekään jos näkisi sen 'täysjärkisenä'. Hänen silmistään paistoi samaan aikaan tolkuton väsymys, viha, murhanhimo, ja hyvin pienissä määrin suru, pelkoa johtava. Sitä ei pysty selittämään, ei kukaan, ellei ole itse näkemässä sitä. Silkka hulluus, elävä kuollut..
"Her-.. Heru... Hells- sing.. In.. Integr.. ra.. Olet hu-.. hullu.. suora-.. raan.." Ereth yritti puhua, mutta hänen sanojen savujenkin väleissä oli ollut hengähdysvälejä, eikä hän saanut melkein yhtään sanaa sanottua kokonaan. Hänen äänensä oli käheähköä, pätkivää, mutta siitä kuuli vampyyrin sekoamisen jo tuon pään sisässä, sen hullun äänensävyn.

Integran silmät olivat yhtä pyöreät kuin hänen lasinsa ällistyksestä.
- Enkä ole! hihkui hän, mutta tällä kertaa hänen äänensä oli käheä ja värisevä.
Mitä jos Ereth oli puhunut totta? Mitä jos hän on tappanut karhun tietämättä sitä itse? Mutta kuka aiheutti hänelle haavat kylkiin? Iskutkaan eivät näköjään olleet karhulta vaan joltakin muulta. Oliko sitten Ereth käynyt vastahyökkäykseen karhunsurmaajan kimppuun, siinä tapauksessa kimppuun, vain yrittäen rauhoittaa tämän? Mitä Integralle oli siis tapahtunut ennen karhun kuolemaa? Integralla ei ollut käsitystä, mutta arvelut johtivat hänen mielensä hämärtymiseen ja villien ajatusten liikkumiseen. Sidottuaan kankaanpaloilla kylkien haavat kiinni, hän lysähti ruohikolle istumaan ja läähättämään. Hän oli menettänyt paljon verta ja se väsymys ja rasitus vei häneltä voimia. Integra katsoi sinertävällä himmeällä katseellaan Erethiä kysyen vielä:
- Mikä minuun tuli silloin?

Erethin katse sumentui hetki hetkeltä, ja se laski liiasta uupumuksesta ja rasituksesta. Vampyyri kuuli silti Integran.
"S-sinä ja St-.. Stormy Chh--.. ... Stormy Crush.. .." hänen äänensä oli hyvin käheä ja pätkivä. Lopulta hänen lause keskeytyi kokonaan, kun vampyyrin pää painautui nurmea vasten, hänen silmänsä olivat sulkeutuneet, ja hänen jo valmiiksi vaalea iho oli kalpeampi kuin normaalisti. Erethin taju meni, hän kun ei ole saanut verta pitkään aikaan, mikä heikentää hänen toiminta kykyä, samaan tapaan kun ihmiset eivät saa ruokaa, mutta tämän vampyyrin kohdalla ainakin vaikutus on paljon voimakkaampi kuin normaalisti vampyyreilla, etenkin Alfoilla..

- Stormy Crush? ihmetteli Integra ja tuijotti hetken miekkaansa: - Miten se yhtäkkiä voi tähän liittyä...?
Sitten hän vilkaisi vampyyriä, joka jo näytti kohta sammuvan nälkäänsä. Hän on vampyyri, mutta hän sentään henkeni pelasti..., ajatteli Integra ja päätti lähteä pyydystämään jotain Erethille syötäväksi, josta saisi verta vampyyrille, koska itse jaksanut antaa omaa vertaansa. Jonkun ajan päästä Integra pääsi yllättämään hiiren ja nappasi sen kiinni paljain käsin. Hiiri yritti karata, mutta Integra rutisti sitä niin, että se kuoli. Sen jälkeen hän raahautui Erethin luokse ja työnsi hiiren tämän nenän eteen:
- Jotta minua et söisi vahingossa, niin ole hyvä ja ime tämän otuksen verta...

Ereth havahtui aistiessaan tuon pienen kuolleen eläimen veren, jonka Integra oli nirhannut hetki sitten. Hän raotti hieman silmiänsä ja irvisti hieman nähdessään hiiren tuskin kymmenen sentin päässä kasvoistaan. Vampyyri otti haparoiden kiinni jyrsijästä, ja hän päätti kynsinensä repiä tuon nahan auki vereslihalle, ja puristaen sitä, antaen veren tippua kielensä päälle. Ereth oli nirso veren suhteen, ja vielä nirsompi sen suhteen, mistä tai kenestä sitä imee. Hän sai kohta tarpeekseen ja heitti ruhon kauemmas, irvistäen sitten.
"Hyi hitto ku on karvasta.." hän naurahti näyttäen hieman kieltänsä. Toisaalta, Ereth saa helposti voimia pienestäkin määrästä verta, ollessaan turta, vähintään henkisesti kuin fyysisesti. Hän hieman huohahti, ja kääntyi vatsallensa, tuntien jomotusta päässänsä. Hänen voimistansa oli vain kuitenkin murto-osa toiminnassa, että vielä esimerkiksi kävelemään tai suuttumaan Ereth ei vielä pystyisi, sillä hänen keskittymiskykynsä on edelleen vielä prosentuaalisesti tuskin kymmentä prosenttia.

- On ihmisen pään päällä karvaa ja jossain muuallakin, tokaisi Integra- Hän istui ruohikolla katsoen Erethiä kädet puuskassa.
- Luulisin, että meidän täytyisi jatkaa matkaa, mutta tämä näyttääpi siltä, että tarvitset lisää ruokaa. Ei täällä ole kuin tuo mätänen karhu ja jonkun sortin määrä hiiriä juoksentelemassa.

Ereth tuhahti ja naurahti hieman perään.
"On sullakin ajatusmaailmat.. Kai sä tiiät että en meinaa karvaalla että veressä olisi karvoja? Samperin idiootti.." hän loppua kohden hiljensi hieman ääntänsä ja virnistäen Integralle. Hänen ajatuksensa olivat ruvenneet kulkemaan normaalimpaan suuntaan, ja puhumaankin hän kykeni jo.
"Joo ei kiitos eläimiä. Katsoo nyt miten tässä käy.." Ereth päätti kokeilla, miten hänen kehonsa suhtautuisi liikkumiseen. Vampyyri vei kätensä maata vasten, ja ponnisti käsilihaksillansa, jos pääsisi istuma asentoon, mutta hän vain rojahti toisen käsivarren krampatessa naama edellä ruohikkoon.
"Helvetti.."

- Kuules nyt. Jos tiettyä ruokaa, niin sitä on mahdotonta saada... Ainoa sapuskasi olen kyllä minä..., Integra tokaisi irvistäen.

Ereth mulkaisi Integraan ja kierähti selälleen ruohikolla. Hän venytteli hieman ja näki kaiken Hellsingin suunnalta väärin päin. Vampyyri näki sen aiemman kylän hyvin, hyvin kaukana, pienenä plänttinä maisemassa. Sieltä hän ei ainakaan saisi ketään uhrikseen, koska kylä on autio, ja mokomaan on vielä matkaakin.
"Ja voi olla että veresi on pahaa, kuka tietää." Ereth naurahti ja virnisti.

- Ai. Se on muuten puhdasta ja se saa monet vampyyrt hulluiksi..., Integra tokaisi hiljaa ja istui ruohikolla lasittunut katse silmissään:
- Moni vampyyri juuri pyrkii siihen, että olisin heidän tarjottimella illalliseksi.

"No jaa." vampyyri sanoi tuhahtaen ja mulkaisten toisaalle.
"Onhan tässä sekin, että yleensä ne, keitä olen purrut, usein kuolevat, mutta onhan niitä joitakin jotka muuttuvat vampyyreiksi, mutta se todellakin on harvinaista, joten tässä tilanteessa en viitsi ottaa riskiä." Ereth sanoi matalahkolla ja totisella äänensävyllä. Melkein saman tien vampyyrin ilme muuttui ärsyyntyneeksi ja hän paljasti hammasrivistönsä irvessä, ja tuo läimäisi kämmenensä maata vasten, ja ponnisti kaikin voimin käsivarsillansa, niin että vampyyri pääsi polvillensa. Hän oli muutaman sekunnin tässä 'kontti'asennossa, ja 'lysähtävänä' nytkähti taaksepäin, niin että hän oli polvillansa. Ereth oli kädet löysinä sivuilla, ja pää kallistuneena taaksepäin, ja hän huokaisi ulospäin 'rajuhkosti'. Tuon pää keikahti eteenpäin, ja hänellä oli hyvin väsynyt, hieman vaivautuneen ja ärsyyntyneen oloinen ilme.
"Saatanaah mrrrr..." hän ärähti molemmin käsin raapien päätänsä hieman kumartuneena eteenpäin.

- Täällä lähellä saattaa olla jotain, jota voisit syödä..., Integra tokaisi hiljaa, mutta sitten hänen vatsastaan kuului hirveä kurnutus.
- Huono juttu... Olen tottunut siihen, että minulle tehdään ruokaa, mutta kun ketään muita kuin me ei täällä ole...