WTF? Ratsailla?

" Miks muuten heittäisin tän rätin sun perääs? " tuo sanoi kysyvään sävyyn, ja rupesi kiskomaan Integraa mutaliegusta, vaikka se tahtoi ns. 'imeä' toista takaisin päin, aina kun antoi hanttiin.

Vihdoinkin Integra pääsi pois liejusta erethin kaavun avulla, mutta nyt hän oli aivan ruskea kuin...paska ja yhtä kurainen kuin sellainen.
-No niin! Mistä minä revin uudet vaatteet?! ärähti Integra hyppien ilmassa: -Nämä ovat ihan liejussa!
Tuntui inhottavalta olla likainen ja olemaan liejussa. Lieju oli kaiken lisäksi ällöttävän limaista ja märkää. Onneksi sentään sapeli ei ruostunut, mutta sen tuppi oli myös liejussa.

Ereth heitti paskanruskeaksi värjäytyneen, ja mutaisen kaavun puskaan ja huokaisi hieman, tuon irvistäessä sitten näystä, jonka näki Integraa katsoessa. Tuon vaatteet olivat menneet aivan kuraliejuun.
" Eläs ny kuule raivostu naikkonen, kai joku keino on olemassa! Mut älä hei kuule sitä kysy sit multa, en oo siihen mitään vastaamaan. "

Integra puhdisti samalla sapelinsa koteloa hanskoillaan sanoen:
-No murrr...Ei ole kivaa tuo...
Sitten hän heitti pitkän päällystakkinsa pois päältä.
-Helkatti!

Ereth huokaisi syvään ja hartaasti, henkäisten ulospäin ja mulkaisten Integraa.
" Jos se on niin kamalaa, niin ota tää. " hän oli ennen puhumistaan ottanut punaisen takkinsa pois päältään, ojentaen sen sitä sitten kohti Integraa.

Integra aluksi epävarmaan ilmeen, kun vampyyri ojensi hänelle takin, mutta sitten hän otti takin laittoi sen päälleen. Vaikka takki olikin trendikäs, se ei ollut usein Hellsingin makuun, mutta oli pakko tyytyä mitä on tarjolla.
-Kiitoksia vain..., Integra sanoi hiljaa ja yhtääkiä kieri kätensä vatsan ympärille, joka sitten kurni nälissään. Hitto kun en ole syönyt mitään nämä kaksi päivää...

Ereth hymähti vastaukseksi, oli hän kuitenkin yllättynyt Integran reaktiosta, mutta kyllä sen ymmärsi että koska illat ovat viileämpiä, ihminen tarvitsee lämmikettä enemmän kuin esimerkiksi vampyyri tai vastaava. Hän suoristi mustan hihattoman toppinsa helmaa, joka oli hieman kurtussa. Sitten hän nosti taas katseensa, ja kuuli hieman itsekin Integran vatsan kurnivan.
" Meidän on päästävä pois täältä, mutta ennen sitä sinun pitäisi saada kuvun alle jotain. Ehkä kuitenkaan tänä yönä emme pääse puusta pitkälle, sillä pitää kerätä voimia. " hän sanoi, ja katsoi ympärilleen, nähden jotain marjapuskia, joissa saattoi olla esimerkiksi mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa tai vastaavaa.
" Kokeile syödä vaikka jotain marjoja, jos löydät jotain mikä ei ole aivan vierasta? En tiä sit onko täällä mitään, mutta yrittänyttä ei laiteta. "

Integra naurahti ja sanoi:
-Varokkin jos ne ovat myrkyllisiä...
Tämän jälkeen hän lähti loikkimaan kohti marjapensaita ja kyykistyi tutkimaan marjoja. Ne näyttivät kypsiltä, eikä lajia Integra oli tuntenut. Tosin sanoen, hän ei koskaan ole lukenut lääketiedettä, eikä tiedä lainkaan syötävistä marjoista yhtään mitään.
-Mikähöhän nämä ovat? Integra poimi yhden marjoista ja ryhtyi pureskelemaan sitä kokeillen sen makua: -Mmmm...Omituisen makuinen marja. En ole tuollaista maistanut! Mutta hyväähän se on!
Sitten hän alkoi repiä marjoja kaurallisen verran pensaasta ja ryhtyi popsimaan niitä yksi kerrallaan...

Ereth katsoi hieman äimistyneenä Integraan, joka lähti katsomaan marjapensaita ja vielä ääneen mietti kysyen mitä lajia ne mahtaisivat olla.
" Mulla ei ole sit osaa eikä arpaa, jos tulet kuolemaan noiden takia. Tai sitten pitää vaan toivoa että ne eivät ole myrkyllisiä, koska muuten en pääsisi täältä yksinäni mihinkään jos kaivat hautaa noiden takia. " hän nosti kulmiansa ja naurahti toisen sanoille, siitä että marjat maistuvat hieman oudoilta mutta sitten ne ovatkin ihan hyviä.

Integra jatkoi marjonen popsimista ja oppi jo nopeasti nauttimaan niiden mausta. Pensaan takana kuului pieni murahtus ja sitten rätinää. Integra jähmettyi paikalleen ja tuijotti pensasta silmät pyöreinä. Pensaasta yhtäkkiä hyppäsi noin kolmimetrinen karhu ja karjaisi Integralle päin naamaa. Integra muuttui hetkessä valkoiseksi ja kiljaisi:
-Jumalauta!!!
Karhu oli vihainen ja yritti lämäistä käpälällään Integraa. Mutta miksi? Tietenkin! Integra taisi mennä tämän ruokapaikalleen, ei ihme, että otus oli niin aggressiivinen. Karhun yrittäessään iskeä, Integra loikki pakoon kuin pupu. Karhu oli vielä vihaisempi ja lähti jahtaamaan tätä.
-AAAAAAAAAAA!!!! APUA!!! MIKÄ V*TTU TUO ON?!

Ereth seurasi kun Integra söi marjoja, kunnes samaisen pusikon takaa nousi h*lvetin iso karhu, joka oli todella vihainen. Vampyyri katsoi ensin äimän käkenä kun karhu karjaisi päin vaaleahiuksisen naamaa, ja lähti sitten jahtaamaan sitä.
" Tän takia mä vihaan villieläimiä... KUOLE S**TANAN P*SKA!!! " Ereth huusi lähtien juoksemaan nopeasti kohti karhua, ja koettaen hypätä jättiläiskarhun selkään. Hän oli saanut tarrattua sen turkkiin kiinni kaksin käsin, ja yritti sitten selvitän yhdellä kädellä, koska Ereth yritti toisella kädellänsä vetää miekkansa esiin ja iskeä sillä karhuun, kun kerran oli näin lähellä. Kuitenkin koska tämä ruskea jättiörkki juoksi, niin oli menokin sen mukaista, mutta silti vampyyri yritti pitää päänsä kylmänä, ja keskittyä kyydissä pysymiseen. Kohta hän sai kuitenkin oikealla kädellä napattua miekan tupista kiinni ja veti sen ulos, iskien sen nopeasti karhuun, jonka juoksu oli nyt hieman hidastunut valtavan karjaisun lomassa. Karhu oli noussut takajaloilleen ja sieltä se sitten yritti iskeä toisella, valtavalla käpälällään Erethiin, joka roikkui tuon selässä.

Integra olikin paniikin vallassa juossut kovaa vauhtia jonnekin, mutta Erethin hyökättyä otuksen selkään, Integra ehtikin siinä välissä kompastua kiveen ja pongahtaa takaisin jaloilleen tuijottaen karhun reaktiota Erethin hyökkäyksestä. Integra ei ole koskaan nähnyt karhuja, eikä edes tiennyt, miten niiden kanssa piti käyttäytyä. Usein se oli kuolemaa, jos lähtee karhua pakoon. Kaiken tämän lisäksi olento sitkeä ja sillä on erittäin hyvä hajuaisti. Nyt Ereth oli iskenyt otusta miekallaan selkään ja sitten se otus nousi takajaloilleen yrittäen liiskata vampyyrin muussiksi. Integra siinä välissä raivostuikin ja juoksi olentoa päin sapeli kädessään. Näytti siltä olisi hetken valopurkaus muutaman sekunnin. Integra oli nyt karhun takana ja olento seisoi hiljaa paikallaan, sitten yhtäkkiä siltä katkesi käpälä ja veret loiskuivat ympäriinsä. Integra oli siis siinä ajassa leikannut ärtyiseltä olennolta käpälän irti sapelillaan...

Ereth oli saanut pysäytettyä jättimäisen otuksen siihen paikkaan, mutta kuitenkin hänen oli vaikea pitää itsensä tuon selässä, olihan karhu noussut takajaloilleen ja nyt huitoi käpälillään kohti vampyyriä. Hänellä nyt ei ollut mitään vaihtoehtoja käytettävissä, kuitenkin kun vastassa oli karhu ja 'vähän' iso sellainen, eikä naisella ole pistooleitansakaan, ja tämä miekka ei uppoa eläimen lihaan, kuitenkin niin pitkällä törrötti karhun selässä. Ereth oli pidellyt miekkansa kahvasta kiinni, mutta silti sai väistelyä karhun huitomiset, tosin Erethin painopisteen liikkuessa liian ulommaksi, eikä hän saanut korjattua asentoansa, vampyyri tippui eläimen selästä, miekka toisessa kädessänsä, jonka päässä oli verta kunnolla, oli se kuitenkin iskeytynyt voimakkaasti karhun lihaan.
Ereth lensi karhun selästä takaperin maahan jaloilleen, selkä osoittaen karhuun. Ilmalennossa vampyyri oli nähnyt silmäkulmalla, kun toiselta puolen olentoa rupesi ryöppyämään verta, jota oli sitten Erethinkin päälle lentänyt. Tuon kasvoille oli lentänyt muutama pisara ja saman puoleiselle kyljelle ja käsivarrelle samaten. Kohta hän näki parin metrin päässä Integran, jonka hänenkin ylle oli ryöpynnyt karhun verta.

Helkatti vie! Integra kääntyi ympäri nähdessään käpäläpuolikarhun aivan nenänsä edestä. Olennot silmät näyttivät kiiltävän kirkkaanpunaisina raivosta. Integra oli saanut itsekin verisuihkun päälleen oikein mukavasti. Karhu oli niin raivoissaan, että se alkoikin huitoa ainoalla käpälällään sinne tänne.

Ereth puri hampaitaan yhteen, ja yritti keksiä keinoa saada karhu pois pelistä. Tuota körilästä ei varmasti saa heti tapettua, mutta tietyissä määrin varmasti halvautettua. Hän lähti juoksemaan kohti kaksin jaloin seisovaa, matalalla äänellä karjuvaa ja ainoalla käpälällään huitovaa karhua, miekka esillä. Tällä hän ei saisi niin pahaa jälkeä kuin esimerkiksi Integran sapelilla, mutta pitää käyttää maalaisjärkeä hyväkseen. Karhu laskeutui kolmelle jalalleen ja otti jykeviä, nopeita askelia kohti Erethiä, joka oli kohta aivan kosketusläheisyydellä olennosta. Vampyyri hyppäsi ilmaan ja sivalsi useita kertoja karhun kasvoihin, saaden tehtyä tuolle haavoja päähänsä, silmien päälle ja sitä rataa, ja sai karhun myös sokeutettua mikä helpottaisi olennosta eroon pääsemiseen.

Karhun palattua "normaaliin" asentoon, Integra teki loikan ilmassa hyppäen otuksen selkään ja kohotti sapeliaan iskeäkseen. Sapelista alkoi jälleen pursuaa mustaa sähköistä auraa, jonka nähtiin kylässä ninjan kuoleman jälkeen. Integra iski ja sapelin terä uppoutui syvälle otuksen päähän kallon läpi. Karhu ärähti viimeisillä voimillaan ja kaatui kuolleena maahan yrjönen verta kidastaan...

Ereth oli ottanut etäisyyttä karhuun, tuon sokaistuttua, ja kohta Integra hyppäsi eläimen selkään ja oli kohottanut sapeliansa tehdäkseen viimeistelyn karhua kohti. Musta sähköinen aura sapelin terässä sai yhtäkkiä vampyyrin sydämen sykkimään kuin moukarilla löisi. Tämä johtui edelleen siitä myrkystä, jota ei vieläkään kaikkea ole poistettu Erethin kehosta, mutta se ei ole enää hengenvaarallinen. Integra iski sapelilla karhua ja halkaisi eläimen kallon, joka kuoli siihen paikkaan, kaatuen maahan. Samaan aikaan Ereth sai hieman hengenahdistusta, ja vieden kätensä kurkkuansa 'pitämään' ja laittoi kätensä suunsa eteen, koska tuo rupesi yskimään. Vampyyrin hengityksen tasaantuessa, ja yskimisen loppuessa, hän katsoi käsiinsä ja näki niiden olevan veressä, nimittäin Ereth oli yskinyt verta, ja sen huomasi viimeistään kun näki pienet verinorot jotka lähtivät tuon suupielistä.

Integra kahisi. Karhu oli vihdoin kuollut, mutta Hellsing näytti siitä huolimatta hyvin hermostuneelta...toisin sanoen hiukan hullun näköiseltä. Integran käsi tärisi mustan auran varustetun sapelin takia. Stormy Crush näytti jostain syytsä ottavan Integran täysin valtaansa alle ja sitä myötä teki blondista naisesta noin mielisairaan näköisen. Mustan aura tuntuikin jopa Integran pään sisällä ja selässä, minkä myötä Hellsing yhtäkkiä alkoi ärjyä ja pitämään sapelia kummallakin kädellään kiinni paikallaan karhun haljenneen pään välissä...

Ereth kuuli Integran pitävän 'ärisevää' ääntä, ja vampyyri nosti katseensa karhun päällä seisovaan, sapeliansa edelleen haljenneen olennon pään välissä pitelevää. Vampyyri puri hampaitaan yhteen, ja hänellä oli epäilevä katse vaaleahiuksiseen. Ereth aisti että nyt kaikki ei ollut ok ainakaan Integralla, ja sen näki myös ulospäin. Myös omien aistiensa lisäksi hän tunsi sapelin mustan auran voimistuvan pikkuhiljaa, joka sai taas vampyyrin tuntemaan kipua sisäisesti.

Jotain randomia...Darktegra ilmaantuu paikalle...

Integra painoi silmänsä kiinni, kun aura lähti kulkevan kipisevästi hänen käsien kautta leviten muualle kehoon. Hänen otsatukkakin nousi pystyyn, koska sekin oli sähköisen auran kimpussa.
-Gääääär!!! Integra karjaisi ja hänen silmänsä avautuivat. Ne näyttivät hehkuvan liiankin kirkkaasti ja katsekin jo muistutti paholaisen. Integra nosti sapelinsa irti iskupaikastaan.

Ereth tunsi inhan olon sisällänsä, joka voimistui kun Integra oli vetänyt sapelinsa raadosta. Vampyyri kähisi ja nosti katseensa karhun yllä seisovaan vampyyrinmetsästäjään.
' Mitä.. h*lvettiä.. '

-Grrrr...Murrr..., Integra mulkoili sinne tänne ja otti askeleen eteenpäin ja sitten loikaten kuolleen karhun selästä maahan. Kun hänen jalkansa osuivat maahan, ruoho näytti kuihtuvan ja muuttuvan tuhkaksi. Integran käytös muistutti kuin häkissä istuvan pedon, joka häiriintyneenä taikka nälissään saattaisi hyökätä kenen tahansa kimppuun.

Ereth katsoi silmä tarkkana Integran liikkeitä, ja otti sitten pari perääntyvää askelta taaksepäin, toisen hypätessä alas ruhon päältä. Vampyyri piti tiukasti kiinni miekkansa kahvasta ja olisi valmis vaikka taistelemaan toisen kanssa, tehdäkseen tuosta taas 'normaalin' itsensä.

Integran tunteeton katse mulkoili ympäriinsä. Kävelessään hiukan levottoman näköisenä edes takaisin, hän päästi jotain murahduksilta kuullostavilta ääniltä. Sapeli hehkui edelleenkin mustaa auraa, joka vain levisi ja levisi ympäri Integran kehoa jopa hiukan muuttaen vaatetusta mustaan sävyyn.

Ereth puri hampaitaan yhteen tiukasti, ja katsoi Integraan, ottaen hiljattain perääntyviä askelia. Hän piteli miekkaansa molemmin käsin edessä, terä suurin piirtein 45 asteen kulmassa, osoittamassa eteenpäin. Hänen päätänsä oli rupenut särkemään nyt suurin piirtein kokoajan, ja hänestä tuntui kuin keho rupeasisi painamaan hetki hetkeltä yhä enemmän, kuin lyijy konsanaan.
" .. Khhh.. " tuo tunsi kivun ulottuvat nyt hänen ylävartaloon enemmän, kuin esimerkiksi jalkoihin. Ereth kuitenkin yritti pitää itsensä kokoajan valmiudessa, kunnes tuo suurin piirtein tietämättään lähti juoksemaan kohti Integraa.
" Rraaaaah !! "