WTF? Ratsailla?

Integra oli selin ruohikolla. Aamuarurinko alkoi paistaa suoraan lasien läpi hänen silmiinsä. Pian hänen silmät loksahtivat auki ja hän pongahti pystyyn. Mitä helkkaria täällä tapahtui? hän alkoi katsella nopeaan tahtiin edes takaisin ja sitten huomasi hiukan kauempana oman sapelinsa, joka törrötti maassa. Mitä on siis tapahtunut? Integra ajatteli ja kyykistyi katsomaan sapeliaan.

Ereth oli noussut varovasti polvilleen ruohikolla, kädet maassa ja pää hieman etukenossa. Naisen hiuksista osa roikkui tuon olkien ylitse, hipoen maata ja osa sitten selässä. Hänellä oli heikko olo, ja avatessaan sitten taas silmänsä, tuo näki suoraan allansa ison verilammikon, joka tosin on ehtinyt kuivua 'hyvin', joten se ei enää voisi tarttua vaatteisiin yms. Ereth nousi nopeasti kunnolla polvillensa, kääntyen ympäri ja katsoen sekavan katseen kera vielä ympärilleen. Hänen katseensa oli järkyttyneen tapainen, ja kohta vampyyri tunsi pistosta oikeassa käsivarressaan, lähempänä olkapäätä. Erethin käsivarsi oli ruvennut taas toimia, mutta kipua hän edelleen tunsi, tosin haavan lähettyvillä, joka oli miltein umpeutunut. Se oli vielä selvästi kuitenkin näkyvillä, ja se näytti oikeastaan hieman auki revityltä, ja siksi karulta, ollessa tumma, josta lähtee mustan sävyisiä 'suonia' vähän joka suuntaan tuon ihoa pitkin, noin 10 sentin säteellä. Myös Erethin takki oli repeytynyt, haavan kohdalta ja oli tumman punaisessa veressä, joka erottui selkeästi takin punaisesta sävystä. Hänen katsoessa itseänsä, omia vaatteitansa, hän huomasi että verta oli myös muuallakin, osa omaansa ja osa illalla hyökänneen ninjan, jonka ruumiin Ereth oli repinyt ja miltein puoliksi syönyt, Integran katkaistua miehen kaulan ensin.
Ereth katsoi sitten taas ympärilleen, huomatessaan Integran olevan sapelinsa luona, kurottautuen asettansa kohti. Vampyyri näki toisenkin omaavan verta vaatteissaan ja kasvoillaan, mutta ei nähnyt toisen kehossa näkyviä haavoja, saatika revittyjä vaatekappaleita. Hänen sitten taas laskiessa katsettansa, jalkoihinsa, ja tämä veti jalkansa koukkuun, pidellen niitä lähempänä itseään, kietoen kätensä niiden takaa. Hänellä oli jotenkin haikean oloinen katse, ja kohta kun aurinko oli noussut jonkin verran puiden takaa, hänen silmiensä pupillit supistuivat, auringon säteiden takia, koska nämä koskettivat hänen paljasta ihoansa, käsissä, rinnuksissa ja kasvoillansa. Hän rupesi pitämään pientä suhisevaa ääntä, joka kuulosti samaan aikaan jonkin tapaiselta 'kihinältä. Erethin paljas iho reagoi auringon säteisiin normaalia vampyyria enemmän, vaikka hänen Alfa- tasoisena luulisi kestävän aurinkoa enemmän, mutta todellisuudessa hän kestää aurinkoa vain, jos se on pilvien takana, mutta on silti ns. valoisaa. Aamuauringon tuottamat säteet toimivat yhtä lailla kuin päivä- tai iltapäiväinen aurinko ja näiden tehokkuus, ruveten pikkuhiljaa polttamaan vampyyrin ihoa.

// Tuo loppu oli vähän sekava, toivottavasti sait jotain selvää ^^''

No jaa. Sain selville jotain ^^'

Integra veti sapelinsa irti maassa ja laittoi sen koteloon. Hän kääntyi katsomaan hiukan sivummalle ja huomasi Erethin joka oli pikkuu hiljaa joutunut jäämään auringon armoille.
-Mitä sinä teet?! Integra ryntäsi vampyyrin luokse ja taklasi tämän varjoon.

Ereth oli painanut päänsä jalkoihinsa, ja kohta Integra oli tullut ja työntänyt puun varjoon, huomatessa toisen tilanteen. Saatua vampyyrin varjoon, tämä oli jäänyt makaamaan ruohikolle, näyttäen hyvin poissaolevalta ja antaen epämääräisten ajatusten vaeltaa mielessään, mutta saamatta mistään juurikaan kiinni. Erethin voimat olivat saaneet kohentua yön aikaan, mutta silti hänestä tuntui jotenkin voimattomalta, ainakaan hänellä nyt ei ollut tahtonvoimaa, tehdä mitään tai välittää mistään.

Integra rapsutti takaraivoaan ja muistikin yhtäkkiä sen, että hän ja Ereth olivat paikan päällä kahden ja jos Ereth menettäisi henkensä, niin Integra jäisi yksin selvittämään sen miten pääsee pois. Tuntukin jo siltä, että jos toisen henki lähtee, niin hänen olisi mahdotonta päästä takaisin kotiin.
-Jos haluat kuolla, niin voin hoidella sinut nopeasti, hän sanoi vihdoin lyhyehkön pohdinnan jälkeen.

Ereth nousi kohta seisomaan, edelleen poissa olevan näköisenä. Hän siirsi tyhjän katseensa Integraan, mutta käänsi katseensa muualle. Vaikka hänellä olikin nyt voimaa tehdä fyysisesti asioita, hänellä oli kuitenkin mieli suurin piirtein tyhjä ja niin sanotusti energiaa ei tahtonut riittää ajatusten kannalta mihinkään. Vampyyri oli kerrankin ajautunut siihen tilaan, kun ajatteli kaiken sama tekevänä, ja nyt hän myös näytti suurin piirtein puolikuolleelta. Lopulta hänen ajatuksensa rupesivat käymään kasaan, ja hänen katseensa kaukaisuuteen oli muuttunut erilaiseksi.
" << Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. << .... [/i]Näinkö todella on?[/i] " Ereth lausahti, tuon äänen käydessä yllättävän matalaksi, ja tuon katse oli kylmä ja hieman mielipuolisen oloinen. Tuon suupieli nousi ehkä hivenen, niin että tuon kulmahampaat saattoivat näkyä, hieman välähtävän oloisina. Hänen ajatukset olivat kovin sekaisia, eikä hän ajatellut, ennen kun oli puhunut. Erethin katse siirtyi hitaasti taas Integraan, kääntyen kohta ympäri, ja ottaen pienehkön askeleen kohti puuta, joka oli tuskin parin metrin päässä vampyyristä. Hän ojensi kättänsä puun vankkaa runkoa kohti, ja oli ottanut taas toisen askeleen, niin että Erethin käsi kosketti puun runkoa.
" ... Jokainen syntyy ja kuolee, yhden kerran ja kuolemaa ei voi kukaan väistää. Se tulee jokaisen elämässä vastaan, tavalla tai toisella. Sielu voi kadota, mutta jokaisen elämästä jää edes jotain jäljelle, elämäänsä jatkaville. Se voi olla ruumiin tuhka, se voi olla esine, se voi olla muisto mielessä.. " Ereth sanoi normaalia äänen korkeutta hieman hiljaisemmalla äänellä, hiljentyen sitten, pidellessään kämmentänsä puun kuoren päällä. Jonkin ajan päästä tämä kääntyi, näyttäen aluksi taas mitään sanomattomalta, ja ollen puun varjon alla, mutta aivan varjon laitamilla. Hän nosti kohta katsettansa, katsoen suoraan eteenpäin, kaukaisuuteen, hieman ärtyneen katseen kera.
" H*lvetti vieköön, täältä on pakko päästä jotenkin pois.. " Ereth sanoi hieman ärähtävään äänen sävyyn. Hän kyllä voisi etsiä tietä pois tästä paikasta, mutta ainoana esteenä oli auringon valo, joka rupeaisi paistamaan pian kuin keskipäivällä.

// Erethin lainaama teksti psalmista 121: 7-8. Näin btw, sen kekkasin ihan tuosta vaan, ko muistin riparin ja ryhmäni isonen kirjoitti tuon muistolauseekseni 8'3 Tuo on vaan jotenkin iskevä, se mistä tuo on psalmiin otettu, niin on 5. Mooseksen kirjasta, 28:6, jonka myös kävin läpi, mutta se ei ollu niin kiwa XD *avannut Raamatun viimeksi kolme-neljä kuukautta sitten.. ja vain siksi koska kävi riparin hiihtolomalla ö_____ö*

Ereth oli maininnut kolme asiaa yhtä aikaa. Ensimmäisenä asiana oli eräs psalmi, jonka Integra oli joskus kuullut ennen, muttei hän ei tarkalleen muista, milloin ja missä. Toinen asia mainitsi kuolemaa ja sen jälkeistä elämää. Tässä kohtaa Integra mietti, että oliko näin mahdollista jo vampyyreillekin, vaikka nekin olivat kuolleita "syntyessään", mutta vain kirotulla keholla ja parantumattomalla sielulla. Tai oliko se kenties niin, että vampyyrit olivat tosiaan ihmisten mielikuvituksissa syntyneet painajaiset tai tulokset siitä, kuinka pahalla nyt eletään maan päällä. Näitä kysymyksiä oli vielä pohdittava. Integran esi-isät olivat tappaneet jokaisen pedon epäröimättä siitä olivatko nämä ennen "kuolemaansa" yhtään mitään kuin yksilö niin kuin kaikki ihmiset. Vampyyrit ovat vihollisiamme, Integran päässä kaikui tuttu, mutta rauhallinen ja lämmin ääni. Isä, miksi? Miksi näen maailman sellaisena, millaisenä muut eivät sitä näe? ajatteli Integra muistetun lauseen jälkeen. Pian Ereth kirosi siitä, että auringonvalon takia oli hankalaa lähteä liikkeelle. Eihän Ereth ollut nosferadu, joten asiaa oli ymmärrettävää, ettei pääse minnekään.
-Et tiedä minne mennä... Jos on kuumaa, käytä valepukua. Näin piiloudut auringonvaloa..., Integra sanoi hiljaa ja lähti tassuttamaan katua pitkin jonnekin suuntaan. Hän ei itsekään tiennyt, minne mennä ja mitä tehdä, joten hän vain joutui mennä vain sinne, minne katse suuntasi.

Ereth kuulosti murisevalta, sillä hän ei keksinyt mitään keinoa, jolla suojata itseänsä auringolta. Hän katsoi, kun Integra oli jo kävelemässä 'sinne jonnekin', kovapintaista, katumaista väylää pitkin. Varjossa seisoskeleva vampyyri vain tuhahti, ja katsoi hylätyn kylän suuntaan, tallia kohti. Ereth manaili ja avasi kaksi nappia neljästä takissa olevasta, jotka ovat yleensä ainoat kiinni olevat. Hän veti takkinsa pois päältään, ja laittoi sen suojaamaan kasvojansa ja käsivarsiansa, jotka ovat nyt paljaina. Onneksi hänellä on aina takin alla hihaton ja sangaton paita joka ylettyy hieman housujenkin päälle, koska jos hänellä olisi yhtään sen lyhempi paita alla, saattaisi naisen alaselkä kärventyä.

Ereth oli lähtenyt juoksemaan tallia kohti, pitäen punaisen takkinsa auringon suojana, mutta ennen latomaiselle rakennukselle päästyä, hänen vasen käsivartensa sai takkia pidellessä palovamman auringon säteistä. Hän ähkäisi kovaan ääneen, tuntiessa kovan poltteen käsivarressansa, tarkemmin sanottuna lähempänä rannettansa. Hän ei pysähtynyt lainkaan juostessaan tallia kohti, vaan sen sijaan kirosi kovaan ääneen syövyttävältä tuntuvaa poltetta. Kohta Ereth oli päässyt tallin suojaan, varjoon. Puun ja tallin välillä oli vähintään 50 metrin välimatka, joten vampyyri oli hengästynyt juoksustaan, ja myös siksi että hänen ajatuksensa olivat menneet sekaisin palovamman saatua matkan varrella, ja siksi hieman ottanut poukkoilevaa askelta vähän puolelta toiselle. Vampyyri heitti takkinsa maahan, painaen sitten toisen kätensä palovamman saaneeseen kohtaan, tuntiessa edelleen hyvin polttavaa kipua kohdassa. Ihon väri oli muuttunut tummemmaksi, ja näytti siltä kuin siitä nousisi hieman lämmintä 'höyryä'.

" S**tanah.. " hän manaili hiljaa, hampaat suurin piirtein yhdessä kiinni. Hän kääntyi kohta katsomaan itse karsinan puolelle, joka oli selvästi tarkoitettu korkeintaan viidelle hevoselle, sillä tämä on todella pieni talliksi. Kuitenkaan tallissa ei ole konin konia, vaikka lannan haju onkin pysyvä, on se sitten tuotettu yli kuukausi sitten tai pari minuuttia, haju vain on voimakkain tuoreimmiltaan. Ereth lähti astelemaan sisemmälle tallia, katsellen kokoajan ympärilleen, ja jonkin ajan päästä hän löysi kuin löysi jotain. Hän näki toisella puolen tallirakennusta seinällä jotain vaatekappaleita, joten hän lähti tutkimaan niitä tarkemmin. Ereth näki naulassa olevan jonkin tapaisia ratsastusvaatteita, mm. takin, hansikkaat ja kypärän, sekä lattialla saappaat. Hän nosti toista kulmaansa, sillä hän ei tiennyt lainkaan, että tällaisia varusteita ainakin jotkut ratsastajat ovat käyttäneet. Silloin, kun vampyyri itse on päässyt hevosen selkään, tuo yleensä on ohjaillut sitä vain harjaksesta vetämällä ja omien kenkiensä koroilla konin kylkiä sorkkien, mutta kyllä nelijalkaisen ohjastus tältä naikkoselta sujuu, ilman mitään erityisiä varusteita.

Kohta hänen siirtäessä katsettansa, tuo näki kauempana jonkin ei-miltään-erityiseltä näyttävän vaatekappaleen. Ereth kävi katsomassa tarkemmin ja hän totesi aluksi, että tämä pitkä vaatekappale oli vain jokin rätti, mutta hänen ottaessa sen käsiinsä tarkemmin katsoakseen läpi, Ereth tajusi sen olevan jonkin sortin hupullinen kaapu. Tämä oli kyllä hyvä löydös, sillä se on juuri sopiva naisen käyttöön. Tuo leväytti sitä pari kertaa ilmassa, pölyjen karkoittamiseksi kaavusta, ja otti sen sitten mukaansa, lähtiessä hakemaan tallin ovilla olevan punaisen takkinsa.

No en keksinyt mitään sitten... xD

Integra käveli eteepäin pitkin niittyä päätyen metsään. Aurinko oli porottanut hänen selkänsä ja Integraa hiukan pyörytti. Hän tunsi itsensä saavan jonkinlaisen lämpöhalvauksen ja piiloutui varjoisampaan. Hän istahti puun alle lepämään ja nukahti hetkeksi...

// Mittääpä tuosta ~ 83

Ereth oli laittanut kiroten ja manaillen takkinsa päälle ja löytäneensä mustan kaavun ylle, joka estää auringon poltteen vampyyrin iholla. Hän oli lähtenyt tallista ja etsinyt katseellaan Integran, joka oli jo kaukana, ja lähtenyt sitten juosten perään. Ereth oli jättänyt väliä hänen ja Integran välille aika reilusti, no, jonkun seittemisen metriä. Onneksi kuitenkin aurinko porotti takaapäin, joten hänen ei tarvitsisi pitää kaavun suuta pienemmällä. Jonkin aikaa Integraa seurattua, hän huomasi edessä kävelevän naisen näyttävän hieman huonovointiselta, ja kävelevän lähimmän puun alle. Erethin ajatukset olivat kaikonneet lähes tulkoon kokonaan, aina löytäessä kaavun ladosta. Hän kiihdytti askelluksensa miltein juoksuksi, ja pian hän oli puun varjossa, ja siksi heitti kaavun hupun alas. Vampyyrilla oli melko neutraali, mutta hieman huolestunut katse, vaikka näkyi selvästi edelleen se vampyyrimainen pilke, mistä johtuen aina olemuksen ollessa vaikka kuinka neutraali, ei pidä olla aina varomaton.

Integra nukkui puun alla sikeästi kuin pikkuinen lapsi. Rasitus ja stressi usein altistaa uneen. Nukkuessaan Integra millään reagoinut ulkomaailmaan. Hän näki jonkun sortin unia.

Vuoret kohosivat mustiin pilviin saakka, jotka jytisivät salamoita. Salamoiden jytinän kanssa pystyi erottamaan ratsujen kavioiden äänet, sekä miekkojen kilinää yhteenlyödessään.

Vuoriston jälkeen yhtäkkiä siirryttiin Englannin ilmoille. Edessä näkyi suuri niitty taikka pelto se oli. Keskellä peltoa kohosi valtavan kokoinen rakennus. Hellsing-suvun kartano...

Ereth seurasi hetken aikaa kyykkyasennossa Integraa, kunnes sitten kuin suorastaan ponnahti ilmaan. Hän puuskahti laiskan tapaisena, ja rupesi astelemaan hitaasti poispäin, ja samanverran takaisin, joka rupesi olemaan toistuvaa ainakin hetken aikaa. Ereth käveli kädet puuskassaan suurin piirtein soikion mallista kehää. Jonkin ajan päästä hän kääntyi taas katsomaan puuta vasten nukkuvaa Integraa, huokaisten syvään ja lysähtäen istumaan ristiasentoon maahan. Hän naksautteli kaikki sormensa, kunnes sitten aisti jonkun. Se oli pieni häivähdys ja vampyyri oli nostanut katseensa ylös, kuin aistien että vuorilla saattoi olla jotain, mutta mitä, sitä Ereth ei tiennyt.

Jonkin ajan päästä Integra heräsikin ja venytteli noustessaan laiskasti.
-Voi helkkari! hän kirosi itsekseen ja hyppi hetken yhdellä jalalla sitten toisella niin, että niskasta kuului naksahdus: -Auts.
Hän huomasi yhtäkkiä Erethin lähistöllä.
-Katos. Löysit minut. Onko jokin hätänä?

Ereth katsoi silmät hieman sirillään vuorille, ja vaikka tuo katsoi ja tutki kuinka keksittyneesti kaukaisuuteen, hän ei nähnyt ketään, vaikka aisti aivan hitusen verran liikettä vuoristolla. Kuitenkin hänen tarkat tiirailut keskeytti Integran kysyvä ääni, ja vampyyri pomppasi nopeasti pystyyn ja oli ottanut epämääräisesti pari askelta nopeasti vasemmalle ja oikealle, katsoen sitten hieman sekavan näköisenä toiseen.
" Ööää, apua, hui h*tto, ei tässä mitään, ei yhtään mikään, kaikkion maan mainiosti wurr! " Ereth sanoi nopeaan tahtiin peräkkäin ja kädet hieman elehtien tuon edessä ja sivuilla jotain omiaan.

-Ahaa...Kivaa..., Integra pyöräytti pääänsä ja tämän jälkeen otti ryhdikkään asennon ja mulkoili ympäriinsä. Vampyyri oli vissiin aistinut jotain, mutta Integra itsekkään mitään huomannut eikä hänellä ollut varmuutta asiasta. Hellsing kääntyi jälleen vampyyrin puoleen mulkkaisten tätä oikein läheltä:
-Mitä sinä ajattelit tehdä?

Ereth oli hetki sitten selittänyt epämääräisenä jotain johon Integra vähän vain oli hymähtänyt. Vampyyrilla oli laiskan näköinen asento, ainakin hänen olkapäänsä olivat valahtaneen aika alas ja kaiken lisäksi tuolla oli hieman hölmistynyt ilme. Kohta vaaleahiuksinen vei kasvonsa aivan toisen kasvojen eteen, mulkaisten ja puhuen sitten. Hän raapi toisella kädellä niskaansa ja hän virnisti epämääräisenä. Vampyyri otti pienen askeleen taaksepäin ja suoristi asentonsa, ja vilkaisi taas vuorille.
" En tiedä, mutta epäilen että tuolla vuorilla on jotain, mikä on saattanut karkoittaa kyläläiset täältä. Olen aistinut jotain lähes kokoajan siellä, mutta varmuutta, että mikä tai millainen tuo häilyvää auraa levittävä on. Mutta en sano mitään varmuudella, minulla on vain epäilykset siitä, joten syyttämisiä en ota vastaan. " Ereth nosti viimeisen lauseen kohdalla hieman kyynärpäiden kohdalta ylös, mutta laski kätensä sitten, lanteillensa.

-Outoa..., Integra palautti ryhtinsä ja katsoi vuorille: -Miksen minä mitään aavista?
Tämä on todella outoa...Usein olet, Integra, arvioinut mahdollisten vaarojen hetket, mutta nyt...Mitä vuorilla mahtaa olla sitten? Lumimiehiä? Hirviöitä kenties?...Hitto vie! Entä jos se on vain raja tässä "maailmassa"...Ei tietoa... Mieti Integra. Mieti..., Integra ajatteli samalla itsekseen.

" Nyt pitäisi vain osata päättää, pitääkö ottaa asiasta selvää, vai jättää asia sikseen.. " Ereth sanoi, katsoen taas vuorille.
' Miksi h*tossa en kykene aistimaan tuota helkkarin auraa, kuitenkin tässä voi olla sekin ideana, että se jokin ihme örkki voi olla kaiken tämän takana.. ' hän ajatteli ja aisti taas häilyvää auraa, mutta sen taas kadotessa kuin tuhka tuuleen.

Integra huokaisi syvään ja kysyi Erethiltä vampyyrmäinen virne tai sen kaltainen naamallaan:
-Uskallatko mennä sinne, vihollisten päällikön seurassa?

Ereth hymähti, laittaen kätensä puuskaan ja hymyili virneen omaisena.
" Samaa voisin kysyä sinulta. Kehtaisitko sinä edes, kun et kuitenkaan tunne minua~ "

-Kyllä minä teidät vampyyritkin hyvinkin tunnen, Integra sanoi vakavana ja lähti kävelemään nokka pystyssä kohtia vuoria. Kyllähän Hellsingillä ylpeätä luonetta riitti pidättämään minä-käsityksensä pystyssä. Tämähän oli vain osa sitä vampyyrimetsästäjää...

Ereth naurahti hieman, ja nosti hupun päänsä ylle. Hän otti taas voimiansa käyttöön, ja rupesi liikkumaan nyt taas jonkun 10-20 cm ilmassa, ehkä hieman etukumarassa. Aurinko paistoi takaapäin, joten Erethin kasvot olivat varjossa, mutta hupun varjossa kuitenkin kiilsi vampyyrin punaiset silmät.

Matka jatkui eteenpäin iltaan saakka. Integra murisi ärtyisenä koska oli väsynyt, eikä sietänyt näitä olosuhteita. Hän ei ole tottunut olemaan metsän varjoissa, jossa saattoi lymyillä jonkinlaisia petoja tai muitakin olentoja, jotka vain elävät tappaakseen. Kävelessään Integra astui johonkin todella mutaiseen ja kuraiseen, eikä saanut itseään irti. Vasta nyt hän huomasi paniikissa uppoavansa suohon.
-Hitto vieköön! hän polski mutaisessa liejussa raivoissaan, mutta myös paniikissa.

Integra ja Ereth olivat vaeltaneen vuoristoa kohti, iltaan saakka, ja molemmat heistä olivat uupuneet, ehkä enemmän vampyyrinmetsästäjä, olihan tuo ihminen eikä niin kestävä kuin vampyyri joka on matkannut suurin piirtein samaa matkaa. Ereth ei tarvitse paljoa mitään elääkseen, vaikka verta hänen pitäisi saada vähintään kerran kolmessa-neljässä päivässä, mutta sen sijaan taas Integra taas tarvitsee ruokaa elääkseen, ja heikkenee sitä myötä, jos ei saa syötyä. He olivat ajautuneet metsikköön, ja jonkin ajan päästä vampyyri oli kääntynyt katsomaan taaksensa, mutta ei nähnyt Integraa. Kohta hän kuuli pusikoiden takaa tutun äänen, ja meni katsomaan lähempää. Ereth näki toisen uppoavan mutaliejuun, ilmeisesti jokin suo. Hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä auttamaan toista, vaikka se nyt ei tulisi vampyyrilla ensimmäisenä mieleen. Ereth otti kaavun pois yltänsä, koska sitä ei nyt illalla enää tarvitse, ja puut estävät hyvin muutenkin auringon paisteen. Hän heitti kaavun helman Integralle, ja toivoi että toinen tarttuisi siihen, koska muuten suo upottaisi toisen melkein jo lanteita myöten ja sitä rataa, melko nopeasti myös.

Integra nappasi kaavusta kiinni tiukalla otteella. Vampyyri auttaa...mutta kyllä...Kuka ties kuolenko tänne ihan oikeasti... hän ajatteli.
-Vedä minut pois tästä.