Punainen

Joku random minirope minun ja Erkin hahmon, Sarenin kesken...



Integra istui työhuoneessaan asiakirjojen kimpussa. Hän oli miltein ärtyinen ja lisäksi hikinen kuin märkä rätti. Hänen päätään särki ja hänellä oli myös hyvin kuumaa. Juuri kun Hellsing ajatteli kirjoittaa allekirjoituksensa eräälle raportille, niin se hänellä epäonnistui koska käsi tärähti ja Hellsingin johtajan naama lysähti pöydälle. Integra murisi hiljaa itsekseen tehden tuollaisen pienen mokauksen. Voi p*ska! Mikä nyt on? hän nosti naaman pöydän päältä ja ottaen valkoisen kuin lumi hanskansa pois kädestään tunnustellen otsaansa, joka oli polttavan kuuma.

Saren käveli käytävällä, ja näki sivusilmällä ihmisien astelevan tuon ohitse aina vähän väliä. Hänen sudenkorvansa olivat luimussa, ja hänen ilmeensä oli hieman pelokkaan oloinen, hän kun osaa ahdistua liian helposti yhdenkin ihmisen läsnäollessa samassa tilassa, oli se sitten kuinka kaukana henkilöstä. Ihmissusi käänteli päätään vilkuilevan näköisenä käytävällä, kun tuo oli saapunut erään oven luokse. Saren vaikutti epäröivältä kun hän oli kokoajan pitelemässä kättänsä valmiina koputtamaan oveen. Hän kuitenkin nielaisi ja varovaisesti koputti oveen, ja avasi sitä varovaisesti.
" A-anteeksi, mestari, mutta.. " hän aloitti aluksi hieman änkyttäen, astuen työhuoneeseen sisälle, sulkien oven perässä. Hän oli kääntänyt varovaisesti katseensa toiselle puolelle huonetta, nähdäkseen Integran, ja hämmentyikin kun näki toinen suurin piirtein makaavan työpöydällä.
" M-me.. Mestari, mikä.. mikä sinulla on..?! " Saren sanoi ollen säikähtäneen näköinen, ja otti varovaisesti pari askelta keskemmälle huonetta.

Integra makasi naama pöydällään ja mumisi paperikasan alta käheän kuuloisesti:
-He...h*lvetti...Pääni...Tuntuu siltä, kuin kaikki kaatuisi päälleni...

Saren epäröi hyvin paljon, mutta otti silti askelia lähemmäs toista. Hän oli koskettanut varovaisesti toisella kämmenselällään Integran otsaa, tuntien sen kuumuuden.
" M-mestari Hellsing..! Te olette sairaana, m-miksette lepää..? " lykaani kysyi korvat luimussa, ja ottaen sitten askeleen taaksepäin, ja hänen asennostaan näki epävarmuuden ja jonkin tapaisen alistuneisuuden.

-Minun...Minun täytyy tehdä... nämä typerät raportin..., Integra kähähti hiljaa ja yritti nousta, muttei ylös päässyt. Tämä johtui kovasta paineesta päässä ja kaiken tämän lisäksi kuumeesta, joka vain yhtäkkiä ilmaantui työstressiin uppoutuneeseen johtajaan. Hän katsoi hiukan silmät puoliksi kuivuneina Sarenia ja toisti:
-Minun...täytyy...Nrrgh...

" Ä-älkää rasittako itseänne, Herran tähden..! " Saren sanoi varovaisesti, ja hän oli jo pienessä paniikissa, koska ei osannut sanoa mitään tähän väliin. Hän näytti hyvin hakevalta ja hämmentyneeltä, että hän ensin otti askelta huoneessa suuntaan ja toiseen, mennen sitten ovelle, avaten sen mutta nähdessä juuri sillä hetkellä melkein kahden metrin päässä olevan ihmisen, siitä vasta Saren menikin paniikkiin. Ihmissusi oli vetänyt oven taas kiinni ja painuen suurin piirtein seinää vasten, vieden kätensä päänsä päälle, ja käyden hitaasti kyykkyasennon tapaiseen. Hän oli nyt hyvin pelokkaalla päällä, sillä varsinaan tuolla tavalla 'yllättävät' päin kävelemiset saavatkin vasta Sarenin luikkimaan karkuun.

Random hahmo...

Joku hovimestareista huomasi Saren luikkien edes takaisin kartanon huoneistoissa ja piiloutui jonnekin. Hän lähtikin katsomaan, mikä kykaanilla oli hätänä.
-Hei. Onko kaikki hyvin?

" .. E-ei.. Ei .. Master H-Hell..sing.. " Saren sanoi pätkivällä, hätääntyneellä ja epämääräisellä äänellä. Hän oli kaiken lisäksi ruvennut tärisemään hieman, ja hänen silmänsä olivat tiukasti yhdessä kiinni.

-Mitä? Mitä johtajalla on vialla? hovimestari kuulusteli Sarenia hätääntyneen näköisenä: -Mikä hänellä on, Saren?

Sillä välin Integra murahti itsekseen ja päätti yrittää uudestaan nousta pystyyn. Siinä hän onnistui kovalla vaivalla. Olisi kivaa saada särkylääke, helkkari..., hän ajatteli puoliksi pätkivästi. Hän samalla raahautui ovelle saakka ja lyllersi käytävälle, mutta juuri kun hän oli romahtamaisillaan alas, hän painoi kätensä seinään ja nojasi yrittäen edelleenkin pystyssä. Hitto...

" н-не*..! " Saren säikähti, kun kuuli äänen tulevan nyt lähempää, joten tuo kohotti päätänsä ensin ja otti sitten etäisyyttä parin metrin verran hovimestarista nopeasti, ja huomasi että toimiston ovi avautui ja Integra käveli ulos sieltä huterana, ottaen sitten seinästä tukea, jotta pysyi pystyssä.
" .. мастер**! " lykaani huudahti ja luikki lähemmän Hellsingiä, ja ns. tuon taakse syyttä suotta piiloutuen.


// * Lausutaan 'ne', ja sana on venäjää, tarkoittaen 'ei'.
** Lausui venäläisaksentin tapaisella, luetaan 'master'
Miksi? No, Saren on kuitenkin kotoisin Venäjältä ja siksi saattaa sekoittaa puheissaan yksittäisiä sanoja venäjää.

Hovimestari närkästyi ja muuttui hetkessä valkoiseksi kauhusta, kun näki Integran ilmaantuvan esiin.
-Joh...Johtaja..., hän loikki Sarenin perään katsomaan Integra hiukan lähempää. Integra katsoi kumpaakin vuorotellen puoliksi avuttomana, mutta puoliksi itsepäisenä sanoen kähisevästi:
-Olisiko...särkylääkettä jossain...?

Saren katsoi hyvin epävarmana hovimestariin, joka oli seurannut häntä, myös tullen katsomaan Integraa, joka näytti hyvin huono vointiselta.
" T-teidän.. Teidän levätä pitäisi.. " ihmissusi sanoi varovasti, ja otti sitten taas askeleen taaksepäin, näyttäen nyt hyvin avuttomalta.

-Ette voi hyvin..., hovimestari sanoi hiljaa ja hiukan pelokkaasti. Integra nyökkäsi sanoen:
-Siinä tapauksessa...Menen omaan huoneeseen...ja..hakekaa minulle särkylääkettä...
-Saren? Voisitko viedä herran sinne? hovimestari pyysi Sarenia ja itse päätti mennä alakertaan käydä hakemassa särkylääkettä ja ilmoittaa asiasta muulle henkilökunnalle.

" V-voin. .. " Saren vastasi, vaikka sehän nyt on itsestään selvä asia. Tuo kääntyi sitten Integran puoleen taas, kun hovimestari oli kävellyt tiehensä.
" V-voitte ottaa minusta tukea, jotta pysytte pystyssä. "

Integra otti toisella kädellään Sarenian niskan takaa tarrautuen tämä olkapäähän kiinni ja tönäsiten itsensä irti seinästä.
-Nyt voitaisiin mennä..., hän sanoi hiljaa.

Saren nyökkäsi, ja otti varovaisesti askelia eteenpäin, pysyen sellaisessa tahdissa, jossa Integrakin pysyisi mukana.

Integra lähti liikeelle kohti omaa makuuhuoneettaan ihmissuden avustamana käytävän päätyyn, jossa heitä odotti ovi. Oven takana oli vielä yksi hiukan lyhyempi käytävä, jonka päädyssä oli ainoa ovi. He kipittivät ovelle ja päätyivät hyvin hiljaiseen huoneeseen, jossa oli kaikki makuuhuonetta varten kuuluvia tavaroita: sänky, yöpöytä, kaappi ja suurikokoinen peili.

Jonkin ajan päästä Saren oli saanut talutettua heikon Integran huoneeseensa, joka löytyi käytävän päädystä. He astuivat huoneeseen, ja Saren auttoi toisen sängyn luokse.
" T-Tuota.. дворецкий.. Eikun siis hov-hovimestari, hän ei ole tullut vielä, jäänkö seuraa pitämään..? " ihmissusi kysyi varovasti.

Integra lysähti selälleen pehmeälle sängylleen ja haitti kädet sivuun päästessään vihdoinkin omaan huoneensa pyhäkköön. Saren oli kysynyt häneltä kysymyksen ja Integra käänsi häneen katseensa lykaaniin sanoen:
-Miksipä ei...Tunnen oloni kuolleeksi...

" K-kiitos.. " hänen äänenkorkeutensa oli noussut jos jonkin verran, mutta se sitten olikin laskenu tyystin, lykaanin jatkaessa.
" .. jos minusta harmia ei ole, mutta kuitenkin olen kauhea häiriötekijä, ja läsnöolokin on aina häiritsevää ja.. " Saren jatkoi hiljaa, puhuen nyt loppua kohden negatiiviseen sävyynsä, ja tätä tekstiä häneltä kuulee hyvin, hyvin usein.

-...Et sinä minua häiritse..., Integra pudisti päätään ja jonkin ajan päästä huoneeseen sisään astui samanen nuorehko hovimestari yksityislääkäri mukanaan. Lääkäri antoikin Integralle särkylääkettä ja mittasi kuumeen. Mittari näytti 38, 9 astetta ja Integra pakotettiin väkisin lepäämään omassa huoneessa, eikä astua siitä ulos.
-Kiva..., Integra sanoi itsekseen, kun vasta nyt tajusi olevansa todella sairas...

Saren oli ottanut perääntyviä askelia, ehkä parin - kolmen metrin päästä hovimestarista ja lääkäristä, jotka tulivat kohta huoneeseen. Hänellä oli hieman epäilevä, ja pelokas katse, joka kävi välillä aina Integrassa, ja toisanaan hovimestarissa ja yksityislääkärissä. Tuo oli välillä siirtänyt katseensa muualle huoneeseen, ja hänestä tuntui aina hetki hetkeltä ahdistavammalta ja pelokkaammalta, kun hän ajatteli, että tämä huone kuului Integralle. Kohta lääkäri kertoi kuumemittarin lukemat, ja että Integra ei saisi poistua huoneesta, vaan pitäisi levätä. Saren säikähti tulosta, ja sitten kun hovimestari ja lääkäri olivat lähteneet, lykaani otti nopeita askelia kohti sängyn päällä istuvaan Integraan. Hän oli hieman kumartuneena eteenpäin, ja oli sitten suurin piirtein kyykkyasennossa, hänen ollessa puolentoista metrin päässä toisesta.
" M-mestari.. Teillä on h-hyvi- n korkea kuume. T-tuotaah.. " Saren sanoi takkuilevalla, ja hataralla äänensävyllä, katsoen varovaisesti Integraan.

Integra painoi kämmenensä otsaansa ja voihkaisten lysähdi makuulle.
-P*rkele! hän kirosi: -Jälleen joku influenssa...! Samperi! Nyt sitä päätäkin särkee!
Viimeisen lauseen hän huudahti kiukuttelevasti.

Saren painoi päänsä kumaraan, ja vei kätensä korviensa päälle, jotka olivat menneet luimuun.
Hänestä tuntui, niinkuin yleensä, kovin alistavalta ja siltä kuin häntä nimenomaan
nuhdeltaisiin, vaikka huudot eivät koskisikaan häntä lainkaan. Saren oli puristanut silmänsä
tiukasti kiinni, ja hän piti pientä, hieman inisevältä kuulostavaa ääntä.

Integra yritti samalla rauhoittua, ettei aiheuttaisi itselleen kunnon paniikki- tai kiukkukohtausta. Nyt löhöili sängyllään puolikuolleen näköisenä ja ajatteli: Samperi vie! On jano...
-Öööh...Saren? Toisitko minulle lasillisen vettä?