Punainen

Saren säikähti, kun Integra puhui taas, tuo oli suorastaan pompannut pystyyn ja nyökkäsi kun kuuli toisen pyynnön. Hän otti hieman hataraa askellusta ovea kohti, ja astui käytävälle sulkien oven perässä.
" A-aaaaaagh..! Anteeksi, anteeksi, apua..! " käytävältä kajahti Sarenin hätääntynyt huudahdus, jota oli edeltänyt pieni rysähdysmäinen ääni. Jonkin ajan päästä lykaani oli saapunut Integran huoneelle, avannut oven ja heti astuessaan sisään, tämä sulki oven. Sarenilla oli kädessä vesilasi, jonka tämä toi varovaisesti sängyn luo, asettaen sen sängyn vieressä olevalle yöpöydälle varoen, ettei se kaatuisi. Hänen kädet tärisivät, niinkuin hän suurin piirtein kauttaaltaan. Saren oli saada käytävällä suurin piirtein sydänkohtauksen, törmätessään yhteen vastaantulevaa hovimestaria, joka ei tosiaan ollut sama kuin se aikaisempi, lääkärin kanssa tässä huoneessa käynyt. Onneksi siinä vaiheessa Sarenilla ei ollut lasia kädessään, mutta sen jälkeen hän oli ehtinyt särkeä yhden lasin, jolla lykaani oli saanut tuotettua käsiinsä muutaman haavan ja kasvoihinsa, oikeaan poskeensa yhden suurin piirtein vaakatasossa menevän, vähintään 5 sentin levyisen haavan.

Saren inahti hieman, hänen korviensa painuessa taas luimuun, kun hän tunsi pientä kipua kämmenissänsä, joihin oli tullut pintahaavoja, mutta joista ei onneksi kuin mutamasta tuli verta. Myös hänen kasvoillaan olevasta haavasta valui verta tuon poskea pitkin. Saren oli kääntynyt hiljakseen poispäin Integrasta. Lykaani tunsi, kuinka hänen silmät kostuivat, ja kohta tämän poskia pitkin vieri kevyet kyyneleet. Hän rupesi nyyhkyttämään, ja sitten parkaisten hieman, peittäen kasvonsa käsillänsä, ja itkien sitten melko vuolaasti, pitäen hieman inisevää ääntä.

Integra nousi istumaan ja otti oman vesilasinsa ryhtyen juomaan varovasti. Hän katsahti Sarenia hiukan säälivän näköisesti. Ja ihmissusi on vielä...erilainen sellainen..., hän ajatteli. Jos olen tappanut viattomiakin hirviöitä, ne ovat silti...silti...P*rkele... Hän sai juotua lasinsa tyhjäksi ja laitoi sen yöpöydälleen sanoen Sarenille hiljaa, koska huutamista hän ei muutenkaan jaksanut harrastaa:
-Saren... Ole kiltti... Älä minua huolestuta...

Saren tärisi ja kyynelehti, ja tuo oli hieman vetänyt käsiänsä pois kasvojensa tieltä, ja katsoi vetisin silminensä Integraan. Hän oli sanomassa jotain, mutta hänen aikeensa keskeytyivät, kun tämä kuuli koputuksen ovelta ja ovi avautui. Lykaani säpsähti taas, ja suorastaan syöksyi kohti Integraa, käyden suurin piirtein polvilleen maahan, ja nojaten ihmisen jalkoihin, jotka olivat ulkona sängystä. Saren tärisi taas, ja häneltä saattoi kuulla jopa taas pientä nyyhkyttävää, ja inisevää ääntä. Ovi oli avautunut, ja siinä oli aiemmin Sarenin kanssa yhteen törmännyt hovimestari, joka näytti hieman hämmästyneeltä.
" Onko jotain sattunut? " hovimestari sanoi kysyvänä.

-Jotain pientä hässinkiä varmaan... Osa kyllä tuntee Sarenin jollain tavalla..., Integra sanoi hiljaa ja katsoi ihmeissään nyyhkyttävää ja viattoman näkäistä lykaania. Integra oli kuumeessa, joten ei ihme, että hänellä posket olivat punaisia ja silmät olivat puoliksi auki ja näyttivät miltein kuolleen näköisiltä.

Ovella ollut hovimestari oli nostanut toista kulmaansa.
" Jos tarvitsette jotain, kutsukaa. " tämä sanoi, ja poistui oven suusta, sulkien oven perässään. Saren tärisi edelleen, tuo oli jokseenkin shokissa, hän kun saa liiankin helposti kohtauksen, ja siksi tämä tilanne vaikutti hieman erikoiselta. Vähintään aikasemman hovimestarin silmissä, jos ei muiden. Lykaani vaikutti hieman rauhoittuneelta, vaikka tuo edelleen tärisi melko voimakkaasti, ja oli painautuneena Integran jalkoihin.

Hovimestari lähti. Integra katsoi puolikuolleella katseella ympäriinsä ja silitti ihmisutta hiuksista ajatellen: Tämä onkin sellainen päivä, jolloin oikeasti tunnen itseäni puolikuolleeksi...Mikä tauti tämä mahtaa olla? Hän rapsutti Sarenia korvan takaa kuin jotain lemmikkikoiraa.

Sarenin jännite oli pikku hiljaa katoamassa, kun hän tunsi Integran käden päänsä päällä. Tuo silitti lykaanin hiuksia, ja hänen kyyneleensä rupesivat ehtymään hiljattain. Hänen korvansa olivat nousseet hiljattain, jännityksen miltein lakatessa tuon kehosta, vaikka hän hieman värähtikin kun Integra rapsutti hieman tämän korvan takaa. Saren nojasi päällänsä toisen jalkoihin, tämän pään kääntyessä niin sanotusti kuin 'poskelleen', kämmenselät osittain hänen päänsä alla. Lykaanin silmät olivat puoliksi auki, ja tuon poskella valui kevyt, lämmin kyynel.

Integra muistelikin samalla mielessään, että joskus, kun hän oli aivan pieni, hän oli pyytänyt isältään koiranpentua. Kuitenkin tämä haave ei koskaan toteutunut ja myöhemmin isäkin menehtyi. Lykaanin pää tuntui lämpimältä, mikä tietenkin helpotti kuumeessa olevaa Integraa. Kuinka paljon aikaa tähän pitkäaikaiseen hiljaiseen hetkeen, hän ei tiennyt. Ajatukset kulkivat jossain muualla.

Saren piti pientä, hyminän tapaista ääntä, saahan hänet rauhoittumaan vain Integra, syystä jota ei juurikaan tiedetä. Hänen korvansa värähtivät hieman, kääntyen eteenpäin, pystyyn, kunnes ne sitten taas 'rentoutuivat', valahtaen taas hiukan. Saren oli sulkenut silmänsä tiukasti kiinni, kun hän tunsi pientä pistosta päässänsä, mutta avasi sitten silmänsä. Lykaanilla oli hieman väsynyt ja rauhallinen olemus. Tuon silmien pupillit olivat kaventuneet, ja muuttuneet viirumaisiksi. Kello ei ollut kuin ehkä vasta kuusi, ja siksi se olikin epäilyttävää, koska yleensä ne muuttuvat täydenkuun yötä ennen vasta kahdeksan maissa. Saren nosti hieman päätänsä, nostaen katsettansa Integraan.

Integran katse muisuttikin tällä hektellä pikkuisen lapsen katsetta, jolta juuri äsken vietiin jäätelö. Omiin ajatuksiin kun hän oli vaipuneena, hän ei tajunnut päivän olevan täysi kuun ensimmäinen päivä. Mutta kuitenkin hän hetkessä hokaisi asian nähdessään tarkemmin Sarenin silmien muutosta.
-....

Saren katsoi varovaisena Integraan. Tuo huomasi vaaleahiuksisen katsovan lyykaaniin hieman eri tavalla, mikä sai tämän hieman epäilemään jotain, ja luimistamaan korviaan.
" .. Onko jokin vialla..? "

-Täysi kuu on tänään, vai mitä? Integra vaikka jollain tavalla pystyi luomaan epäilevän eleen, saikin ilmaistua tämän ajatuksen Sarenille. Jos oli täysi kuu, niin Saren ottaisi sen petollisemman hahmonsa. Integra olikin hirviömetsästäjä ja osasi varoa jopa ihmissusiakin. Ihmissusi ei ollut vaarallinen ihmishahmossa, mutta eläimen hahmossa se saattoikin yllättää.

Saren säpsähti hieman, kun Integra mainitsi kysyvästi, että täysikuu olisi tänään. Tuo katsoi pelokkaana Integraan, tämän korvien mennessä yhä enemmän luimuun ja katse kertoikin selvästi lykaanin olevan kauhuissaan.
" T-täysi.. kuu.. ! " Saren tärisi taas, ja tuon silmät kostuivat. Hän parahti taas itkemään vieden kätensä kasvojensa eteen, ja nojautuen Integran jalkoihin.
" .. E-ei.. Ei halua.. Pel-.. ottava.. " hän itkun seassa änkytti hieman.

-Ulkomuotosi vain muuttuu, ei olemuksesi..., Integra sanoi hiljaa ja tuntui katsovan jonnekin kaukaisuuteen ulos ikkunasta. Näinä öinä on paha olo ja on helppoa olla vaarassa... En tunnusta olevani vaarassa... Tämä on vain Saren... Hän on kyllä toisenlainen verrattuna Hansiin tai Grawliin....

Saren nosti varovasti päänsä käsistänsä, ja katsoi pelosta ja kauhusta kankeana Integraan, kyyneleet valuen lykaanin poskia pitkin.
" .. E-et tied- ä.. Ei.. " hänen äänensä oli käheänä, ja hengitysvaikeuksiensa takia hieman pätkivää.

Turha itkeä..., Integra ajatteli Sarenille. Häntä väsytti paljon ja hän halusi nukahtaa, mutta jokin ei vaan hänelle sitä sallinut. Johtuiko tämä kenties levottomuudesta? Integra painoi silmät kiinni ja auki. Hän samalla mietti, mitä pitäisi Sarenille ja tämän toivottomalle käytökselle tehdä.

Saren on säälittävä ja toivoton ympäri vuorokauden, mutta hän osaa romahtaa itkemään hyvin helposti, vaikka sitä useimmin saa paniikkikohtauksia, ja ajoittain moninkertaistuina. Hän osaa pitää uikuttavalta kuulostavaa ääntä, ihmismuodossakin, mikä vahventaa hänen kituvan eläimen- elettä, kuten nytkin. Lykaani tärisi, itki ja hänen hengittäminen oli vaikeutunut entisestään, mikä sekin nostatti yhä suurempaa päänsärkyä.


//Köks.. Lyhyt ja epämääräinen viesti ._____.

Mitä hänelle edes tehtiin, että käytös on mennyt tuollaiseen epämääräiseen suuntaan? Integra ajatteli ja lysähti makuulle, koska ei jaksanut istua kokoajan. Nyt alkaa nukuttaa, mutta... Mutta...

Saren tärisi kyyneleet valuen tuon poskia pitkin, hänen korviensa ollessa luimussa. Hän tunsi päänsärkynsä nousevan, ja hänen sisällänsä kulki kylmiä ja kuumia väreitä suuntaan ja toiseen. Pian hän hätkähti oikein kunnolla, mennen kauemmas sängystä ja samalla Integrasta, joka oli käyny makuulle sängylle. Lykaani piteli kurkkuansa, kun tuon hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi.
" .. G-gghh.. Rrgg.. " Saren haukkoi henkeä minkä pystyi, mutta se ei auttanut, sillä jos hänen pitäisi saada hengenkulku normalisoitumaan, tuon pulssin pitäisi tasaantua.

Nyt varmaan alkaakin se muodonmuutos kohta..., Integra päätteli mielessään ajatellen. Ja minä p*rkele vie olen kuumeessa! Jos mahdolliseksi hän pysty hallitsemaan petoaan, hän voi vaikka mitä mokata... Sa.. Saren?
Integra kääntyi kyljelleen ja seurasi lykaanin touhuja. Jotain oli tapahtumassa tälle.

Saren piteli kurkkuansa, ja tuon päässä tuntui hyvin kuumottavalta. Vielä muodonmuutos ei ole tapahtumassa, mutta yleensä aina ennen sitä hän saa jo vaikutteita millainen muodonmuutos tulisi olemaan. Lykaani haukkoi henkeänsä, mitä kykeni ja tunsi sykkeensä hyvin voimakkaana ja hitaana. Tuo nousi varovasti seisomaan, ja hän katsoi silmiensä viirut hyvin yhä enemmän kaventuneina, vastakkaiselle seinustalle. Yhtäkkiä hänen hengittämisensä parani, mutta hän tunsi olonsa hyvin heikoksi. Saren horjahti hieman taaksepäin, ja hänen silmissänsä sumeni hieman, mutta hän piti itsensä vielä tolpillani. Lykaani rupesi astelemaan horjuvaisena seinää kohti, jota päin tuo loppumetreillä tämä horjahti oikein kunnolla, mutta tuo sai otettua seinästä tuen, mutta hän valui suurin piirtein epämääräiseen istuma-asentoon lattialle, pidellen kämmenensä seinää vasten. Saren haukkoi henkeään, ja tuon katse oli hyvin harhailevan näköinen.

Pelottavaa..., Integra seuraili sivusilmällä lykaanin puuhia. Mikä häntä vaivaa? Oli todellakin kyllä vaikeaa päätellä noin huonossa tilassa. Kuinka kauan tämä kestäisi? Kesken ajatuksiaan Integra nukahti. Sairaat eivät koskaan pysy kunnolla tolpillaan.

Integran tila:

Ihmissusi yritti pitää itsensä tolpillaan, mutta hän ei lykaaniakin heikompana osaa hallita itseään, ja jokainen hetki on helvettiä, enemmän tai vähemmän, aina kolmesta tunnista viiteen ennen muodonmuutosta. Saren on vain liian heikko kestääkseen kivut monin eri tavoin, sillä hänen sietokykynsä on hyvin alhainen. Hänen hengitykensä oli hidastunut hieman, raskaammaksi, ja ihmissuden silmäluomet lopahtivat lähes kokoajan, mutta kipu hänen päänsä sisällä esti Sarenin vaipumasta edes puoliuneen, vaikka hän on helposti väsyvä monista eri asioista.

Integra heräsi muutaman tunnin päästä, mutta silti häntä vielä jonkin verran heikotti. Heti ensimmäinen ajatus, mikä hänelle tuli olikin Sarenin tila. Missä tämä oli ja mitä tämä teki? Integra nousi istumaan sängyn reunalle ja katseli ympäriinsä silmät kieroina. Huone tunkuikin suuremmalta ja se aaltoili. Tämä johtuikin migreenistä, jonka hän oli saanut työstressin yhteydessä.

Saren oli saanut hieman levähdettyä ennen kun tämä sai järkyttävän suuren kipupurkauksen sisällään, ja tuo oli hieman 'kitunut' lattialla. Purkauksen loputtua lykaani lähtenyt Integran huoneesta ja katosi horjuvaisena käytävälle ja moni ohi kulkenut tämän ohitse, osa ihmetellen Sarenin olotilaa. Hänen silmät olivat lasittuneet ja hän oli aivan kalpea. Kello oli lähemmäs iltayhdeksää, kun hän näytti suuria merkkejä tulevasta muutoksesta. Tuo oli yhdessä vaiheessa käynyt taas heikkona seinää vasten, ja hänen ääntely saattoi kuulostaa jo hyvin paljon ulinalta/ulvonnalta. Tunti meni, ja niin meni toinenkin. Saren oli päätynyt ulos kartanorakennuksesta. Taivas oli mustana ja tähtiä tuskin näkyi. Saren oli lyyhistynyt epätoivoisesti hakeutuessaan lähemmäs metsään. Hän oli ollut hetken liikkumatta lainkaan, kunnes tuo oli noussut villieläinmaiseen asentoon, ja rupesi ääntelemään susimaisena. Hän oli ollut ihmeellisen rauhallinen näin ennen muuttumistaan, mutta se kostautuisi ihmissudeksi muuttuessaan.

Tuo ulvoi ja katsoi tapaisena katsoi epämääräisenä, vihan ja surun sekaisella katseella kuuhun, joka paljastui kokonaisena pilvien takaa. Saren rupesi tuntemaan suunnatonta kipua, ja tuon ympärillä liikkui musta aura. Se peitti lykaanin kokonaan ja hetken päästä sieltä hyppäsi tummanturkkinen, suuren palovamman olallaan omaava ihmissusi. Tuo neljältä jalalla ulvoi kuuta kohti, ja katsoi ympärilleen mielipuolisena tummin silminensä. Tuo oli lähtenyt mellastamaan ympäriinsä, tuntien tuskaa sisäisesti, ja hänen sisäinen minä on tiedoton susimuotoon muuttumisen jälkeen, eikä hän muista mitään todellisuuteen herätessään.

Tuo riehui pitkin lähempää kylää, vaikka Hellsing- organisaatiosta tulleita vartijoita olikin tullut ottamaan lykaania kiinni, mutta näiden aikeet olivat epäonnistuneet, Sarenin pistäessä vastaan ja aiheuttaessa vartijoille vakavia ja vähemmän vakavia vammoja. Nuo yrittivät taltuttaa sutta, mutta olivat vain aiheuttaneet tälle muutamia syviä haavoja, eikä häntä saatu kiinni. Ainut kuka kykenisi tällaisessa tilanteessa taltuttaa Sarenin, oli Integra, sillä hän on omaksunut tuon mestarikseen, jota lykaani pääasiassa tottelee tuota, mutta Hellsingin on itsekin vaikea saada välillä ihmissusi alistettua puolustuskyvyttömäksi, oli hän suden tai ihmisen muodosa (ja tuolloin seonnut). Hän oli ajautunut Hellsingin kartanon metsään kolmen aikoihin aamuyöstä, jossa hän oli lyyhistynyt eräälle sammalmättäälle ja muuttunut täysin uuvuksissa ihmismuotoonsa, alastomana kyljellään. Aamu rupesi sarastamaan, mutta se, oliko hän täysin rauhoittunut heräämisensä jälkeen, oli sitten eri asia..