Punainen

Saren nosti itkuisen katseensa takaisin Integraan, nyökäten hieman. Hän irroitti kevyen otteensa toisesta, ja vei kätensä puuskamaisesti eteensä, väristen hieman, tällä kertaa vilakasta ilmasta.
".. Kylmä.."

Integra huokaisi eikä tehnyt muuta kuin asteli sisälle sanoen:
- Ensinnäkin Saren. Laita vaatteesi päälle. Sinähän olet alasti...
Muut olivat ihan hiljaa ja katselivat muualle....

"Riekaleina.." Saren sanoi hiljaa, käheänä. Hänellä oli kylmä, vain Integran pitkähkö takki yllä, peittäen suurin piirtein näkyvyyttä reisiin saakka.

- Noh..., Integra lämäisi kämmenellään otsaansa ja määräsi palveluväelle: - Hakekaa hänelle uudet vaatteet. Ja ripeästi sitten. Tarvitsen myös minun pistoolit ja miekan.

Saren niiskaisi hieman, laskien katsettansa. Hän otti pienen askeleen taaksepäin, hieroen hieman niskaansa ja sitten korvan taustaansa, josta tuo jatkoi raapimaan ja sekoittamaan hiuksiansa molemmin käsinensä. Vaikka lykaani olikin herkkä kosketukselle, hän oikeastaan piti kun häntä rapsutetaan korvan takaa ja leuan alta, saa eräänlaiset kiksit siitä. Saren hieman silitti ja haroi lyhyitä hiuksiansa, olivathan nuo menneet sekaisin päätänsä raapiessa.

Sarenille tuotiin uudet vaatteet ja Integra sai aseensa, mitä pyysikin. Integra antoi vielä muutaman pyynnön tuttavilleen ennen lähtöään:
- Kiitän teitä nyt jo etukäteen. Minulla oli kunnia palvella Britanniaa ja kiitän kuningatarta siitä, että hän kruunasi minut ritarikseen. Täällä oli mukava koti. Sen, miksi tämän sanon niin: en ole varma siitä palaanko enää koskaan takaisin tai ehdinkö enää parantua. Kun minä katoan, järjestö lakkaa olemasta, mutta vampyyrimetsästäjät saavat toki tappaa minun kuin koiran. Olen todella pahoillani, enkä voi tehdä mitään, joten minun on pakko yrittää parantaa itseni ihmissuden kiroukselta.
- Onnea matkaan johtaja..., sanoi Richardson ja antoi kunniaa.

Sarenille annettiin uudet vaatteet, jotka tuo otti vastaan käsiinsä. Hän perääntyi taas Integran taakse piiloon, ja katsoi tuohon. Lykaanista tuntui hyvin syylliseltä, olihan matkan syy tämän syytä, koska oli sekopäissään purrut johtajaa. Tuo odotti että Integra oli puhunut loppuun, ja otti sitten askeleen taaksepäin, katsoen muihin, ollen edelleen korvat luimussa ja pää hieman alempana, lähempänä hartiakorkeuttansa, alentuneen näköisenä.

- No moikkelin koikkelin! Integra heilautti kättään hyvästiksi ja lähti eteenpäin.
- Ala jo tulla Saren. Meidän pitää ehtiä selvittää tämän loppuun saakka tai muutun sudeksi vastoin tahtoani.

"T-tulen..!" Saren huudahti hieman Integran perään, ja nopeasti epävarmana kumarsi miehille, kipittäen johtajan perään. He astelivat eteenpäin, kunnes lykaani äkkäsi että hänen pitäisi vaihtaa vaatteet päälle ennen kun he aloittaisivat matkan teon kunnolla, ja tuossa aivan lähellä oli vielä metsikköä jossa hän voisi vaihtaa ne.
"Hetki, vaihdan nopeasti nämä." Saren sanoi katsoen Integraan ja ennen kun toinen ehti sanoa mitään, lykaani puikkelehti pusikkoihin ja kohta astelikin pois sieltä enemmän matkan tekoon sopivissa vermeissä. Hänestä jotenkin tuntui oudolta, koska yleensä lykaanilla oli nyt ranteisiin loppuvat hihat, sillä yleensä hänellä oli reilusti yli jatkuvat levenevät hihat, mutta se pusakka meni korjattavaksi, ja sen ehjäksi korjaamisessa menee oma aikansa.

Integralla ei ollut mitään sanomista, vaan hän ryhtyi mielessään pohtimaan, missä suunnassa oli pohjoinen ja mitä sieltä muka löytyisi. Nyt tämä vaatii hiukan aivotyötä..., hän ajatteli itsekseen marssien eteenpäin.

Saren asteli takaisin Integran vierelle. Kohta tuon pää kohottautui hieman, hänen korvansa nousivat pystyyn ja katse valpastui. Lykaani oli ruvennut aistimaan jotain, mikä sai hänet ottamaan ripeämpiä askelia eteenpäin, vaikka hän ei itsekään osannut sanoa mikä sai hänet reagoimaan näin. Jostain syystä vaistot halusivat Sarenin liikkumaan aina vähän minne sattuu, mutta tuntemukset tuntuivat yleensä oikeilta..

Saren rinnallaan Integra lähti kulkemaan eteenpäin ulos kartanon porteista pitkin pellolla kulkevaa polkua. Se kun taas vei kaksikon metsälle päin. Mielessään Hellsingin johtaja osasi jo arvioida, missä päin olisi pohjoinen, sillä sinne hänen ja hänen matkakaverinsa täytyi mennä. Matka kävellen olisi vaarallinen, mutta oli mukana aseita ja ruokasäkki.