Punainen

Integra tassutteli ulos huoneestaan. Heti häntä vastaan tuli sotilas ja ilmoitti:
- Ihmissusi on ollut lähimetsikössä!
- Varmaan, Saren. Missä hän on? kysyi Integra hiukan vakavaan sävyyn.
- Voitteko hyvin?
- Kaikki hyvin. Se on vain migreeni. Joudun pitää taukoa paperityöstä.
Integra nyökkäsi sotilaalle ja lähti marssimaan kartanon käytäviä pitkin muristen. Kuinka he saattoivat? Minä en antanut käskyä koskea lähialueella liikkuviin örkkeihin! hän ajatteli vihamielissään ja samalla yritti päätellä, minkä takia sotilaat ja vartijat olivat edes yrittäneet ottaa ihmissuden kiinni, mutta epäonnistuivat. Epäonnistus olikin pistos Hellsingin nokkaavalle luonteelle, mutta silti häntä hiukan huolestutti se, missä Saren oli. Hän pian löysikin hylätyn kasan vaatteita. Saren se on! Ei epäillystäkään! Hän asteli ulos kartanosta, sillä päivällä olisi tuskin vaaraa Lontoon ulkopuolella. Hän tämän jälkeen käski vartijoille avata portin ja snaoi tulevansa takaisin hetken kuluttua. Sotilaat eivät voineet luottaa pyyntöön, mutta heidän oli pakko, sillä käskyn valta oli vain Integralla. Integra oli kävellyt metsässä puoli tuntia, mikä onkin hänen harvinaisin tapansa.
- Saren? Saren!

Saren rupesi heräilemään samoihin aikoihin, kun Integra oli tullut etsimään häntä metsikköön. Lykaani ei avannut heräämisensä jälkeen heti silmiään, vaan tuon ajatukset liikkuivat ties missä, mutta hän ei ollut vielä 'selvin päin', jos näin voi sanoa. Tuo piti urisevaa ääntä, ja hän availi hiljakseen silmiänsä. Tuo kuuli metsässä kantautuvat huudot, kun Integra huusi lykaanin nimeä. Tämän korvat kääntyivät hieman, ja Saren oli nostanut päätänsä hieman, mutta väsymyksestä painoi sen takaisin, eikä hänen muriseva äänensä ollut kadonnut vielä mihinkään. Hänen silmänsä olivat nyt taas samanlaiset viirut, kuten ennen susimuotonsa muututtua, mistä viimeistään huomasi, että hän ei ole vielä oma itsensä.

- Saren? Siellä sinä olet? Mikä helkuttia sinä täällä teet? Ja vielä..., Integra tokaisi ja tämän jälkeen kääntäen nolostuneen näköisen katseensa muualle: -Olisit jättänyt jotain päällesi?

Lykaani oli noussut vatsalleen ja katsoi Integraan 'ylöspäin', mikä loi hieman murhaavamman tunnelman tämän katseessa. Hän paljasti hieman hampaitaan, samaan aikaan kun tuon kurkusta kantautui murinan kaltaista ääntä.

- Voihan parsa! kirosi Integra pitäen viiden metrin etäisyyden Sarenilta. Voi olla, että tämä ei ole ehtinyt kokonaan muuttua takaisin normaaliksi itseksi, joten täytyi olla varuillaan. Integra katsoi lykaania ja tokaisi naurahten kuivasti:
- En uskoisi, että sinä haluat tappaa juuri minut. Et pysty siihen.

Saren katsoi Integraan, nousten sitten suurin piirtein polviasentoon, nojautuen käsiensä varaan eteenpäin. Hän urisi, väläyttäen torahampaitaan, lähestyen hitaasti Integraa kirjaimellisesti matalalla profiililla.

Integra ei liikkunut vaan mulkkoi vilkkumatta Sarenia silmiin. Hän näytti vakavalta ja oli valmiusasemassa, jos lykaani olisi hyökkäämässä. Täytyikin keksiä jotain, mutta mitä? Mitä jos Saren ei rauhoittuisi hetkeksikään vaan kävisi kimppuun torahampaat näkyen. Integra murisi hiljaa itsekseen, koska hänellä ei ollut mitään ideaa keksitääkseen keinoa rauhoittamaan Sarenia.

Saren lähestyi Integraa, ja kohta tuo oli kolmen metrin päässä ihmisestä. Hänen teki mieli seotessaan hyökätä kenen tahansa päälle, mutta tämä onkin kinkkisempi tapaus. Lykaanin päässä jyllää tieto, että hän ei saisi satuttaa Integraa tai hyökkäillä tämän päälle, mutta silti se jokin käski hyökätä mestarin kimppuun. Saren nosti kohta katseensa taas Integaan, tämän ollessa jo varoittavan lähellä, ja jos hänen alitajuntansa ei käske lykaania lopettamaan ajoissa, tämä mahdollisesti tulisi hyökkäämään Integran kimppuun..

Pian Integra tekikin yllättävän liikkeen. Hän otti akseleen eteen kuin aiheuttaen todella pienen maan järistyksen ja "karjui":
- Gääär!
Tämä vaikutti jo ihmisenkin kannalta lapselliselta, mutta vampyyrimetsästäjät olivat aina varautuneet yllätyksiin. Integralle isä oli opettanut paljon, varsinkin ihmissusista. Integra lukikin myös kyseisistä olennoista paljonkin ja tajusi näiden jotenkin olevan yhteydessä tavallisinkiin petoihin. Integra olisi "susilaumassaan" alfasusi, jolle kukin taho kuuluisi alistautua. Miksi kuitenkin Integra murahti ja oikein kunnolla, vastaus olikin siinä, että häneltä loppuivat ideat ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tämä...

Saren katsoi Integraan, ja tuon korvat ainoastaan olivat hieman kääntyneet taaksepäin toisen karjaistessa ja ottaessa askeleen eteenpäin. Hänen päänsä oli hieman painunut alaspäin tuossa, mikä osoitti jo pienen eleen alistumisesta, mutta sitten lykaani teki äkkilikkeen.. Tuo hyökkäsi kynnet ja hampaat edellä kohti Integraa, yrittäen vaistomaisesti vain tähdätä tuon toiseen käsivarteen.

Eikä! Integra loikkasi kaksi askelta taaksepäin, mutta pieni kipukynnys iski. Jälleen päänsärkyä. Lykaani olikin hyökkäämässä eikä pakoa ollut. Integra torjuikin iskun käsivarrellaan. Kivun aalto lävisti hänet kuin miekka ja hän huudahti. Olennon hampaat iskeytyivät lihan läpi. Seurasi sitten hiljaisuus...

Integran torjunta toi 'juoksijan edun' Sarenille, ja tuo sai iskettyä hampaansa toisen käsivarteen. Hän oli tosin siinä vaiheessa ehtinyt jähmettyä itsekin. Tuo piteli kynsinensä kiinni Integran käsivarresta, ja Sarenin murina lakkasi suurin piirtein siihen paikkaan. Tuo rupesi tärisemään ja nyt hänen ääntelynsä tahtoi muistuttaa uikutusta, ja hän irroitti otteensa hampaineen ja hän valahti polvilteen Integran eteen. Hänen päänsä kallistui hieman alaspäin ja tämän poskille valui pienet kyyneleet. Hän tärisi, sekä pelosta, kylmyydestä että tuskasta, vaikka hän ei ollut vielä aivan normaalimmassa tilassa.

Integra lysähti istumaan ja urisi pitäen käsivarrestaan kiinni. Veret virtasivat kuin pienet joet hihan alta. Integra kääri hihansa ja katsoi, miten kävi kädelle. Se oli yltäpäätään veressä ja melkein raadeltu. Hitto! hän kavahti järkytyksestä. Hä...Hä...Hän puri minua! Tälle hetkellä maailma tuntui muuttuvan jonkin verran synkäksi ja armottomaksi. Integra pudisti päätään ja yritti karkoittaa mielestään pahimmat ajatuksensa.

Saren huohotti täristen pää kallistuneena kyyneleiden valuessa tuon poskia pitkin. Hän nosti käsiänsä hieman, katsoen sumein silminensä niihin. Tuon kynnet ja sormet olivat hieman veressä, ja lykaani näki Integran istuma-asennossa maassa, aivan vieressään. Saren kohottautui lähemmäs toista, tämän veriselle käsivarrelle. Hän kevyesti otti kiinni siitä toisella kädellään ja nuolaisi yhtä Integran haavoista varovaisesti, tuntien kuinka hänen poskillensa valui kyyneleet.

Integra urisi kivusta. Puremanjälkiä kirveli kykaanin nyyhkyttäessä kyyneleensä niiden päälle. Integra huokaisi raskaasti ja piilotti haavoittuneen kätensä piiloon juuri kaulasta revityn solmion ympäröimäksi.
- Saren. Meidän on mentävä takaisin ja tästä olemme sitten hiljaa.

// Miten tämän pelin käy? Onko lopuillaan tai jotain?

Saren nyyhkytti, nostaen jalkansa koukkuasentoon ja nojautuen niihin. Tuo nosti sitten itkuisen katseensa Integraan, tuon puhuessa. Hän kuitenkin laski katseensa alas, näyttäen hyvin huojentuneelta.

Jatkuu se vielä... Niin kauan kun tässä hengissä pysytään...

Integra nousi ylös ja katsoi kaukaisuuteen. Mitä minä sanon Walterille? Mitä minä ylipäätään sanon, että ihmissusi puri minua? hän ajatteli epävarmana. Hän katsoi Sarenia. Sarenin oli pakko viedä takaisin sisälle, muuten hän olisi kylmissään täällä yksinään. Hän painoi "ehjän" käten lykaanin olkapäälle ja käski:
-Mennään!
He joutuivat siis palaamaan takaisin kartanoon.

Saren nosti varovaisesti katseensa Integraan, kun tämä painoi toisen kätensä toisen harteille. Hänen korvansa olivat painuneet hieman luimuun tämän kuullessa Intergan käskevän sävyisen äänen. Hän täristen yritti nousta seisomaan, mutta kylmän virtauksen tuntiessa tämä painui taas kumaraan täristen oikein kunnolla, nyt kylmyydestä.
"U-un..."

- Parempi sisälle lämittelemään. Usein tähän aikaan on jo kylmä..., Integra tokaisi ja kaksikko suuntasi kohti kartanoa. Saren joutui jälleen saamat uudet vaatteet ylleen, sillä tämänhetkiset kärsivät pahasti. Integra yritti piilottaa puremanjäljet, mutta hänen eteensä asteli komentaja Richardson naama hämmentyneen näköisenä. Tämän jälkeen paikan päälle luuhisti hovimestari ja kauhuissaan huomasikin Integran piilottelevan jotain. Richardson hokaisi:
- Älkää sanoko, että...
Integra painoi päänsä alas ja otti solmion irti kädestään ja vilautti haavaa. Komentaja ja hovimestari laamaantuivat kauhusta.
- Hyvä Jumala...

Integra oli lähtenyt Sarenin kanssa kohti kartanoa. Viileä aamutuuli piiri lykaanin selkäpiitä pitkin, mutta onneksi sentään jonakin peitteenä hänellä oli Integran antama takki, joka muutenkin hieman suojasi 'näkyvyyttä'(Sarenin 'paitakokoon' verrattuna tämä on pidempi), muuten Saren olisi ilman vaatteita. Lykaani suurin piirtein katsoi varpaisiinsa koko matkan, kunnes hänen hän aisti että joku lähestyi häntä ja Integraa. Tuon korvat olivat nousseet automaattisesti reaktiosta pystyyn ja hän nosti katseensa nähden Richardsonin. Hänen pupillinsa supistuivat hieman, ja tuo 'piiloutui' täristen Integran taakse, pitäen tuosta varovasti kiinni. Myös hovimestari saapui paikalle, ja kun Integra otti solmion haavan päältä, Saren rupesi tärisemään yhä enemmän, ja tuo rupesi pitämään hieman uikuttavalta vaikuttavaa ääntä.

- Mitä nyt teemme? hovimestari sanoi viimein.
- Ei ole myöskään oikein teurastaa Sarenia, tämä olisi mennyt Alucardin makuun..., Richardson tokaisi: - Sir. Käykää lääkärillä hetken.
Richardsonin myönnytyksestä Integra tassutteli oman yksityisen lääkärin työhuoneeseen. Lääkäri ryhtyi heti tutkimaan haavaa ja kauhuissaan tokaisi:
- Enää kuu ja te olette...
- Tiedän. Ihmissusi, nyökkäsi Integra sanoen lääkärin sanojen päälle hermostuneella sävyllä: - Se oli itse asiassa oma vikani. En ottanut aseita mukaan.
- Saako sen mitenkään parantaa? kysyi Richardson.
- Olisi yksi keino, mutta emme tiedetä sen tehokkuutta. Jos ei se tehoa, Integran luultavasti joudumme tappamaan.
- Ei! paikan päälle ryntäsi silmänräpäyksellä esiin Prayer: - Emme voida tappaa johtajaa!

Saren tuiotti kauhulla Richardsoniin ja hovimestariin, jotka olivat parin metrin päässä. Hän järkyttyi vielä enemmän kun kuuli, että mahdollisesti Integra jouduttaisiin tappamaan ihmissudeksi muuttumisen johdosta, jos tätä ei kyetä pelastamaan.
"E..Eäääh..! Kaikki on Sarenin.. Sarenin syytä..! Ei.. Ei saa tappaa.. mestaria ei saa tappaa..! Tappakaa Saren mutta ei mestaria..!" tuo rupesi huutamaan kyyneleiden valuessa tuon silmistä ja hänen painuessa kyykkyasentoo, pitäen käsiänsä päälaellaan, korvien ollessa luimussa.

Kaikki paikallaolijat lämäyttivät kämmenensä otsaansa ja huokaisivat syvään. Integra kuitenkin vakavan katseensa hovimestariin, lääkäriin ja komentajiin sanoen:
- Jospa tuo parannuskeino pitäisi saada haltuun ennen seuraavaa täyttäkuuta. Minkä sortin keino se on?
Ricahrdson sanoi katsoen hetken Sarenia ja sitten muita:
- Olen kuullut, että kirouksen voi parantaa kulkemalla Britannian läpi pohjoiseen, siellä kaukana Skotlannin kalliolta löytyy vanha pyhäkkö, josta löytyisi parannuskeinon salaisuus, mutta tämä on vain myytti...
Seurasi hetken hiljaisuus kunnen Integra rikkoi sen puheellaan:
- Vampyyritkin ovat myyttiä, mutta olemassa niitä on. Millä tavalla sinne pääsee?
Lääkäri tokaisi samalla vapisten pelosta:
- Teidän täytyy kulkea sinne jalan noin kuukauden ajan... Tämä on vaarallista! Ette selviäisi siitä!
Integra sillä välin katsoi peloissaan uikuttavaa Sarenia hetken ja vapui miettimään, mitä tekisi seuraavaksi. Lähtikö hän jalan johonkin toiselle puolelle Britanniaa parantuaakseen tai antaisiko vaan asian olla? Kuitenkin se oli vain vahinko, mutta jokin Integran mielessä ei ollut puhdas.

Saren uikutti kyyneleiden valuessa tuon poskilla, mutta hän silti kuunteli vähän tahtonsa vastaisena toisia. Lykaani avasi kohta silmänsä, ja tuo nosti pelokkaan katseensa lääkäriin ja katsoen sitten Integraan. Hänen pupillinsa olivat supistuneina pelosta, ja hän nousi täristen kunnolla seisomaan, varovasti ottaen kiinni vaaleahiuksisen olkapäistä.
"S.. Saren.. Saren haluaa auttaa.."

- Siinä tapauskessa..., Integra sanoi: - Otan sinut mukaan, koska pitkin manttuja en jalan koskaan kulkenut.

Lyhyt.