//Luku 1: Rasta Blasta//

Integra katsoi hiukan outona Apolloa edelleenkin ihmetellen kuka ihmeen hänkin oli. Kummiskin hänkin kommentoi, hän ei ollut varma mitä sanoa, kun tyyppi räkätti kuolleelle vampyyrille vaikka se oli ehkä Integran mielestä vakava.
- "Et sinäkään ollut sen huonokaan kun lähdit paljain käsin lyömään sitä..."
Ryuu katseli ympärilleen:
- "Jokin tässä on vialla. Oletettavasti tuo vampyyri oli pelkkää hämäystä..."
- "Miksi niin luulet?" Integra kysäisi vilkaisten ihmisleijonaa.
- "Ghoulit ovat vieläkin elossa."
- "Niiden pitäisi olla kuolleita... Ok, nyt tosiaan joudumme pakenemaan, koska tuollainen joukko syö meidät kaikki elävältä jos joudumme lähitaisteluun aseitta. Nyt kun ei ole autoakaan ehjänä."
Ei kestänyt kauaa kun porukka katsoi hiukan toiseen suuntaan. Samassa paikassa, jossa Ryuu hetkettäin tapellut, oli ghoul-lauma pystyssä, mutta niitä oli tällä kertaa enemmän.

Apollo vilkaisi ghoulien suuntaan, lakkasi automaattisesti räkättämästä ja murahti. Sillä yleensä ruumiinsyöjien isännän, eli vampyyrin, kuoltua ne eivät nouse enää pystyyn. Naaraslykaani puri hetken ajan peukaloaan miettien. Hän aavisti, että vampyyri, jonka hänelle vielä täysin tuntematon Integra oli liiskannut autollaan, ei ollut mikä tahansa verenimijä. Apollo lopetti peukalonsa puremisen ja syöksyi ghoulien kimppuun aseenaan jokin epämääräinen, autosta irronnut osa. Sillä ihmissusi hakkasi ghouleja alas ja muussiksi mielipuolinen raivosilmissään ja rallatti täyttä kurkkua kuin pilaksi;
- Ratiritiralla, tuli p**seen alla!
Se oli yksi varma merkki siitä, että taistelukenttä alkoi viedä Apolloa mennessään.

- "Minähän leikkasin sen saatanan kuoliaaksi!" vihainen Ryuu kurtisti kulmiaan ja otti katanansa taisteluvalmiuteen vilkaisten murskaantuneen vampyyrin suuntaan. Integra nousi ylös varovasti ja kiroili itsekseen, koska ghoul-lauma alkoi jatkuvasti vyörymään porukan kimppuun, vaikka pikkuinen Apollo siellä niitä häiritsi. Ihmisleijona murahti matalasti sillä lauma kutsumattomia vieraita tuli paikan päälle.
- "Hienoa... Lisää vampyyreitä."

Apollo vilkaisi muiden mukana mainittuun suuntaan ja hihitti hetken. Naaraslykaanin itsehillintä oli täysin poissa ja kukistettuaan vielä muutaman ghoulin, tämä vaani vampyyrilaumaa kuin kissa hiirtää.
- Heipä hei, pikku nuijapäät, Apollo nauroi hiljaa kuin hullu tiedemies, joka oli luonut juuri toisen Frankensteinin.
- Päänne muussina, palasina vai jauhelihana?
Ihmissusitytön katse muistutti jokseekin helvetin syövereitä ja Apollo paukutti käsissään olevaa veristä auton osaa. Ilma oli räjähdysherkkä ja joku mielipuoli, jonka sukunimi oli Bounvier, oli valmis sytyttämään langan hetkenä minä hyvänsä.

Paikan päälle oli saapunut kolme miestä, jotka olivat luultavasti edellistä miesvampyyriä nuorempia. Kolmikko seisoi kädet puuskassa katsoen hullua Apolloa turhautuneen näköisinä:
- "Oi voi, mikä häpeä. Tuollaistako muijaa vastaan meidän pitäisi tapella?" yksi heistä, se jolla olivat kapeahkot silmät ja mustan musta tukka, sanoi luoden pimeän ja ehkä hiukan tylsistyneen näköisen mulkaisun kohti Apolloa. Loput kaksi, oletettavasti kaksoset blondine hiuksineen, tuijottivat Integraa ja Ryuuta hampaat irvessä hymysuin. Heistä toinen sanoikin hekottaen matalasti:
- "Muuten, Jeas. Tuolla olisi sinulle todella hyvä makupala... toisin se on tupakka-addikti."
Blondi mies tarkoitti juuri Integraa... tai pikemminkin hän ehdotti kopio-veljelleen tätä syötäväksi. Integra murahti vihaisesti ja tuijotti verenimijä-mörköä takaisin, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään, koska hän ei ole huomannut koko tapauksessa yhtään mitään järkeä sanoilleen. Ryuu, joka oli jatkuvasti Integra suojakilpenä karjaisi vampyyrille ankaraan ja todella vihaiseen sävyyn:
- "Ettäs kehtaat olla epäkohtelias, senkin mafiosoroisto!"
Mustatukkainen vampyyri katseli kaikkia hetken hiljaisena ja pian hän taas kääntyi katsomaan Apolloa:
- "Vampyyrimetsästäjät kelpaavat meille vastuksiksi, mutta sinä häiritset... ja hyvin paljon häiritset. Sinut voisimmekin tappaa saman tien."

//Vampyyrit on hassuja kun on ankaria :'D

Apollo naurahti vihaisesti vampyyrin kommentille. Lykaania aina aliarvioidaan heveröisen ulkomuotonsa vuoksi, mutta vampyyrit olivat juuri katkaisseet kamelin selän.
- V**TU, KUN LUULETTE OLEVANNE PAREMPIA KUIN MEIKÄLÄISET, S**TANA! ihmissusi karjui kurkku suorana vihasta ja adrenaliinihumalasta.
- TÄMÄ "MUIJA" ON NIMITTÄIN TEIDÄN KUOLEMANNE!
Apollo syöksyi vampyyreit kohti ja yritti lyödä toista blondia verenimijää. Naaraslykaanin itsehillintä oli enemmän kuin 110% poissa pilkkaavan verenimijäkolmikon edessä, ja jos joku olisi tullut hänen tielleen, hän olisi ollut kuollut...

Vampyyrikolmikko loikkasivat kukin eri suuntaan kun Apollo lähti ärjyen heidän kimppuunsa. Hän oli ottanut kohteekseen yhden blondin vampyyrin, joka sattui olemaan hiukan puheliaampi. Toinen blondivampyyri siirtyi teleportaatiolla suoraan Ryuun eteen ja mätkäisi tätä suoraan kasvoihin, koska oli joutunut hyvälle iskuetäisyydelle. Integra taas tuijotti koko tilannetta silmät pyöreinä ja siirtyi taaksepäin. Mustatukkainen vampyyri taas loikkasi seinän päälle turvaan muutaman metrin korkeudelle ja sihisi ärtyisesti sieltä. Blondi vampyyri, joka joutui Apollon hyökkäyskohteeksi ei tehnyt muuta kuin napannut äkkiä aikaisemmin turpaansaaneen vampyyrin ja käytti tätä kilpenä, jotta ei saisi itse lättyyn. Kun kilpeä ei enää tarvittu hän vain heitti lajitoverinsa suoraan Apollon niskaan.
- "Lakkaa olemasta wanna be hero, koska tuo ei sovi mimmien tyyliin!" hän murahti valmistuen seuraavaan iskuun.

Samaan aikaan mustatukkainen vampyyri seurasi toisen blondin vampyyrin kahakkaa Ryuun kanssa. Hänen ilmensä oli todella tyytyväinen, sillä ainakin nyt Integralla ei ollut enää mitään suojakilpeä. Tämä vampyyri päättikin ottaa Hellsingin johtajan kohteekseen. Hän hyppäsi seinältä ja lensi tätä kohti räkättäen onnesta, että viimeinkin ruoka päättyi hänelle... Mutta. Juuri sillä hetkellä hän räjähti ilmaan, sillä jokin oli pamauttanut hänet kuoliaaksi yhdellä ainoalla luodilla. Ampujaksi paljastui pitkä punatakkinen mies, jolla olivat korpinmustat hiukset ja kirkkaanpunaiset silmät.
- "Anteeksi, että olen hiukan myöhässä. Jouduin tappamaan muita tuollaisia matkan aikana."
- "Alucard?..." Integra vilkaisi häneen.
- "Mitäs näille kahdelle blondille ja pikkuiselle lykaanille?" punatakkinen vampyyri kysäisi virhistäen ja ladaten suurikokoista antihirvipistooliaan: - "Mikä on käsky, mestari?"
- "Tapa vampyyrit. Nagasaki on ihan poikki."

Saatuaan kilpenä käytetyn, aiemmin turpaansa ottaneen vampyyrin niskaansa Apollo löi sen pois ja katsoi vastustajaansa, tuota toista blondia. Vampyyrin kommentti teki naaraslykaanista enemmän raivostuneen ja Apollo murahti äänellä, mikä kuulosti vesikauhuisen koiran haukahdukselta. Ennen kuin ihmissusi ehti tehdä mitään, yksi vampyyreista räjähti ilmaan kuin taikaiskusta, ilmeisesti jonkin aseen voimasta. Apollo käänsi katseensa omituisen hajun suuntaan ja näki punatakkisen, mustatukkaisen miehen. Miehestä huokuva aura naulitsi lykaanin siihen paikkaan ja tämä alkoi huomaamattaan täristä. Tajuttuaan peloknsa Apollo murahti ja mutisi;
Minä pelkään VAMPYYRIA! Onko p**kempaa nähty?
Kun punatakkinen vampyyri oli kysynyt käskynsä Integralta ja saanut vastauksen, Apollon olo huokui jonkinmoista helpotusta. No, ainakin miekkonen oli ei ollut vihollisvampyyrien leirissä. Lykaani aavisti, että punatakkisen tulo merkitsisi todennäköisesti verilöylyä, ja siirtyi parin askeleen kauemmas muista.

Blondi, joka oli juuri pieksenyt Ryuun kääntyi ympäri ja huudahti närkästyneenä lähes samaan aikaan kuin toinen blondi nähdessään Alucardin. Molemmat vampyyrit olivat yllättyneen näköisiä, mutta kun he aistivat uhkaavan auran punatakkisen suunnalta, he pelästyivät eivätkä uskaltaneet liikkua mihinkään:
- "Se... Se taistelee vampyyrimetsästäjien puolella...", yksi heistä parkaisi. Hänen sanansa olivat tökkiviä, sillä hän ei osannut paremmin ilmaista näkemäänsä. Ryuu nousi polvilleen istumaan ja murisi matalasti:
- "No oli jo aikakin... Mutta onneksi aina kun teidän kaltaiset örvelöt ajattelevat ruokaa, hän tulee...", ihmisleijona hekotti hiljaisesti. Integran ilme vakavoitui:
- "Alucard, tapa nemolemmat!"
- "Heh... Ilonmielin."
Vampyyrien oli pakko keksiä jotain muutamassa sekunnissa, ennen kuin saisivat antihirviöpistoolista kalloonsa. Molemmat blondit lähtivät sitten rynnäkköön ja yrittivät taklata Alucardin, mutta Alucard siirtyi jo muualle. Hän oli heitä kokeneempi ja siksi myös nopeampi. Ensimmäinen blondi kaatui luodista sydämeen tuhkakasana maahan. Toinen blondi yritti kostaa veljensä puolesta epätoivoisesti, mutta epäonnistui... Hänen päänsä räjähti. Nyt voitto kuului vampyyrimetsästäjille. Toisin miten kävisi Apollon? Hetken aikaisen hiljaisuuden jälkeen Ryuu, Integra ja Alucard tuijottivat Apolloa. Alucard virnisti ja tähtäsi pistoolinsa lykaanin suuntaan:
- "Mitä pikkuiselle ihmissudelle?"
- "Odota, Alucard", Integra pysäytti hänet mutta hän kuitenkin säilytti taivaansinisen katseensa lykaanissa: - "Vaikka hän onkin hirviö. Hirviöt ovat pahoja, vaistoan sen, mutta en näe tuossa tyttösessä mitään pahaa, joten hän ei ole kuoleman arvoinen."
- "Hmph... Vai että sillä lailla?" Alucard piilotti pyssynsä takkinsa alle, mutta kuitenkin säilytti innokkaan hymynsä kasvoillaan.

Apollo, joka oli hetkeksi joutunut Alucardin tähtäimeen, oli ilmeestä päätellen valmis kahakoimaan tämän kanssa. Integran käskyt vampyyrille kuitenkin tekivät sen tyhjäksi ja naaraslykaanikin rauhoittui.
- En olekaan ennen nähnyt ihmisiä tottelevaa vampyyria, Apollo tokaisi kädet ylimielisesti puuskassa. Häntä kyllä suututti, että oli joutunut verenimijän avustamaksi, mutta onnistui pitämään pokerinaamaamaista virnettä yllä (oli tosin eri asia toimiko se). Apollon ilme muuttui tyyneksi tuijotukseksi parissa sekunnissa ja kohdisti uteliaat silmänsä Integraan.
- Keitäs hittoja te olette? ihmissusi kysyi tältä.

Integra hillitsi sisäistä raivoaan tämän kerran. Tänään kuulema oli sattunut jonkin sortin sattuma, joka oli tuonut paikalle ylimielisen lykaanin, joka vielä olisi ollut valmis sanasotaan, jos hänelle vastattaisiin hassusti. Kuitenkin pieni, mutta voitokas hymy huulillaan Integra vilkaisi hetkeksi Alucardiin ja sitten vasta Apolloon, koska nuori nainen oli esittänyt kysymyksen.
- "Kuten vampyyrit olivat maininneet. Olemme vampyyrimetsästäjiä", Integra sanahti ja sytytti sikarinsa: - "Miksi olemme täällä? Vastaus on yksinkertainen: täällä on liian monta vampyyriä tapettavana."
- "Nyt en ymmärrä!" Ryuu tuijotti Integraa silmät pyöreinä ja nousi pystyyn: - "Miksi vastasitte hänelle? Ei se..."
- "Hänelle kuulu? Kuules nyt, Nagasaki. Ehkä en näe ilman laseja, mutta en ole toki sokea. Tuo ipana tappeli rajusti ghouleja vastaan. Hänellä näköjään löytyy jokin sortin motiivi vampyyreitä vastaan, kuten sinun kaltaisella onnettomalla".
Alucard naurahti tähän väliin:
- "Onneton pikkuinen, ihmisleijona. Sinulla aina löytyy argumenttiä mestariani vastaan."
- "Senkin kulmahampainen pärstä...", Ryuu murahti hampaitensa välistä: - "Älä unohda, että pelastin mestarisi hengen kun hänet oli siepattu ja miltein syöty elävältä."
Integra taputti käsiään ja mulkoili kaksikkoa vuorotellen:
- "Jokasella on jotain kivaa sanottavaa, mutta siirrytäänpäs takaisin aiheeseen. Meillä on täällä neljäs juttukaveri kyselemässä olemassaolostamme, joten olkaa ystävällisiä ja älkää keskustelko ihmeellisistä seikkailuistani Skotlannissa ihan läpällä."
Alucard hymyili Ryuulle voitokkaasti ilmeellä "Siitä sait", mutta Ryuu laittoi kätensä puuskaan ja hiljentyi hetkessä. He jäivät seuraamaan Integran ja Apollon välistä keskustelua.
- "Olen kertonut, miksi olen täällä. Mikä on sitten oma syysi?" Integra kysyi Apollolta hiukan kylmään, mutta rauhalliseen sävyyn.

Apollo vilkuili hetken aikaa salaperäistä kolmikkoa varautuneena, mutta otti kasvoilleen lopulta ilkurisen hymyn.
- No, se on pitkä tarina, että miksi olen täällä Newcastlessa, lykaani aloitti.
- Mutta satuin kuulemaan, miten neiti ja japsi keskustelivat. Se huokutti minut paikalle. Ennen kuin älysinkään, tappelin ghoulien ja verenimijöiden kanssa. Sitten tuo punatakkinen apina tuli paikalle ja oli ampua minut.
Hetken kuluttua ihmissusityttö raapi niskaansa haukotellen adrenaliinihumalan jäljiltä. Sen lopettuaan hän kohdisti katseensa taas Integraan.
- Vai että vampyyrintappajia? Apollo virnuili.
- Luulin olevani ainoa.

Integra mulkoili hetken Alucardiin ja Ryuuhun, sitten hän lopulta katsoi Apolloa sanoen:
- "Kun taas me olemme Britannian epävirallinen iskuryhmä. Kun vampyyrit terrorisoivat ympäri kuningaskuntaa, me saavumme paikalle hoitamaan asian. En ole olettanut tapaavani tuollaisissa olosuhteissa yksittäistä vampyyrimetsästäjää, vaikka toki kuolleina sellaisia jatkuvasti löytyy. Tuuriako tämä, että löytyi sentään yksi elävä?"
Integran puhuessa, Alucardin hymy vain leveni. Oletettavasti sana "kuollut" innosti häntä edes hitusen, kuitenkin kaikkein varminta oli se, että Apollon mainitsema "apina" oli kuullostanut enemmän läpältä kuin koko keskustelu yhteensä. Ryuu taas oli hetken seurannut keskustelua ja päättikin kysyä:
- "Ainoa ongelma on just se, että osa porukoista on edelleenkin kateissa".
- "Tuo on muuten totta", Integra pöhki sikarin savua ilmaan.

Apollo kuunteli hetken ajan keskustelua jokseekin puolikiinnostuneena. Kun oli puhetta puuttuvista porukoista, ihmissusityttöä alkoi hymyillyttää. Vaikuttihan Integra lykaanin silmissä johtajalta ja tämä hävitti joukkonsa. Apollo lakkasi hymyilemästä ja hieroi oikeaa korvalehteään naamaa peruslukemilla.
- Minulla sattuu olemaan terävä kuulo- ja hajuaisti, naaraslykaani sanoi, ja jatkoi hetken päästä;
- Joukkionne etsii teitä kahta, neiti. Ja japsi... , ihmissusi sanoi pitäen pienen tauon. Sitten hän kääntyi joukon punatukkaiseen mieheen päin.
- Olethan japanilainen? Apollo kysyi utelias katse kiinni Ryuussa.

- "Jaa... Olen kotoisin Tokiosta. Nagasaki Ryuu on minun nimeni", Ryuu nyökkäsi nuoremmalle lykaanille: - "Hauska tutustua. Enpä olettanut sitä että vampyyrilahtaajan lisäksi olet sukulaislajiani."
Integra katseli hetken aikaa ympäriinsä. Toivon mukaan vampyyrit eivät ole vielä lahdanneet koko kaupunkia. Ihmisiä käy kyllä sääliksi kun ne kerta joutuvat pitopöydän herkuiksi..., hän ajatteli ja pudisti päätään huokaisten syvään. Pääsärky vielä jatkui entisessään, mutta hän ainakin jaksoi seistä. Alucard seisoi kädet puuskassa pienehkö virne naamallaan. Hän katseli vain jonnekin toiseen suuntaan hiljaisena sanomatta mitään. Kevyt tuulenpuuska kulki porukan ohitse. Kuu oli poissa näkyvistä, sillä pian muutaman tunnin päästä on auringonnousu. Kaukana kuului pörisevä huminaa. Se oli ilmiselvästi helikopteri, joka oletettavasti kuului etsintäpartioon. Alucard nosti katsettaan ylös ja vampyyrimäisellä kaukokatseellaan hän pystyi erottamaan tämän pörräävän machiinan.
- "Sieltä he tulevatkin", vampyyri naurahti ironisesti.

Apollo meni hämilleen Ryuun puheista, mutta tajusi kuitenkin mitä mies tarkoitti. Sukulaislaji, vai? naaraslykaani mietti rento hymy huulilla. Mutta tuskin japsi on ihmissusi. Aura ja haju eivät vaikuta siltä.. Ihmissusitytön ajatukset katkaisi helikopterin ääni, mikä tuli ylhäältä. Apollo vilkaisi ylös äänen suuntaan, muttei erottanut mitään. Toisin kuin joukon punatakkinen vampyyri, jolla oli tietysti jonkin sortin kaukonäkö. Kuultuaan tämän vampyyrin naurahtavan hän murahti, ikään kuin käskeäkseen tätä pitämään suunsa kiinni. Helikopterin äänet tuntuivat lähestyvän. Yleensä Apollo olisi jo kaukana, mutta jokin piti häntä aloillaan. Hän tosin mietti, että olisiko hänen parasta häipyä paikan päältä.

- "Viimeinkin pääsen pois tästä sotkusta", Integra tokaisi kun helikopteri laskeutui alas: - "Ihme, että joukko on todella pieni, että joudun ottamaan vähintään yhden eliittisotilaan mukaan, joka valitettavasti mokaa koko homman".
Ryuu säpsähti ja ärähti:
- "Ihan kiva, mutta sanon suoraan: mitä voisi odottaa savukkeita polttavalta naispuoliselta johtajalta, jolla ei riitä tarpeeksi voimaa lyömään suurempia vampyyrijoukkoja? Itsekin hakkasin ne ghoulit melkein yksin!"
Kuitenkin ihmisleijona astui askeleen taaksepäin, koska nyt hän huomasi Alucardin tähtäävän häntä molemmilla pistooleillaan mielipuolinen ilme naamallaan. Vampyyri sanoikin hiukan kylmästi:
- "Pikkuinen leijona taitaa haluta haastaa riitaa mestarini kanssa. Tuo ei valitettavasti käy."
Integra tarttui Alucardia käsivarresta kiinni murahtaen:
- "Ja sinulle jo kerroinkin, ettei sotilaitani ammuta, Alucard. Nagasaki on kuulemma ainoa, joka tietää Gaia Imperasta. Ilman häntä olisimme sitten kaikkien näiden mafiosojen hyökkääminä natsien lisäksi."

Helikopterista tulleet Hellsing-organisaation sotilaat marssivat paikan päälle ihmetellen, mitä täällä on tapahtumassa. Integra päästi otteensa ja Alucard jälleen pisti pyssynsä piiloon. Ryuu huokaisi helpotuksesta. Ainakin hän ei joutuisi kenenkään ampumaksi vaan siksi koska Integra määräsi hänen olevan elossa vain erään pienen tiedon takia. Japanilaiset vampyyrit. Integra katseli sotilasmäärää tällä hetkellä. Yhteensä oli paikalla noin 21 organisaation jäsensä, eli aika vähän.
- "Vahvistuksen kutsuminen paikan päälle vie aikaa, mutta meillä on vielä yksi päivä puhdistaa kaupunkia hirviöiltä."
- "Entä hän?" Ryuu tarkoitti Apolloa.
- "Aivan, totta....", Integra pyöräytti katsettaan ja vilkaisi Apolloa: - "Mitä sinä aiot tehdä, kersa? Ainakin en haluaisi antaa yhden silminnäkijän olevan elossa yksin koko kaupungissa, kun vampyyreitäkin on kerta kaikkiaan paljon enemmän. Tämä tietää tuhoa koko iskuryhmälleni, jos vampyyrit tajuavat, että epäonnistuimme taktiikassa... mutta pelastuimme täpärällä."

Apollo kuunteli hiljaa, kun Alucard ja Ryuu olivat melkein onnistuneet aloittamaan tappelun. Se oli saanut ihmissuden hiukan hermostuaan, mutta lykaani rauhoittui, kun Integra esti sotkun. Kun tämä vaaleatukkainen vampyyrinmetsästjä oli esittänyt asiansa, Apollo vastasi;
- Kai minä voin ihan uteliaisuuttani tulla mukaan. Ja nimeni ei ole "kersa". Se on Apollo, neitokainen.
Tuon sanottuaan naaraslykaani nakkeli niskojaan kädet puuskassa.

//Sattuu teksti olemaan tynkkä, koska työskelelin lähipäivinä tämän foorumin englanninkielisellä counter-partilla, Hirano-Serverissä :>

- "Olen Integra Fairbrook Wingates Hellsing", Integra virnisti hiukan kun esittäytyi todella pitkällä nimeltään: - "Herra Hellsingiksi usein kutsutaan."
Hän ei perustellut sitä, miksi häntä kutsutaan herraksi eikä lainkaan suuttunut siitä, että häntä kutsutaan neidiksi. Kyllä häntä neitiksi voi kutsua, vaikka hän tekee tavalla tai toisella miesten töitä. Vaikka hän on kyvykäs johtaja, se ei kuitenkaan ollut niin, että hän olisi porukan paras taistelija. Integralla oli tapana välttää virheensä keinolla millä hyvänsä eikä puhua niistä sen enempää. Apollo oli nyt liittynyt vampyyrimetsästäjien pieneen sakkiin.
- "Oletan, että kiinnostut tästä seuraavasta vampyyrikaatamisen puuhasta. Mitä enemmän porukkaa kaatamassa niitä morsoja, sitä parempi", hän vielä lisäsi: - "Nyt kun on minun poppoota paikalla, meidän olisi nyt pistäytyvä piiloon ihmisiltä, koska ne alkavat sitten ihmettelemään mitä yksityinen armeija täällä tekee."
Hän kääntyi katsomaan Ryuuta ja Alucardia viitoten heille jotain. Ryuu kääntyi suoraan helikopterille päin ja Alucard lähti kulkemaan omia teitä kadun toiselle. Sotilaat seurasvat Ryuun liikkeitä ja seurasivat häntä helikopteriin.
- "Lähtekäämme", Integra sanoi Apollolle.

Apollo kohautii harteitaan ja meni Ryuun perässä helikopteriin. Lykaani käpertyi nurkkaan vilkuillen vastakkaisen sukupuolen edustajia varautuneena, muistaen kovan menneisyytensä. Sen vuoksi Apollo ei viihtynyt miesten seurassa, kiinnittivät he häneen huomiota tai eivät. Ihmissusi tunsi, miten alkoi ahdistua ja painautui matkustamon seinää vasten. Katse hänen silmillään oli varautuneempi kuin hänen muu olemuksensa yhteensä. Ja siinä katseessa oli "pieni" ripaus halveksuntaa ja vihaa.

Muutama sotilas ajatteli, antaisiko Integra muutaman lisäohjeen mutta he pettyivät että tämä ei avannutkaan suutaan. Kun kaikki astuivat helikopterin sisään, Integra vilkuili hetken ympärilleen hetken aikaa kunnes kuuli Ryuun huutoon:
- "Johtaja! Päätittekö jäädä tuonne noiden uusien zombien syötiksi?"
- "En ole", Integra vaistonnaisesti kääntyi ympäri ja sitten marssi helikopterille päin hypäten kyytiin muiden mukaan: - "Mietin vain yhtä asiaa tästä paikasta".
Hän istahti alas helikopterissa olleeseen takapenkkiin sytyttäen jälleen uuden sikarinsa, joka oli hiukan lähempänä nurkkaa, jossa Apollo oleskeli hiljaisuudessaan. Hänen ilmeensä hiukan näytti huolestuneelta, mutta myös hiukan hermostuneelta. Varmaan siksi, koska minulla on migreeni tuon autoreissun takia..., hän ajatteli hiukan angstimielisesti. Ryuu rapsutti takaraivoaan ja haukotteli hiukan sanoen lopulta:
- "Oletteko nähneet jotakin välikohtauksen aikana?"
- "Pelkäänpä, että olemme törmänneet uuteen vampyyrijoukkoon."
- "Mitä?!" sotilaslauma huudahti yhtäaikaa ääneen.
- "Nimittäin ensimmäinen vampyyri ja se kolmikko eivät näyttäneet toisilleen tutuilta. Se meinaa tarkoittaa sitä, että kaupungissa on lisää vampyyriryhmiä, joita meidän on pakko eliminoida."

Apollo oli samaan aikaan innoissaan ja ihmeissään kuultuaan hiukan uusien tovereidensa päätelmiä. Aiemmat vampyyrit eivät tosiaankaan vaikuttaneet toisilleen tutuilta, kun asiaa mietti hetke ajan vakavasti. Lykaani oli vasta toipunut adrenaaliniryöpystä ja Apollo tunsi, miten uutta pukkasi. Se innosti häntä, vaikka hän ei ollut mielentilalleen oleellisimmassa paikassa.
- Kuulostaa kivalta, naaraslykaani totesi jokseenkin sarkastiseen sävyyn, vaikka oli haljeta metsästämisen innosta.

- "Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa", Ryuu sanoi istuen paikallaan kädet puuskassa: - "Ei sitä koskaan tiedä kuinka monta heitä on koko kaupungissa..."
- "Sekin on yksi niistä harvoista tiedoista, että kuinka monta vampyyriä ja ghoulia me joudumme kerta kaikkiaan tappamaan seuraavana yönä", Integra kohautti hartejaan ja huokaisi syvään. Tämä yö oli hänelle muutenkin jo liikaa, sillä hän ei ole tottunut olemaan hereillä yöllä ja samaan aikaan antaa vampyyreille turpaan. Jos vampyyrit tiesivät vampyyrimetsästäjien tulosta, niin miksi he eivät hyökkää kaikki kerrallaan kimppuun? Se oli vasta mysteeri. Integra sulki silmänsä hetkeksi ja vaipui syvälle ajatuksiinsa välittämättä ympärillä olevasta hölynpölystä sotilaiden keskuudesta. Oikeastaan totuus oli siinä, että hän oli jo niin väsynyt, että halusi jo nukkua, mutta eipä se ollut kovin helppoa välikohtauksen jälkeen, jossa melkein sai surmansa.

Apollo kohautti vain tyynenä(?) harteitaan, hymyillen kakaramaista hymyään. Hän ei kuitenkaan voinut kätkeä innostustaan, mitä seurasi tulevasta vampyyrin metsästyksestä. Yhtä hyvin Apollo olisi voinut hypätä kopterista ja haistattaa pitkät kaikille maailman verenimijöidelle listien ne. Lykaani kuitenkin hillitsi tunteensa. Ei hän ihan vielä kuolla halunnut, ei missään nimessä.
- Ei sitä koskaan tiedä ei, Apollo sanoi lopulta Ryuulle vastaukseksi.
- Mutta ainahan se voi olla hauskaa, kun ei tiedä vihollisten määrää, lykaani lisäsi mystisen sarkastisena.

Ryuu haukotteli hiukan ja jäi vain miettimään jotakin itsekseen. Muut sotilaat katselivat vain toisiaan miettien mitä sanoisi sitten seuraavaksi. Lienee he olivat innostuneita tai jännittyneitä siitä, mitä he joutuvat seuraavaksi kohtaamaan. Helikopteri lensi kaupungin laitamille saakka ja laskeutui pellolle, jonka jälkeen Hellsing-sotilaat loikkivat ulos yksi kerrallaan. Sinne kuuluisi rakentaa jonkin sortin leiri, jossa voisi olla sillä välin kun ollaan tauolla vampyyrimetsästyksestä ennen seuraavan yön tuloa. Integra sytytti seuraavan sikarin ja hyppäsi ulos seuraamaan sotilaiden touhuja. Siellä he katselivat paikkaa silmin tarkoin ja päättelivat yhdessä miten leiri pystytettäisiin. Onneksi tässä hommassa ei tarvittu johtajan neuvoa. Hellsingissä piti jo osata itse tehdä itselleen parhaimmat olot. Massana sotilaat olivat enemmän turvautuneet toistensa neuvoihin ja apuihin, ja myös Integrakin arvosti sitä että ei ollut turhia valituksia. Mitään sanomattomana Hellsingin johtaja katseli maisemia ja puhalteli tupakan savua ilmaan vaipuen syvälle ajatuksiinsa. Mitäköhän sitten tapahtuu kun saatiin seuraan vielä Apollo, jolla on hirveätä taipumusta tappaa kaikki maailman vampyyrit? Ehkä siitä seuraa jokin omituinen sattuma, kuten edellisenä yönä. Ehkä...