Apollon arkipäivä

Coventryssa oli aikainen syysaamu, kello näytti tasan viittä vaille seitsemää. Lehdet antoivat moottoripyöräkaupungille kauniit värit. Apollo tutkaili sotkuisella, piirrosten täyttämällä pöydällä kynä suussa kesken eräistä luonnosta. Hän vaikutti hyvin tyytymättömältä.
- Jopa Peter Pan piirtää minua paremmin, hän murisi. Apollo ruttasi paperin ja heitti sen muutenkin rutattuja papereita täynnä olevaan roskakoriin. Paperi oli viimeinen lehtiössä. Apollo murahti. Miksi paperin pitää loppua, kun pääsen vauhtiin, hän ajatteli turhautuneena. Hän käveli - niin nopeasti kuin rojukasat ympäri asuntoa suvaitsiva kulkea - asekaappinsa luo. Hän kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven. Siellä hänen aseensa olivat - hyvin pidettyinä, mutta silti pölyttymässä. Apollo otti pistoolinsa kaapista ja mietti hetken jotain katsoen sitä.
- Parasta pitää tauon ja mennä ampumaan tölkkejä aidalta, hän totesi ja oli hetken hiljaa ennen lisäystään; - Saan muuten skitsofrenian.
Ja niin Apollo lähti ulos.

Näyttää siltä, että aamulla ihmiset pystyvät hiippailemaan ^^' Puolet porukoista ovat vampyyreitä. No sitten tulen tänne aktiivisuussyistäni... Sanon, että tämä jotain randomia on.

Syysaamu toi hyvin mieleen vanhat päivät, joita Integra oli viettänyt isänsä Arthurin kanssa. Integra ajoi hummerillaan pitkin kaupungin katuja tavoitteenaan löytää autokauppa, josta voi varalta ostaa toisen auton, sillä usein autot romuuntuvat, jos joutuu taistelukentän keskelle tai joutuvat räjäyttämiksi. Sitä paitsi, olen niin rikas, että aina voin ostaa uuden auton, vaikka tämä hummer on minulle rakas..., ajatteli Integra ohjaten rattia. Illalla kun taas sotilaat jatkavat tehtävien suoristusta illalla, sitten kun hirviöitä alkaa ilmestyä kuvioihin... Hirviömetsästys oli vampyyrimetsästysjärjestölle toinen syy kaupungissa oleskelusta. Toisin päivällä ehtii tehdä vaikka mitä. Inetgra ajoi rauhallisesti ja vältti ylinopeutta, sillä kaduilla täytyi ajaa hitaammin, jotta ei tallaisi ketään alleen. Yhtäkkiä jokin vaisto käski Integraa pysäyttää auto, niin hän pysähtyikin, ihmetellen ulkoa kuuluvia ääniä...

Apollo saattoi saada ulko-oven ruosteisen lukon auki potkaisemalla ovea. Hän astui ulos ja sulki oven varmistaen, että se menisi lukkoon. Sitten hän katsoi kuinka paljon hänen pussissaan olikaan rahaa. Apollo helpottui - määrä riittäisi juuri ja juuri paperin osatamiseen. Tarvitsenko muuta, hän mietti. Lyijykyniä on, tusseja on... teippiä. Apollo käveli rauhallisesti kadulla, kunnes huomasi omasta mielestään epäillyttävän Hummerin.
- En olekaan ennen nähnyt tuollaista autoa täällä, hän mutisi. Hän jäi vielä hetkeksi seisomaan ennen kuin jatkoi matkaansa.

Kirjoitusvirheet korjattu.

- P*rkele! kirosi Integra ja huomasi, että tien yli juoksi musta kissa. Joidenkin vanhojen sananlaskujen mukaan, kun musta kissa ylittää tien, niin kyseessä olisi jonkun sortin onnettomuus, jos jatkaa tietä eteenpäin. Integra oli todellisuudessa uskovainen ihminen ja muutenkin jo osasi arvioida, ettei mikään ollut näillä seuduilla puhdasta. Juuri sopivasti hän pysäytti autonsa parkkipaikalle ja päätti tutkia aluetta, missä oli. Alue oli täynnä vanhoja omakotitaloja ja kaduilla harvoin näkyi ketään edes tähänkin aikaan... Voi olla, että jossain lähistöllä voisi löytää jotain johtolankoja hirviöiden jäljittämistä varten. Integra asteli ulos autosta ja sulki sen oven lukkoon. Sytyttäen sikarinsa, hän hetken mietti mihin suuntaan lähtisi...

Apollo oli lopettanut kävelemisen ja kääntyi ympäri kun oli kuullut Integran kiroavan. Hän lähti seuraamaan tätä kiinnostuteena - niin nopeasti ja huomaamattomasti kuin ihmissusi pystyi- sekä katseli huvittuneena tämän touhuja ja kiinnitti huomiota erityisesti Integran pukeutumistyyliin ja sikariin. Vai että varakas henkilökö täällä Coventryssä, hän mietti huvittuneena. Kyllä maailman kirjat ovat nyt sekaisin, kun tuollaisia tänne tulee. Apollo käveli lähemmäs ja pysähtyi muutaman metrin päähän Integrasta ja autosta.
- Hoi! Mitäs sinä täällä teet? Apollo kysyi virnuillen. Juuri Integralta.

Integra säpsähti, mutta hän ei säikähtänyt lainkaan vaan pikemminkin yllättyi siitä, että joku tuntematon hahmotus tuli hänelle puhumaan. Integra katsoi Apolloa hetken ja vasta pöhkien sikarin savua ilmaan sanoi:
- Minä tutkailen kaupungia. Ei sen kummoista.
Mitäköhän Apollo mahtoi haluta häneltä? Integra näki tämän kyllä ensimmäistä kertaa. Jos saan seuraa niin lättyyn tulee..., Hellsingin johtaja ajatteli ja päätti pitää omana tietonaan sen, miksi oli kaupungissa ja mitä juuri oli etsimässä täältä.

- Älä vaikuta NOIN yllättyneeltä, Apollo sanoi virnuillen nähdessään Integran yllättyneen ilmeen.
- Olen yhtä äimänä kuin sinäkin. Täällä Coventryssa ei yleensä liiku noin hienosti pukeutunutta väkeä. Apollo käveli lähemmäs, kunnes pysähtyi muutaman askeleen päähän ja tutkaili Integraa katseellaan. Hän itse kun oli varttunut huonolla seudulla eikä rahaa ollut muutenkaan paljoa, joten Apollolla oli suuri houkutus ryöstää tämä. Hän kallisti lapsellisesti päätään ja virnuili huvittuneena.
- Ja miksi arvon neiti tutkailee tällaista läävää? hän kysyi lopulta Integralta uudelleen.

Integra naurahti ja vaikutti hiukan häijyltä.
- Tässä kaupungissa liikkuu nimittäin sellaista väkeä, jota meikä on todella kiinnostunut tutkimaan ja ehkäpä lienee joutua heidän kanssaan kahakkaan... Käsittääkseni tämä kaupunki on tarpeeksi varakas omaamaan autotehtaita ja huumeliigoja..., Integra sanoi rauhalliseen sävyyn. Hänen oli turha panikoida mistään. Hän puhalteli ilmaan sikarin savusta pyöreitä renkaita. Mielessään hän saattoi arvella, mitä seuraavaksi saattoi tapahtua. Onneksi on paukut mukana..., Integra ajatteli virne naamallaan...

Kirjoitusvirheitä taas... -.-''

Apollo nosti toista kulmakarvaansa ylimielisesti kuin vastaukseksi Integran tylylle kommentille. Mokoma, pitää minua jonain rosvona,hän ajatteli. Apollo käveli hitaasti askeleen lähemmäs ja tutkaili Integraa uudelleen.
- Huumeliigoista en tiedä, mutta olet oikeassa autotehdaiden suhteen, Apollo sanoi sarkastisena. - Eikä minua kiinnosta kahakointi kanssasi, arvon neiti, hän lisäsi hetkeä myöhemmin hampaiden välistä nähtyään Integran virneen. Tämä selvästi ärsytti häntä. Apollo puristi taskussaan olevaa, joskin miltei unohdettua pistooliaan. Outo nainen, mutta ärsyttävän nokkava, hän ajatteli uudelleen, pinna lähellä palamispistettä. Mitä tuo tekee edes täällä? Voisin vaikka ampua sen, jos huvittaisi.

- Tee mitä haluat, mutta minä jatkan tässä hommiani..., tokaisi Integra ja rituaalisella asenteella lähti marssimaan kadun toiselle puolelle: - Kiitos muuten vinkistä.
Kyllä sitten örkkejä alkaa löytyä kun ilta hämärtyy, mutta on silti parasta etsiä johtolankoja juuri nyt. Päivällä vampyyrit on helppo lyödä alas..., Integra ajatteli pohdiskellen ja silmäili paikkoja tarkkaan kun käveli eteenpäin. Auto oli sinänsä turvalukossa ja siinä oli hälytin päällä. Lisäksi myös lähetin, joka ilmoittaa sotilaille sen, että se varastetaan. Myös Integralla oli varalta lähetin, jos hänelle voisi tapahtua jotain kauempana hirviömetsästysleiristä...

Ihana itsepäinen kaveri ^^'

Apollo katsoi Integran menoa kädet puuskassa ja virnuillen.
- Varo vaan, nainen! hän huusi. - Kuka tietää, ehkä makaat kohta ojassa!
Apollo tunsi kaupungin yhtä hyvin kuin oman pääkoppansa; vaarallista 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Hän kuitenkin antoi Integran olla - auto oli jostain syystä huomattavasti kiinnostavampi. Hän käveli sen luo ja katsoi sitä tarkkaan. Onpas neidillä menopeli, hän mietti. Hän purki pistoolinsa osiin ja alkoi tiirikoida lukkoa jousella - selvästi vanha tekijä(kö?). Jousi kuitenkin alkoi vääntyä nopeasti. Apollo murisi jotain epämääräistä - juuri hetkeä ennen kuin hälytin alkoi soida. Hän oli saada sydänkohtauksen.
- No voi p*rkele! hän huudahti. - Tietenkin sillä piti tuollainen! Apollo otti pistoolinsa osat käteensä ja lähti juoksuun. Nyt hänen pitäisi etsiä erityisen hyvä piilopaikka. Jos se outo nainen näkee minut nyt, ei kunnian kukko laula... hän tuumi paetessaan rappukäytävään.

Integra oli tassutellut takaisin piippaavan autonsa luokse. Hän kohautti hartejaan ja naureskellen hiljaa itsekseen sulki hälyttimen. Samaan aikaan alkoi soida puhelin. Integra vastasi:
- Kuka? Kyllä. Ei tässä mitään... Kyllä. Taisin löytää ne jäljet. Valmistautkaa iskuun illan rieppeillä. Olkoon Luoja kanssanne, Amen!
Sanottuaan "aamen" hän lopetti puhelun ja hummerin oven avattuaan hän nappasi sieltä pistoolin. Juuri niin. Olin lähellä unohtaa Berettani..., hän naurahti mielessään katsottaan revolveriaan ja piilotti sen takkinsa taskuun.
- Missäköhän tämä paikallinen on?
Melua kuului rappukäytävältä. No niinpä tietysti... Sinne se juoksi...

Apollo huokaisi paniikin hiestä märkänä. Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää ja hän vapisi kuin tuhat asteista pakkastuulta olisi pyhältänyt sekunnin tuntinopeudella ohi.
- J*malauta, hän huohotti. - Se oli tipalla.
Apollo kurkisti varovasti oven ikkunasta ulos ja näki Integran sammuttavan hälyttimen. Sitten hän näki tämän vastaavan puhelimeen. Sydän pamppaili vieläkin. Pian hän tajusi Integran ottavan revolverin autosta ja tajusi senkin, että tästäkään ei vähällä selvitä. Apollo puraisi huultaan.
Voi v*ttu, hän ajatteli. Se tietää että olen täällä...

Integra heitti vanhan sikarin menemään ja sytytti itselleen uuden. Hän ajatteli etsiä käsiinsä Apollon ennen kuin ryhtyy metsästämään varnaisesti hirviöitä, sillä Apollo vaikutti tietävän asiasta enemmän kuin hän itse. Voisi nyt suoraan sanoa, että Integra virnisti perverssin ilmeellä ja lähti uteliaalla mielellä marssimaan rappukäytävälle.
- Hei! Olisi kivaa hiukan keskustella lisää? hän huhuili kapuessaan portaita pitkin ylös revolveri ladattuna ja taskusta otettuna.

Apollo säpshti ja nosti kulmakarvaansa kuullessaan Integran huhuilevan. Hän purisi uudelleen huultaan ja katseli ympärilleen mietteliäänä. Hulluko se on? Apollo murisi mielessään. Luuleko se, että minua kiinnostaisi jutella? Minun? Ihmissuden? Hän huokaisi käveli varovasti esiin piilostaan - sekä näki Integran. Hän kasasi itsensä kohtuullisen nopeasti ja käveli parin askeleen päähän.
- Riippuu siitä kuka kysyy, hän sanoi koppavana. Sitten hän osoitti Integran pyssyä sen jälkeen käytävän lattiaa, ennen kuin lisäsi;
- Ja laske aseesi, lahtaamisesi ei juuri kiinnosta.

- Hyvä on..., virne naamallaan Integra piilotti pistoolinsa takkinsa taskuun: - Olen nyt aseeton näes.
En täytyi valitettavasti esittäytyä, vaikka tuntemattomassa paikassa se oli vaarallista, mutta ehkäpä tällä tavalla jotenkin saisi jotain käsiinsä? Joten Integra päättikin esittäytyi ensin ennen kuin menisi suoraan asiaan:
- Olen Integra Hellsing. Minä olen hirviömetsästäjä.

Apollon kasvoille nuosi yllättynyt ilme. Häntä hieman huvitti - hän ei uskonut Integraa metsästäjäksi , mutta nieli ylpeytensä. Ehkä tästä onkin jotain hupia.
- Hirviönmetsästäjäkö?, hän sanoi hieman vakavoituneena. - Okei, uskotaan. Esittäydyit, joten on minun vuoroni; Apollo Bounvier.
Apollon virnisti. Jos puhun liikaa siitä mikä todellisuudessa olen, hän varmasti yrittää ampua minut, Apollo mietti. Omituinen nainen, pakko myöntää. Apollo nosti kätensä lapsellisesti lantiolleen ja kallisti hieman päätään. Integra selvästi halusi häneltä jotain - ja se oli asia, mikä Apolloa päällinmäisenä kiinnosti.
-Näin meidän naisten kesken; mitä arvon neiti Hellsing tekee tälläisessa saataisessa paikassa nimeltään Coventry?, Apollo kysyi lopulta virne naamalla.

Integra hymähti ja vastasi:
- Etsin jälkiä ihmissudesta, joka sattui tökkäytymään edellisiltana vampyyriuhriemme niskoihin ja livahti karkuun. Ja koska tämä ihmissusi vei saaliimme alas, vastineeksi siitä, yritämme tappaa sen saman tien. Oletko eilen kuullut mitään viime yönä?
Kyllä hän varmaan tietää...

Apollo hymähti.
- Vai niin, vai niin, hän nyökytteli virnuillen silmät kiinni. - Miltäs tämä ihmissusi sitten näytti? Oliko ihmishahmossa pyssy kuorassa vai susimuodossa hampaat ojossa viemässä rakkaan saaliinne?, hän kyseli lapsellisesti. Hän ei tuntunut juuri reagoivan Integran puheisiin ihmissusista - ei reagoisikaan ennen kuin olisi varma, että puhutaisiin hänestä - hänhän niitä vampyyreita (ainakin omasta mielestään) Coventryssa jahtasi. Apollo nakkeli niskojaan ja laittoi kädet ristiin rintakehän päälle. Sitten hän katsoi Integraa. Hän palasi halusta tietää, kenestä tämä loppujen lopuksi puhui.
- No? Miltäs se näytti? Apollo kysyi uudelleen virne naamalla.

Integra seuraili hiukan Apollon reaktiota ja sitten vastasi kysymykseen vakavissaan:
- Vaalea se on. Sinisilmäinen. Niin hirviöjahtijoukkoni ilmoitti.
Vastaus tuntui olevan kuin kauhutarinan ensimmäinen kertomus, joka ehkä tavallinen ihminen säikähti. Niin usein olikin, kun Integra piti kuulusteluita joillekin heistä. Apollo ei tuntunut edes kiinnostuvan puheenaiheesta, mutta Integralla oli sentän sellainen kutina siitä, että jotain kohta selviäisi piakkoin...

Apollo tyrmistyi - kuvaus sopi häneen täydellisesti. Hän pani silmät kiinni, kallisti jälleen kerran päätään ja nyökytteli parhaansa mukaan kuunnellessaan Integraa.
- Jaahas, jaahas, hän toisteli. - Entäs aseet? Rynnäkkökivääri? Pistooli? Apollo nosti kädet ristiin rintäkehänsä päälle ja nuolaisi huuliaan. Mitä turhia karttelemaan puheenaihetta tai vihjailemasta siitä, että tämän naisen jahtaama ihmissusi saattoi seistä hänen edessään?, hän mietti. Apollo virnisti ja nauroi hiukan - ehkä tästäkin tulisi hauskaa katseltavaa. Hän nosti toista kulmakarvaansa pyytäen Integralta vastausta kysymykseen.

- Eivät alitasoiset kylaanit pyssyjä usein kanna, mutta tämäkin oli aika erityinen tapaus..., virnisti Integra: - Miksi sitten muutama solttuni haavoittui kahakassa sitä vastaan?

Apollo tuhahti; taas kuvaus osui häneen. Hän siirtyi virnuiluun ja alkoi nauraa huvittuneena. Sitten hän katsoi Integraa kuin pikkulapsi, joka oli nähnyt jotain hassua.
- Kuules, neiti, hän aloitti. - Se saatoin olla minä. Minä. Vain ja ainoastaan minä. Okei, miten taistelen ilman asetta?, Apollo tuumi kallistaen päätään Ehkä saan hyvää hupia tästäkin...

Integra katsoi hetken hiljaa Apolloa ja yhtäkkiä ryhtyi hihittimään sen myötä pikkuhiljaa nauramaan käheähköllä äänellään. Pienen naurutuokion jälkeen hän tokaisi:
- Katsos sattuma! Mutta sinähän olet pelkkä kakara asetta kantavaksi lykaaniksi! On jopa ghoulin helppo sinun kaltaisesi saada alas...Hehehe. Jeesus Kristus! Hahaha!

Apollo nytkähti Integran sanoille. Hän puri hammasta, puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin ja murisi raivon kiilto silmissään - ghoulitko muka löisivät hänet alas? Hänhän niitä - ja tietysti vampyyreita vastaan - on taistellut pikkukakarasta asti ja silti on vielä hengissä.
- Okei, n*rttu, tuon minä kostan, hän sanoi. Apollo saattoi katsoa Integraa raivoissaan ennen kuin yritti lyödä tätä...