Apollon arkipäivä

Integra lopetti heti sekunnilla ja nyt hänen ilmeensä muuttui vakavammaksi.
- Niin että... köhöm köhöm... En tainnut oikein pitkään aikaan räkättää kunnolla, hän sanoi ja virnisti yrittäen leikillä pilkata Apolloa: - Muuten? Mitä sinulla on vampyyreitä vastaan? Et ole kuningashuoneen asioilla, joten eihän sinulla ole myöskään virallista lupaa metsästää vampyyreitä.

Apollo nytkähti uudelleen.
- Ai, tarvitaanko siihen virallinen lupa!?, hän raivosi. - Ja mikä h*lvetin "kuningashuone"!? Apollon pinna oli palamassa, sen näki ihmissuden silmistä. Integra ärsytti häntä enemmän kuin mitä äkkipikainen lykaani saattoikaan kestää. Sitten hän painoi päänsä alas ja puri raivona hammasta. Sitten hän katsoi Integraa turhautuneena.
- Ai mitäkö minulla on vampyyreja vastaan?, hän sanoi nyrkkiään heristäen. - Haluaako neiti muka tietää?

- Kaikilla on omat syynsä vampyyrivihaa, mutta minä en siitä piittaa, Integra tokaisi ivalliseen sävyyn: - Minun sukuni oli palvellut Britannian imperiumia jo sata vuotta metsästäen kaikki maailmat pakanalliset hirviöt ja selvittäen epäpuhtaat paranormaalit ilmiöt, eikä siinä vielä kaikki. Jos nousee minua ja minun järjestöäni vastaan, niin nousee myös Britanniaa ja sen Anglikaanista kirkkoa vastaan. Oli syy mikä tahansa sinulla vampyyreitä vastaan, niin ensin täytyy kyllä miettiä uhkaako sitten luvatta niiden asianantajia...

Integra kääntyi oman tapansa mukaan puhumaan metaforaa sisältävillä esimerkkilauseilla, sillä tuollaiset olivatkin perus englantilaiset aateliset. Integra käytti melko harvoin puhui noin asiallisesti ulkopuoliselle tahoille...

- Niinkö on asiat?, Apollo murahti. Integran sanat raivostuttivat häntä entistä enemmän. - Luuleko neiti, että minua kiinnostaa koko asia, hän lisäsi. Sitten hän siirtyi virnuiluun ja alkoi nauraa. Puhuupa paljon p*skaa, hän naurahti mielessään. Sitten Apollo katsoi Integraa hieman rauhoittuneena, mutta yhä vihaisena.
- Vai että jos nuosee sinua vastaan, nuosee koko Britanniaa vastaan, Apollo sanoi tylsistyneen oloisena. - Et kovin heveröiseltä näytä. Ja missä neidin joukot? Kanarialla?, hän lisäsi sarkastiseen sävyyn. Apollo selvästi yritti antaa Integralle takaisin ärsytyksen suunnalta. Mitähän tästäkin voisi seurata?

- Sotilaani ovat täällä eikä jahti kestä kauaa. Illalle panemme homman toimeksi..., Integra virnisti: - Ja sinun tiedoksesi: kannattaa ensin käydä peruskoulu kunnolla läpi, jos enää kunnon ihmiseksi ryhdy. Pyyhimme kaikki tämän kaupungin hirviöiden päämajat isänmaamme kartalta ja aiheutamme melko pitkäaikaisen sukupuuttoaallon. No... Eläköön Britannia!
Hän nyökkäsi ja lähti nokka pystyssä marssimaan portaita pitkin alas voitokkaalla mielellä.

Apollo katsoi Integraa tyrmeänä kun tämä meni portaita alas. Mokoma, hän mietti hammasta purren. Miten slummeissa kasvanut voi oikein peruskoulua kunnolla käydä? Apollo mietti mitä heittäisi seuraavaksi - Integran organisaation puuhat jollain tavalla kiinnostivat häntä. Hän veti henkeä ja pudisti päätään.
- Hei! Odotas vähän!, Apollo sanoi. Hän laittoi kätesä lanteilleen ennen kuin lisäsi; - En ole mistään niin kutsutusta "hirviöiden päämajasta." Ja tunnen kaupungin paremmin kuin omat taskuni. Niin, että jos apua tarvitset...

- No hyvä on. Tule sitten mukaan. On kuitenkin kaltaiseni vaarallista kulkea näillä main päivällä ilman seuraa. Sitä paitsi, minulla ei ole mitään sitä vastaan..., Integra tokaisi ja jatkoi matkaan ulos rappukäytäviltä. Astuttuaan ulos hän sytytti itselleen sikarin ja pöhki sikarin savua ilmaan. Saattaja kaupungissa, ellei ajatteleheittää suoraan hirviöiden kitaan... Muta tuskin. Hän kantaa kaunaa hirviöitä ja minä itsekin tiedän miten hukkia käsitellaan..., ajatteli hän samalla.

Apollo virnisti seuratessaan Integraa. Hänen piti kuitenkin hakea rynnäkkökiväärinsä, ennen kuin lähtisi mihinkään hirviöjahtiin.
- Selvä, hän sanoi Integralle lapselliseen sävyyn. - Minun pitää vain hakea armas rynnäkkökiväärini niin olen valmis. Vai onko tänä yönä täysikuu? Tiedätkö?

Kirjoitusvirheet.

- Se oli jo viime yöllä ensimmäinen täydenkuun yö..., tokaisi Integra: - Voipi olla, että lykaanit muuntautuvat tänäkin yönä todelliseen muotoonsa...
Onneksi, kiitos Gabrilelin, minulla on jonkun verran kokemuksia ihmissusista..., ajatteli Integra. Hänelle myös tuli mieleen Ryuu Nagasaki, rohkea Japanista kotoisin oleva palkkasoturi, joka on rotukaveri ihmissusille: ihmisleijona. Ihmiseläimet olivat saman kaltaisia, mutta heillä oli melkein jokaisella oma ulkonäkönsä. Ainakin ominaisuudet heillä vaihtelivat usein, joten siksi tasoittain he erotettiin kahdelle tasolle: lykaaneiksi ja WerWolfeiksi. Integra tassutteli autonsa luokse ja jäi hiukan odottelemaan sitä, kun Apollo hakisi oman kiväärinsä....

Apollo käveli vastakkaiseen kerrostaloon, sen sisälle rappukäytävään ja siitä omalle asunnolleen toiseen kerrokseen ja avasi asunnon oven avaimilllaan. Hän käveli rojujen seassa asekaapille ja otti kiväärinsä virnistäen. Hän tunsi veren hajun jo valmiiksi nenässään, mikä toi hänen päähänsä sadistisia ajatuksia vampyyreihin kohdistuen.
- Okei, beibe, hän sanoi kiväärilleen. - Nyt lähdetään hirviömetsälle. Apollo sulki asekaapin ja käveli niin nopeasti ovelle, kun rojun määrä salli. Hän sulki oven ja käveli Integran luokse autolle.
- Selvä on, neiti Hellsing, hän sanoi hiukan kärsimättömän oloisena. - Olen valmis. Mihis mennään?

- Ensin painutaan porukkani leirialueelle valmistujaisille. Minun on sitten näitä sotilaita pakko hiukan komennella tekemään jotain, sanoin Integra ja virnisti sikari hampaissa. Häntä hiukan nauratti mielessään, se juuri häneltä kysytään, minne seuraavaksi mennään ja mitä seuraavaksi tehdään. Niin kuin nuori palkkasotilas! Kysytkin vielä! ajatteli Integra ja sanoi ennen kuin hyppäsi auton kyytiin:
- Hyppää kyytiin!

Apollo tuhahti Integran virneelle ennen kuin nuosi auton kyytiin takapenkille, vanhasta tottumuksesta tietysti. Hän asetti jalkansa "pelkääjän paikan" istuimelle, laittoi kädet rintakehänsä päälle ristiin ja asetti kiväärinsä pystysuoraan itseään vasten. Hän naputteli käsivarttaan vasten jotain kappaletta. Tahdista päätellen se oli rockia. Pääsen hirviömetsälle täysin ilmaiseksi ja tapaan lisää vampyyrinmetsästäjiä, Apollo ajatteli itsekseen. P*rkelen hyvä tuuri!, hän naurahti perään. Apollo nosti kätensä ylös kuin koululainen ja kysyi;
- Liikkuuko tämä mihinkään? Päivä on näet lyhyt ja yö tulee pian, hyvä neiti.

- Liikkuuhan se..., sanoi Integra ja käynnisti auton. Se lähti kiitämään pitkin kaupungin katuja. Integra vielä tokaisi tämän lisäksi pyöritellen rattia kääntyessä kohti kaupungin syrjäseurtua:
- Välillä minun tarvitse ajaa itse, mutta tänään on juuri se poikkeus päivä.
Tuollainen mielekäs ajatus piristi häntä hyvinkin, mutta häntä jonkun verran jännitti se, millainen hirviöjahti tästä yöstä tulisi. Tulisikohan kenellekään turpaan tai saadaanko vampyyrien kanta tarpeeksi nopeasti hengiltä? Integra samalla leikillä ajatteli sotilaiden reaktiota, kun he kaikki näkisivät Apollon. Usein Alucardilla oli tapana raahata uusia pieniä vampyyrimetsästäjiä, mutta tällä kertaa se oli Integran vuoro. Miksi en koskaan ajattele? Hellsingin johtaja nauroi mielessään.

Auto saapui vihdoinkin perille. Erääseen pieneen metsän aukioon oli pystytetty muutama iso sotateltta ja ympäri niitä telttoja oli kymmenittäin panssariautoja. Sotilaat, jotka olivat siellä päin huomaisivat auton ja kääntyi katsomaan uteliaat ilmeet kasvoillaan. Integra parkkeerasi auton panssari autojen väliin ja hyppäsi ulos kyydistä jääden ulos odottamaan Apolloa.
- No niin. Alapas tulla jo.

Apollo hyppäsi ulos autosta ja katseli ympärilleen. Uteliaat ilmeet hän tyrmäsi tylyllä katseella. Sotilasteltat ja panssarivaunut tekivät selvästi vaikutuksen, kun ihmissuden huulilta kuului kevyt ja lyhyt vislaus. Apolloa kismitti selvästi;
- Kyllä neidin kelpaa!, hän huudahti. - Minun rahoillani saa hädin tuskin paperia. Epistä! Apollo käveli ympäriinsä katsellen ympärilleen. Hän saattoi ajatella vaihtavansa muutaman sana sotilaiden kanssa, mutta jätti ajatuksen siihen pienen ahdistuksen vuoksi. Ahdistus sen kuin kasvoi - nurkkaan vetäytyminen tuntui enemmän huokuttelvammalta kuin ympäriinsä kävely. Mutta Apollo ei tuntenut yhtään tätä salaperäistä leiriä, aluetta tai Integran joukkoja, joten syrjään meneminen olisi mahdotonta. Hän oli kävelyt muutaman metrin päähän Integrasta, ennen kuin kääntyi tulosuuntaansa päin. Keitä p*rkeleitä nämä oikeasti ovat?, hän mietti hiljaa itsekseen.

Muuan yksi sotilas käveli Integran luokse ja kysyi kuiskaten tältä tuijottaen Apolloa silmät tappeina:
- Johtaja. Kuka tämä pienokainen on?
Integra vastaukseksi vain naurahti ja sytyttäen jälleen uuden sikarinsa ja pöhkien sikarin savua sanoi:
- Johtolanka. Pääsemme nopeasti mätkimään vampyreitä, komentaja.
- Jaa...
Sotilaat olivat hiljaa ja odottelivat käskyjä. Integra huitaisi kädellään ilmaan ja kovalla äänellä sitten julisti:
- No niin. Tänään ainakaan ei täydy kuin muutamassa tunnissa suorittaa tehtävän. Olkaapas siellä tyytyväisiä ja painukaa tekemään töitä.
- Kyllä, sir! huudahti sotilaskuoro ja eri suuntiin eri puolille leiriä. Komentaja käveli Apollon luokse ja kysyi tältä melko veikas ilme naamallaan:
- Mikä on sinun nimesi? Ihme, että sattumalta jouduit tänne.

Apollo kuunteli aivan hiljaa Integran julistusta. Kun se oli loppunut ja sotilaat hajuuntuneet ympäri leiriä, hän huomasi Integran kanssa puhuneen komentajan, joka tuli hänen luokseen ja kysyi jopa hänen nimeään. Mitäs tuollakin on mielessään?, hän murisi itsekseen. Apollo katsoi komentajaa sillä ilmeellä, kuin olisi milloin vain valmis tinttaamaan tätä. Hänen pinnansa kun oli mitä oli eikä kestänyt yleensä kauaa.
- Olen Apollo, hän sanoi komentajalle tylysti ja lähti kävelemään pois tämän luonta ennen kuin tekisi jotain peruuttamatonta. Sotilaita oli näet paljon, eikä hän halunnut itselleen yhtään enempää hankaluuksia. Jos tinttaan jotakuta tai edes vanhingossa tapan, olen armotta tulilinjalla, hän mietti itsekseen. Parasta etsiä jokin paikka, jossa piileksiä metsästykseen asti... Apollo etsi piilopaikkaa katseellaan, mutta ei löytänyt. Hän murahti turhautuneena ja päätti katsoa, miten hommat leirissä etenisivät.

Komentaja rapsutti ja painui omille teille. Integra ramppasi ympäri leiriä katsellen, miten hommat sotilailla eteni. He olivat paljon aktiivisempia kuin edellisenä, mikä meinasi sitä etteivät he suostu tällä kertaa häviämään matseja tai menettää tilaisuksia saadakseen riistan kaadetuksi. Pian ilta saapui kuvioihin ja komentaja jakoi kaikki kolmeen pieneen rykmenttiin. Integra seisoi komentajan vieressä ja sanoi:
- Taidanpa ottaa jälleen yhden ryhmistä, mutta tällä kertaa toisen, koska edellisessä oli joukko kyvyttömiä kiusanrääpäleitä
- Minulla ei mitään sitä vastaan...., komentaja sanoi kohauttaen hartejaan.

Apollo katsoi iltaan asti sivusta muiden tekemisiä. Kun ilta oli tullut, joukot kokoontuivat ja heidät jaettiin rykmentteihin, Apollo murahti - hän tiesi tämän olevan edessä, mutta kun oli tottunut työskentelemään yksin, joten tästäkään ei välttämättä hyvää seuraisi. Olihan kyseessä hiukan epäsosiaalinen ja helposti suuttuva ihmissusi. Apollo katseli ympärilleen purren kevyesti hammasta. Ihmisiä kaikki tyyni, hän mietti itsekseen. Onkohan näistä ukkopahasista mihinkään? Sitten hän huomasi Integran ja komentajan jälleen puhuvan keskenään ja jäi odottamaan kiltisti mitä siitä seuraisi.

Komentaja sanoi vielä lisäksi:
- Ainakin joukon kyvyttömiä kaveruksia, voimme heittää vartioon toisen osaston kanssa, jotta ei sitte tänne niitä ghouleja ryömisi, niin kuin eilisillalla.
Integra vastasi nyökäten:
- Kaipa niin on parasta, komentaja Prayer. Ole sitten varovainen.
- Käskystänne sir! komentaja sanoi ja komensi oman joukkonsa mukaansa ja katosi saman tien tämän kanssa. Integra seisoi kädet selän takana kuin yllätystä piilottelemassa ja sanoi joukoilleen:
- Moni ehkä teistä on ensimmäistä kertaa yrittämässä iskeä vampyyreitä takaa rynnäköllä, niin älkää pelätkö turhaa kuolemaa. Olkoon Luoja kanssanne. Aamen!
- Aamen! sotilaat toistivat ja antoivat kunniaa.
- On kuitenkin vielä yksi juttu. Varokaa hauvoja tänä iltana..., Integra lisäsi vilkkaan näköisellä pilkkeellä. Sotilaat katsoivat hetken toisiaan hiljaa ja yrittivät figuroida sen, mitä Integra tällä meinasi kertoa.
- Taas jokin uusi vanhan englannin metafora..., kuiski yksi sotilaista vieressä olevalle kaverille.

Apollo hätkähti kuullessaan sanan "hauva". Hän vihasi sitä sanaa enemmän kuin mitään muuta "rakkia" lukuunottamatta. Se on SUSI, ääliö!, hän raivosi itsekseen, puri sitten hammastaan ja katsoi Integraa pinna lähellä palamispistettä. Integra taatusti tarkoitti hauvoilla ihmissusia, joihin Apollo kuului. Hän päätti olla kuitenkin hiljaa kuultuaan yhden sotilaan kuiskuttelevan vierustoverilleen ja hänen teki mieli lopettaa se. Samalla Apollo kävi päässään läpi omaa menneisyyttään, joka oli ponnahtanut mieleen yhtäkkiä jostain syystä (ehkä osittain siitä syystä, että paikka oli täynnä miehiä) ja yritti turhaan tukahduttaa pahoja muistoja hyvillä. Hän huokaisi lopulta ja kohautti harteitaan kuin luovuttamisen merkiksi. Ei tästä muistojen tukahduttamisesta tule juuri nyt mitään, hän mietti. Antaa sitten tulla vaikka pään täydeltä. Hän latasi kiväärinsä ja jäi odottamaan kiinnostuteena lisäohjeita.

- Toinen juttu on se, että tämä tyttö tulee mukaamme, lisäsi Integra nyökäten kohti Apolloa. Sotilaiden silmät muuttuivat tapeiksi ja he katsahtivat hiljaa Apolloa. Sotilas, joka oli kuiskinut kuiskinut kaverilleen viittasi. Integra antoi hänelle puheenvuoron nyökäten:
- Olemme viimeviikolla olleet tunnilla, jossa käsiteltiin lapsisotilaita ja se on kyllä raakaa. Joudummeko ottaa vastuulle sen, että hänet syödään elävältä? Vampyyrit ovat eri asia kuin muslimit!
Integra naurahti vastaukseksi:
- Suokaa anteeksi, mutta hän täällä omalla vastuulla, joten koittakaa vain tottua tähän. Nyt olisi aika lähteä. Matkaan!
Integran johdolla vihdoinkin pääsi vampyyrimetsälle....

Apollo katseli sotilaita yhtä hölmönä kuin he itse tuijottivat häntä tappisilmillä. Mitä h*lvettiä hekin tuijottavat?, hän mietti. Kun yksi sotilaista oli sanonut sanottavansa, jokin napsahti Apollon päässä. Hän käveli sotilaan luokseen ja puristi kättään nyrkkiin. Hän katsahti Integraa silmät viiruina.
- Suonethan minulle anteeksi, neiti hyvä, Apollo sanoi. Hänellä oli sellainen ilme, että raivokohtaus tulee väistämättä. Hän oli juuri verrattu lapsisotilaaseen ja jopa vihjailtiin siitä, että hänet syötäisiin elävältä, eikä hän aikonut vampyyrintappajana sulattaa sitä helposti. Hän katsahti sotilasta raivona.
- Anteeksi vain, hyvä herra..., Apollo aloitti hopeisella äänellä. - Minua ei kyllä syödä elävältä! Ja mikä p*rkeleen lapsisotilas!? Vampyyrit ja terroristimuslimit ovat MINUN silmissäni tismalleen sama asia, pässi! Olen tahrinut käteni niiden midianeiden p*skaiseen vereen jo kauan sitten! ONKO KELLÄÄN VIELÄ JOTAIN KYSYTTÄVÄÄ! Apollo katsahti sotilaita hullun ilme kasvoillaan.

- Antakaa olla! Pitäkää turpanne tukossa jahdin aikana! raakui Integra tullessaan riidan väliin. Sotilas oli jo sen jälkeen kun hän oli puhunut oli aivan hiljaa. Silti mielessään tämä herra mietti, että vampyyrien lahtaaminen ei ollut epätavallisille tapaukselle sen kummoisempaa ja niin hän uskoikin, että vain teki mielipiteellään myös palveluksen Hellsingille, jolla oli virallinen itse kuningattaren lupa metsästää hirviöitä. Sotilas olisi vielä halunnut sanoa jotain, mutta hän ei sitten viitsinyt, koska Integra raivostuisi entistä enemmän ja heittäisi monen joukon jäsenistä hirviöiden tulilinjalle. Muut sotilaat sen verran olivat hiljaa ja olivat valmiina noudattamaan Integran käskyjä. He eivät uskaltaneet katsoa tätä, koska heitä jo valmiiksi pelotti. Integra lähti kulkemaan joukon edellä äristen kuin leijona häkissä.

Apollo hiljeni heti. Hän painoi päänsä alas kuin pieni koiranpentu, jota toruttiin. Hän katsahti Integraa, joka kihisi raivosta kuin painekattila.
- Anteeksi, hän mutisi. Sitten hän lampsi joukkojen perässä hirviömetsälle. Hän ymmärsi, että Integraa ei kannata suututtaa. Siitä ei seuraisi mitään hyvää Apollelle itselleen, tälle väliaikaselle kanssametsästäjälle. Huh huh, hän mietti. Mutta se sotilas aloitti. Ei tarvitse yhtään hävetä. Apollo virnisti. Hupi on vasta alussa...

Jengi kulki eteenpäin kunnes Integra säpsähti ja karjaisi:
- Ghouleja eturintamalla!!! Tulta!
Integra loikki puun taakse lataamaan kiväärinsä ja sotilaat lähtivät suoraan rynnäkköön ampuen kuolanaamaisia otuksia, joita hyppelehti joka paikasta...