Apollon arkipäivä

Apollo käveli ulos ja istuuntui rappusille. Aurinko paistoi suoraan kartanon pääovelle. Lykaanin olisi tehnyt mieli käydä rappusille makaamaan kuin koira, ihmissusi kuin oli. Lämpötila kun oli aamusta sopiva. Hän oli kokonaan unohtanut Integran läppärin. Apollo kävi makaamaan rappusille ja nukahti siihen ainakin hetken ajaksi...

Integra pettyi siitä, kun läppäri ei löytynyt, mutta hän ei ruvennut siitä raivoamaan kuin mikäkin pikkulapsi. Hän ei enää ollut pikku-lapsi, vaan aikuiseksi kasvanut nainen kovan luonteen kera. Kuitenkin sotilaiden pakottaminen töihin ei ole tuottanut hänelle minkäänlaista vaivaa.
- "Etsikää läppäri ja voin sitten saada rauhan mieleeni", hän sanoi sotilaille, jotka sitten ryhtyivät heti töihin. Se vaikutti hassulta, että koko kartanon väki rupesi tutkimaan rakennuksen jokaista nurkkaa. Integra päätti tällä kertaa lähteä happihypylle ja asteli ulos takaoven kautta. Siellä oli viileää ja varjoista, mutta kun Hellsingin johtaja lähti kiertelemään kartanon ympäri hän päätyi pääoven puolelle. Jaahas. Onhan kivaa nukkua, kun kaikki vihamiehet töitä tekee...., hän hymähti itsekseen katsahtaen rappusille, jossa Apollo torkkui. Hän kääntyi tämän jälkeenpäin takaisin kartanon takaovelle.

Apollo heräsi yhtäkkiä ja ponnahti istumaan. Hän katsoi taakseen ja tyrmistyi, kun siellä ei ollutkaan ketään. Olin ihan varma, että haistoin neitokaisen..., hän mietti itsekseen. Hän nuosi sitten ylös ja lähti käppäilemään ympäriinsä. Samalla hän vaipui taas ajatuksiinsa, kuten tavallista.

Integra katseli ympärilleen ja mietti kannattaisiko harkita jonkin sortin istutuksia kartanon pihalle, kun on pelkkää ruohoa ja vähintään yksi vanha suihkulähde takapihalla, joka ei valitettavasti koskaan toiminut. Enkö minä ole koskaan ajatellut asiaa..., hän ajatteli syvään huokaisten ja pysähtyi seuraamaan puusta puuhun lenteleviä varpusia. Linnut olivat pieniä, mutta lauloivat kauniisti. Integra harvoin mietti muita asioita kun töihin liittyviä asioita. Millainen elämä, jos ei olisi vampyyreitä tai muita petoja? Varmaan silloinkaan vampyyrimetsästäjiä ei enää tarvita, mutta tuskin sekin päivä tulee elämäni aikana...

Apollo istuutui maahan käveltyään jonkun matkan ajan. Ruohon ja jostain leijuva kuivien männynneulasten haju kävivät lykaanin nenään. Hän vilkuili hyvän tovin ympärilleen ennen kuin katsoi eteensä. Kaikki varmasti etsivät sitä hiton läppäriä, hän mietti itsekseen. Pitänee varmaan auttaa, että saadaan nukkua yöt sitten rauhassa. Tuon lauseen aikana Apollo nimittäin mietti edelleen, että Gaia Impera voisi olla varkauden takana. Vaikka Integra oli ollut vakaasti toista mieltä asian suhteen. Lykaani nuosi ylös ja käveli kohti kartanoa.

Integra tassutteli sisälle tarkistamaan sen, miten läppärin etsinnöt sujuivat. Sotilaita hiukan pelotti, koska hän saattoi räjähtää raivon vallassa millä hetkellä hyvänsä, jos läppäri ei löydy. Heidän pettyneiden ja väsyneiden katseiden perusteellaa läppäriä ei ole vielä löydetty, niin ainakin Integra päätteli mielessään katsoen jokaista vastaan tullutta sotilasta silmiin. Syvään huokaisten Hellsingin johtaja totesi joukoilleen:
- "Huomaan, että olette tarpeeksi ahkeria, mutta kyseisen vehjeen voisi löytää myöhemmin, sillä jälleen olisi jotain tekemistä liittyen vampyyrijahtiin. Toisin tällä kertaa jaan joukot sillein, ettei kukaan tällä kertaa tappelisi kenenkään kanssa. Varsinkin sinä siellä ja sinun vanha juoppokaverisi!"
Hän osoitti erästä sotilasta, joka sitten tuijotti sitten häntä takaisin silmät pyöreinä. Hänen vieressään sotilaat olivat myös yhtä hämmästyneitä ikään kuin Integra pääsi paljastamaan kauan sitten hukkautuneen salaisuuden.
- "Sir... Mistä te tiesitte meidän kuokkaretkestämme?...", pelokkaasti vapisten sotilas sanoi. Integra vastasi hänelle nostaen kulmakarvaansa:
- "Joku pitää juoruilusta ainakin, eikä ole yhtään ihme, että saan kuulla melkein kaiken mitä teette. Hölmöt idiootit! Saan tietää ihan mitä vain, mutten saa tietää minne läppärini tungettiin!"

Apollo käveli kartanon sisälle ja suuntasi ääntä kohti. Integra ilmeisesti raivosi sotilaille, mitä lykaani vähän hämmästeli. Neiti on varmaan HYVIN vihainen, hän ajatteli. Hän käveli kuitenkin muiden sotilaiden joukkoon ja huomasi Integran raivoavan yhdelle sotilaalle. Ihmissusi tirskahti ja peitti hymynsä kädellään. No, jotain iloa tästäkin, lykaani naurahti mielessään.

Sotilailla olivat hyvin pelokkaat ja hämmentyneet ilmeet. Myös sillä sotilaalla, jolle Integra korotti ääntään ankaranoloisesti oli niin järkyttynyt, ettei hän edes uskaltanut mumista vastaan vaan hän hän vapisi pelosta.
- "Onko yhtään tullut perille se, mitä minä sanon?!" Integra sähisi tuijottaen sotilasta silmiin. Tämä vain sai sanottua:
- "Anteeksi... Kyllä tuli perille..."
- "Nyt pois minun silmistäni! Yksikön toiminta on aivan pers**stä! Jos ei rupea homma sujumaan, niin laitan teiltä kullit rusetille!"
Sotilaslauma heti hajaantui ja lähti kapteenien käskyttäminä pois vihaisen Integran lähistöltä. Heidän tosiaan täytyi keksiä nyt jotain, että kadonnut läppäri löytyisi. Olihan läppäri sentään Integralle tärkeä, jos kerran hän siitä huusi kovaan ääneen.

Apollo räjähti nauramaan kovaan ääneen Integran huutaessa viimoisia kommenttejaan. Lykaania huvitti hillittömästi myös muiden sotilaiden ilmeet, olivathan nämä pelosta jäykkänä. Sotilas lauman hajaannuttua Apollo herkesi nauramasta lähes heti. Hän katsoi kiukusta kihisevää Integraa ilkurisin kasvoin. Hän hivuttautui pikkasen lähemmäksi, sillä hän selvästi halusi kiusata Integraa juuri sinä punaisella sekunnilla.
- Huusit kuin joku k*sipäinen kessu, hän sanoi tälle. - Ja ukot olivat jäykkiä kuin käärmeen p*ska erämaassa.
Lykaani alkoi uudestaan hihittämään kuin mikäkin päähän potkittu mielipuoli. Hän tuntui unohtaneen alkuperäisen tulemistarkoituksensa kokonaan. Integra tuskin oli ihmissuden kommenteista mitenkään innoissaan, mutta Apollo tuntui vähät välittävän asiasta.

Integra painoi silmät kiinni ja pidättäytyi siitä, että karjuisi niin että kartano jyrisisi kuin maajäristyksessä hänen raivotessaan. Kuullessaan, että Apollo oli lähistöllä ja hän veti hassun näköisen virheen kasvoilleen ja katsahti ihmissutta sihisten ääneen:
- "Kus*päinen kessuko, pikku skidi? Tämä on vasta alkulämmittelyä. Kohtapuolin kaikki tajuavat ettei Hellsing-tätiä kannata kiusata..."
Hän naurahti itsekseen kuin mikäkin pikkupaholainen ja lähti marssimaan yläkertaan.

Apollo katsoi Integran menoa yhä ilkurisena. Hän ei vieläkään tuntunut tajuavan, että tämän kanssa ei kannata juuri leikkiä. Hitto, mikä tosikko, lykaani ajatteli. Hän muisti yhtäkkiä, minkä vuoksi oli tullut - Integran läppärin takia. Apollo pyöritteli viattomasti ja hölmistyneenä silmiään. Pitää kai ihan suosiolla etsiä se läppäri, hän ajatteli ja lähti tallustamaan takaisin tulosuuntaansa.

Ryuu Nagasaki tärisi hermoja pidätellen ja häsläsi kirjatossa katsoen joka nurkkaa.
- "Tiedätkö mitä, Alucard? Eikö sinulle juuri käsketty auttamaan etsimään se läppäri?" hän totesi punatakkiselle vampyyrille, joka istui jalat pöydällä tekemättä mitään veripussi kädessään. Alucard naurahti ihmisleijonan kysymykselle ja rupesi räkättämään kunnolla, niin, että naurunkyyneleet vuotivat hänen silmistään.
- "Ryuu. Tämä on toivotonta. Ei mestari ketään kuuntele", Victoria totesi toiselta puolelta kirjastoa kunnes hihkaisi: - "Jee! Minä löysin sen!"
- "Älä vaan sano, että löysit Twilightin ensimmäisen kirjan...", Ryuu huokaisi.
- "Ei. Löysin Sir Integran läppärin!"
Victoria ei ole laskenut leikkiä ja piti viattoman näköistä laitetta sylissään näyttäen sen Ryuulle, joka oli yllättynyt. Hetken he katsoivat hiljaa toisiaan kunnes ryhtyivät katsomaan Alucardia, joka räkättämisen sijaan tuijotti heitä takaisin vilkas virhe kasvoillaan.

Apollo käveli jälleen pitkin käytäviä kääntäen kirjaimellisesti joka kiven etsien Integran läppäriä. Hänen pinnansa alkoi palaa. Koneesta ei näkynyt nimittäin jälkeäkään.
- Miten yksikään tietokoneen kanssa työskentelevä voi hävittää kannettavan? lykaani murisi turhautuneena puoliääneen. Hän havahtui kirjastosta kantautuvaan meluun ja katsoi sen suuntaan kiinnostuneen oloisena. Apollo käveli kirjaston oven luokse ja kurkki sieltä sisään kirjastoon. Hän huomasi Ryuun, Alucardin ja Victorian, joka piti sylissään kadonnutta läppäriä. Apollo tuhahti tästä ja närkästyi vampyyrit nähtyään, mutta pysyi toistaiseksi hiljaa...

- "Alucard... Älä vaan sano, että sinä olet piilottanut sen...", Ryuu sanahti silmät kieroina ja laittoi kädet puuskaan.
- "Mestari. Olettepa todella huomionkipeä, mutta kun Integra saa tietää..."
- "Alucard, nyt saat selittää", kuului raivoisa huudahdus toiselta puolelta kirjastoa. Porukka kääntyi katsomaan sinnepäin ja niinpä he näkivät itse Integran siellä omassa persoonassaan. Hän oli saapunut kirjastoon toista kautta. Hetken hiljaisuuden päästä, Alucard purskahti räkättämään. Victoria vapisi, koska häntä pelotti se, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ryuukin oli lähellä menettää malttinsa, mutta hän pysyi toistaiseksi hiljaa.

Apollon silmät lennähtivät auki Integran pöllähdettyä paikalle. Huvittunut ja närkästynyt hymy levisi lykaanin huulille Alucardin alkaessa räkättää. Vampyyreja hän kun ei sietänyt, eikä varmana pitänyt siitä, ettei tajunnut joidenkin asioiden olevan verenimijöiden jekkuja. Olisi minun pitänyt haistaa tuon apinan haju jo kaukaa siinä koneessa, Apollo mietti. Hän päätti pysytellä takavasemmalla vielä hetken ajan. Integra alkaisi kuitenkin raivota hetkenä minä hyvänsä ja silloin olisi parasta pysyä mahdollisimman kaukana. Mutta lykaani halusi nähdä myös Alucardin läksyttämisen, joten mikäs siinä.

- "Sir Integra... Mestari on vain niin huomionkipeä...", Victoria yritti selittää, mutta Ryuu otti tätä kädestä kiinni ja pudisti päätään.
- "Älä sekaannu".
Integra marssi Alucardin luokse naama nyrpeänä kiukusta kädet puuskassa. Hän tuijotti räkättävää ja säälittävän näköistä vampyyriä ja sihisi hampaitensa takaa:
- "Alucard. Tämä ei ole hauskaa!"
Viimeisen lauseen hän sanoi tavuttamalla, pian tämänkin jälkeen Alucardin nauru rupesi hyytymään. Alucardin hymy kumminkin ei näyttänyt hyytyvän vielä, niinpä nosferadu sitten sanoi leikillä:
- "Mestari hyvä. Kannattaa joskus miettiä, minne laittaa tavaransa."
- "Olisin sittenkin mielellään sedän uhrina kuin näkisin tämän", Integra läppäisi kämmenellään kasvoihinsa: - "Olet toivoton tapaus ja sinä aina piilotat kaiken kuin mikäkin koiranpentu!"
- "Heheh... Koiranpentuko? Älä vitsaile...", Alucard kallisti päätään ihmeissään ja kikatti. Heti tämän jälkeen hänen oma mestarinsa tarttui häntä niskasta kiinni ja raahasi ulos huoneesta.
- "Ei jää toista vaihtoehtoa, kreivi hyvä!"
- "Älä viitsi! Se on vain läppäri, jolla pelaat hienoja räiskintäpelejä etkä kiinnitä lainkaan huomiota ulkopuoliselle maailmalle!"
- "Suu kiinni, p*rkele! Minä en kiinnostu tälläisistä roskapuheista!"
- "Hyvä jumala...", Ryuu totesi tuijottaen poislähtevää kaksikkoa.

Apollo hivuttautui kirjastoon Integran ja Alucardin lähdettyä. Hän kuitenkin kääntyi kaksikon menosuuntaan ja huusi;
- Juokse, Forrest, juokse!
Sitten Apollo kääntyi Ryuun ja Serasin puoleen kädet puuskassa turhautunut ilme kasvoillaan. Selvästi muutkin kuin Integra olivat saaneet tarpeekseen vampyyrikreivin tempauksista. Sitten lykaani siirtyi ivalliseen hymyyn. Haluaisin olla kärpänesenä katossa, kun neiti sättii apinaa, lykaani ajatteli virneen levitessä hänen kasvoillaan. Sitten hän kohotti katseensa Ryuuta ja Serasia kohti.
- Kaikkea tuo simpanssi keksiikin, Apollo sanoi.

Seras kohautti olkapäitään ja lähti tassuttamaan omille teille mitään sanomatta. Ryuu huokaisi syvään ja samalla sanoi:
- "Tuota tapausta en ole kohdannut aikasemmin, toisin minun ei ole helppo nauttia siitä, että joku on todella pahalla tuulella, että koko maailma kaatuu ylle. Alucardilla on tosiaankin nyt jotain mielessä, jos kerran käyttäytyy tuolla tavalla".

- No, enpä tiedä tuon apinan tavoista, Apollo vastasi. Lykaani otti mietteliään ilmeen kasvoilleen ja mutisi itsekseen jotain epäselvää. Sitten hän katsoi Ryuuta kohti vakavalla ilmeellä ja jokseenkin hämmästelevällä.
- Voisiko se liittyä Gaia Imperaan? Siis... Apina ja torso ovat kyvyiltään samaa tasoa, luulen ainakin niin ja niin pois päin... Äh, unohda!

- "Hotarubi on vanhempi kuin Alucard ja on mahdollisesti tätä voimakkaampi. Hm... Olisiko mahdollista, että Alucard haluaa käytöksellään kertoa sen, että lähtisi taas tappelemaan vihollista vastaan, vaikka olisikin alakynnessä. Hän juuri pitää siitä, että mollaa itseään vahvempia", Ryuu totesi ja huomasi Integra tuli takaisin sikari suussa. Integra ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä, niinpä hän oli lukinnut vampyyrin maan alle.
- "Vampyrit... Minä vihaan vampyyreitä...", hän tuhahti ja mulkaisi Ryuuta: - "Nagasaki."
- "Mitä?"
- "En salli tämän tapahtua ainakin toistaiseksi. Kahden voimakkaan vampyyrin kohtaaminen saattaa viedä paljon henkiä sekä meidän puolelta että vihollisen puolelta. Eikä ole myöskään hajua miten voimakas itse Amaterasu on, jos käy niin, että kaadamme hänen uskollisen palvelijan."

Apollo kuunteli Ryuuta tarkasti, ennen kuin Integra tuli takaisin kirjasoon. Hän katsoi molempia vuorotellen näiden juttelun aikana. Lykaania (hänen omaksikin ihmeekseen) kamotti ajatus, jos Gaia Impera pääsisi niskan päälle. Se tietäisi kaiketi samaa sotaa kuin Milleniumin kanssa vuosi sitten ja Englanti tuskin toista samalaista kestää. Apollo kohauttikin harteitaan, laittoi kätensä puuskaan ja tokaisi;
- No en tiedä, mutta hyi helvata ruma se Amaterasu - vai mikä se nyt oli - onkaan. Ruma kuin S**tana.

Integran silmät menivät pyöreiksi, kun hän alkoi ihmettelemään toisen lausahdusta.
- "Oletko sinä nähnyt hänen pärstänsä vai?"


Laitan lukkoon. Loput voimat voisi käyttää roolipelin pääjuoneen. Kiitos hyvästä pelistä.