Apollon arkipäivä

Apollo kohautti harteitaan ja lähti seuraamaan Ryuua ja Integraa. Adrenaliini alkoi hävitä lykaanin kehosta, mikä näkyi selvänä vapinana. Samalla hän tajusi, että siinä olisi voinut käydä hyvinkin köpelösti sekä Ryuulle että hänelle itselleen. Suunta ahterissa, mutta eteenpäin vaan..., Apollo sai ajateltua ja sen päälle muuta yhtä epämääräistä tekstiä. Eipä aikaakaan, kun kartanon pihamaa näkyi kolmikon edessä...

Kolmikko käveli pihan läpi ja astui sisälle taloon. Ryuu sanoi:
- Kai mä tästä Trevulle menen...
Sen sanottuaan hän lähti lampsimaan jonnekin. Integra jäi hetken paikalleen seuraaman sotilaan poistumista. Häntä itseään huolestutti se mitä tapahtui, mutta eniten häntä alkoi pelottaa ajatus siitä, että Gaia Imperan oma salainen ase, vampyyri Hotarubi piili jossain Lontoossa ja Grawlin varoitus siitä, vampyyri voi käydä käsiksi kenelle tahansa aiheuttaen kaaoksen.
- Olitte lähellä kuolla, mutta teille kävi tuuri..., Integra sanoi Apollolle.

Apollo katseli, kun Ryuu lähti kävelemään pois päin. Lykaania hävetti. Paljonkin. Se oli kuin jotain painavaa olisi ollut hänen ihossaan kiinni. Kuultuaan Integran sanat hän painoi päänsä alas ja sanoi;
- Luuletko etten tiedä? Ja tiedän myös, että koko touhu oli minun syytäni. Mutta kuten aiemmin sanoin; idiootille idiootin luonne.
Apollon puheissa oli häivähdys surua ja vihaa. Hän katsahti Integraa ja lähti kävelemään mitään sanomatta pois päin tämän luonta. Lykaani saattoi vilkaista taakseen ja jatkaa matkaansa.

Integra sulki silmänsä ja huokaisi ja laittaen kädet puuskaan totesi:
- Myös idiooteista tulee hyviä sotureita..
Hän kääntyi kohti yläkertaa takaisin työhuoneeseen jatkamaan taas paperitöitään...

Apollo pysähtyi ja katsahti Integraa päin. Lykaanin mielestä tämän sanat olivat typerin vitsi ikinä, minkä pystyi näkemään tämän ilmeestä. Hän tuhahti, kohautti harteitaan ja meni alakertaan ampumaradalle. Siellä oli taas jokunen sotilas, joten Apollo päätti lähteä takaisin ylös, ennen kuin joku kyselisi häneltä rikkonaisesta asekaapin lukosta. Hän pääsi käytävälle ja nojasi seinään.
- Tälläinen sotku taas, kerta kaikkiaan, hän sanoi itsekseen. Hän päätti hetken mietittyään kävellä yläkertaan ja etsiä Integran. Jä löysikin tämän työhuoneen. Hän avasi oven ja kysyi nöyrtyvästi;
- Voinko pitää sinulle seuraa?

- Kyllä se minulle käy. Astu sisään..., Integra sanoi. Itse hän oli keskittynyt allekirjoitelemaan kaikenlaisia sopimuksia ja muita vastaavia juttuja. Työhuoneen pöydällä oli papereita pinoittain. Tuntui siltä, kun niistä menisi ikuisuus, mutta on Integra niihin tottunut kuin pieni koululapsi, joka lähes aina kiinnostuu tekemään kotitehtäviä nöyrästi. Koska Apollo tuli, niin hän käänsi katseensa tätä kohti...

Apollo asti sisään ja alkoi tutkailla työhuonetta kiinnostuneena. Hän saattoi siinä sivussa vilkuilla Integraa ja seurata tämän työskentelyä. Lykaania huvitti. Työnarkomaani mikä työnarkomaani, ei se paljoa muutu, Apollo ajatteli. Hän toisaalta mietti, että jos on jonkin järjestön johdossa, niin papereiden kanssa puuhaminen on välttämätöntä.
- Kuule, hän aloitti. - Se mitä sanoit siitä, että myös idiooteista tulee hyviä sotureita... Minusta se oli typerin vitsi ikinä. Mutta kai sinä jotain tiedät siitäkin, kun on paljon solttuja komennossa...

Pieniä kirjoitusvirheitä.

- Jaahas. Sellaisia kysellään siis..., tokaisi Integra heittäen yhtä aikaa jonkun paperinipun vetokaappiin. Tämän jälkeen hän sytytti sikarinsa tavallaan vastaten kysymykseen, mutta myös jakamalla kokemuksensa asiasta.
- Olin sinuakin kun pääsin käsittelemään näitä enemmän ja vähemmän normaaleja asioita. Toisin sotilaiden koulutukseen en saanut vielä silloin osallistua, sillä saatoin puolivahingossa komentaa heitä väärään paikkaan tai suoraan ghoulien kitaan. Oli eräänä päivänä tapaus, silloin olin 13-vuotias teinijohtaja, jolloin jouduin anelemaan isäni tuttavalta, hovimestari Walterilta lupaa lähteä sotilaiden kanssa hirviöjahtiin. Mitä sanoi siihen? "Ei Integra. Sinä olet vielä nuori jahtamaan vampyyreitä". Loppujen lopuksi, päätin kiertää kiellon, niin lähtin sitten itsekseni etsimään vampyyreitä. Olikohan tämä järkevää? Itse myönnän, että olin idiootti ja melkein kuolin siihen paikkaan, ellei joku tulisi pelastamaan sieltä. Aina kun on enemmän kuin ensimmäistä kertaa vampyyrimetsällä, opitaan jotain uutta kaikista tekemistään virheistään. Tähän voin vielä sanoa, että...
Hän pöhki sikarin savusta renkaita ilmaan jatkaen:
- Asioilla on jonkunlainen tavoite, mutta jos ei opi sitä ymmärtämään, niin enemmän kuin pulassa taikka idiootti. No itsekään en ole täysin normaali. Uhkarohkea, ehkä pikkasen...

Apollon silmät lennähtivät auki, kun hän kuunteli Integran henkilökohtaisia kokemuksia. Hän puri huultaan raivoissan ja ajatteli; Pitääkö minun oppia elämään sen ajatuksen kanssa, etten ikinä välttämättä löydä isääni? Olenko idiootti, jos en tajua sitä? Apollo käveli pöydän eteen ja pamautti kätensä sen päälle. Hän katsoi ensin alas, sitten Integraa virnuillen, ennen kuin päästi suustaan;
- Sellaisiapa kysymyksiä, joo. Mutta eikös se eräs viisaskin sanonut, että tekemällä oppii? Olet aika yllättävä nainen, kun tuota kuuntelee.
Tuon sanottuaan lykaani vetäytyi pöydän luonta ja poistui käytävälle. Hänellä saattoi olla päässään jokin hauska ajatus, mikä sai hänet virnuilemaan.

Integra ei sanonut enää mitään, sillä lykaani oli jo poistunut ulos käytävälle. Hellsingin johtaja nousi pöytänsä äärestä tökkien sikarinsa tuhkakuppiin ja katsoi ulos ikkunasta. Alkoi jo pimetä ja vuorikausien vaarallisin aika oli lähestymässä. Kuitenkin päivä oli jo pitkä ja väsyttävä, joten Hellsing päätti käydä suishkussa ja mennä suoraan nukkumaan, sillä hänen täytyi edes kerrankin levätä stressaavan oloisesta päivästä.

Alakerrassa Ryuu oli juuri saapunut lääkäriltä ja matkalla hänet oli pysäyttänyt Victoria. Poliisityttö kyseli punatukkaiselta kersantilta silmät pyöreinä:
- Mitä sinulle tapahtui, Nagasaki..?
- Ei se mitään, Ryuu moitti: - Pieni pintanaarmu se vaan on.
- Onko kaikki hyvin?
- On ainakin toistaiseksi, mutta nyt mietityttää, mitä me seuraavaksi teemme kuin Wild Geese ja Alucard ovat poissa kartanosta.
- Aavistatko jonkin tapahtuvan?
- Hotarubi Gaia Imperasta. Hän ei olisi mukava vieras täällä. On siis hyvä syy vartioida kartanoa ja pidettävä silmät tarkkana, sllä tuo nosferadu on Alucardin tasoinen.
- Mestarini tasoinen? Mitä jos se todellakin tulee tänne? sihisi Victoria.

Myöhemmin yöllä. Integra nukkui sikeää unta, kunnes jokin vaisto sai hänet herätettyyä. Hän laittoi lasinsa nenälleen. Omituista... Mikä ihmeen ääni se oli? hän ajatteli ja nousi sängystään. Hän hiippasi hitaasti ovelle musta pyjama päällään ja astui ulos huoneestaan. Käytävä oli kolmannessa kerroksessa hiljainen kuin sumea yö. Integra kuunteli tarkkaan ja yhtääkiä kuuli jotain sihinää tai pikemminkin sihisevää ääntä, joka kutsui häntä nimellä. Integra urisi mielessään: Alucard. Jos tämä on sinun aprillipilasi, niin saat syödä loppuelämääsi valkosipulia! Pian hän kuuli taas sen saman äänen:
- Integra...

Yöllä Apollo ei saanut nukuttua, vaan vaelsi pitkin käytäviä omissa ajatuksissaan. Hän pysähtyi Integran huoneen eteen kuultuaan jotain omituista ääntä. Hän painoi korvansa ovea vasten.. Lykaani närkästyi, kun kuuli matalan miesäänen puhuvan. Taasko ne Gaia Imperann p*skakasat ovat täällä? hän murahti. Hän potkaisi huoneen oven auki ja huomasi Integran hereillä.
- Onko täällä taas niitä hämäräheikkejä? hän kysyi tältä varautuneena.

- Hyväpä kysymys..., Integra sanoi epävarmalla äänellä: - Tunnistaisin tuon äänen heti, mutta... En ymmärrä, mistä on kyse...
Hän katsahti varovasti ympärilleen, mutta ei ole nähnyt ketään muuta ympärillä kuin Apollon.
- Tosi outoa tuollainen...
Hän katsahti Apolloa hiukan outona. Tietenkin, hän on ainakin hereillä..., hän ajatteli mielessään. Pikkuhiljaa alkaa piinata tämä potaska... Sitten hän sanoi kovalla äänellä:
- Nyt riittää! Lakkaa piinaamasta ja tule esiin, mikä ikinä oletkaan!
Oli hetken aikaa hiljaista, kunnes varjoista asteli pitkä mies, jolla mustat ja pitkät hiukset. Hänen silmien edessä oli side, joten silmiä hänellä ei näkynyt ollenkaan.
- Hellsing..., hän sihisi. Integra hyppäsi askeleen taaksepäin kuin hän sähkähtäen vaistonnaisesti esiin tullutta hahmoa.

Apollo säpsähti tuon salaperäisen, musta hiuksisen miehen tultua esiin. Side miehen silmillä aiheutti hänelle jo valmiiksi epäilyksiä, mutta muu olemus sekä hermostutti että raivostutti häntä entisestään ja sai hänet hyökkäysvalmiuteen. Lykaani pystyi jollain tasolla aavistamaan, ettei kyse ollut ihmisestä. Lykaani murahti ja käveli hiukan lähemmäs tuota miestä pysytellen kuitenkin metrin parin päässä. Sitten Apollo katsoi häntä raivoissaan ja puristi kättään nyrkkiin.
- Ja kuka p*rhana sinä olet! hän karjui. - Lisää Gaia Imperan p*skiaisiako? Te ette sitten saa tarpeeksenne, vai mitä, rauhanrikkojat!
Apollon silmät leiskuivat raivosta. Hän siirsi oikeaa jalkaansa hiukan sivummalle, valmistautuen hyökkäämään.

Mies hekotti hiljaa ja virnistäen sanoi:
- Mielenkiintoista...
Integra katsoi koko tyyppiä silmät pyöreinä ja oli kohta räjähtämässä kiukusta. Miten tuollainen epätavallisen näköinen persoona livisti sisälle taloon, niin, että vartijatkaan ole huomanneet? Yhtäkkiä hän muistikin, mitä Grawl ennen lähtöään. Niinpä tietysti... Kyseessä ei ole tavallinen vampyyri, vaan... nosferadu..., Integra murisi mielessään. Vaikka vampyyrin silmien edessä oli side, Integra hyvinkin osasi kuvitella, mitä niiden alla on. Ryuu oli kertonut kyseisestä "sokeasta" vampyyristä ja tämän mahdollisista tempuista. Kuitenkin Hotarubi vampyyrinä osasi hallita muitakin melko pelottavia erikoiskykyjä. Integra tuijotti vampyyriä inhon ele naamallaan ja ärisi tälle:
- En pidä siitä, että ilmaannuit talooni luvatta...
Vampyyri nauroi kuin mikäkin demoni keskellä helvettiä. Hiljentäen naurunsa hän "tuijotti" Integraa ja sihisi:
- Vai sillä lailla, Hellsing...
- Kannaataako...? johtaja Hellsing oli sanomaisillaan jotain.
- Ei Alucard ole täällä valitettavasti.... vain pikkuinen lykaani on...
Vampyyri käänsi "katseensa" Apolloa päin. Virne kasvoillaan kertoi sen, että hän oli hyvin innostunut, eikä yhtään vaikuttanut loukkaantuneella yhdellekään pahalle sanalle. Vampyyri esittäytyi Apollolle antaen pienen tervehdyskumarruksen:
- Nimeni on Hotarubi Kita ja niin kuin arvasit, olen Gaia Imperasta... Olen soturi ja herrani Amaterasun palvelija... Vaikutat olevan vihoissasi minua kohtaan, mutta älä loukkaannu... Pidän tuosta tyylistä...

Apollo nytkähti Hotarubin tervehdykselle ja esittelylle. Yllättyneen ja raivoisan ilmeen risteytys nuosi lykaanin kasvoille. Vampyyrin aiempi nauru oli tehnyt hänelle entistä raivostuneemman olon ja tervehdyskumarrus oli piste i:n päälle. Lykaani murisi paljastaen koiramaisesti hampaitaan kulmat kurtussa, ennen kuin alkoi uudelleen rähjätä;
- Ai vihoissani! KIEHUN raivosta! Tiedätkö sen eron, älykääpiö! Ja minä p*skat välitän siitä, että pidätkö tyylistäni!
Apollo puristi kättään nyrkkiin. Hän kyyristyi hieman - selvä hyökkäysmerkki. Lykaani murisi uudelleen adrenaliinin virratessa taas suonissa kuin kohisten. Apollo tärisi juuri sen takia. Lykaani ei osannut pelätä vampyyria ollenkaan, niitä kun vihasi sydämensä pohjasta.
- Ihan sama, mitä tasoa olet, hakkaan sinut maanrakoon, Apollo sanoi ja alkoi sitten virnuilla. Hän syöksyikin hetken päästä Hotarubia kohti, mikä saattoi olla hyvinkin paha virhe, kun katsoo vähän tasoeroja...

Juuri siinä sekunnilla kun Apollo lähti hyökkäykseen, Hotarubi ehtikin jo vaihtaa paikkaa ja teleporttasi Integran taakse.
- Pöö. Mitä kuuluu Hellsing?
Integra säpsähti ja tunsi, että oli napannut hänet takaraivosta kiinni ja nosti ilmaan. Integran tekisi mieli kirota kuin viimeistä päivää, kun vampyyri olikin aika kova yllätyshyökkäyksissä. Hotarubi ei tehnyt muuta kuin nauroi ja painoi Integran itseään vasten halaten tolkuttoman pitkillä käsillään tätä kuin pientä halinukkea. Integra nyrpisti naamansa ja murisi:
- P*rkele! Kehtaatkin vielä upottomaan ne haisevat hampaasi minuun!
Hotarubin vastaus ei ollut sen kummempi, vain pientä sihinää ja naurua.

Apollo ei ehtinyt kunnolla tajuta Hotarubin väistöä ja teleporttausta, vaan löi ilmaa. Hän ällistyi tajutessaan vampyyrin tehneen siirtonsa ja käänsi päätään Integraa kohti. Kun Apollo huomasi Hotarubin pitävän tätä otteessaan, lykaani tunsi suurta närkästystä. Hän puri hammasta raivoissaan ja murisi. Vampyyrin sihinä ja nauru eivät ainakaan mitään aurinkoisia asioita lykaanille.
- Mitä sinä haluat! Apollo karjui. - Vertako! Häivy ja ryöstä veripankki!
Apollo syöksyi Hotarubia kohti ja mietti mihin iskisi, ettei satuta Integraa. Pää oli otollisin vaihtoehto, mutta jotain hämäystä oli pakko yrittää. Mutta Hotarubi tuskin olisi ollut niin tyhmä, että olisi langennut ihmissuden amatöörimäiseen harhautukseen. Apollo kuitenkin yritti, lykaanin luonne kun ei sallinut hänen luovuttaa vampyyrin edessä. Hän ensin tähtäsi nyrkillään tämän olkaa päin, mutta yritti sitten osua vampyyrin päähän potkulla...

- Mauttomien ei-neitsyeiden vertako juomaan? Hah. Siinäpä on vasta hauska vitsi. Pidän mielelläni eksoottisista ruuista! räkätti Hotarubi ja piti yhdellä käsivarrellaan kiinni Integra kurkusta. Integra ärisi vihoissaan ja halusi päästä vapaaksi otteesta, mutta hapenpuute olikin pieni ongelma liikkeissä. Apollo kun lähti taas hyökkäykseen, Hotarubi torjui iskun ottamalla vastustajan hyökkäävästä nyrkistä kiinni.
- Varos vähä! Melkein osuit mansikkakakkuuni!

Apollo ei juuri säpsähtänyt Hotarubin ottaessa kiinni hänen nyrkistään. Lykaani oli raivoissaan - vampyyri piti häntä selvästi pilkkanaan. Hän murisi jälleen hammasta purren ja katsoi Hotarubia, kun tämä piti Integraa otteessaan.
- S*atanan ruumis! Apollo raivosi jälleen. - Jätä neiti Hellsing rauhaan!

//En keksinyt juuri mitään...

Hottis... xD

Integra kihisi itsekin raivosta kuin äskettäin kattilasta hypännyt porkkana. Mansikkakakku? hän raakui mielessään. Hän ei missään nimessä voinut sietää tuon sortin nimitelyä. Hän vihasi sitä, että joku olisi menossa nöyryyttämään häntä tuolla pilkallisella tavalla. Hellsingin nimeen, ei kukaan saanut tuota sanoa. Hotarubi ei muuta kuin ja kuristi kovemmin. Integra alkoi jo yskiä puoliksi vihoissaan ja puoliksi paniikissa. Vampyyri kaiken lisäksi virnisti ja yritti vääntää tämän käden saman tien.

Apollolta alkoi selvästi palaa pinna Hotarubin suhteen. Lykaanin silmät olivat lähes kokonaan ammollaan ja kulmakarvat painoivat niitä luoden jotenkin raivohullun ilmeen. V*tun v*ttu..., hän nurisi mielessään. Juuri tuon takia vihaan vampyyreita - yhtä julkeita ja k*sipäisiä kuin aina... Apollo yritti yhtäkkiä potkaista Hotarubia vihoissaan.
- Itsepä kerjäsit! hän karjui tälle.

- Noo noo. Älöhäs nyt..., Hotarubi päästi Apollon nyrkistä irti ja otti muutaman askeleen taaksepäin sihisten. Integra kun taas kärsi hapenpuutteesta. Hänen hermonsa eivät olleet kestäneet yhtä kauaa kuin Apollollakaan. On sitten pakko tämä tehdä..., hän ajatteli ja puri Hotarubia käsivarresta todella. Vampyyri parkaisi ja päästi otteensa tästä, sitten se loikkasi katolle ja oleskeli siellä kuin katolla asuva hämähäkki. Integra oli polvillaan lattialla ja sylki räkää.
- Hyi h*lvetti! hän kirosi kuin tuonpuoleisessa: - Tuo oli kaikein ällöttävin ja viimeisin maku, jonka joudun maistamaan!
Hotarubi sihisi kiusaksi:
- Hoi. Sinun hampaasi ovat terävämmät kuin minun!
- Oikeasti. Tämä menee jo liian pitkälle..., Integra nousi varovasti ylös naama punaisena ja silmät hehkuvan sinisinä.

- Todellakin menee pitkälle, Apollo sanoi hölmistyneenä. Hän oli ihmeissään siitä, että Integra puri Hotarubia käteen. Sitten lykaani käänsi katseensa katossa pää alas päin olevaan vampyyriin kiehuen raivosta. Hän julkesi näyttää tälle jopa keskisormea, ennen kuin laski kätensä alas.
- Ja sinä jos painuisit h*lvettiin, tekisit minusta onnellisen ihmissuden, Apollo sanoi Hotarubille sarkastisen oloisena. Sitten hän käänsi päänsä Integraa kohti ja jatkoi sarkastisuuden linjalla;
- Varmasti maistui hirveälle, kun tuon herran pitäisi olla haudassa mädäntymässä, eikä kiusaamassa meitä eläviä.

- Näääh! Olette ihmissudet niin tietämättömiä kuin häkissä asuvat eläimet! Syödä teidätkin pitäisi..., sihisi Hotarubi katolta. Hän tuijotti Apolloa ja Integraa sieltä kuin oikea hämähäkkimies. Integra ärisi itsekseen jotain ja nappasi lähimmäiseltä pöydältä sukkulamaljakon ja heitti sen Hotarubin. Ärsyyntynyt ja yllättynyt vampyyri tipahti kuin kivi alas katolta, mutta jälleen nousi jalkeille. Maljakon sirpaleet olivat pitkin lattiaa. Ällistynyt vampyyri sähisi Integra:
- Taisin sitten suututtaa sinut oikein kunnolla, Hellsing...
Integra karjui tälle kurkku suorana:
- J*malauta! S**tana! Joudunko heittämään ydinpommin Japaniin, että hiis vees siitä painut ulos talostani?!
- Voihan nenä..., Hotarubi kallisti päätään.

Apollo tuijotti Integraa silmät pyöreinä, vilkaisi Hotarubia ja sitten kohdisti katseensa uudelleen ihmistuttavaansa. Lykaani huokaisi syvään, ennen kuin kommentoi virne naamalla;
- Äärettömän hyvä idea! Ehkä tuokin tajuaa mestarineen, ettet teille, Hellsingille, kannata ryttyillä!
Apollo naurahti heti perään sanottuaan tuon. Hän maksaisi selvästi sen, mitä Hotarubi sanoi ihmissusista. Vaikkakin ärsyttämällä tätä. Lykaani vilkaisikin vampyyria ivallisena.