Apollon arkipäivä

Hotarubi purskahti taas nauruun.
- Vai sillä lailla, hän ivallisesti virnisti: - Näyttää siltä, että joudun ottamaan pienen tauon lasten leikeistä. Me vielä tavataan, pikkuiset.
Sitten hän haihtui ilmaan kuin häntä ei olisi ollut täällä. Integra ihmetteli hiukan, mutta tajusi sitten, että vampyyri lähti käpälämäkeen. Hän sanoikin Apollolle:
- Hotarubi voisi olla tällä kertaa liian lauhkea, mutta suurimmat ongelmat ovat sitten Amaterasun kanssa. Pahemmat tapahtuvat ovat vasta alkamassa.

Apollo kohautti harteitaan vaisu hymy huulillaan.
- Tavallisesti katuisin tässä vaiheessa, etten jäänyt kotiin nukkumaan, mutta niin ei tällä kertaa käy, hän totesi. - Taisin tehdä itsestäni jälleen maalitaulun...
Lykaani virnisti huvittuneena kuin äskeinen taistelu olisi ollut jokin pienimuotoinen leikki. Apollo kuitenkin tärisi uudelleen sen takia, että adrenaalini oli poistumassa jälleen kehosta. Jos se outo häntäheikki mestarinsa kanssa on niin paha kuin neitokainen sanoo, tulee meikäläisellekin h*lvetilliset ajat, hän ajatteli samalla. Hohhoijaa, mikä soppa onkaan hellalla. Hän katsahti Integraa kohti ja sanoi;
- Mutta hiljaa hyvä tulee, vai mitä?

Integra nyökkäsi hiljaa:
- Riippuu kuinka kauan jaksamme pitää diplomaattiset suhteet. Eihän virallinen sota vielä alkanut.
Hän kohautti hartejaan ja huokaisi syvään ajatellen: Omituista... Miksi suurin osa noista helkkarin otuksista yrittää päästä minun käsiksi? En minä ole heikko lutka... Hän laittoi kädet puuskaan tehden oudon ilmeen naamalleen.

Apollo kohautti harteitaan.
- En tiedä suhteistanne, mutta maksan sille äijälle sen, mitä sanoi ihmissusista, hän sanoi. - Olemme ehkä häkkieläimiä ihmisten keskuudessa, muttemme tietämättömiä.
Lykaani hymähti nähdessään Integran oudon ilmeen. Hän lähti kävelemään pois tämän huoneesta hymy huulilla.

Integra kohautti hartejaan ja painui takaisin nukkumaan. Hän nukahdi omalle pedille melko nopeasti. Aamulla kartanon väki oli pikkuhiljaa hereillä. Walter tuli herättämään Integran, koska tämä ei normaalin tapaansa herännyt aamupalalle. Integra joutui kuitenkin olemaan hiljaa siitä mitä tapahtui, sillä hän vaipui miettimään, mitä tehdä seuraavaksi, jos tosiaan tarvitsee käsitellä Gaia Imperan jäseniä. Näiden typerien japanilaisten käytös saattaisi herättää huomiota Milleniumille ja Iscariotin taustatukeen on turha luottaa kun nämäkin ovat jotain katolilaisia..., ajatteli Integra kävelessään ulos ruokasalista. Hän juuri syönyt aamupalansa ja ajatteli sen jälkeen tehdä jotain unohtaakseen sen, että Hotarubi oli vierailulla. Vampyyri ei jättäisi uhria rauhaan ja se oli selvää. Kunhan saman tien tämä Alucard tulisi takaisin, urisi Integra mielessään. Tämä perkele oli aika kauan matkoilla!

Apollo tyypilliseen tapaansa käveli pitkin kartanon käytäviä ja tutki paikkoja. Hän ei saanut mitenkään mielestään yöllistä välikohtausta Gaia Imperan Hotarubin kanssa, itse asiassa koko asia närkästytti häntä. Hän murahti ja suuntasi aamiaiselle, nälkä kun oli. Hän huomasi siellä Integran ja päätti pitää tälle seuraa. Tämä oli hyvin mietteliään oloinen lykaanin pysähtyessä tämän viereen.
- Huomenta, huomenta, Apollo aloitti. - Mietitkö viime öistä?

- Oikeastaan..., Integra hieroi ohimoitaan silmät puoliksi auki: - ... en saanut tämän jälkeen unta.
Hän katsahti hiukan pieni kylmähkö leikkimielinen virne naamallaan Apolloa kuin ei olisi sekuntiakaan unettoman näköinen. Hän kysäisi Apollolta:
- Olitko juuri tulossa aamupalalle?

- Jep, olin, Apollo vastasi Integralle. Hän kohautti leikkisästi harteitaan, ennen kuin jatkoi; - Mutta kun ajattelen sitä outoa häiskää, menetän tyystin ruokahaluni. Minulle on äärettömän suuri häpeä saada selkääni vampyyrilta.
Apollon kasvoille nuosi tympeä ilme, kun hän muisti, mitä Hotarubi oli ihmissusista sanonut. H*tto, mikä nöyryytys! lykaani murisi mielessään. Häkkieläimiä? Ja p*skat! Lykaani kävi istumaan pöytään Integraa vasta päätä, nosti jalat pöydälle ja kädet päänsä taakse.
- Että niin, hän totesi lopulta. - Et kyllä sinäkään mikään Tyynen valtameri siinä vaiheessa ollut, enkä ihmettele. Kunhan saan sen äijän käsiini, passitan sen takaisin hautaan...

Integra istahti omalle paikalle laiskan näköisenä. Totta tosiaankin. Vampyyrin kyläily vei häneltä unen halun ja kyvyn käsittelemään asioita korvien välissä. Riitti, että oli silloin Millenium ja sen vampyyrit. Nyt on Gaia Impera tuottamassa uusia vaikeuksia..., ajatteli Integra ja nyökkäili Apollon lauseille. Hän oli asian kanssa samaa mieltä, koska itsekään ei kestänyt vampyyreitä, mutta missä se Alucard vielä on? Hänellä itsellään ei ollut mitään hajua, missä hänen virallinen henkivartijavampyyri oli. Hellsingin päämajassa omien hirviöiden kanssa ei koskaan ollut ongelmia, mutta viholliset, Milleniumin natsit ja Gaia Imperan mafiosot. Herran jumala! Jos tämä vielä jatkuu, niin räjähdän... Pimeät ajatukset valtasivat Hellsingin johtajan ajatukset. Paikan päälle tuli Ryuu puoliksi ihmettelevän näköisenä, mutta hänen katsessaan samaan aikaan loisti pieni häväistyksen pilke.
- Sir johtaja Hellsing. Saisinko pienen hetken? hän sanoi hiukan tylysti.
- Anna tulla..., Integra heilautti kättään antaen ihmisleijonalle puheenvuoron. Ryuu alkoi puhua hitaasti ja selkeästi:
- Se koskee raporttia eilisestä vahtivuorosta ja minä todella pahoittelen siitä, että Hotarubi pääsi sisään.
- Miten hän pääsi sisään?
- Hän joutui kahakkaan Serasin kanssa, mutta Seras... tietänette kyllä, on kunnossa. Tappelun jälkeen Hotarubi vain loikkasi pienenä perhosena sisälle ja sanoi teille melkein heips kukkuu, en pysynyt asian perässä.
- Jaahas..., puoliksi mietteliään näköisenä sanoi Integra ja kääntyi uteliaasti Ryuuta: - Ja missä Seras itse on?
- Lähti etsimään Alucardin, koska tuokin vomppi on jossain.

Apollo yllättyi huomatessaan Ryuun kävelevän hänen ja Integran luokse, mutta päätti olla sanomatta mitään tämän selostaessa viime illan tapahtumia. Hotarubista puhuttaessa lykaania alkoi närkästyttää yhä enemmän. Tämä päätti avata sanaisen arkkunsa vasta, kun ihmisleijona oli lopettanut puhumisen;
- Ai jotkut muutkin saivat siltä mätänevältä torsolta turpiinsa? Taisi olla aika korkeata tasoa... jopa vampyyriksi.
Apollo nojasi tuolin selkä nojaan niin, että tuoli keinui jalkojen ja pöydän varassa. Hän piti tauon puheistaan ennen kuin omaksi epäonnekseen sattui kysymään;
- Keitä h*ttoja nämä Alucard ja Seras ovat, jos saan kysyä?

Ryuu säpsähti ja loikkasi askeleen kuin säikähtäisi sen, että kohta Integralta lähtee karjaisu. Toisin tätä ei tapahtunut onneksi vaan Integra levitti huulilleen salakähmäisen hymyn sanoen melko rauhalliseen sävyyn Apollolle:
- Alucard on vampyyri. Seras on vampyyri. Kaksi parhainta vampyyrikaatajaa. Yhden ihmisen henki ei välttämättä riitä ylätasoisten vampyyrien kaatamiseen, joten tasoitukseksi sitä varten minulla omat kaksi vampyyriä.
Hän nousi seisomaan virnistäen hermoissaan:
- Ja p*rkele se yksi oli jossain!
- Ottakaahan rauhallisesti nyt, sir Hellsing..., Ryuu yritti rauhoittaa häntä: - Varmaan löytyi jotain kiinnostavaa ja siksi kestää kotiinpaluu matka kauan.
Integra näytti rauhoittuvan hetkeksi kääntyen Ryuun puoleen:
- Kersantti. Heti kun vampyyrit saapuvat takasin pesään, pyydä raportti välittömästi. Selvitän asiat heiden kanssa henkilökohtaisesti.
- Käskystänne, sir.

Apollo säpsähti saatuaan vastauksen. Hän ei selvästikään voinut uskoa korviaan. Hänen kasvoilleen nuosi raivoisa ilme. Lykaani nuosi ylös ja nojasi pöytään kädet raivosta täristen.
- Vampyyreja...? Apollo sai kähähdettyä, ennen kuin juoksi pois raivoisaaan ja jotenkin - hänelle epätavalliseen tapaan - hätääntyneenä. Lykaani ei taakseen edes vilkaissut. Hän oli hyvin vihainen. Miten täällä voi olla kaksi vampyyria! hän murisi mielessään. Tämähän on vampyyreja nirhaava järjestö! S*atanan s*atana! Apollo pysähtyi yhtäkkiä, oli vähän aikaa paikallaan ja nojasi käytävän seinään kädet puuskassa, pää alhaalla.
- En voi syyttää kuin itseäni... hän mutisi. - Kun en tajunnut kysyä asiasta pätkääkään... Voi elämän kevät, mikä soppa...

- Niin kova vampyyrivihan täytyy olla..., hämmästynyt Ryuu kuiski hiljaa ääneen. Hän oli aivan ällistynyt siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Integra tunsi olonsa jotenkin syylliseksi, kun mainitsi keitä Alucard ja Seras ovat ja hiljaa huokaisi vastaamatta Ryuun lauseeseen.

Muutama sotilas oli vartioimassa ulkopuolella ja näkivät tutun hehkeän hahmon tämän mestarinsa kanssa saavuvan. Keltaiseen uniformuun pukeutunut Victoria Seras oli käynyt hakemassa Alucardin tehtäväpaikalta ja ilmoitti siitä, että täytyisi mielellään pysyä kotona, sillä Hotarubi taas voi tulla kiusaamaan Integraa. Punaiseen takkiin ja hattuun pukeutunut aurinkolasipäinen ja mustahiuksinen vampyyri vain naureskeli matkalla hiukan siitä, kuinka kömpelösti hän oli saapunut myöhässä kartanoon ja Integra olisi takuuvarmasti alkanut ärjyä tälle erittäin korkealla äänensävyllä. Vartijat päästivät vampyyrit sisään portista ja he lähtivät tassuttamaan kartanon sisätiloihin.

Apollo kuunteli, kun kartanon ulko-ovi kävi ja tassutteli sitä kohti. Lykaani kun sattui olemaan lähistöllä, hän kuunteli myös hiukan puheita. Hän hätkähti nähdessään vartijat ja näiden seurassa Alucardin ja Serasin, jotka päätteli heti vampyyreiksi. Hän piiloutui niin hyvin kuin siinä tilanteessa pystyi ja katsoi konkkaronkkaa närkästyneenä. Vihaan vampyyreita, piru vieköön! lykaani murisi mielessään. Vihaan, vihaan, vihaan! Apollo tunsi suurta kuvotusta. Hän oli valmis hyökkäämään vampyyrien kimppuun täysin voimin millä tahansa punaisella sekunnilla.

Ryuu tassutteli Serasin ja Alucardin luokse sanoen heille:
- Johtajalla on teille asiaa. Parasta käyttäytyä kunnolla.
Alucard virnisti innokkaan näköisenä kun viimeinkin pääsee puhumaan Integralle kun taas Seras säpsähti olettaen sen, että Integra oli pahalla tuulella. Hänen epäilyksensä osuivat oikeaan, kun kolmikko näki vihaisen Integran marssivan yläkertaan. Alucard naurahti Serasille:
- Mennään, poliisityttö. On parasta ettei suututeta Mestariamme.
Sitten punatakkinen mies lähti kävelemään itsekin yläkertaan ja Seras hölkkäsi hänen perässään kanuuna olallaan.
- Kyllä, mestari. Odota minua!
Ryuu jäi seisomaan käytävälle kädet puuskassa pohtien jotain mielessään.

Apollo katseli, kun vampyyrikaksikko poistui Integran perään. Lykaanin silmät liekehtivät raivosta. Ihan sama, vaikka ne nauttivat neidin suosiosta, ruumis on aina ruumis! Apollo kihisi päänsä sisällä. Hän lähti heti syöksymään vampyyrien perään Ryuusta välittämättä. Raivosta kiehuvaa lykaania ei pysäyttäisi mikään. Hän juoksi yläkertaan ja avasi Integran työhuoneen oven. Sitten sillä punaisella sekunnilla lykaani syöksyi Alucardin kimppuun...

Seras saattoikin olla hetken rauhallinen kun sai jotain Alucardin kanssa selitettyä Integralle ja tämä lakkasi hetkeksi raivoamasta. Juuri kun oli Alucardin vuoro puhua, niin ovi pamahti auki ja raivohullu Apollo syöksyi sisälle kuin mikäkin luoti kanuunasta. Victoria Seras loikkasi äkkiä syrjään ladaten valmiina kanuunansa valmistuakseen ampumaan lykaanin minä hetkenä hyvänsä. Alucard päästi naamalleen salakähmäisen hymyn ja kaivoi Apollon hyökätessä antihirviöpistoolit esille. Juuri kun hän oli ampumaisillaan, hän ajatteli, että olihan hän sentään mestarinsa työhuoneessa ja ampuminen sisällä oli ehdottomasti kielettyä, joten ei vampyyrillä ollut sekunneissa muuta vaihtoehtoa kuin saada lämää hyökkääjältä.

Apollo onnistui jotenkin lyömään Alucardia poskeen. Hän hypähti sen jälkeen taaksepäin ja murisi koiramaisesti sen verran kovaa, että joku olisi saattanut luulla kyseessä olevan joukko samaan aikaan murisevia karvapalloja. Lykaani puristi kätsiään raivostuneena nyrkkiin ja osoitti sen jälkeen Serasia.
- Laske se s*atanan kanuuna alas, landepaukku! hän raivosi tälle. Apollon ilmeestä pystyi päättelemään, ettei vampyyrien rökitys paljain käsin tähän loppuisi. Lykaani kallisti päätään silmät ilmeettöminä ja levällään ja katsoi Alucardia.
- No, miltä tuntuu saada turpaan koiralta? kysyi Apollo ivallisena ja edelleen kasvavan raivon vallassa. Integralta tulisi taatusti huutoa, mutta se on eri juttu välittäisikö lykaani tuossa vaiheessa ollenkaan tämän sanomisista.

Seras suutahti kun häntä nimitettiin ankaran, mutta molempien mestarien läsnäollessa hän oli hiljaa. Hän laski kanuunansa alas odottaen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Alucardin aurinkolasit olivat pudonneet lattialle ja hajosivat pieniksi sirpaleiksi. Alucard hekotti ja sen jälkeen purskahti räkättämään:
- Vai niin, sillä lailla! Mikä ihmeen stalkkaaja sinäkin olet?
Punaisella ja hilpeällä katseella hän tuijotti Apollon raivosta punaista naamaa. No olihan Alucard sentään aina masokisti, eikä hänellä ollut koskaan tylsää, kun oli haastanut tappelemaan ilman pätevää syytä tai jos sellainen edes oli. Vampyyri lopetti nauramisen ja päätti odottaa seuravaksi Integran sanan tai lauseen. Seras oli myös kääntynyt katsomaan Integraa, mutta hän enemmän kauhuissaan kuin ketään muu tässä huoneessa. Vampyyrit näkivät Integran kihisevän raivosta kuin hornan kattila. Johtaja Hellsing nousi työpöytänsä kuin mörkö suosta sihisten pöhkien sikarin savua suustaan kuin mikä ohjansa menettänyt veturi. Kaikkein ehkä pelottavin asia, mikä Serasin takuuvarmasti olisi säikyttänyt olisi kylmän sininen armoton viiru katse. Alucard piilotti aseensa takaisin takin taskuihin tehden salakähmäisen hymähdyksen huulilleen.
- Senkin... kiittämättömät hirviöt! raivosi Integra napaten pistoolinsa käteensä: - ULOS TYOHUONEESTANI!!!
Viimeisemmän lauseen sanottua hän alkoi tulittaa paikalla olijoita. Seras kirkaisi kauhusta ja kävi väistäen luodin. Alucardin silmät menivät pyöreiksi ällistyksestä ja mielenkiinnosta, mutta hän sai osumia olkapäähän. Ei kestänyt kun nosferadu haihtui ilmaan ja lepakkolaumana lensi ulos huoneesta, samaan aikaan myös Seras kiirehti hänen peräänsä, koska vampyyrit ovat lähteneet, niin seuraavaksi kohteeksi joitui Apollo...

Apollo pelästyi puolikuoliaaksi Integran alkaessa tulittaa paikallaolijoita. Hän syöksähti työhuoneesta 200 km/h ajava urheiluauto ja juoksi, minkä jaloistaan ihmissusi pääsi. Päästyään turvallisempaan paikkaan ja toivuttuaan hieman järkytyksestä lykaani huomasi saaneensa osuman käsivarteensa. Apollo tuijotti ampumahaavaa silmät levällään ja pystyi hädin tuskin reagoimaan verenvuotoon, niin kauhuissaan Integran reaktiosta hän oli. Taas uusi puoli siitä ärhäkästä neitokaisesta..., lykaani mietti.

Alakerrassa sen verran ryntäsi lauma sotilaita sisälle. Ryuu ei uskaltanut edes astua ylös eikä kyllä muutkaan, koska aavistivat, että tosiaan jotakin olikin vinossa. Laukauksien loputtua, kaikki olivat hiljaa naamat valkoisina. Eräs kapteenin uniformuun pukeutunut herrasmies sikari suussa ja letti päässä nappasi Victorian kiinni matkalla ja ihmetteli, minne tämä oli pötkimässä pakoon. Victoria inisi, koska hän oli oikeastaan myönnettävästi herkkä vampyyriksi, eikä hän ollut Alucardiin verrattuna tosivampyyri. Lettipäinen kapteeni Bernadotte kysyikin häneltä mikä oli vinossa ranskalaisella aksentillaan:
- Hei, tytsy hyvä. Mikä on?
- Integra... hän suuttui ihan kunnolla..., Victoria sai juuri sanottua. Ryuu oli sen verran ihmetellyt, mikä oli sinkonut hänen ohi siivet räpytellen päästävän uhkaavan sihihän. Nopeasti liikkuva kohde oli pikavauhtia liikkunut varjoa pitkin kellarikerrokseen ja katosi sinne saman tien.
- Tuota noin... Alucardkin taisi aika pikaisesti painua päiväunille..., sanoi Ryuu ja lähti silmäilemään paikkoja. Haisten veren hajun , hän löysikin aika piakkoin. Laittaen käsivarret ristiin hän sanoi hiljaa huokaisten:
- Taisi olla pahat oltavat. Jos kuula olisi lentänyt kallosi läpi, et olisi selvinnyt. Sinulle kävi tuuri. Nimittäin Integra on hyvä ampumisessa.

Apollo uskalsi pikkuhiljaa mennä lähemmäs sitä paikkaa, missä olisi surmansa saanut, jos yläkerran tahot eivät olisikaan olleet hänen puolellaan. Hän ei tosin ottanut sitä riskiä, että Integran raivo olisi mukamas laantunut ja että tämä olisi rauhallinen jälleen. Apollo ei olisi mennyt siihen kerrokseen moneen tuntiin, vaikka hänelle maksettaisiin. Hän kokemuksesta tiesi, että raivo ei temperamenttisilla henkilöillä heti laannu. Apollo säpsähti Ryuun kuultuaan ja lykaani pötki saman tien pakoon syystä tai toisesta.
- Tiedät hyvin, että vihaan vampyyreita enemmän kuin mitään muuta, hän sanoi hiljaa. Hän ei jaksaisi kuitenkaan vatvoa sitä, miten oli taas saanut 1000 - asteisen chililiemen aikaiseksi. Hän pysähtyi jossain kellarin lähettyvillä vihdoin. Lykaanin paidan hiha oli märkä verestä, eikä vuoto näyttänyt lakkaavan ihan heti. Apollo katsahti kattoon, nojasi hetken aikaa seinään ja valui sitten istuma-asentoon. Sitten lykaani painoi päänsä turhautuneena polviinsa. Hän saattoi ajatella asioita hetken aikaa täydellisessä hiljaisuudessa...

Kului useita tunteja, sillä kartanon väki puuhasteli jotain. Integra olikin raivoissaan saanut melkein sätkyn ja tuossa tilassa hän olisi saanut hermoromahduksen, sillä hänen kehonsa tuotti aika paljon andedraliiniä. Ryuu oli auttanut kapteeneitä pitämään joukkoja kurissa, kun taas Victoria Seras oli heidän kanssaan, sillä hän ei ulkaltanut mennä maan alle, sillä oli mahdollista, että häiriintynyt ja turhautunut Alucard olisi heti alkanut hänelle sihistä uhkaavasti. Myöhemmin Integra tuli työhuoneestaan hovimestarinsa Walterin passittamana. Hän näytti juri siltä kuin olisi äsken herännyt berserkeriltä ja hän myös näytti hyvin hermostuneelta, mutta läheltä hän näytti enemmän pettyneemmältä kuin koskaan. Sotilaat olivat hömistyneitä, mutta moni oli kauhuissaan, koska he uskoivat vieläkin siihen, että kohtaa lähtee seuraava hermopurkaus, mutta sitä ei tapahtunutkaan. Walter sanoikin kuuluvalla äänellä porukoille:
- Kuunnelkaa. Integra haluaa sanoa jotain. Ehdoittaisin olemaan hiljaa hetkeksi.
Sitten seurasi jonkun sortin tauko, kunnes Integra alkoi puhumaan:
- Tämä kuullostaa hölmöltä, mutta tehkää minulle pieni palvelus. Poistukaa kartanosta. Kaikki.
Sen jälkeen kuului närkästyksien kuoro ja pyöreät katseet katsoivat häntä. Integra nyökkäsi hermostuneeksi melkein niellen sanansa:
- Olkaa kilttejä. Poistukaa kartanosta.

Apollo oli vihdoin uskaltautunut ulos kellarista monien hitaasti kuluneiden tuntien jälkeen ja ihmetteli sotilaskokoontumista. Hän oli melko varma, että saisi kuulla jolta kulta kunniansa, mutta mitään ei tapahtunut. Ei ennen kuin Integra käski kaikkia poistumaan rakennuksesta. Närkästykset ja Integraa pyöreinä tuijottavat silmät syöpyivät hetkeksi ihmissuden alintajuntaan. hän oli jotenkin pahoillaan tämän sen hetkisestä mielentilasta ja puristi kättään nyrkkiin huultaan purren. Hyvä minä, Apollo nurisi. Hyvä minä, hyvä minä. Hän päätti poistua kartanosta niin huomaamatta kuin ihmissudelle saattoi mahdollista. Mitä sitä Integraa enää raivostuttamaan. Ulos päästyään Apollo juoksi kauemmas muutaman kilometrin päähän kartanosta. Hän pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Hän jäi miettimään, että miten muut loppupäivän viettäisivät, erityisesti Ryuun kohdalla, lykaani kun oli (ainakin oman päänsä sisällä) luonut tähän jonkin tasoisen siteen. Tuuli vihelsi ohi puiden, ohi lykaanitytön korvien. Sitten tuli taas piinaavan hiljaista.

Sotilailla ja muilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kipittää ulos. Ryuu ja kapteenit olivat johdattaneet joukot ulos rakennuksessa. Matkalla he ihmettelivät Integralla oli mielessä.
- Toivottovasti, että se ei tee itsemurhaa..., joku sotilaista kuiski kaverilleen.
- Älä tee mitään typeriä päätöksiä! Hän ei voi olla noin hullu! hänen kaverinsa sihisi. Ryuu sanoi tähän väliin:
- Integra voisi tehdä ikävää, vain jos hänen hermot eivät kestä tätä sotkua.
Joku sotilaista kysäisi Ryuulta:
- Emme mekään voida tehdä mitään, että saman katon alla on kaksi vampyyria, joista toinen on nosferadu. Oli hyvä esimerkki siitä, mitä viime yöllä tapahtui. Toinen nosferadu tunkeutui sisään läpi vartijoiden. Ethän sinäkään Ryuu pärjää nosferaduille.
- Totta on sekin. Ihmisleijonana sanoisin, että vain ihminen pystyy kukistamaan hirviön, jos lainaan tätä sitaattia Alucardilta. Minä en ole ihminen, joten en voi kukistaa häntä ja te olette vain lauma pelkureita.
- Tappelemme milloin kerkeämme kuules..., keskusteluun liittyi kapteeni Bernadotte: - Jos en ole väärässä, vampyyrin täytyy päättää, nirhaako joku sen.
Porukat kipittivät ulos porteista isolla joukolla edelleenkin keskenään höpöttäen.
- Niin. Nosferadut sen tekevät.
- Hahah. Alucard on sen verran masokisti, että hyvää vastustajaa ei koskaan löydy. Hänelle mielellään täytyy tapella Hotarubia vastaan.
- Eikä. Hotarubi ei ole mitään verrattuna tähän, vaikka onkin vanhempi lajisukulainen. Ehdottaisin mielellään suoraksi vastustajaksi Amaterasua. Ryuu? Onko sinulla mitään hajua, mikä olento on Amaterasu?
- En osaa sanoa, mutta uskoisin hänen olevan alkuvampyyri.
- Mikä se semmoinen on?
- Alkuvampyyri? Mitä hemoo? Se on olento, joka polveutuu vampyyrien kantaisästä.

Integra jäi yksin kartanoon kun kaikki poistuivat. Hän hiljaa sanomatta mitään pureskellen tupakantumppia asteli takaisin yläkertaan ajatellen jotain enemmän ja vähemmän hämärää.