Apollon arkipäivä

Voit ilmoittaa, jos haluat aloittaa uuden stoorin jossain muualla. Tämä voidaan silti pelata loppuun.

Oi voi... Tämäpä on todella outoa... Miksi en muista mitään, mitä edellisenä iltana tapahtui? ajatteli Integra istuututtuaan työpöytänsä ääreen mietiskelemään. Voikohan Hotarubin tekniikkaa omata jonkinlaisia sivuvaikutuksia?... Miettiessään hänelle alkoi ilmestyä mielessään takaumia niistä ajoista, jolloin hän oli lähtenyt Tokioon auttamaan tuttua japanilaista bisnes-toveria, mutta juuri silloin hänen käsiksi kävivät Umio ja Grawl. Koska silloin Integra oli kärsinyt pitkän lentomatkan jälkeen lentorasituksesta ja kaksikko nappasi hänet kiinni helpolla ja raahasi Gaia Imperan tukikohtaan. Hänet vietiin sen jälkeen kidutuskammioon,. Kidutuskammioon tuli lisää porukkaa Gaia Imperasta ja Hotarubi totesi sen, että Integran kanssa on tylsää puhua, koska hänen argumenttinsa eivät tepsineet Hellsingin johtajaan, silloin kun hän ilmoitti näkevänsä Grawlin ja Umion kaappausreissun. Grawl haukkui Hotarubia silloin idiootiksi ja Integra pääsi yllättymään siitä, että hänen luokseen ilmaantui Gaia Imperan naispuolinen jäsen ja suuteli häntä. Johtaja Amaterasun ilmestyttyä hänet armottomasti raahattiin gladiaattoriareenalle petoeläinten armoille, silloin.... Integralta tuntui siltä, että hänen tietoisuutensa katkesi tässä välissä ja hän huomasi, että hänet löysi Tokion poliisipartio aamulla. Mutta mitä silloin tapahtui sitten? Hellsingin johtaja puri huultaan ajatellessaan. Mikä minuun tuli silloin? Oliko se aina silloin kuin olisin avuttomana saanut jatkuvasti turpaan, jos ei ole enää ketään lähellä, joka voisi pelastaa minut? Pian hän närkästyi, koska näki mielessään takauman, se aika, jolloin hän kohtasi ensimmäisen kerran Alucardin ja sen jolloin hän ampui setänsä ajattelematta sitä, seurauksia syntyisi. Integra pudisti päätään ja hieroi ohimoitaan juuri sanoen äänen:
- "Miksi? Voisiko olla, että Gaia Impera luulee minua....?"
Darkiksi?
- "Katsotaan, mihin hän todellakin pystyy...", hänen päässään kaikui Amaterasun ääni: -"Hänen löytämiseen meni noin puolivuosisataa. Sen on pakko olla hän."

//Tuota olen itekin miettiny, mut paikka/alue on viel vähä hakusessa...//

Apollo oli saanut vartioinnista tarpeekseen ja neuvotellut hyvän tovin vuorojen vaihtamisesta parin sotilaan kanssa. Toinen heistä oli vain se sama solttu, joka oli luullut lykaania joksikin lapsisotilaaksi ennen alkuvaiheen vampyyrinmetsästysreissua, mikä aiheutti ihmissudelle vahvaa närkästyksen tunnetta. Apollo ei pitänyt itseään lapsena, olihan katkonut vampyyreiden kauloja lähes koko ikänsä. Saatuan niin kutsutut neuvottelut joten kuten päätökseen hän lähti lampsimaan kiukkuisena kohti kartanoa. Mitä vielä tuo "tuo-ihmissusi-on-lapsisotilas"-tyyppi keksii? Apollo nurisi mielessään. Seuraavaksi se tietenkin väittää, että olen mies. Päästyään sisälle kartanoon lykaani käveli Integran työhuoneen eteen kuin vaistonomaisesti. Hän koputti oveen viisi kertaa rytmissä, mikä muistutti rumpujen perustempoa ja avasi ovea vähän.
- Huhuu, onko ketään paikalla? Apollo huhuili.

Ok. Ei mikään kiire. Kuitenkin tavoitteena on saada enemmän pelaajia tänne ja lähinnä vihuja myös miksi myös ei omia (Olenhan omalta puolueeltani nyt ihan yksin).

Integra oli ajatelut asioita itsekseen noin kaksi tuntia.
- "Kuka siellä tähän aikaan?" ihmetteli ääneen Integra kun katkaisi ajatuksensa hetkeksi ja kiinnitti huomiota koputtavaan oveen. Hän nousi työpöytänsä takaa ja hiippasi ovelle. Sen jälkeen hän tarttui oven kahvaan kiinni varovasti ja jotenkin vaistonnaisesti avasi sen hyvin nopeasti.
- "Apollo? Mikäs nyt on?" hän sanoi normaaliin äänensävyynsä, jossa ei tietenkään ollut minkäänlaista elettä.

//Yes, yes. Pitää vielä miettiä... Tai sitten ei //

- Ei mitään erityistä, neitokainen, Apollo vastasi. - Hiippailen tässä huvin vuoksi ja urheilun kannalta.
Hän oli yllättynyt Integran treaktioista hänen huhuiluunsa ja ilme oli sen mukainen. Lykaani kyllä aisti, että organisaation johtaja oli jonkin verran hermostunut. Hän päättikin kysellä asiasta;
- Vaikutat oudolta, pomo. Onko kaikki hyvin?
Apollo vaikeni heti, kun älysi päästäneensä suustaan sanan "pomo".

Kunhan olisi hahmo joka pystyy olemaan siellä samalla. Pääropessa pelaan lähinnä Integralla ja miniroolipeleissä otan välillä muitakin hemmoja mukaan.

- "Mietiskelin asioita", Integra vastasi. Hänellä ei ole periaatteessa pienen hermopuuskan takia ollut kunnollista vastausta toisen kysymykseen. Sana "pomo" tulikin vain Apollolta yllättäen. Olettavasti tämä tahtoi olla hiukan kohteliaampi tai jotain sinne päin. Kuitenkin mietiskelytuokion jälkeen Integran mieliala oli laskussa, koska oli paljon epäilyksia eri asioista.

- Ai mietit asioita? Omituista kuulla tuollaista sinun suustasi. Tunnetusti toimit vain vaistojesi varassa, etenkin vampyyrimetsällä ollessa.
Apollo katsoi Integraa vakavin silmin, tutkien tämän ruumiinkieltä samalla. Lykaani saattoi kyllä aavistaa, että jokin johtajan mieltä painoi. Sen enempää miettimättä Apollo kohautti harteitaan ja alkoi kävellä pois päin. Mitä hyötyä ihmissuden kysellä enempää, kun siitä ei tuskin olisi juuri mitään hyötyä?
- Mietipä lisää rauhassa, minä nimittäin häivyn, Apollo sanoi nostaen kätensä pystyyn, kuin vilkuttaen.

Integra jälleen veti naamalleen legendaarisen "Ööh..."-ilmeensä ja tuijotti toista hiljaa.
- "Mitä jos lähtisit hakkaamaan luopiovampyyreitä ghouleineen? Niitä on paljon jopa kartanonkin ulkopuolella".
Koska nyt hänellä hermot kirenivät, hän kaivoi taskustaan sikarinsa ja sytytti sen ruveten taas vaihteeksi polttamaan. Hän sihisi itsekseen pöhkien sikarin savua ilmaan:
- "Voisi vielä varmistaa, että ne eräät painuivat jo takaisin Japaniin".

Apollo pysähtyi ja katsoi Integraa olkansa yli. Hän otti kasvoilleen hiukan varautuneen ilmeen aistittuaan Integran hermojen olevan kireällä.
- Seelvää..., lykaani sanoi hattaran kevyellä äänellä, venyttäen sanaa. - Minä menen nirhaamaan niitä pirun verenimijöitä. Ja tietenkin katson samalla, että onko torso kavereineen palannut sinne armaaseen Japaniinsa.
Apollo jatkoi matkaansa, aina ulos asti.

Ryuu oli vaihtanut vartiopaikkaansa kartanon portille. Hänen kanssaan vartioi joku toinen sotilas. Kaksikko höpötti vartiopaikalla keskenään jostain.
- "Siis täh? Joudunko myöhemmin metsästämään jotain ninjavampyyreitä vai?", ihmetteli blondi sotilas katsoen vihersilmäistä punatukkaa suoraan silmiin. Ryuu naureskeli hetken ennen kuin sanoin kaverilleen:
- "Uskoisin, että siitä on parempi palkka. Itsekin olen huomannut, että tässä työssä, että parempi ruoka on tarjolla jahdinkin jälkeen".
- "Totta puhut. Välillä on kuitenkin vielä nämä pitemmät reissut, jossa joudutaan syömään itsekeitettyä kaurapuuroa ja sitten nukkua teltoissa. Ensimmäisen kerran kun lähdin tällaiselle retkelle, kuvittelinkin jo, että ghouli loikkaa telttaan vaikka oikeasti se oli itse kapteeni Pickman siellä. Jumaliste! Tämä on kuin lastenleikkiä tämä vampyyrijahti, mutta onneksi on kavereita mukana".
- "Kyllä. Yksinään on aina jonkun illallisena. Ghoulit sekä vampyyrit ovat tietenkin saalistajia".
- "Olethan itse saalistaja, etkö olekin? Miten se verenhimo ilmenee teillä epäpuhtailla?"
- "En oikeastaan osaa vastata tähän, mutta voin vastata tähän kertomalla sinulle pienen tarinan: hirviöt ovat syntyneet ihmisten mielikuvituksista kunnes.... noh. Tiedät nyt itsekin. Todellisuus on, että hirviöt olivat olemassa jo aikojen alusta asti kunnes ihminen rupesi herraksi, kuitenkin pimeyden puoleen kääntyneet ihmiset olivat muuttuneet joko vampyyreiksi tai lykaaneiksi. No itse olen vain puhdasverinen ihmissusi eikä minua muutettu vaan esi-isäni oli muutettu sellaiseksi, että ei voi sille mitään. Niin. Ja koska eläväkuolleet ovat olemassa onhan aina olemassa vampyyrimetsästäjiäkin".

Apollo ei voinut olla kuulematta Ryuun ja sotilaan keskustelua, muutaman metrin päässä kun oli. Hän käveli metrin päähän kaksikosta ja katsoi heitä närkästynyt ilme kasvoillaan.
- En kehtaisi salakuunnella teitä kahta, mutta minulla on seitsemän kertaa parempi kuulo kuin ihmisillä, lykaani sanoi vilkaisten Ryuuta. Sitten hän katsoi vaaleahiuksista sotilasta laiskoin silmin. "Miten verenhimo ilmenee epäpuhtailla?" Mitäs h*lvettiä tuo oli tarkoittavinaan, heinäpää? hän ajatteli. Apollon ilmeestä pystyi päättelemään, että sana "epäpuhdas" närkästytti ihmissutta suunnattomasti. Ihmiseläimiltä ei juuri kysytty, jos he syntyivät tai muuttuivat sellaisiksi, sitä kohtaloa on hyvin vaikea hyväksyä ja vielä kaiken sen päälle joku ei-ihmiseläin sanoo tuon sanan... Lykaani puristi kättään tiukkaan nyrkkiin, mutta huokaisi ja kohautti sitten harteitaan ennen uutta näkökontaktia. Tällä kertaa hänen ilmeensä oli rauhallinen ja muu olemuskin oli yllättävän rento.
- Se on todellakin vaikea kysymys vastata. Verenhimo on pahimmillaan, kun olemme muuttuneet eläimiksi. Meikäläisillä, lykaaneillä, ainakin en tiedä WerWolfeista. Ja kun muodonmuutos peruuntuu, seuraa tietysti totaalinen muistinmenetys ja joudutaan tosissaan miettimään, että miten siihen paikkaan oltiinkaan taas päädytty ja niin edes päin. Ja eläinpuolestaan tietämätön lykaani joutuu vielä miettimään, että miksi onkaan yltä päältä veressä, alasti ja parhaillaan/pahimmillaan, että miksi hän herää syödyn ja raadellun ruumiin äärestä, tiedoksi vain sinullekin, heinäpää.

- "WerWolfit, eli kehittyneemmät lykaanit tai pikemminkin lykaanien toinen taso, eroavat lykaaneista siten, että he pystyvät hallitsemaan muodonmuutoksensa ja niin ollen myös säilyttää moraalitajun muuttautuessaan. Lykaani on niin ollen ihan tavallisillekin ihmisille vaarallinen", sotilas sanoi vilkaisten Ryuuta. Ryuu puolestaan sanoi tähän:
- "Ihminen pyrkii myös selviytymään, mutta se käyttää omia metodeja selviytymiseen. Se tuhoaa kaiken sen, minkä se pitää vaarana itselleen. Sota hirviöiden ja metsästäjien välillä oli olemassa aina, kunnes osa pääsi sopuun ja osa kyllästyi ikuiseen sotaan. Meidän omat viholliset eivät ole vain hirviöt, ne ovat myös ihmiset jotka käyttävät hirviöitä hyväkseen..."
- "Öh? Olit, Ryuu, tosiaankin hereillä vampyyrimetsästystunnilla..."
- "Itsekin sinä ainakin osaat erottaa lykaanin WerWolfista".

Apollo kuunteli kaksikon puheita hammasta purren. Hän itse tiesi erittäin perinpohjaisesti lykaanien olevan eläinhahmoissaan äärimmäisen vaarallisia ihmisille ja on yrittänyt varmasti kehittyä asteikossa eteenpäin, mutta toistaiseksi turhaan.
- Tiedän kaikki nuo seikat pelottavan hyvin, Apollo sanoi sotilaalle. - Etenkin sen, että lykaanit ovat vaarallisia muille eläinhahmossaan.
Lykaani ei sen enempää puhunut tuosta aiheesta, vaan kääntyi ympäri ja lähti kävelemään pois päin. Hän nosti tyypilliseen tapaan kätensä ylös ja "vilkutti" Ryuulle ja sotilaalle
-Nähdään taas, hän sanoi peräänsä. - Minä menen katsomaan ylempien tahojen käskystä, että onko Gaia Imperan vampyyrin torso tovereineen vielä lähistöllä.

- "Selvä. Onnea matkaan!", Ryuu vilkutti Apollolle takaisin viekas ja lempeä leijonamielinen hymy kasvoillaan. Sotilas hänen vierellään rapsutti takaraivoaan hiukan ihmetellen Apollon hajamielistä käytöstä.
- "Oho..."

//Hei, olen taas täällä ja poistun varmasti jatkossakin maaseudulle! //

Apollo käveli metsikköä kohti taas vaihteeksi ajatuksissaan. Lykaanin päässä oli niin paljon erilaisia ajatuksia, että s tuntui ihmissuden mielestä räjähtävän hetkenän minä hyvänsä.
- Jos näen vielä sen japsin naaman, se lentää p*rse edellä kuuhun, hän murisi itsekseen. Apollon niskavillat nuosivat pystyyn jo Hotarubin ajattelemisesta. Viime kohtaaminen ei nimittäin ollut mikään mieleinen kokemus. Se outo kikka..., hän mutisi mielessään.

Ei haittaa. Olemme pelaajienkaappaus-projektissa Hansin kanssa just sopivasti xD


Aamulla Integra heräsi ja puettuaan päälle vaatteensa lähti marssimaan työhuoneeseen. Avattuaan oven häntä odotti hiukan yllättävä näky.
- "Voi pas...", hän sanoi melkein ääneen ja katsoi ympärilleen varovasti astuen työhuoneeseensa. Ympäri lattioita lojui häne työpapereita ja tavaroita. Hetken katseltuaan paikkoja, hän huomasi läppärinsä kadonneen jonnekin. Sepäs kummaa, hän ajatteli itsekseen. Sehän oli täällä eilen muistaakseni. Kukakohan on täällä riehunut? Pian paikan päälle tuli Walter yllättynyt ilme kasvoillaan:
- "Sir. Mitäs täällä on tapahtunut?"
- "Ei mitään hajua. Tämänkö takia kuulin melua yöllä..."
Integra rapsutti päätään mietteliäästi. Joku oli sotkenut hänen työhuoneensa ja syyllinen oli pakko löytää. Kuitenkin Integralle tärkeä oleva tavara on kadonnut ja sekin oli pakko löytää, sillä tiedot saattuivat päätyä vääriin käsiin.
- "Walter. Pistä Alucard ja Ryuu etsimään minun läppäri ja vähän äkkiä", sihisten hän käski hovimestarille.
- "Käskystänne, neiti."

Apollo käveli kartanon käytävillä hieroen silmiään ja vaikutti siltä, kuin olisi sammunut hetkenä minä hyvänsä. Hän oli varmasti valvonut koko yön etsien Hotarubia ja muita Gaian jäseniä, mutta turhaan. Lykaani kuitenkin kuuli tarkkoine korvineen keskustelua jonkun matkan päästä ja lähti kävelemään siihen suuntaan. Hän näki pian Integran ja Walterin ja katsoi näitä ällistyneenä. Hän käveli esiin ja raapi haukotellen päätään.
- Mitä hittoa täällä tapahtuu? lykaani kysyi silmät puoliummessa.

- "Joku taisi sotkea neitin työhuoneen. Nyt ei muuta kun etsitä syyllistä.", Walter tokaisi hymähtäen Apollolle ja sen jälkeen lähti etsimään Ryuuta ja kumppaneita. Integra huokaisi syvään ja sytytti sikarinsa ruveten taas vaihteeksi polttamaan. Hän katsahti Apolloa ja varalta kysyi tältä:
- "Onko japanilaisia näkynyt?"

- Eipä juuri, Apollo vastasi haukotellen. - Ja hyvä niin; alan olla kurkkuani myöten täynnä torson naamaa.
Lykaani käveli Integran viereen ja vilkaisi sitten tämän työhuonetta. Hänen silmänsä lennähtivät ja väsymys tuntui kadonneen sillä seisomalla.
- Ihan kuin Molotov coctailin jäljiltä, Apollo sanoi rauhallisena, mutta silti ihmeissään.
- Onkohan Gaia Impera jotenkin päässyt livahtamaan tänne?

- "En uskoisi. Tuskin kukaan heistäkään osaisi noin pahasti sotkea. Asiasta otetaan kuitenkin selvää."
Puhuessaan Integra laittoi kädet puuskaan miettien samalla sitä, että kuka oli vienyt hänen läppärinsä. Ensin hän halusi kuulustella kartanon väkeä, koska kuitenkin kaikki he olivat asuneet saman katon alla. Niinpä hän sitten sanoi:
- "Voisitko Apollo hakea Serasin tänne? Kuulustelen häntä ensin."

Apollo niskakarvat nuosivat pystyyn, kun hän kuuli Integran käskyn. Hänen ilmeensä muuttui heti nyrpeäksi. Siis... se landepaukkumuija, lykaani nurisi mielessään. Apollo katsoi Integraa kohti hölmistyneenä ja sanoi;
- Valmista sairastupa kahdelle ja heti. Saatta tulla ehkä tappelu, kun minusta on kyse.

Integra huokaisi syvään ja ajatteli: Et sinä ole ainoa, joka täällä tykkää ja ei tykkää mistään... Hän katsahti Apolloa rauhallisesti, koska tuskin oli mitään suurta hätää.
- "Oikeastaan ajattelin siivota työhuonettani, sillä kyseessä on minun paperini."

- OK, Apollo sanoi. - Minä menen.
Lykaani lähti kävelemään pois päin, kohti käytävän päätä. Pian hän olikin kadonnut näkyvistä.
Pitänee etsiä se landepaukku tai saan nuhteita, hän ajatteli. Käveltyään jonkun matkan ajan hän näki kuin näki Serasin. Lykaanin niskavillat nuosivat pystyyn kuin taikaiskusta. Vampyyrihan se..., hän nurisi itsekseen Sitten Apollo ryhdistäytyi ja avasi suunsa;
- Hoi, sinä! Neidillä on sinulle asiaa!

- "Sir Integralla asiaa?", poliisityttö ihmetteli ja katsahti Apolloa hetkisen lähtien sitten kävelemään yläkertaan. Ujonoloisena Seras käveli Integran työhuoneeseen ja näki tämän kasaavan lattialla lojuvia papereita pinoon. Integra nousi ylös ja katsoi Serasia pöhkiä sikarinsavua ilmaan aloittaen kuulustelun:
- "Oletko viime yönä huomannut mitään erikoista?"
- "Melua kuulin.... mu...mutta en nähnyt ketään..."

Apollo jatkoi kävelyään käytäviä pitkin. Poliisitytölle puhuminen ei vaatisi lykaanilta hirveätä sulattelua, kun ei edes sanaharkkaa tullut. Kuka hitto varastaa toimistotavaroita? hän mietti itsekseen. Gaia Impera se ei kuulemma ole. Köyhä tiirikoida, luulisin Vähän ajan kuluttua hento virne nuosi Apollon huulille. Se se niin varmaan ole, kun on tästä rakennuksesta kyse, hän naurahti mielessään.

- "Neiti Seras. Ihan oikeasti! Kuka usein sönkii minun työhuoneessani kun minä olen nukkumassa. Tämä oli jo kolmas läppäri, jonka olen joutunut ostamaan."
- "Älkäähän nyt suuttuko. En se minä ollut. Tuskin minä teen mitään teidän tiedoistoillanne."
Seras näytti puhuvan totta, joten Integra antoi asian olla. Kukakohan mahtaa pelleillä hänen kanssaan? Hän niin ollen sanoi Serasille:
- "Hyvä on. Mene kuulustelemaan Wild Geese-ryhmää, kun kerran se sinulta onnistuu parhaiten ja laita koko jengi etsimään se läppäri."
- "Selvä."