Apollon arkipäivä

- Nyt alkoi lyyti kirjoittaa! Kuole, torso!
Apollo seurasi Ryuun esimerkkiä ja lähti juoksemaan Hotarubia kohti raivoissaan. Taistelun maku alkoi selvästi tuntua lykaanin suussa, minkä saattoi aistia tämän olemuksesta ja nähdä silmistä. Kun ihmissusi oli päässyt Hotarubin kohdalle, hän yritti lyödä vampyyria kasvoihin.

Vampyyri torjui Apollon iskun käsivarrellaan, mutta sitten hyökkäisi Ryuu ilmasta ja leikkasi häneltä käden irti. Alucard kanssa sai jotain jännittävää tekemistä: hän ampui sitten toista Nosferadua suoraan selkään niin että tämä parkaisten kivusta ja tuskasta lensi naama edellä maahan veret losikuen. Sen jälkeen Ryuu seuraavalla vaistollaan yritti viimeistellä vampyyrin, mutta sitten hänet pysäytti Alucard, joka tökkäisi pistoolillaan tämän katanaa. Ryuu yrmistyi ja perääntyen tuijottaen maassa lojuvaa vampyyriä ja sitten karjaisi Alucardille:
- Mitä helvettiä?! Tuo hemmo pitäisi viimeistellä heti paikalla!
Alucard sanoikin hänelle irvistäen ja hiukan hekottaen:
- Dojutsulla on vastavaikutusta vaikka sen kohde on pyörtynyt. Tapat Hotarubin, tapat myös Integran.
- Ā, kuso! kirosi Ryuu purren alahuultaan.
- Integra ei ole vielä käskenyt tappamaan ketään, joten annetaan ikuturson mennä..., Alucard sanoi ja naurahti maassa olevalle närkästyneelle Hotarubille kävellen sitten Integran luokse tarkastaen tämän kunnon. Hotarubi pikkuhiljaa raahautui ylös, mutta hänen nousemistaan nopeutti Ryuu potku tämän takamukseen.
- P*rkele! Painu takaisin Japaniin! ärjyi ihmisleijona sihisten.

Apollo yllättyi hieman kuullessaan dojutsun vastavaikutuksesta, mutta enemmän häntä nauratti haavoittunut Hotarubi, jota Ryuu potki kuin jalkapalloa.
- Jätä vähän minullekin, Ryuu, hän naurahti. Lykaani vilkaisi sitten olkansa yli Integraa kohti. Tämä vaikutti yhä pyörtyneeltä, joten ihmissusi kohautti harteitaan ja käänsi päänsä Ryuun ja Hotarubin puoleen. Apollo virnisti ja nauroi vampyyrille vähän aikaa.
- Kärsi ihan rauhassa, maaliämpäri, Apollo sanoi rauhalliseen sävyyn nauruaan pidätellen.

- No on siinä brittiläistä väkeä! Ryuu! Sinä sentään olet maanpetturi! vampyyri Hotarubi loikki hiukan sivusuuntaan kauemmas väkivalraisilta ihmiseläimiltä.
- Suksi jo kuuseen! ärisi Ryuu: - Kun tulet takaisin, niin dojutsut minä vielä sinulle näytän!

Apollo vain nauroi Hotarubille ivallisena. Hänestä vampyyrin sen hetkinen tilanne oli yksinkertaisesti äärettömän hauska, eikä suorasukainen ihmissusi tunteitaan juuri pidätellyt.
- Älä nyt hermostu, torso, lykaani tokaisi virnuillen. - Tässä on kyse "silmä silmästä, hammas hampaasta" - menetelmästä, verenimijä.

- Sen minä tulen vielä muistamaan, naurahti Hotarubi ja muuttui tulikärpäspilveksi sen jälkeen lensi kauas pois. Ryuu ihmetteli hiukan paikallaan häipyvän vampyyrin nopeaa lähtöä, sen jälkeen hän tassutteli Alucardin ja Integran luokse. Alucard piti Integraa sylissä kuin mitäkin pientä lapsokaista. Hellsingin johtaja oli edelleenkin tajuton.
- Miten kävi? kyseli Ryuu Alucardilta.
- On edelleenkin tajuton. On parasta viedä hänet pois täältä.

Apollo vilkaisi muiden suuntaan, mutta jäi vain paikalleen seisomaan. Hän katsoi sen jälkeen pois päin ja ja puri peukaloaan mietteliäänä. Tulipas torsolle lähtö, lykaani ajatteli. Mutta panen pääni pantiksi siitä, että hän tulee takaisin. H*lvetin paskakasa, joka ei osaa luovuttaa.

- "No niin, Ryuu. Mennään", tokaisi Alucard ja lähti kantamaan Integraa mukanaansa. Ryuu oli juuri lähtemäisillään perään, mutta sitä ennen hän kääntyi katsomaan Apolloa ja kysyi tältä:
- "Oletko sinä jäämässä tänne metsään, Apollo?"


Uusi kirjoitustyyli ei ole pahitteeksi.

- No en missään Jumalan nimessä, Apollo vastasi Ryuulle. Tämä lähti kävelemään ihmisleijonaa kohti, mutta päätti pysytellä suosiolla Alucardista kaukana. Hän puri hammasta ja murisi vampyyrille, mutta käänsi päänsä tyrmeänä pois. Lykaanilla teki täyttä työtä hillitäkseen itsensä. H*tto, kun en siedä tuota apinaa, Apollo marisi mielessään.

- "Eiköhän sinun Alucard täytyisi olla sitten myöhemmin päiväunilla?" hiukan omituisen oloisena Ryuu kysäisi Alucardilta, silloin kun hn ehti vilkaista Apollon tyrmeää ilmettä. Alucard naurahti ja vastasi hiukan hohottaen:
- "Katos, kun kansalaiset eivät tykkää minusta. No eihän siinä mitään, mutta jos vaikkapa Integra saadaan käskemään niin, että Seraskin söisi raakaa sipulia illalliseksi, niin ehkä se olisi hiukan pieni pulma".
- "Oikeasti. Integralla on herkät hermot. Hän voi poksahtaa niin, ettei kyllä mikään eläväkuollut jää eloon ja sinä siinä vaiheessa joudut taas mätänemään siellä maan alla".
- "Katos, kuinka viisas kisu siinäkin! Ja kun sinut lähetetään takaisin Japaniin, niin Gaia Impera ottaa avosylin vastaan".
- "Nyt voitaisiin vaihtaa hiukan aihetta, kun kerran ollaan perillä kartanolla".

- Täsmälleen, apina, Apollo murahti Alucardille, kun he olivat saapuneet kartanoon. Lykaani viluili sivuilleen ja kohautti hartioitaan turhautuneena. Sitten hän vilkaisi Ryuuta syrjäsilmällä.
- Ukot, hei, lykaani aloitti. - Lähden partioon. En kestä apinan rumaa naamaa.

Alucard hohotti itsekseen aivan yhtä pirteästi niin kuin aina ja asteli sisälle kartanoon ja Ryuu seurasi häntä. Vastaan tulivat heti Walter ja Seras kyselemään mitä tapahtui. Ihmisleijona selitti koko jutun heille.
- "Tämä on käsittämätöntä", sanoi Victoria hiukan väristen hermoissaan.
- "Ei meille jää muuta tehtävää kun viedä neidin ykstyislääkärille varmuuden vuoksi. Ei hyvältä kuullosta tämä Hotarubin dojutsu".
- "Miten vain. Kunhan Integra herää täysin kunnossa", sanoi Alucard ja haihtui seinän sisään: - "Painelen tästä nukkumaan."

Ryuu, Seras ja Walter raahasivat Integran kartanon yksityislääkärille. Tällä onneksi ei ollut tänään muita potilaita hoidettavana, sillä sotilaat eivät ole vielä lähteneet vampyyrijahtiin saamaan lättyyn. Autettuaan muitakin Seraskin otti mallia Alucardilta ja lähti omaan huoneeseen nukkumaan. Ryuu jäi keskustelemaan joksikin aikaa Walterin kanssa.
- "Olen huomannut, että ongelmia on ja Gaia Impera näköjään käyttää tilannetta hyväkseen. Kuitenkin olen huolissani myös siitä, että Millenium on vielä hiljaa tässä vaiheessa".
- "Asia voinee selittää joten kuten, mutta ihme on, että on tällä hetkellä huono metsästysonni ja alamme pikkuhiljaa saamaan köniimme", hovimestari kohautti hartejaan.
- "Kannattaisiko sinun palata takaisin sotilasuralle? Olen kuullut että olit yksi parhaimmista vampyyrimetsästäjistä."
- "Siitä on jo kauan. Jos minä lähden, niin Integralla ei olisi kotona turvallista. Meidän on puolustettava häntä nyt, muuten pahoin voi käydä."
- "Niin totta..."

Apollo käveli kartanon ympäristössä vilkuilen koko ajan sivuilleen. Lykaani oli yhä varpaillaan äskeisestä taistelusta, mutta se ei ollut mikään ihme. Sen omituisen silmätekniikan avulla torso voi käskyttää sen kikan alaisuuteen joutuvia, hän mietti. Ukko oli saada neitokaisen tappamaan itsensä vain pienellä vilkaisulla, huh huh. Jostain kuuluva rasahdus sai Apollon varautuneeksi ja hän kääntyi äänen suuntaan. Hän kyyristyi valmistautuen hyökkäämään.

Myöhemmin Integra pääsi heräämään sairastuvassa.
- "Perhana... Mitä ihmettä mitä teen täällä? Tohtori Trevelian?"
- "Oli jo aikakin. Onko kaikki hyvin?", Hellsingin yksityislääkäri kysyi. Integra kurtisti kulmiaan sanoen:
- "Olen kunnossa, mutta päätä särkee".
Walter tuli sisään tarjotin kädessä:
- "Toin välipalaa".
- "Kiitos, Walter", Integra tervehti hovimestaria.

Apollo joutui pettymään, kun pusikosta kurkistikin esiin jäniksen pää. Lykaani katsoi eläintä tyrmeänä sen tullessa kokonaan esiin ja loikkiessa toiseen suuntaan. Apollo viluisili jäsiksen suuntaan ja ilmeensä puolesta olisi varmasti nylkinyt sen, jos häntä olisi vain huvittanut.
- Mikä h*ton eläinmagneetti minäkin olen, häh! hän huusi jänön perään. - Pelästytit minut puolikuoliaaksi, senkin haiseva karvakasa!

Integralle selitettiin mitä oli tapahtunut, koska ajantaju dojutsun vaikutuksen myötä oli haihtunut jonnekin. Hänen oli hankalaa uskoa, että Hotarubi osaakin sellaisia temppuja. Totta tosiaan. Japanilaiset vampyyrit on eri asia kuin meidän eurooppalaiset vampyyrit..., hän ajatteli. Pienen keskustelutuokion jälkeen hän kuitenkin päätti lähteä happihypylle, koska kuitenkin tällä kertaa lähialue on paremmin vartioitu.

Apollo oli yhä kiukkuinen jäniksestä ja käveli edelleen ympäri kartanon maita. Hän oli kuulevinaan jonkun astuneen ulos kartanosta ja jäi hetkeksi paikalleen. Kukas siellä onkaan, lykaani mietti ja käveli jonkin verran lähemmäs kuullakseen paremmin ulostulijan äänen. Piru, en kuule vieläkään kunnolla, hän marisi. Apollo lähtikin kävelemään kohti kartanoa turhautuneena.

Integra venytteli hiukan ja pyöräytti kädet ympäri kävelessään alas ulkoportaita, koska kuitenkin hän joutui aika kauan löhöämään paikallaan tällin takia ja niin ollen hänen kehonsa ei ole tottunut jatkuvaan liikehdintään.
- "Päivää", hän sanoi tervehtiessään vartiojoita kulkiesseen heidän ohitse rennoin ja rauhallisin askelin. Vartijat tervehtivät häntä hiljaa takaisin.

Apollo hyppäsi jostain esiin ja virnisti Integralle huvittuneena.
- Voit näköjään paremmin, neitokainen, hän sanoi tälle. Lykaani mietti samalla, olisiko sopivaa mainita siitä, että Integra oli saanut tällin häneltä. Toisaalta se oli pelastanut tämän hengen.
- Ainakin sen pikku tällin jälkeen, Apollo jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen salaperäisellä äänensävyllä.

- "No olenhan minä. Muistan vain, että Hotarubi tappelemassa Alucardin kanssa ja taisin hiukan loksahtaa. En tiedä tosiaankaan mitä minulle tuli...", Integra sanoi yrittäen virnistää lykaanille takaisin, mutta ilmeen katkaisi ajatus. Totta... En tosiaankaan tiedä. Mutta miksi? Apollo taisi tietääkin jotain, mutta Integra vain ei maltannut kysyä, koska ei pystynyt muotoilemaan kysymystä. Kyseleminen ei ole ollut koskaan hänen tapaistaan, paitsi että erityistilanteista, mutta tässä vaiheessa hän voinut tietää mitä kysyä juuri.
- "Sellaisia siis..."

- Totta tosiaan sellaisia, p*rkele..., Apollo mutisi. Sitten hän kohotti ääntään ja alkoi selittää rauhallisesti tilanteen tärkeimmät yksityiskohdat;
- Jouduit Hotarubin omituisen tekniikan valtaan, tappelit Ryuun kanssa ja apina torson kanssa, torso käski sinua tappamaan itsesi ja sait tällin. Siinä me jonkun aikaa sitä rumilusta pilkattiin ja annettiin siinä samalla sille vähän turpaan ja hän lähti. Apina, Ryuu ja minä tulimme kartanoon ja lähdin partioiman - huvin vuoksi, tietysti. Ja sinä, neitokainen tulit sitten happihyppelylle ja tässä ollaan.

Integra tuijotti hetken aikaa hiljaa Apolloa, kun tämä kertoi kaikki ykityiskohdat, mitkä oli nähnyt. Hotarubin tekniikan alla siis...., hän ajatteli. "Apinalla" lykaani varmaankin tarkoitti Alucardia. Kas kummaa Alucard on jälleen hevonkuusessa varmaankin...
- "Voisi hiukan miettiä, miten Hotarubi sitä tekniikkaa käyttää, ettei jatkossa tarvitse joutua kontrollin alle... Eräältä tuttavaltani kuulin sen, että tekniikka tehoaa ihmisiin... mutta... Äääh! Ajatuksen katkos. En osaa kuvitellakaan, että tuollaisia ongelmia syntyy joka vihun takia..."

- Ehkä, ehkä ei, mistä minä tiedän? Apollo sanoi ja kohautti harteitaan. Hän laittoi kätensä sitten lanteilleen ja katsoi Integraa. Ajatuksen katkos vai...? Mitä p*skaa, nainen salaa jotain! Apollo mietti itsekseen. Sitten hän laittoi kätensä sivuille ja kääntyi ympäri. Sitten lykaani lähti kävelemään pois ja vilkutti Intagralle.
- Hasta lavista, Apollo sanoi. - Nähdään uudestaan jossain vaiheessa tätä päivää.

- "Okei.... Heippa", Integra kallisti hiukan päätään ihmeissään, kun Apollo lähti lampsimaan omille teille. Taidan olla liian väsynyt vielä..., hän ajatteli itsekseen ja lähti kävelemään sisälle tavoitteenaan lähteä nukkumaan päiväunia, jotta illalla olisi aktiivisempi, sillä kuka ties tuleeko tänä iltana mitään tehtävää vampyyrimetsästys-järjestölle.

Apollo käveli jälleen ympäri kartanon pihamaita valppaana. Hän saattoi ajatella siinä vaiheessa hieman omiaan ja oli todennäköisesti oppinut kahteen eri asiaan keskistymisen taidon kaduilta. Tämän organisaation johtaja on todellakin outo akka. Tehoaako se tekniikka vain ihmisiin, muttei ei-ihmisiin? Joo, näin sen pitää olla, apina ja Ryuu olivat ainakin ihan tavallisia, kun torso käytti sitä tekniikkaa... Näin Apollo mietti kävellessään ympäriinsä ja kuulostellessa ja tarkkailessa ympäristöään kuin haukka.