Apollon arkipäivä

- Ehkäpä ehkäpä..., Ryuu sanoi mietteliäänä, mutta lisäsi yhden melko järkevän tapauksen lauseeseensa: - Nämä vampyyrit ovat erilaisia kuin nämä vanhat perinteiset, eikä niitä ole syytä aliarvioita. Ei ollut ensimmäinen kerta kun Integra joutui niiden takia pulaan viime viikkona. Gaia Imperan vampyyrit ovat teknologisesti kehittyneitä otuksia ja jos tappaa yhdenkin, on sitten seuraavasta ryhmittymästä enemmän ongelmia.
Hän heitti kädet levälleen ja kohautti hartejaan näyttäen hiukan dramaattisemmalta.
- Niiden torjuminen kuitenkin menee jonkun verran nappiin, kuitenkin haittavaikutuksia on kun se mafia tappelee natsien kanssa.

Apollo kuunteli Ryuun puheita jälleen hartaasti ja maltillisesti. Kun hän kuuli, ettei perinteiset menetelmät toimisi Gaia Imperan vampyyreita vastaan, hän alkoi rauhoittua ja katua sanojaan hiukan;
- ...Sori. En raivoissani oikein ajatteli sanomisiani, Ryuu. Mutta eikös sen Gaia Imperan ja Millenium - järjestön tappeluita voisi verrata jengisotiin? Siis - molemmilla järjestöillä ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa, ne ovat vihollisia ja teikäläiset ovat molempien tiellä. Ja ajattele, jos ne muodostavat liittoituman lopulta - mikä on sanomasi perusteella aika epätodennäköistä. Mutta, anyway, silloinhan olisi itse pääpiru Lucifer merrassa, vai mitä?

- Sitä juuri pelätäänkin, että he kaikki liittoutuvat loppujen lopuksi keskenään. Sitten meidän on varmaan pakko liittoutua Iscariotin kanssa ja sen kanssa ei koskaan kemiat pelaa, kun kerran Integra aina tappelee Maxwellin kanssa mahdollisista vampyyrimetsästysalueista... sitä paitsi paras puoli on se, että Iscariot on manner- Euroopassa ja sen on paljon helpompi seurata mafiosojen liikkeitä, sillä niiden keskukset sijaitsevat juuri siellä, kun taas Millenium. Sen olinpaikka on tuntematon nykyään, mutta tiedetään, että mahdollisesti se voi hyökätä lännestä, koska viime kerralla sen ilmalaivoja havaittiin Atlantin yläpuolella... Apollo. Tämä tuleva taistelu käydään kaikissa osapuolissa, kunnes joku järjeistöistä toteaa sen, että täytyy selviytyä tavoitteensa ansiosta. Gaia Impera, Millenium, Iscariot ja me, Hellsing, voimme saattaa maailmamme uhan alle, jos yritämme jatkuvasti löytää hävittää toisensa. Jos sen tekisi vain oikein ja oikeasta päätöksestä, voi nautiskella voitosta...
Ryuu alkoi muistella muutamia havaintoja ja keskustelemaan erilaisista mahdollisuuksista käsittelemään vihollinen. Hän sai muutaman seikan kerrottua rehellisesti Apollolle antaakseen, tämän tietää, ettei ollut luvassa tavallinen taistelu, vaan mahdollinen selviytyminen suuresta tuhosta Suuren Nelikön käsistä. Joku sotilas ryntäsi yhtäkkiä paikalle kovaa vauhtia ja huudahti:
- Kersantti Nagasaki! Me tarvitaan nopeimmat jahtaajat! Pian!
- Mikä on nyt niin kiire? ihmetteli Ryuu.
- Gaia Imperan Grawl kävi täällä!
- Mitä?!

Apollo kuunteli Ryuun puheet loppuun ja aikoi selvästi kommentoida. Hän ei tosin kerennyt tuskin suutaan avata, kun tuntematon sotilas tuli ja kertoi uutiset. Lykaani hätkähti, kun kuuli tältä miekkoselta jonkun Gaia Imperan tyypin olleen jossain lähistöllä ja häipyneen. Kiva! Apollo murahti mielessään. Ne idiootit ovat täällä! Apollo ei edes tiennyt miksi kiivastui, sillä tuskin hänellä olisi mitään sen suurempia kalavelkoja Gaialle. Lykaani kuitenkin laski Ryuun lähes olemattomaan tuttavapiiriinsä jollain tasolla. Tämähän tiesi jo tässä vaiheessa tytön kovan menneisyyden ja lupasi olla hiljaa. Se oli jonkinlainen luottamusmerkki. Lykaani katsahti sotilasta jännittyneenä ja adrenaliiniryöpyn valtaamana.
- Missä tämä Grawl on? Apollo kysyi ennen kuin tokaisi perään; - Ei tarvitsekaan kertoa, haistan konnat kilometrien päähän.
Apollo lähti juoksemaan mitään ajattelematta. Hän puikelehti parin vastaan tulleen hovimestarin ohi ja astui lopulta ulos. Siitä hän lähti hyvin nopeaan juoksuun ja yritti tavoittaa Grawlin. Mitä tästä seuraa?

Pilkkua ei laiteta repliikkien ja ajatusten jälkeisten huuto- ja kysymysmerkkien perään. ~Heru

- Apollo! Jukolauta soikoon! ärkkyi Ryuu ja ryntäsi Apollon perään yliluonnollisen nopealla juoksulla: - Aiotko nyt ihan varmasti kahakoida itseäsi korkeampitasoista WerWolfia vastaan?!

Sillä välin 100 metrin päässä kartanosta kulki metsäpolkua pitkin mustiin pukeutunut hahmo. Kulki tämä hahmo tyytyväisesti kädet taskuissaan eräänlaista japanilaista laulua laulaen. Kuitenkin tämä ei kauaa kestänyt ja hän pysähtyi heilauttaen pienet susimaiset korvat, sillä kuuli jonkun ryysivän kovaa vauhtia tännepäin.
- Hm, vai niin. Joku sieltä tuleekin hyökkäämään...., hän naurahti: - Tule esiin, sinä rohkelikko!

Apollo hyppäsi hahmon eteen hengästyneenä ja katsoi tätä vihaisen oloisena. Hän laitto kätensä lanteilleen ja hymähti virne kasvoilla.
- Oletko Gaia Imperasta, hämäräheikki? Apollo kysyi. - Mitä mitä h*lvettiä kuvittelet hiippailevasi täällä? Ihan sama minulle, olette kaikki yhtä samaa saastaa.
Apollo puristi kättään nyrkkiin kuin hyökkäysvalmiudessa. Hän päätti kuitenkin odottaa tämän salaperäisen hahmon siirtoa.

//OK, Heru.

- Olen Gaia Imperasta. Muutenkin se ei kuulu sinulle, mitä minä täällä teen! nokkaavan oloisesti Grawl nyrpisti nenäänsä. Hän ajatteli samalla: Minua ei tarvitse kyllä tuolla tavalla naurattaa! Joku kakara tulee kysymään mikä minä olen ja mistä minä olen! Ei sen ole pakko tietää!
Samaan aikaan paikalle hypähti Ryuu Nagasaki katana kädessään sanoen:
- Satuinpa tulemaan tänne hiukan ajoissa. Grawl. Mitä sanoit meidän johtajalle ennen kuin pääsyit riitelemään Apollon kanssa?
- Yksityinen viesti itse Amaterasulta! naurahti Grawl heittäen kädet levälleen: - Tuliko jo perille?
Ryuusta jo tuntui siltä, kun kohta syntyisi tappelu ja siitä tulisi tiukkaa, jos Grawl vain ottaisi haasteen vastaan, jos Apollo menee siihen tilaan, että jos tämä tietämättään ryntää tappelemaan tämän kanssa...

- Älä puhu p*skaa, idiootti! Apollo raivosi. - Kaikki me teikäläisten kaltaiset tiedämme!
Lykaani oli valmiiksi raivoissaan. Tuskin Gaia Imperaan kuuluva Grawl olisi viestintätehtävissä, kun olisi voinut tavoitella sitä suurempaakin saalista - kuten Integran päätä. Apollo katsahti Ryuun puoleen kiivana, kuin olisi sanonut ihmisleijonalle, että "älä puutu tähän." Hän oli hyökkäysvalmiudessa ja ponkaisikin hetken kuluttua Grawlia kohti nyrkit pystyssä kuin rasvattu salama.

Ryuu murahti itsekseen. Ei sitten tuo kuunnellut..., hän ajatteli hiukan pettyneenoloisena ja päätti seurata katana hyökkäysvalmiudessa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Grawl ei sinänsä jäänyt paikalleen seisomaan, kun vihainen lykaani ryntäsi kovaa vauhtia häntä kohti, WerWolf päätti loikata sivuun, sillä käsityksellisesti salamat iskevät vain yhteen paikkaan...

Apollo ei kerennyt kunnolla reagoida Grawlin väistöön vaan iski nyrkkinsä kovaa maahan. Tajuttuaan virhearvoinsa hän katsahti tätä syrjäsilmällä raivona ja murahti.
- Etkö uskalla taistella tyttöä vastaan, vai mikä h*lvetti nyt mättää, häh! Apollo tivasi Grawlilta huutaen kovaa. Hän kävi uudelleen hyökkäykseen ja pani tällä kertaa kaiken nopeutensa ja voimansa peliin...

- Minähän voin tappaa sinut vahingossa, On'nanoko-chan! naurahtaen Grawl tokaisi ja torjui Apollon iskun nopealla potkulla. Jos tappelu oli tosiaankin raju, niin se saattoi innostuttaa WerWolfia. Ryuu ei tuosta pitänyt vaan odotti tiettyä hetkeä viimeistelemään tapauksen. Hän kuitenkin uskoi siihen, ettei nyt Grawl tosissaan kaada naispuolista nuorta lykaania raakalla voimalla. Toisin Ryuu huomasi myös sellaisen seikan, että saksalais-japanilaisella WerWolfilla oli jotain mielessä, joten siksi hän vältti toisen osapuolen hyökkäyksiä torjumalla. Enää täytyi vain katsoa, kuinka kovaa lämää Grawl iskee, jos edes iskee. Viimeinkin se tapahtuikin! Torjunnan jälkeen Grawl loikkasi metrin korkeudelle ja teki kierrepotkun kohti vastustajaa...

On'nanoko= tyttö

Apollo ei ehtinyt reagoida kunnolla Grawlin iskuun, vaan lensi potkuun voimasta puuta vasten ja löi päänsä. Kuumottava kipu lävisti lykaanin kropan ja tämä piteli päätään hetken aikaa ennen uutta hyökkäystä. Grawl tosin todennäköisesti väistäisi, mutta Apollo kun oli itsepäinen tapaus, joten hänen oli pakko yrittää. Hän vilkaisi Ryuua jostain syystä nopeasti, mutta keskittyi jälleen hyökkäykseen. Apollo hyppäsi muutaman kymmenen sentin korkeudelle ilmaan ja yritti potkaista vastustajaansa.

Grawl ei väistänyt vaan torjui potkun nappaamalla vastustajansa jalasta kiinni. Mikäs sille japanilaispojulle tuli, kun ei kerrana auta kaveria? ajatteli Grawl elveä virne kasvoillaan. Tappelu nyt näytti tosiaan olevan Grawlille mieleksi. Kumminkin tuo autokuskini hiippailee jossain... Eiköhän siitä selvitä jotenkin..., WerWolf ajatteli.

Ryuu kuuli jonkun toisen tulevan ja päätyikin yllätyshyökkäykseen. Hän, ketä kävi Ryuun käsiksi oli myös varustautunut katanaan ja kävi Ryuun kimppuun nopealla vauhdilla silmänräpäyksessä. Ryuu murahti kun sai viillon olkaansa ja tajusi olevansa nyt tekemisissä Grawlin partterin, Umio Tegamin, kanssa. Umio tuli nyt auttamaan Grawlia, sillä Ryuu olisi selvästi Apollon jälkeen käynyt Grawlin käsiksi. Ryuu ja Umio tappelivat kuin ninjat ja lähti loikkimaan puusta puuhun kuin kaksi oravaa iskien toisensa vuorotellen. Tämä oli tapahtunut melko nopeasti.

Apollo raivostui entisestään, kun Grawl otti hänen jalastaan kiinni. Kun hän kuuli jonkun tulleen ja huomasi Ryuun taistelemassa heti tämän perään, hän meni täysin sanattomaksi. Ihmisleijona ja tämän vastustaja loikkivat puusta toiseen, mutta lykaani ei kohta välittänyt enää siitäkään. Apollo yritti potkaista Grawlia vapaalla jalallaan. Hänen mahdollisuutensa eivät näyttäneet kovin kummoisilta, mutta hän ei suostunut häviämään, etenkään Gaia Imperan saastoille. Lykaani pystyi siis vain toivomaan, että isku menisi perille.

Grawl heitti Apollon kauemmas saatuaan potkun tämän vapaalta jalalta ja loikkasi muutaman metrin päähän voltilla.
- Olisi nyt mahdollisuus näyttää, miten oikea susi tappelee! sanoi Grawl jyrisevällä kuin ukkonen äänellä ja muuntautui ihmissuden hahmoonsa. Tällä kertaa hän kaksi kertaa lihaksikkaampi ja kookkaampi, koska se pystyi seisomaan kahdella jalalla. Musta turkki liehui kevyessä tuulessa ja pitkä tupsupäinen piiskasi maata kuin pensaissa vaanivalla kissaeläimellä.
- Nyt liistin sinut, itikka! hän sanoi telepaattisesti.

Apollo kääntyi ilmalennon aikana ympäri ja laskeuti kömpelösti jaloilleen. Hän katsahti vastustaan, joka muuttui susihahmoonsa ja säpsähti. Hän alkoi täristä pelosta tajuttuaan mahdollisuutensa olevan pakkasen puolella. Hän nuosi täristen kunnolla pystyyn ja katsoi Grawlin silmiä. Voi h*tto!, lykaani ajatteli. Korkeampaa tasoa kuin minä! Minulla ei ole mahdollisuuksia! Apollo perääntyi pari askelta ja nielaisi. Hän olisi nyt pulassa, ellei jokin ylempi taho auttaisi häntä nyt.

Grawl käveli hitaasti Apolloa päin vaanien tätä kirkkaalla katseellaan.
- Nyt pikkuinen loppusi koittaa! hän valmistautui loikkaamaan Apollon kurkulle ja repimään tämän... mutta yhtäkkiä Grawlin niskaan loikkasi tulinen kellertävä hahmo upottaen hampaansa tämän niskaan. Sen punertava harja liehui tuulessa. Ryuu oli ehtinyt muuntautua itsekin leijonahahmoonsa ja käydä vihollisen käsiksi, ennen kuin tätä viimeistelisi Apollon. Juuri kuin suden ja leijonan välille syntyi Ryuu-leijonan niskaan kiinni kävi vielä leopardiksi muuntautunut Umio Tegami. Nyt voisi sanoa, että Ryuu otti yhteen kahden toisen WerWolfin kanssa. Ryuu kaatoi Umion maahan ja painoi mahtavilla tassuilla tätä vatsaan. Tämä yskäisi ja alkoi kieriä kuin olisi menettänut happea keuhkoista. Seuraavaksi hyökkäykseen lähti Grawl tarrautuen kiinni Ryuun kurkkuun...

Apollo tärisi kauttaaltaan pelosta ja kaatui istuvalteen maahan. Lykaani ajatteli koko ajan, että loppu oli lähellä, kun Grawl katsoi häntä kirkaailla silmillään. Apollosta tuntui kuin tuijottaisi itse paholaista. Hän oli hädin tuskin kerennyt sormeaan liikauttaa, kun eläinhahmoonsa muuttunut Ryuu hyökkäsi Grawlin kimppuun ja alkoi taistella sekä tätä että Umiota vastaan yksin. Suuttumus valtasi hänet. Apollo puristi kättään nyrkkiin raivo silmissään. H*tto vieköön, hän murahti mielessään huultaan purren. Pakko auttaa häntä. Pakko, pakko, pakko... Lykaani saattoi toistella Isä meidän - rukousta päässään ajatellessaan seuraavaa siirtoaan siinä sivussa. Apollo nuosi ylös ja syöksyi keskelle taistelua. Hän yritti hypätä Grawlin kimppuun ja potkaista tätä jotenkin.

Grawl oli kaatanut Ryuu maahan edelleenkin painaen hampaansa tämän kaulaan. Ryuu ähki eikä saanut henkeä. Sitten tuli Apollo antamaan lämää. Tätä myöten Grawl potkun kylkeen ja hän lennähti kumoon irrottaen otteensa Ryuusta. Umio oli sillä välin noussut ylös ja päästi leopardin karjaisun. Ryuukin nousi varovasti ylös paljastaen hampaansa ja muristen ankarasti. Hänen kaulassaan oli avohaava, mutta hän ei siitä välittänyt. Umio yhtäkkiä huudahti telepaattisesti:
- Grawl! Aistin Herushingun!
Grawl loikkasi pystyyn ravistaen turkkinsa maahan pudonneilta lehdiltä. Gaia Imperan ihmiseläimet olivat jäykkinä, samoin Ryuu itsekin. Puun takaa asteli tavattoman tuttu hahmo vihainen ilme naamallaan. Hän pöhki sikarin savua raivostunut veturi kiskoilla. Siinä hän seisoikin kivääri kädessä.
- Enkö minä ole sanonut, että "poistukaa alueeltani", riiviöt?! karjui Integra Grawlille ja Umiolle: - Katsokaa nyt mitä teitte!
- Mistä asti ihminen meitä määrää? murisi Grawl: - Sano vaan tuolle pennulle, ettei hyökkäilisi meidät käsiksi!
Grawl nyökkäsi nopeasti Apolloa päin riehantuneen näköisenä. Umio vain itsekin nyökkäsi ilmaisten sen, etä oli samaa mieltä ystävänsä kanssa. Ryuu laski päänsä ja laskeutui maahan kunnioittavan oloisena, kun kerran integrakin oli täällä.



Tuntuu siltä, kuin olisin eläintarhassa...

// Ai tuntuu vai?

Apollo tunsi potkunsa osuneen ja laskeutui maahan Ryuun viereen. Lykaani huokaisi helpotuksesta sekä iskun osumisen takia että nähtyään Ryuun hyvissä voimissa. Kun hän huomasi muiden menneen jäykiksi, hän katsahti Integraa päin ja hätkähti.
- Neiti? hän sai sanottua. Hän katsoi tätä äimänä ja odotti jotain kovaa tekstiä tältä - ja sitä tulikin karjumisen muodossa. Integra oli selvästkin raivoissaan. Apollo tunsi jonkin kylmän ilmavirran kaltaisen kulkevan kehonsa lävitse. Kunneltuaan tämän karjumista ja nähtyään Grawlin ja Umion nyökkäilevän itsensä suuntaan, lykaani närkästyi. Hän nimittäin tiesi, mitä nämä kaksi ajattelivat hänestä, olihan Apollo koko tappelun aloittanut. Lykaani kohautti harteitaan tuhahtaen ja sanoi;
- Mitäs liikutte täällä päin epäillyttävästi, s*atanan hämäräheikit? Ja mikä saamarin "pentu"?

Grawl ja Umio nousivat takajaloilleen ottaen pikaisesti ihmismuotonsa esille.
- Se ei taas kuulu sinulle! murisi Grawl hampaitensa takaa Apollolle: - Olimme menossa rauhan kanssa jo niin kauan kunnes sinä ja sinun ninjakaverisi tulitte sotkeutumaan kuvioihin!
- Älkää sotkeko sotilastani tähän..., Integra sanoi Grawlille ja laittoi kädet puuskaan: - Sotilas halusi vain pysäyttää tämän nuoren ja rohkean lykaanin. Onko mitään valittamista siitä, hullikaanit?
Puheeseen tuli mukaan Umio:
- Herushingu. Saat nähdä, miten asiaan suhtautuu itse Amaterasu, sillä Hotarubikin liikkuukin vain täälläpäin vaanien maukasta neitsyeen verta.
- Äsh! Lisäät vielä kauhun draamaa immeisille, Umio! Häivytään täältä! Olemme myöhässä lentokoneesta! yhtäkkiä Umion käsivarresta kiinni nappasi Grawl. Umio oli ämmillään, kun kaveri teki noin. Grawl sanoi Apollolle ja muille ennen kuin lähti raahaamaan Umiota mukaansa kauas täältä pois:
- WerWolf on vielä pieni asia, mutta Nosferadu ei kuuluisi odotuksiinne. Hyvää päivän jatkoa ja mukavia öitä!
Niinhän sitten Gaia Imperan kaksikko lähti lampsimaan pois paikalta ja katosivat kauempana olevaan mustaan Toyotaan. Toyota lähti ajamaan kovaa vauhtia pois. Ryuu muuntautui takaisin ihmiseksi ja piti kämmentään kaulalla, jotta verenvuoto pysähtyisi hiukan. Hän nyökkäsi Integralle sanoen:
- Olen pahoillani. Olen kertonut liikoja Apollolle Gaia Imperasta.
- Ei se mitään. Oletteko kunnossa?

Apollo katsahti Umion ja Grawlin suuntaan ja tuhahti Grawlin sanottua sanansa. Hän kuunteli vähän aikaa keskustelua, kunnes tuli puhetta Hotarubista ja kauhun draamasta. Silloin Apollo sanoi;
- Ja minä sinulle kauhun draamat vielä joku päivä näytän.
Apollo yllättyi, kun Grawl tarttui Umion käteen ja lähti raahaamaan tätä mustaan Toyotaan. Hän katsahti Ryuua ja Integraa ja järkyttyi lievästi huomatessaan ihmisleijonan haavan. Hän puri huultaan, ennen kuin sanoi Integralle;
- Kai me sitten olemme joten kuten kunnossa, mutta olisimme ihan ehjiä ilman minua...
Hän piti tauon ennen kuin katsahti Ryuua uudelleen ja jatkoi;
- Ei se sinun vikasi ole, että tästä tuli tappelu, vaan minun. Sori, Ryuu. Sori, neiti. Idiootille idiootin luonne.

- Ei se mitään. Se oli vain naarmu. Huomenna ole kuin uusi, Ryuu tokaisi Apollolle hymyillen tälle lempeästi. Integra seuraili hiukan rupatuksia ja sanoi:
- Mennään mielummin sisälle puhumaan tästä.

Lyhyt ;<

Apollo ällistyi Ryuun hymyillessä hänelle. Lykaanista tuntui kuin jokin lämmin esine tai asia olisi ollut hänen rintakehänsä sisällä. Hän hymyili vaisusti ja sanoi Integralle;
- Ihan mieluusti menisin sisälle nyt, neiti.
Apollo vaikeni sitten heti. Hän ei keksinyt mitään muuta lisättävää tilanteeseen.

- Ja kersantti. Teidän on käytävä lääkärissä..., Integra lisäsi sitten Ryuulle kääntyen takaisin kartanolle päin. Ryuu naurahti ja seurasi häntä perässä kuin kesytetty lemmikki.
- Tulehan sinäkin Apollo! WerWolf sanoi Apollolle.