Apollon arkipäivä

Samaan aikaan syvemmällä metsällä hiippaili Alucard leveä virne kasvoillaan. Hän näytti hyvin innostuneelta, sillä oli nähnyt, että hänen uusi tuttavuus oli viimeinkin saapunut tappelemaan hänen kanssaan. Hotarubi itsekin virnisti ilkikurisesti toiselle nosferadulle. Taistelusta varmasti tulisi mielenkiintoinen.

Integra sillä välin kävi maanalaisessa puhumassa Victorian kanssa. Poliisityttö oli katsonut häntä silmät pyöreinä, koska edellisen kerran hän säikähti todenteolla kun Integra oli raivostunut siitä, mitä työhuoneessa tapahtui.
- Olen pahoillani..., Seras laski päänsä alaspäin anteeksiantavasti. Integra huokaisi ja nosti draculinan katseen itseensä sanoen:
- Ei se mitään. Se oli vain huono päivä. Unohda se. Jos olen kerran luvannut pitää sinua täällä, niin olet täällä kuta kuinkin turvassa. Mutta kerrohan, Seras? Miksi lähdit yhteenottoon Hotarubin kanssa?
- Sir! Hän olisi syönyt teidät! Mestari ei olisi ehtinyt tulla paikalle!
- Älä korota ääntä, jooko? Olen vain kysynyt kysymyksen.

Apollo asteli kartanolle päin ja lopulta astui sisälle rakennukseen. Sotilaita hädin tuskin näkyi ja lykaani sai olla suht koht rauhassa. Hän käveli käytäviä pitkin, kunnes huomasi Integran ja Serasin, jotka juttelivat. Hän piiloutui heti hyvän matkan päähän ja kuunteli tätä kaksikkoa mielenkiinnolla. Ahaa, se japanilainen torso on varmasti yhä täällä, lykaani mietti. Ja missäs se masokistiapina on? Apollo murahti. Hän päättikin astua lopulta esiin ja;
- Hoi! Neiti Hellsing! Olisi vähän sanottavaa. Ja draculina saa luvan jäädä sinne!
Apollo sanoi viimeisen lauseensa hiukan aggressiivisesti, muttei sillä tavalla, kuin olisi hyökännyt Serasin kimppuun millä sekunnilla tahansa. Sanansa sanottuaan hän vinkkasi Integraa tulemaan lähemmäs. Lykaani laittoi kädet puuskaan ja kallisti päätään silmät tiukasti Hellsingin suvun johtajassa.

Integra ja Seras käänsivät katseensa Apolloa. Victoria Seras oli juuri sanomaisillaan jotain, mutta päättikin olla hiljaa hetken aikaa. Draculina ei ole olettanutkaan, että tuttavan oloinen taho tulisi tänne yhtäkkiä. Integra vilkaisi sitten Victoriaa ja sanoi:
- Odota hetki. Vastaat siihen kysymykseen myöhemmin.
Sitten hän lähti kävelemään Apollon luokse.
- Niin, mitä?

Apollo raapi niskaansa ja vilkuili Integraa. Lykaani mietti tosissaan, miten muotoilisi asiansa, etenkin aiemman raivarin jälkeen. Hän laittoi kätensä uudelleen puuskaan, painoi päänsä alas ja kohautti harteitaan. Sitten hän katsoi Integraa uudelleen.
- Niin, siitä etten anna toisille juuri tietoja itsestäni..., Apollo aloitti. Lykaania ahdisti kertoa samat asiat, mitä Ryuun kanssa keskustellessaan oli lipsauttanut. Ja hän muisti selvästi ihmisleijonan reaktion. Hän kertoisi ehkä, vain suuren ehkän uhalla, yksityiskohtiakin, jos Integraa vain kiinnostaisi. Lykaani kohautti uudelleen harteitaan, ennen kuin jatkoi;
- Annan sinulle nyt suuret linjat lapsuudestani, jos sinua edes kiinnostaa. Kasvoin slummeissa, äitini kuoli sairasvuoteeseen kun olin kakara ja vampyyrijengi teki minulle asioita, jotka tekivät minusta tälläisen vesikauhuisen piskin. Että näin...

- Olisit heti sanonut..., tokaisi Integra.
Integran mielessä hihhuloi vieläkin siitä, mitä tapahtui työhuoneessa, mutta ajatukset kääntyivät huumorimuotoon jostain syystä. Ehkäpä se oli vampyyrien ilme, kun lykaani Apollo hyökkäili kaikkien käsiksi. Toisin sehän oli Apollo oma asia kenen kimppuun hyökkää.
- Kai se asia on sitten selvä. Voimme nyt saman tien tehdä diilin. Et paikallaollessani tappele minun vampyyrieni kanssa. Sopiiko se sinulle?
Hellsingin johtaja puhui tässä vaiheessa rennosti ja rauhallisesti.

Apollo kohautti harteitaan miettivänä. Hän oli jokseekin helpottunut siitä, ettei Integra kysellyt yksityiskohtia hänen menneisyydestään. Hän ei silti voinut varmuudella luvata, etteikö hyökkäilisi jatkossa organisaation vampyyreiden kimppuun. Lykaani hymähti ja vilkaisi uudelleen Integraa.
- En satapronsentin varmuudella lupaa mitään, mutta voin yrittää kovemmin kuin aikaisemmin, Apollo sanoi tälle. - Käykö?

- Hyvä on. Sovitaan niin.
Integra nyökkäsi.




//Lyhyt ;<

Apollo hymähti uudelleen ja kohautti harteitaan. Lykaani vilkaisi hetken aikaa Serasia, mutta kääntyi ympäri ja lähti kävelemään pois päin sekä draculinasta että Integrasta. Hän ei ihme kyllä tuntenut ollenkaan suurta vihaa vampyyria kohtaan, närkästystä kylläkin. Apollo käveli pitkin käytävää mietteliäänä, mutta pysähtyi. Hän jäi seinään nojaamaan miettien syntyjä syviä.

Integra tassutteli takaisin Serasin luokse ja kuunteli tämän selityksen, miksi joutui tämä tappelemaan Hotarubin kanssa. Selvisi syy siitä, että Ryuu oli menettänyt hetken aikaa tarkkuutensa Hotarubin hyökkäystekniikasta ja niin ollen Victoria ryhtyi selittämään Integralle siitä, mikä ihmeen tekniikka oli kyseessä:
- Kuten olen olettanut, sir, Hotarubi ei ole sokea, vaikka hän pitää sitä sidettä silmiensä edessä. Hänen katse voi muuttaa suuntaa taisteluissa.
- Oliko se joku dojutsu? kysyi Integra epävarmana.
- Jotain sinnepäin, kun jätkä itse höpötti siitä. Hän olisi repiä kersantin kappaleiksi jos en tekisi mitään.
- Hitto. Ei hyvä. Gaia Imperalla on todellakin sisua, jos kerran on tuollainen vampyyri. Mutta miksi Hotarubi ei ole käyttänyt tekniikkaa minuun ja Apolloon.
- Voin vastata suoraan. Dojutsu tappaa ihmisen ja alemman tason lykaanin. Kuin Mestarikin, niin Hotarubillakin on varmaan tylsää, jos uhri suoraan kuolee.
- No eiköhän ole selvää, että vanhemmat vampyyrit ovat usein masokistejä..., Integra virnisti hiukan sen jälkeen kaksikko ryhtyi nauramaan. Syynä oli vain se, että viholliset osaavat olla harvinaisen yllättäviä ja siksi niiden tappaminenkin on kovaa tuskaa. Integra oli sen verran iloinen siitä, ettei kukaan jopa Apollokaan lähtenyt kuolemaan tai maistamaan Hotarubin dojutsua.

//Vaihdoin tunnuksen.

Apollo jatkoi kävelemistään nojattuaan muutaman minuutin seinään. Lykaani oli levoton ja syystä. Ei sitä koskaan olisi tiennyt milloin Hotarubi tai joku muu Gaian idiootti ilmestyisi näköpiiriin, jos he kerran lähistöllä olivat. Tuskin vampyyri olisi yhtäkkiä lähtenyt, kun oli puhdasverisen neitsyen verta tarjolla. Apollo jatkoi kävelemistään käytäviä pitkin varautuneena.

Integra oli tyytyväinen siihen, että viimeinkin pääsee työskentelemään omaan työhuoneeseen omassa rauhassa. Tämän jälkeen hän lähetti Poliisitytön hakemaan sotilaat partiolta ja ilmoittamaan siitä, että kaikki oli kunnossa. Integra sen verran mietti miten varautuisi siihen, että joku mafioso kävisi taas täällä kylässä.

Apollo käveli yhä pitkin kartanon käytäviä. Hän vilkaisi ympärilleen, jos kuuli pienimmänkin äänen jostain suunnasta, mutta jatkoi joka kerta matkaansa. Lykaani huokaisi syvään. Omituinen levottomuus ei poistunut ollenkaan suuntaan eikä toiseen ja yltyii välillä sietämättömäksi.
- Ne Japanin hämäräpellet ovat varmasti vielä täällä, Apollo mutisi. Hän pysähtyi ja alkoi kuulostella ympäristöään varautuneena.

Integra istui edelleenkin työhuoneessa ja papereiden sekä asiakaskirjojen käsittely oli ohi tästä päivästä. Hän päätti tällä kertaa ottaa rennosti ja nukahti pöydän ääreen. Lyhytaikaiset nokoset auttaisivat häntä valvomaan yöllä, jos sotilailla on pakko liikutella vampyyreitä tai mahdollisia ghouleja.

Jossain kaukana täältä oli menossa taistelu Hotarubin ja Alucardin välillä. Alucard ja Hotaribi olivat antaneet toisilleen kunnollä köniin, sillä kummatkin loiskuivat verta. Hotarubi yritti käyttää jälleen dojutsuaan Alucardiin, mutta vikkelä punatakkinen kaveri loikkasi sivuun ja ampui pistoolillaan sieltä. Ja niin tappelu jälleen jatkui...

Apollo oli kävellyt ulos ja pysähtynyt lähelle kartanon pihamaata. Hän kuuli selvästi Alucardin ja Hotarubin välisen tappelun, vaikka oli jonkin matkan päässä tappelevista vampyyreista. No, olihan Apollo ihmissusi ja susilla on koiraeläiminä ihmistä parempi kuulo. Lykaani kohautti harteitaan ja mietti pitäiskö mennä väliin. Uudet ongelmat eivät tuntuneet kovinkaan huokuttelevilta nuorelle susitytölle. Apollo naurahti. Ajatus kappaleiksi revityistä vampyyreista nimittäin huvitti häntä todella paljon. Lykaani hyysi huvittuneen hymynsä, palasi sisälle ja alkoi kävellä hissukseen Integran työhuonetta kohti.

Victoria oli partioimassa Integra työhuoneen edessä. Hän tiesi kyllä kolmannen silmän ansiosta, että hänen mestarinsa otti yhteen Hotarubin kanssa ja tappelu oli siellä meneillään vaikka kuinka rajusti. Onneksi taistelu oli todella kaukana täältä, joten Hotarubista ei olisi uhkaksi täällä. Kävelessään hetken aikaa edestakaisin Poliisityttö nojasi seinään ja laittoi kädet puuskaan jääden tuijottamaan Integran työhuoneen auki olevan ovesta sisään. Integra kun taas nukkui työpöytänsä ääressä kuin mikäkin uupunut lapsi.

Apollo käveli jälleen käytävällä Integran työhuonetta kohti. Huomattuaan Serasin hän nytkähti ja pysähtyi niille sijoilleen. Jo draculinan näkeminen närkästytti häntä. Ei h*tto, tuo landepaukku! lykaani murisi mielessään. Hän oli kuitenkin muistanut siinä samassa, mitä oli Integran kanssa sopinut. Lykaani päättikin hillitä itsensä ja kysyi Serasilta hampaiden välistä;
- Onkos se neitokainen tuolla?

Victoria Seras nyökkäsi ja sanoi rauhalliseen äänesävyyn:
- On Sir Integra siellä missä aina.
Poliisityttö aisti hiukan lykaanin näin sanonut negatiiviset tunteet, mutta päätti olla ottamatta niihin huomiota.

Apollo nyökkäsi ja käänsi katseensa pienen raivon vallassa pois. Hän oli jo "unohtanut", mitä oli Integralle menossa sanomaan. Lykaani tuhahti, mutta sitten sulki huvittuneena silmänsä. No, ei voi mitään, Apollo ajatteli. Joskus toiste sitten. Ihmissusi kohautti harteitaan ja jatkoi matkaansa. Kuka tietää, mikä sai Apollon loppujen lopuksi poistumaan, vaikka hän oli luokitellut Serasin suht koht vaarattomaksi verenimijäksi jossain vaiheessa.

Seras ajatteli lähteä aika pian ja jättää partiointi jonkun muun hoidettavaksi ja hän lähti sitten katsomaan mistä Ryuu löytyisi. Ryuu löytyi aika pian ja Victoria ilmoitti antavansa partiovuoron hänelle ilmoittaen vielä etukäteen, että Integra on jo nukkumassa päiväunia.
- Vai että päiväunia..., naurahti Ryuu: - Saan nähdä sen sitten itse.
Sitten ihmisleijona lähti partiopaikalle eli vartioimaan Integran työhuonetta.

Apollo oli jäänyt haahuilemaan omiin ajatuksiinsa, kun sille kerrankin oli aikaa. Häntä suututti yhä parin lauseen vaihto Serasin kanssa. Lykaani murahti. Hän ihmeekseen jopa mietti pitäisikö Serasilta pyytää anteeksi landepaukuksi haukkumisesta. Apollo dumppasi tämän ajatuksen heti. Hän alkoi heti miettiä, miksi noin naurettava ajatus oli edes noussut hänen mieleensä.

Ryuu kehotti Victoriaa lähtemään päiväunille, sillä vampyyrin täytyi toisiaan nukkua aamunsarastuksen aikana. Ryuu levitti ystävällisen ilmeen kasvoilleen ja vilkutti toverilleen toivottaen leppoisia unia. Ryuu kuitenkin oli myös saanut kuulla, että Alucard ja Hotarubi ottivat yhteen, mutta aamun koittaessa pitäisi tapahtua ratkaisun hetki minä hetkenä hyvänsä. Hiukan miettien asiaa Ryuu kuitenkin keskittyi partiointiin, sillä kuka ties, mitä kartanon isännälle Integralle tapahtuisi.

Apollo oli vaipunut niin syvälle omiin ajatuksiinsa, että oli kävellä seinää päin, ellei kengän kärki olisi osusut siihen ennen ihmissuden naamaa. Käytävän päädyttyä "umpikujaan" lykaani lähti kävelemään takaisin päin. Aikansa käveltyään hän huomasi Ryuun. Apollo yllättyi ihmisleijonan nähdessään ja pysähtyi.
- Ryuu? hän ihmetteli. - Oletko vahdissa tai jotain?

- Kyllä. Äsken oli vaihto..., Ryuu sanoi hiukan hymähtäen hiukan säpsähtäen siitä, että Apollo tuli hänelle puhumaan yhtäkkiä: - Kaikki siis on hyvin tällä hetkellä.
Ryuuta itseään alkoi hiukan ihmetyttää, mikä oli Apollolle tullut, kun hän kokoajan ramppaa täällä täällä edestakaisin mahdollisesti urmuttaen jotain itsekseen.

- No sepä hyvä kuulla, Apollo sanoi raapien niskaansa. Sitten lykaani vilkaisi Ryuuta hölmistyneenä. Ihan kuin ihmissusi olisi katseellaan kysynyt, mihin Seras läksi, mutta muistikin heti mitä vuorokauden aikaa elettiin, ja naurahti.
- Muuten, tuli mieleen..., Apollo aloitti. - Se masokisti apina-tyyppinen vampyyri ja Gaia Imperan torso taistelevat toisiaan vastaan. Mutta tuskin siihen tarvitsee puuttua, vai? Ei kyllä p*skan vertaa huvittaisi. Kuolkoon molemmat, lykaani ajatteli heti perään.

- Kyllä nämä siellä saavat tarpeeksi paljon mätkityksi sitten vasta kun aika on, niin ummatkin painuu takaisin kotipesiinsä.
Ryuu kuvitteli mielessä miten Alucard olisi voinut ehkä tapella Hotarubia vastaan. Olihan gaialaisella vielä se dojutsu-tekniikka, josta harva hölmä selvisi, mutta Alucard on sentään Alucard, eikä hän suostu luovuttamaan haasteesta eikä myöskään mahdollisesti itseään vahvimmasta vihollisesta.
- Onneksi on hyvin suunniteltu tämä. Vampyyrit pistetään tappelemaan gladiaattoriareenalle ja siinä se hauskuus vasta on. Tätä harrastettin Rooman imperiumin aikana. Hirviöt ja muut roskat pistettiin vain tappelemaan kuolemaan saakka. Ei ihme, että vampyyrit on välillä tappelunhaluisia. Tästä keskustelessani tuli mieleen se, miltä näytti olla Gaia Imperan päämajassa.