Apollon arkipäivä

Apollo kohautti harteitaan Ryuun puheille.
- Niin siinä kävi Roomassa, hän totesi. - No, se sentään selittää, miksi vampyyrit ovat joskus NIIN idiootteja.
Lykaania myös ihmetytti ihmisleijonan kommentti Gaia Imperan päämajasta. Hän nostikin toista kulmakarvaansa ja vilkaisi Ryyua ällistyneenä.
- Olet siis ollut mafian päämajassa? lykaani kysäisi. - Aika rajua.
Apollolle tuli keskustelusta epämukava olo. Hän nimittäin muisti menneisyydessään vihaamansa ja tappamansa vampyyrijengin päämajan ja siellä koetut kauheudet. Lykaani kohautti jälleen hartioitaan ja vilkaisi Ryuua odottaen vastausta kysymykseen.

- Kerran olin arkistoja varastamassa, mutta sen jälkeen en ollut edes siellä enkä edes suostunut jalallanikaan astua sinne sisään. Kuitenkin Hellsing-järjestö oli siellä kun Integra oli pakko hakea Japanista pois. Poikien mukaan se oli kamalin kokemus päästä suoraan Gaia Imperan harjoitteluareenalle, jossa oli tarkoituksena oikein tapella kunnolla...
Ryuu laski katseensa alas hetkeksi, koska hän itsekin ei edes halunnut ajatella sitä, mitä sotilaat olivat siellä nähneet.
- Nimittäin Integra oli joutunut sinne keskelle areenaa petojen syötiksi. Arvaa kuinka hirveätä oli kun porukat hakemaan sen pois sieltä. Gaialaiset eivät tehneet muuta kuin naureskelleet asialle, koska heidän mielestään se oli yhtä lailla hauskaa. Itse en tätä hauskaksi sanoisi. Tästä aiheesta ei Integrakaan avannut suutaan.

Apollo kuunteli Ryuun puheita yllättynyt ja jokseekin säälivä katse silmissään. Hän pystyi varmasti kuvittelemaan itsensä avuttomana petojen armoilla - ja olihan lykaani itse asiassa ollutkin. Ihmissuden menneisyyden haamut painoivat taas vaihteksi päälle.
- Tiedän suunnilleen..., Apollo aloitti varovasti. Hän huokaisi syvään ennen kuin jatkoi; - Miltä tuntuu olla kuin mikäkin p*skassa päivästä toiseen pyörivä sirkuseläin.
Apollo päätti lopettaa puhumisen tältä erää. Hänen on täysin turha kommentoida asiaa sen enempää.

- Siksi itseki sanoisin, että gaialaisilla on päässä vikaa..., Ryuu naurahti hiukan. Hän huomasi jonkun astelevan ulos työhuoneestaan laiska katse silmillään. Ryuu kumarsi tervehdykseksi kun Integra ilmestyi. Integra tokaisi tähän puolikuivaan ääneen:
- Kärsin unettomuutta tosiaankin.
- Olen pahoillani, sir. Me tässä itse vaihtelimme sanoja. Anteeksi jos satuitte kuulemaan.
- En edes teitä ollut kuullutkaan..., Integra sanoi ja kaivoi esiin taskukellon katsoen siitä kuinka paljon kello oli. Oho! Sehän on kello seitsemän jo nytten...

Apollo katsoi Integraa vähän aikaa omituinen katse silmissään tämän astuessa ulos työhuoneesta.
- Olitko muka nukkumassa? lykaani kysyi. Apollo olisi varmasti tajunnut Integran nukkuneen, jos Seras ei olisi vienyt ihmissuden huomiota toisaalle. Lykani virnisti ja kysäisi Hellsingin johtajalta;
- Tulikos nukuttua hyvin?

- Joo ja ei..., Integra hiukan virnisti ja tuijotti terävästi Ryuuta ja Apolloa: - Kuitenkin sinne menevät yöunet ja vampyyrien bongaaminen onnistuu mainioisti.
Hän tunki taskukellonsa takaisin taskuun ja kaivoi sitten sikarin esille. Ryuu hiukan irvisti ja käänsi katseensa poispäin hänestä. Integra naurahti leikkimielisesti Ryuulle:
- Kyllä. Sama iso paha sikari, Ryuu.
- Oikeasti..., Ryuu huokaisi syvään ja sanoi Apollolle: - Hän tekee niin lähes aina...
Integra sillä välin sähläsi ja etsi taskuistaan sytkäriä.

- Joo, herra vihaa sikareita, aika jännää, Apollo sanoi Ryuulle hymyillen leikkimielisesti. Hän ei kyllä tarkoittanut pahaa puheillaan, hän vain halusi liittyä mukaan keskusteluun. Missä ei tosin ollut mitään kongreettista koko tilanteesta, siitä että kahden nosferadun tappelu olisi missä tahansa vaiheessa ohitse. Lykaani vilkaisi käytävän toiseen päähän ja sitten Ryuuta ja Integraa. Hän aikoi sanoa jotain, mutta päätti pitää syystä tai toisesta rääväsuunsa kiinni.

- Kuitenkin. Kello on 7 ja vomppien täytyy olla läkähtyneitä. Kersantti Nagasaki! Valmistaudu lähtöön. Voisi olla sinusta hyötyä edes tällä kertaa..., Integra alkoi käskyttelemään.
- Kyllä, sir...., Ryuu sanoi nyökäten samalla. Integra lähti marssimaan eteenpäin alakertaan.
- Jos haluat tulla mukaan, Apollo, saat tulla.

Apollo nosti toista kulmakarvaansa kiinnostuneen oloisena. Lykaani mietti, kannattaisiko lähteä mukaan, siihen mihin Integra olikaan aikomassa. Jos lähdettiin pysäyttämään kahden korkeatasoisen vampyyrin välistä tappelua, Apollosta tuskin olisi hyötyä. Hänhän oli saanut Hotarubilta nöyryyttävästi selkäänsä aiemmin. Mutta entä jos se olikin jotain aivan muuta? Hän oli hiljaa, kunnes aukaisi suunsa;
- Joo-o. Totta pirussa tulen.

Sittenpä lähdettijn marssimaan ulos kartanosta. Ryuu kulki taempana katsoen vihertävillä silmillään tarkasti ympärilleen, sillä kuka ties, kuka pensaista hyppäisi niskan päälle. Integra kulki joukon edellä ja tiesi varmasti mihin suuntaan mennä. Porukka kulki metsän syvimpiin kolkkiin, jossa oli vielä varmasti pimeää, sillä auringon säteet eivät päässeet osumaan paksujen lehvistöjen läpi maahan. Ryuu yhtäkkiä havaitsi jotain hajuaistillaan.
- Mikä nyt on? kysyi Integra kääntyen ympäri katsoen Ryuuta. Ryuu nyökkäsi ja sanoi:
- Taisit sitten olla oikeassa. Lähellä haisee veri, mutta ei tappelun ääniä. Onko mahdollista, että jompikumpi...?
- En uskoisi. Nosferadut tappelevat, mutta eivät tapa toisiaan aivan heti nähtyään. Alucardilla on aina tapana hankkia kova vastustaja ja leikitellä tämän kanssa voimillaan.
- Tiedät tuosta vampyyristä enemmän kuin minä itse...
- Jippyy. Olenhan ollut vielä vasta pieni kun näin sen kulmahampaisen pärstän.

Apollo vilkaisi Integraa syrjäsilmällä kuultuaan tämän viimeisen lauseen. Lykaani oli itse asiassa tyypilliseen tapaansa kuunnellut kiltisti tämän ja Ryuun välistä keskustelua, ja ei voinut olla hymyilemättä huvittuneesti Hellsingin johtajan kertomukselle.
- Voin kuvitella, että millaisen p*skanhalvauksen sait, kun näit sen apinan ensimmäistä kertaa, Apollo heitti ilkurinen hymy huulillaan. - Kaikki verenimijät ovat tavalla tai toisella äärettömän rumia.

- Ihmettelin kyllä tosiaan sitä, että kuinka kovanaamainen isäni oli sulkenut kyseisen otuksen maan alla olevaan selliin ja sitten jätti kuivumaan nälkään. Toisin samaan aikaan silloin setäni oli hänellä murhata minut saadakseen suvun vallan itselleensä..., Integra katsahti ympärilleen samaan aikaan sanoen pienehkön ja lyhyehkön tarinan totuudesta. Ryuu ihmetteli, että oli rauhallista tällä hetkellä. Ei kukaan hyökännyt, eikä ollut vampyyreitä näkynyt.

Apollo katsoi Integraa hetken aikaa hiirenhiljaa, ennen kuin kohautti harteitaan ja avasi suunsa;
- Aika kovaksi keitettyä porukkaa sinun suvussasi kuuluu olevan, neitiseni. Erityisesti isäukkosi... Kova tyyppi, kun jättää vampyyrin nääntymään maan alle. Varmasti tuntuisi s**tanan hyvältä omalla kohdallani, lykaani ajatteli heti perään. Samainen ajatus nostatti omahyväisen hymyn hänen huullilleen, mutta se hyytyi kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Integra nyökkäsi vastaamatta tällä kertaa mihinkään lauseeseen. Jokin vaisto käski pysymään paikallaan. Ryuulle seurasi lähes sama reaktio muutaman sekunnin kuluttua.
- Mikä ihmettä? ihmisleijona ihmetteli, mutta sitten Integra osoitti jonnekin silmät pyöreinä ällistyksestä. Hänenkin tekisi sanoa jotain tyyliin "Mitä helvettiä?". Ryuu katsoi itsekin sinne minne Integra osoitti hetken silmät pyöreinä.
- Jeesus Kristus...
- Sitä vähän minäkin..., Integra sanoi puoliääneen ja lähti laahustamaan sinne, missä näki omituisen näyn. Päästessään lähemmäksi sinne, hän huomasi, että toisiaan hakatut vampyyrit lojuivat maassa kuin mitkäkin köyhät mustalaiset kadulla. Integra katsoi kumpaakin vuorotellen:
- Mikä tämä on nyt olevinaan?!

Apollo katsoi vampyyreja ihmeissään ja mietti, että pitikö siinä tilanteessa nauraa vai mitä olisi pitänyt loppujen lopuksi tehdä. Apina ja torso ovat näköjään pitäneet meidän kaikkien edestä hauskaa, lykaani mietti. Hänen poskensa vääntyivät poikkeuksetta hymyyn veristen taistelukuvitelmien nuostessa mieleen.
- Onko kellään tomaattikastiketta? Apollo kysyi sarkastisena. - Lounashan on katettu.

- Nyt minä olen kyllä ihan sekaisin..., Ryuu hiukan irvisti itsekseen kun tuijotti kahta tajutonta vampyriä. Integralla oli melko omituinen hymy naamallaan. Selvästi näki sen, että hän pidätteli hermojaan paikallaan. Kuitenkin jälleen hermot eivät kestäneet ja hän karjaisi:
- Nyt joku saa selittää, millainen peli tämäkin on!!!
Ryuu naureskeli taustalla hiukan. Oli välillä hupaisaakin katsoa kuinka Hellsingin johtaja oli tosiaankin räjähtänyt. Toisin heti kun Integra pääsi ääneen, Alucard ja Hotarubi säpsähtivät hereille. Hotarubi tietenkin loikki puun oksalle korkealle, kun taas Alucard hyppäsi Integran kimppuun tarttuen tätä kauluksesta kiinni. Omaksi virheekseen vampyyri luuli tätä Hotarubiksi, koska täällä ei ole ollut muita kun hän tappeli tämän kanssa. Ryuu tuijotti Alucardia silmät pyöreinä hiljentyen hetkessä ja Alucard säikähtäneenä Integraa, joka jo kiehui raivostaan punaisena. Hotarubin ilme oli miltein samanlainen kuin Ryuulla, mutta hänen leuka loksahti vielä auki. Hänen silmien ympärillä oleva side oli poissa, joten nyt oli helppo erottaa kirkkaankeltaiset silmät. Alucard laski otteensa laskien tämän maahan jaloilleen ja sitten tuijottaen vihaisena Hotarubia.

Apollo tuijotti silmät levällään Alucardia, kun tämä otti mestariaan kauluksesta. Hämmästys vaihtui kuitenkin nauruun. Integra oli siinä vaiheessa kuin tikittävä aikapommi ja tilanne oli kuin Alucard olisi ollut amatööri pomminpurkuri ja painanut epähuomiossa väärää nappia. Lykaani sai hillittyä itsensä, yskähti ja katsoi Hellsingin vampyyria hento hymy kasvoillaan. Siiten hän keskitti huomionsa puussa olleeseen Hotarubiin ja jälleen Alucardiin.
- Toivottavasti tuli riehuttua tarpeeksi, apina, Apollo sanoi hiukan tympääntyneenä. Sitten hän vilkaisi Hotarubia nopeasti ja kysyi molemmilta vampyyreilta; - No, olikos teillä herroilla hyvä tappelu?

- Sellaisia temppuja siis sinun dojutsullasi, Hotarubi..., Alucard kohotti pistoolian kohti Hotarubia. Toinen vastapuoli sihisi kiukkuisena ja sulki silmänsä sen jälkeen räpsäyttäen ne jälkeen auki hehkuvan leikkisellä värillä. Ryuu otti askeleen taakse päin tässä sekunnissa, kun taas Integra jähmettyi paikalleen kuin mikäkin kivi.
- Dojutsu ga ōpun! huudahti Hotarubi ja tapahtui yhtäkkiä välähdys. Alucard ampui hänen suuntaansa samaan aikaan, mutta Hotarubi vielä hyppäsi pois tieltä heti erikoiskyvyn aktivoituessa. Ryuu veti katanansa esille valmistautueen hyökkäykseen, mutta sitten hän huomasi yllättävän käänteen: Integra kävi hänen kimppuunsa tarttuen tämän kurkusta kiinni. Pian selvisi aika nopeasti, että Hotarubi käytti dojutsua Integraan ja nyt tämä oli kuin sätkynukke, joka ei ohjannut itseään. Alucard sillä välin parkaisi ja ampui Hotarubia hullantuneena:
- Senkin paskiainen!!!

Apollo ällistyi, kun Integra kävi Ryuuhun käsiksi. Lykaani oli välähdyksestä jo valmiiksi hämillään ja Hellsingin sekoileva pomo lisäsi pötköä pesään.
- Mitä h*lvettiä! hän karjaisi. Lykaani tajusi hetken harmaita aivosolujaan rasitettuaan, että Integra on jonkin Hotarubin omituisen tekniikan vallassa, mutta ongelma oli tässä; Apollo ei tiennyt yhtään, että kenen olisi kimppuun pitänyt käydä. Alucard pärjäsi hyvin Hotarubia vastassa, joista kummastakaan ihmissusi ei ollenkaan pitänyt, mutta tuskin Ryuu olisi oman pomonsa kimppuun käynyt. Apollo teki nopeasti päätöksensä.
- Ryuu! hän huusi ihmisleijonalle. - Pidä neitokaista paikoillaan, jos onnistuu!
Apollo lähti syöksymään Integraa kohti. Hän ei juuri välittänyt, mitä muut hänen siirrostaan ajattelisivat.

Apollo ällistyi, kun Integra kävi Ryuuhun käsiksi. Lykaani oli välähdyksestä jo valmiiksi hämillään ja Hellsingin sekoileva pomo lisäsi pötköä pesään.
- Mitä h*lvettiä! hän karjaisi. Lykaani tajusi hetken harmaita aivosolujaan rasitettuaan, että Integra on jonkin Hotarubin omituisen tekniikan vallassa, mutta ongelma oli tässä; Apollo ei tiennyt yhtään, että kenen olisi kimppuun pitänyt käydä. Alucard pärjäsi hyvin Hotarubia vastassa, joista kummastakaan ihmissusi ei ollenkaan pitänyt, mutta tuskin Ryuu olisi oman pomonsa kimppuun käynyt. Apollo teki nopeasti päätöksensä.
- Ryuu! hän huusi ihmisleijonalle. - Pidä neitokaista paikoillaan, jos onnistuu!
Apollo lähti syöksymään Integraa kohti. Hän ei juuri välittänyt, mitä muut hänen siirrostaan ajattelisivat.

- Kokoajan! ärisi Ryuu ja piti riehaantunutta Integra paikallaan. Tämä oli riehunut niin kuin olisi juuri sekunti sitten karannut mielisairaalasta. Ryuu yhtäkkiä pääsi yllättymään, sillä Integra nappasi häntä käsivarresta kiinni ja kaatoi tietenkin tämän kumoon. Ryuu parkaisi kädenväännöstä ja kiemurteli maassa. Hänen piti äkkiä löytää katanansa ennen kuin tapahtui mitään ikävää. Hänen tarkoituksena ei ollut käyttää sitä ketään vastaan vaan sillä hän tahtoi puolustautua jonkin keinoin.

Samaan aikaan Hotarubi ja Alucard aloittivat oman rähiköintinsä. Jälleen ketterä gaialainen lähti loikkimaan puuhun kuin mikäkin orava ja Alucard oli olevinaan koira, joka juoksi nopeahkon ja ketterän otuksen perässä laukoen hopeisia luoteja pistoolistaan.

Ryuu sekunnin etsinnän jälkeen havaitsi katanansa Integran kädessä.
- Kiltti johtaja, kunnon johtaja.... Älä vaan huido tuolla katanalla ketään... Joo. Äläkä yritä myöskään harakiriä*..., Ryuu ulisi järkyttyneenä. Samaan aikaan ilmestyi Hotarubi Alucard kannoillaan huutaen:
- Integra! Tapa itsesi!
- EI!!! huusi Ryuu: - Älä tee sitä! Sinä kuolet!
Integra pyöräytti katanaa kädessään ja oli valmiina iskemään se itsensä läpi.

*= japanilainen tapa itsemurhata eli "lävistää itsensä katanalla"

- Voi s**tana!!! Etkö sinä madonsyömä raato osaa olla hiljaa!!!
Apollo oli raivostunut entisestään siitä, mitä Hotarubi käski Integran tehdä. Mutta se ei saanut häntä lopettamaan syöksyään tätä kohti. Lykaani huomasi, että Integra oli pyöräyttänyt katanan itseään kohti ja aikoi iskeä sen itsensä läpi. Voi p*ska! hän ärähti mielessään. Hän pääsi Integran ja Ryuun kohdalle ja aikoi lyödä ensiksi mainittua.
- Anteeksi vain, mutta kiität minua vielä tästä! lykaani karjaisi jälleen.

Ryuu loikkasi sivuun ja antoi sitten Apollon iskeä täysillä Integraan. Voihan! Mitähän tässä kävikään? Alucard ampui Hotarubia selkään viimeinkin saaden tähän kunnon osuman. Ryuuta kyllä pelotti kamalasti ja samalla häneltä tuntui melko pettyneeltä, että tilanne oli käännettävä äkkiä eri suuntaan, muuten oma työnantaja tappaisi itsensä tuosta vain. Hypnotisoitunut Integra sai Apollon iskun kympillä.

Iskettyään Integraa Apollo hypähti taaksepäin ja valmistautui seuraavaan iskuun. Varmuuden vuoksi, tietysti. Lykaani odotti jännittyneenä kuin jousi iskunsa seurauksia. Että heräisikö Hellsingin johtaja omituisesta transsistaan. Ihmissusi kyyristyi ja tapitti Integraa tiukasti kuin haukka. Vain ylemmät tahot tietävät miten tässäkin kävisi.

Integra tömähti maahan kuin mikäkin nyrkkeilysäkki ja iski sitten itsensä takana olevaan puunrunkoon. Niin ollen, hän sai tällin ja pyörtyi. Ryuu ei jäänyt odottamaan vaan nappasi katanansa tältä takaisin ja lähti sitten karjuen Hotarubin kimppuun yrittäen katkaista tämän kappaleiksi.