Trixitan ja Integran saaga 2: Harvinainen tapaus: eräs on shoppailemassa ^^''

Poliisien saavuttua tapahtumapaikalle Trixita jähmettyi hetkeksi paikalleen. Kuitenkin Hellsingin tunnistaessa yhden niistä hermostuminen oli turhaa. Trixita nojasi kädellään kaiteeseen ja vastasi luutnantille:
- Onhan se näin.
Vastattuaan hän venytteli käsiään ja huokaisi hiljaa ääneen.

+NPC

-Siinä tapauksessa, suosittelen teidän poistua täältä, luutnatti sanoi Integralle ja Trixitalle: -Joudumme siivoamaan täällä ja etsimään johtolankoja.
-Tuo on harvinaista teiltä, Integra ihmetteli.
-Te ette ole ainoa, joka suojelee Britanniaa "pahalla"...ei pahalla, jos kätyrinne saavat tietää asiasta, niinhän saa tietää itse kuningatarkin, naurahti luutnantti ja rapsutti takaraivoaan: -Siitä huolimatta Lontoon poliisi hoitaa pyytämänne homman, Hellsing. Meille te olette vain siviilejä.
Integra naurahti ja sanoi:
-Kiitos kohteliaisuudesta. Trixita, älä välitä. Poliisi ovat aina sellaisia.
-Sellaisia kuin sellaisia! No niin! Menkää jo! Hus hus!
Integra naurahti kääntyi katsomaan, mistä löytyisi uloskäynti. Kivaa. Luutnanttilla oli kiire tutkia koko paikka. Muut poliisit astelivat sisälle ja lähtivät nuuskimaan paikkoja. Integra jähmettyi paikalleen, kun joku poliiseista käveli ohi ja sitten jatkoi matkaansa. Yhtäkkiä hän törmäsi johonkin.
-P*rkele!
-Anteeksi, tarvitseeko vampyyrimetsästäjä apua tai kenties opaskoiran? luutnatti huusi vitsillä ja purskahti nauramaan.

Mikäli Integra ei olisi varoittanut poliisien käytöksestä olisi tuo huultaan heittänyt luutnantti nyt parikymmentä metriä kauempana ja mahdollisesti kuolleena. Varoituksen ansiosta Trixita tyytyi pelkkään murahduksen ja tuhahduksen sekoitukseen sekä mulkahdukseen. Kuitenkin hän ryhdistäytyi ja tarttui Integran olkapäähän kiinni.
- Ei huolta, voin hetkeksi aloittaa opaskoiran tehtävän joksikin aikaa, hän sanoi ääneen tietämättä, kummalle hän oikeastaan puhui.

-Kiitos, Trixita. Luutnantti! Me puhutaan tästä myöhemmin! Integra sanoi ja lähti Trxitan opastamana ulos rakennuksesta. Vihdoin sai hengittää raitista ilmaa, vaikka kaupungissa oltiinkin. Ulos käynnillä seisoi kokonaisia poliisipartioita radiopuhelimet kädessään ja poliisiautot sammuneine sireeneineen. Nämä olivat Integran näkökentään kuin aalloilla hyppivät sumuiset pallot. Integra sanoi Trixitalle:
-Koska jätin matkapuhelimen kotiin, voisitko ystävällisesti saattaa lähimmäiselle puhelinkopille?

Päästyään ulos tuosta ostoskeskuksesta Trixita hengitti syvään hetken, kuin nauttien raikkaasta ilmasta. Ilmeisesti hetki sitten oli satanut, sillä kadut olivat kosteita ja ilma kuin rankkasateen jäljiltä. Integran pyynnölle Trixita nyökkäsi ja käänsi päänsä tämän suuntaan.
- Kyllähän minä voin toimia opaskoirana vielä jonkin aikaa. Ja itselläni ei muutenkaan ole juurikaan tekemistä täksi päiväksi, joten voin auttaa mielelläni, hän sanoi pienen hymyn kaartuessa tämän huulille.
Lähin puhelinkoppi ei ollut kovinkaan kaukana. Näköjään kaupungin suunnittelijoiden mielestä ihmiset haluavat tilata takseja tehtyään ostoksensa. Toisena vaihtoehtona oli perheen auton tiedustelu, jospa se liikkuisi tarpeeksi lähellä ja voisi loikata siihen kyytiin. Trixita ohjasi Integran koppiin sisään ja jäi ulos haistelemaan raikasta ilmaa.

+ :logo: NPC: William (puhelin)

Integra asteli varovasti puhelinkoppiin ja otti luurin. Hän onneksi muisti ulkoa, millä tavalla täytyi painella numeroita ja hän pystyikin näpyttelemään niitä niin, vaikkei hän näkisi kuin sumupilven nenänsä edessä. Näpyteltyään numeron joku vastasi puhelimeen:
-Hellsing-järjestö, kapteeni William Drugstore puhelimessa...
-Hei, kapteeni.
-Johtaja? Missä H*lvetissä olette?
-Pitkä tarina. Kuule, minulla on ongelma, Integra selosti: -Siis sellainen turha ja naurettava. Olen rikkonut lasini, enkä pääse takaisin kartanoon.
-Kuulkaa. Walter ja Alucard ovat huolissaan! Eihän kaupassa käyntinne kestäisi kauaa...
-Ymmärrän, mutta en voi sille mitään. Pahoittelen viivästystä.
-Teillä on vielä tänään konferenssin kokous.
-Ai niin! Sekin vielä. Kuitenkin. Tulen mahdollisemman nopeasti kun voin ja niin pian kun voin. Tänään pitäisi keskustella muutenkin jostain muistakin asioista.
-Mistä, johtaja? Onko se kenties vakava asia?
-En oikein osaa kuvailla, mutta siitä tullaan puhumaan kyllä. Heippa! Koitan löytää tien ulos tästä peltiviidakosta!
Hän heitti luurin korvaan. Vai niin. Kartanossa oltiin huolissaan hänestä, mutta miksi? Onko kenties ostoskeskuksen kahakoista kuultu mitään tai johtuiko se kenties siitä, että johtaja viime aikoina kulki yksin ilman henkivartijoita? Outointa oli kuitenkin joutua uhkailun kohteeksi. Mikä ihmeen japanilainen mafia yritti metsästää Hellsingin viimeisen perillisen Englannin sisällä? Keitä he olivat? Kuitenkin ainoa epäillys oli Integralla: Gaia Impera. Tyynnytettyään mielensä hän asteli ulos puhelinkopista varovasti, ettei kompastuisi mihinkään.
-Trixita. Voisitko toimittaa minut vielä yhteen paikkaan? Ainakin pidän varalaseja autossani.

Muutaman minuutin odotuksen jälkeen Integra ilmestyi kopista kadulle. Ja kuulosti siltä, että opaskoiralle löytyi vielä yksi tehtävä. Trixita tukahdutti naurunsa hiljaiseksi tirskahdukseksi.
- Tottahan toki, hän sanoi nyökäten, ja lisäsi vielä: - Mihinköhän tällä kertaa saisi tämä koira saattaa teidät?
Eihän hänellä ollut pysyvää paikkaa, johon asettautua pidemmäksi ajaksi. Teki siis hyvää kierrellä välillä ympäri kaupunkia ja tutkia paikkoja, johon voisi majoittautua päiväksi tai kahdeksi. Jos niitä puolestaan ei löydy, ei Lontoossa pysyminen kuulostanut kovin houkuttelevalta.

-Tiedätkös, missä on lähimmäinen autoparkkipaikka? Niin siellä on todella suuren kokoinen Gadillac Escalade. Sellainen musta, Integra virnisti tavallaan selittäen seuraavan saattopaikan sijainnin ja sitten lisäsi: -Koska sinä näytät luotevalta, Trix. Voit tulla mukaani kartanooni. Se paikka on iso minullekin.

//siinä on semmoinen hemmetin lyhyt //

- Tiedän hyvinkin, toisen sisäänkäynnin läheisyydessä, Trixita nyökkäili ohjatessaan Integraa eteenpäin. Enempää hän ei ehtinyt sanoa, kun hänen mieleen iskeytyi Integran lisäys. Oli kuin hän oli lukenut hänen ajatuksensa ja aikomuksensa.
- Mitä!? E-ei sinun tarvitse minua kutsua kartanoosi! Ei, ei ei ei, sehän on aivan liikaa, Trixita hoki melkein paniikissa.
Kartanoon kutsu kuulosti samaan aikaan liiankin houkuttelevalta. Mutta miten kohteliasta on kieltäytyä tarjouksesta..?

-Ellet halua, voit sanoa sen suoraan. En ole koskaan kenellekään vihainen, Integra naurahti vitsikkäästi. Kyllähän! Koska hänellä oli siellä "kesyjä" vampyyreitäkin ja "meluisia sorkkavarpaisia" sotilaita. Mutta kuitenkin. Eihän Integra tiennyt, suostuisiko Trixita kieltäytymään kohteliaasta vaihtoehdosta eikä myöskään tiennyt onko siinä mitään ihmeellistä. He liikkuivat eteenpäin löytääkseen Integran Gadillacin.

Kaksikon kääntyessä ostoskeskuksen toiselle sivulle Integran musta auto erottui muiden pienten peltimöhkäleiden joukosta. Vielä matkalla Integran Gadillacin luokse Trixitan mieli hyppi puolelta toiselle. Kieltäytyminen tarkoittaisi mahdollisesti poistumista Lontoosta, hyväksyminen puolestaan mahdollista väliaikaista majoitusta.

Autolle saavuttua Trixita oli vielä epävarma, mutta päätyi kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka hyrräsi villinä ympäri hänen sisällään.
-Voisin tulla mukaasi kartanollesi mikäli se käy vain sinulle, Trixita sanoi pää hieman kumarassa, kuin kunnioittaen Integraa.

-Käyhän se minulle, koska sitä juuri ehdotinkin, Integra naurahti. Minua ei sitten pommiteta kysymyksillä... hän ajatteli samalla. Hän painoi autonavaimissa olevaa nappia, niin auton valot hehkuivat hetken. Tämä tarkoitti sitä, että auto oli auki lukoistaan. Lyllerettyä tarpeeksi lähelle autoa löytääkseen oen, pian ovi löytyikin ja hän avasi sen. Sitten hän alkoi höslätä auton sisällä löysi lasikotelon ja otti sieltä varalasit silmilleen. Vihdoin näkölenttä parantui. Sitten Integra heitti ostoskassinsa auton takapenkille ja hän kurkisti ulos autosta.
-Tuletko?

- Tulen ainakin piipahtamaan kartanossasi, Trixita vastasi nyökäten Integralle ja nousi neljällä pyörällä rullaavan peltilaatikon sisälle istumaan.
Turvavyö naksahti kiinni ja auto nytkähti pian liikkeelle. Maisemat vilisivät Trixitan vaaleissa silmissä auton renkaiden pyörittäen Integran Cadillacia eteenpäin.

Integra ajoi keskityneesti ja samalla ajatteli päivän tapahtumia. Oli pakko ottaa selvää asiasta ja oppia havaitsemaan Gaia Imperan liikkeistä. Mafia oli todellakin suunnitellut jotain, mutta mitä? Mitä japanilaisella mafialla oli hirviömetsästäjien johtajaa vastaan? Eniten kuitenkin kiinnosti Grawlin mainitsema leiri syrjäseuduilla. Mitä sillä yritettiin vihjata?

Pian kaupunkimaisemat katosivat. Gadillac ajoi pitkin tietä. Ympärillä oli puita ja peltoja. Pian auto ajoi metsikköön siinä olevalle maastotielle, joka vei suoraan kartanolle.