Trixitan ja Integran saaga 3: Kartanon kummittelut

Trixita kuuli jonkun liikkuvan käytävällään. Ovi oli kiinni, eikä nähnyt silmäkulmallaan, kuka siellä tallusteli. Mies naurahti.
- Et siis kutsu häntä apuun? hän kysyi Trixitalta, joka pysyi vaiti purren huultaan.
- Hyvä tyttö. Opit nopeasti, kuten silloin. Löimme poikien kanssa vetoa, kuinka nopeasti sinusta katoavat sen parkuvan kakaran piirteet ja myönnettäköön, Kegelapan, ylitit odotuksemme. Ei kestänyt edes viikkoa, kun itkeminen loppui.. mies saneli, selvästi nauttien Trixitan tämän hetkisestä tilasta.
Trixitan keho tärisi, mutta ei niin paljon, kuin Fehér. Trixita sanoi hiljaa, mutta voimakkaasti tuolle läpinäkyvälle hahmolle:
- Häivy.

Täh? ihmetteli, mitä ehti kuulla Trixitan huoneesta. Hän pudisti päätään. Näky toistui uudestaan ja Integra närkästyi tämän kerran. Näyt eivät toistuneet koskaan toisen kerran, silloin kun "kuudes aisti" oli aktiivinen. Mutta mitä mahtoi tapahtua Trixitan huoneessa? Integra päätti olla hetken hiljaa ja edes rauhassa lähteä alakertaan juomaan vettä.

Käytyään alakerrassa hän sytytti jälleen sikarin ja poltellen sitä hiippaili takaisin yläkertaan. Pian...

Mies purskahti räkäiseen nauruun.
- Unohdinkin, missä välissä kehitit itsellesi tuon kielenkäytön, Kegelapan! hän nauroi ja asteli lähemmäs naista.
Hän pysähtyi suoraan Trixitan eteen, ja asetti kätensä tämän kurkulle.
- Mutta sinä et varmastikaan ole unohtanut, mitä tottelemattomuudesta seurasi? Mmm, Kegelapan?
- Ja sinä näytät unohtaneen, ettet pysty koskemaan minua enää.. Trixita sanoi virnistäen omahyväisesti, ja heilautti miekkaansa.
Miehen kahtia halkaistu kuva jäi leijailemaan hetkeksi Trixitan eteen kunnes se haihtui kokonaan ilmaan. Trixita henkäisi syvään. Jännittyneet lihakset rentoutuivat osittain, tai jopa liian paljon, kun Fehér putosi omistajansa otteesta maahan.

-Trixita. Sinä kyllä söhläät aika aktiivisesti, Integra asteli naurahtaen Trixitan huoneeseen. Hän hiukan ihmetteli tummahiuksisen naisen asennetta. Tämän miekkakin lojui lattialla. Miekan kolahduksen takiahan Integra tulikin katsomaan, onko todellakin jotain hätänä.

//Nääh...Lyhyt tästä tuli.../

Trixita kuuli Integran astuvan sisään, ja kääntyi tämän puoleen. Hän pakotti itsensä naurahtamaan, joskin se jäi vaisuksi yritykseksi.
- Tosiaan.. hän sanoi hymähtäen ja poimi miekkansa lattialta, ja asetteli sen sängyn viereen. Tämän tehtään hän huokaisi hiljaa ääneen:
- Menneisyyden kummitukset haahuilevat unienkin ulkopuolella..

-Älä muuta sano. Untakaan ei tänä yönä saa, Integra virnisti ja pöhki sikarin savua ilmaan: -Minäkin näin tänään painajaisen ja oudon sellaisen...
Toisen lauseen hän sanoi miltein veikaten sitä, että Trixitakin ei saanut unta painajaisesta. Hän ei kyllä päättänyt, että näki jälleen jonkunlaisen näyn ja päätti tällä kertaa odotella rauhassa, mitä toinen osapuoli sanoo.

Kuultuaan Integraa Trixita kääntyi kohtaamaan tämän katseen.
- Painajaiset ovat siis joko liikkeellä, tai päättäneet hyökätä jokaisen nukkuvan kimppuun, hän sanoi nyökäten.
Integrakin oli siis nähnyt painajaista. Se voisi selittää yläkerrasta kaikuneet kolahdukset ja tömähdykset. Toisaalta Trixitan käydessä yläkerrassa Integra oli hereillä, joten painajainen tapahtui jälkimmäisen tömähdyksen yhteydessä.

-Ajattelin ensin, että joku tässä pelleilee, mutta painajainen se todellakin oli..., Integra sanoi hiljaa katsoen hiukan muualle. Omituinen yö voisi sanoa... hän ajatteli ja rapsutti takaraivoaan.
-Sanoisin kyllä, että tämä ei ole hauskaa..., hän lisäsi. Tietenkin! Painajaiset johtuivat Integralla monesta syystä. Syita oli lukemattomia määriä ja siihen kuuluikin työpaineet ja stressi sekä väliaikaiset tunteenlaskut. Tietenkin se ei ollit mukavaa, kun painajaiset aiheuttivat asialle pahennusta. Trixitalla näytti olevan kyllä omat syynsä painajaisiin.
-Taisin hyvinkin riehua unissani, jos kerran heräsin lattialla...

- Pienoisen kopsahduksen säestämänä, kaiken lisäksi.., Trixita sanoi hiljaa.
Trixita ei itsekään tuntunut tietävän, miksi painajaiset olivat yleistyneet viime aikoina. Kenties Trixita oli tehnyt jotain samaa, mitä oli nuoruudessaan pakotettu tekemään, mutta mikä se sitten oli? Kieltämättä viime aikoina hän oli joutunut nostamaan miekkansa tavallista useammin, joten se saattoi laukaista painajaiset sinä yönä.
- Taitaa tulla levoton yö tästäkin, Trixita sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen huokaisten.

-Todellakin...Minun täytyisi mennä nyt tarkastamaan yhden asian vielä..., Integra sanoi hiljaa ja sitten kääntyi katsomaan Trixitaa: -No. Minä menen tästä sitten. Heippa.
Hän sitten lähti sulkien rauhassa oven kiinni. Hän päätti tällä kertaa suunnata maan alle. Mitäköhän sellissä tapahtuu juuri nyt? Siitä oli otettava selvää. Vaikutti kyllä turhalta rikkoa vampyyrin oleskelurauhan jonkun turhan asian takia. Hän asteli pikkuhiljaa maan alle. Maan alla oli hiukan viileämpää. Mitä muuta voisi odottaa katakombeilta? Integra käveli synkkiä käytäviä pitkin ennen kuin päätyi Alucardin sellin oven eteen. Hän avasi varovasti sellin oven ja huhuili ympäriinsä:
-Alucard?

//Vampyyri mukaan.//

Alucard istui valtaistuimessaan. Hänen silmänsä kiilsivät kirkkaanpunaisella sävyllä pimeässä. Hänen katsoi Integraa hetken ja sitten kysyi virnistäen:
-Mestarini. Miksi tulitte käymään? Eikös nukuta?

-Ei nukuta, mutta voisitko tehdä pienen palveluksen? Integra katsoi vampyyriä kylmällä, niin kuin aina, katseellaan. Hän kyllä tiesi, minkä tuli tänne. Ainakin Alucard ei näyttänyt häiriintyvän siitä, että Integra tuli tänne, maan alle, tuosta vain.

Alucard naurahti ja sitten virnisti kysyen:
-Millaisen palveluksen tekisin? Minähän voin tehdä ihan mitä vain vuoksenne! Kunhan vain annatte käskyn, Integra Fairbrook Wingates Hellsing.
Alucard tykkäsi puhua mestarilleen ylistävästi. Vampyyri oli kiinnostunut uusista hommista, koska maan alla oli tylsää istua tekemättä mitään. Edes Victoria ei uskaltanut tulla höpöttämään isäntävampyyrin kanssa jostain.

-Voisit edes tänä yönä mennä vartioimaan aluetta, jotta kukaan ei tulisi häiritsemään kartanon rauhaa tai jotain..., Integra laittoi kätensä puuskaan ja katsoi vampyyriä ankarasti.
-Teet sen ja piste, hän sanoi sarkastiseen sävyyn ja suuntasi takaisin yläkertaan. Hän istahti olohuoneeneessa olevalle nojatuolille ja nukahti.

Aamulla hänet herätti joku epätavallinen meteli...

Lopun illan Trixita vietti pieneen kerään kääriytyneenä, puristaen polviaan toisiaan vasten ja kopauttelemalla otsaansa koukkuun nostettuihin polviin. Hän ei halunnut nukahtaa, ei aiempien tapahtumien jälkeen. Edessä näytti olevan uneton yö, mutta kuun loistaessa taivaalla ikkunasta sisään Trixitan silmät sulkeutuivat, ja suuren kartanon vierailija nukkui rauhallisesti.

Aamun sarastaessa osa kartanon asukkaista ryntäili käytävällä vierashuoneen ulkopuolella. Hieman raollaan haahuileva ovi paiskottiin ryntäilevien jalkaparien tieltä kiinni. Ovesta aiheutunut meteli havahdutti Trixitan, joka hätkähti hereille. Sen enempää miettimättä, mitä oli tekeillä, hän lähti tallustelemaan juoksevien jalkaparien perään.

Integra pohgahti pystyyn nojatuolistaan ja ryntäsi salaman nopeasti kartanon eteishalliin. Muutama sotilas oli siellä. Osa oli ampumassa ulos päin.
-MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!! Integra karjaisi ja ulkoa sitten kuului räjähdys. Joku sotilas huudahti ampuessaan:
-Kimppuumme hyökätään ja me puolustaudutaan! Vihollinen tunkeutui pihalle!
Mutta miten? Sehän voihan päästä sisälle...
-Voi ei..!
KABOOM! Uloskäynnin ovella räjähti ja osa sotilaista lensi kumoon. Integran hiukset nousivat pystyyn räjähdysaallon mukana. Sitten seuraava räjähdys...

Räjähdykset kaikuivat käytävien seiniä pitkin juoksevien hahmojen korville, mukaanlukien Trixitan. Saavuttuaan eteishalliin muutama sotilas eteni kumoon lentäneiden sotilaiden avuksi. Trixita puolestaan eteni Integran viereen ja kyyristyi hieman alemmas.
-Että ihan hyökkäys menossa? Trixita kysyi Integralta samalla kun piti silmällä portteja.
Räjähdyksen aiheuttama paineaalto heitti eteen levähtäneet mustat hiukset takaisin paikalleen taakse. Porteista vyöryi savupilvi, jonka suojaamana vieras hahmo kulki eteenpäin..

+ :natsi: NPC

-Voisi kyllä sanoa näin..., Integra murahti hiljaa itsekseen. Hellsing ei tietenkään ollut valmis torjumaan hyökkäyksen eikä maltaisi sen jälkeen sietää nöyryytystä. Tuntematon hahmo astui sisään. Sotilaat kohottivat aseensa ampuakseen sitä.
-Keitä olette?! H*lvetti vie! ärähti Integra vieraan hahmon astuessa sisälle kartanoon. Hahmolla oli selvästi SS-upseerin uniforumu yllään. Hänen viereensä ilmestyi muutama sellainen lisää kivääri kädessä.
-Mitä? Ettekö muista meitä Hellsing! Tästä on pitkä aika!
Millenium?!

-No johan sinulla on epämielyttäviä tuttuja, Integra.. Trixita mietti itsekseen päästäen vain vaisun virnistyksen nousemaan esille.
Savun paljastamat henkilöt olivat vieraita, mutta heidän uniformunsa muistuttivat häikäilemättömästi majatalon "kouluttajien" käyttämiä asusteita. Oppiensa mukaan nuo vieraat makaisivat maassa omissa kasvavissa verilammikoissaan. Viime aikojen painajaiset ja eilinen näky olivat vavisuttaneet Trixitaa, ja hän tyytyi murahtamaan:
-Keitä te luulette olevanne!?

+ :natsi: NPC

-Olemme Milleniumista ja tulimme pistämään teidät poskeemme! yksi natseista naurahti.
-Hetkonen! Kaveri! Meidän piti vielä nappaa tuo Hellsing-lutka..., toinen sanoi, mutta Integra ehti räjähtää tässä välissä:
-Kuka on lutka?! En siedä kuunnella tuollaista, nilkit! Saamarin punap*rse-paviaanit!!!
Oli hetkenaikainen hiljaisuus. Kolmas natseista sanoi:
-Toi immeinen ossee kyll puhua...
Neljäs natsi vaan tuijotti punaisilla silmillään Trixitaa...

Mikäli edelliset Milleniumin sotilaiden puheet eivät saaneet reaktiota Trixitalta, niin nuo viimeisimmät kommentit saivat hänet raivostumaan suorastaan. Raivostuttuaan hän ärähti ja veti takkinsa piilosta miekkansa ja heilautti sitä sivulle, Integran eteen.
-Mikäli nappaatte hänet.. Trixita aloitti, siirsi katseensa suoraan nelikon silmiin ja karjahti sitten: Saatte tehdä sen valottomien silmieni tuijottaessa tyhjänä taivasta!
Punasilmäinen tuntui vain katselevan viileänä Trixitaa, ja se jos jokin ei ollut turvallista. Etenkään, kun nuo varusteet olivat liian tuttuja..

+ :natsi: NPC

Neljäs natsi vihdoinkin avasi suunsa:
-Siinä tapauksessa joudumme taistelemaan estettä vastaan.
-Luutnantti Otto..., muut natsit sähähtivät hiljaa: -Ensin murskataan soltut sitten poltetaan talon maan tasalle ja joku voisi saada kunnon piiskaa!
-Tuosta vain! Haluan nähdä, mitä nämä ihmiset osaavat. Jos tämä on todellakin legendaarisen vampyyrimetsästäjä-suvun pesä, niin olemme todella onnekkaita, että pääsemme herkuttelemaan tänne.
Sitten hän virnisti häijysti...

Integra sillä välin oli Trixitan takana. Mitä nyt pitäisi tehdä? Antaako sotilaiden ja Trixitan taistelemaan friikkejä vastaan? Ei. Ei missään nimessä. Juuri kun jälleen iski huono onni... Aseet jälleen puuttuivat itsepuolustusta varten. Sipuliako noille pitää syöttää?! Integra ajatteli melkein saaden hermoromahduksen...

Trixita virnisti samalla kun hiljainen nauru pääsi valloilleen tämän kurkusta.
-Siinä tapauksessa herkuttelunne päättyy tähän. Tuokaa vain kaikki sotilaanne esiin, heistä jokainen kaatuu, ennen kuin edes ehtii hipaista häntä! Trixita karjahti ja heilautti miekkaansa nyt kohti nelikkoa.
Jälkikäteen ajattelu on sitä parasta sorttia, ja tuo teoria päti nytkin. Neljä miestä yhtä vastaan olisi epäreilua, tosin nuo natsit eivät tienneet, minkä läpi tuo mustahiuksinen oli käynyt, vai tiesivätkö..?

+ NPC

Integran sotilaat olivat peloissaan. Moni heistä myös loukkaantui oven räjähtäessä ja kolme oli kuollut. He eivät voineet jatkaa. Integran kääntyi heidän puoleen:
-Tehkää barrikadi...Willis? Hae sapelini...
-Se...selvä, sir...., sotilas närkästyi ja lähti juoksemaan ylös. Muut sotilaat olivat hiljaa paikoillaan.
Lyömme heidät...Emme luovuteta...Juuri nuo paskiaiset saapuivat väärään aikaan! Juuri kun vampyyrini nukkuu! Alucard olisi kyllä innokas, jos saisi hiukan piekseä noita... Integra ajatteli samalla. Hän tärisi hermostuneesti. Mitä jos Trixita tapettaisiin siihen paikkaan?
-Eteenpäin! Otto huusi ja kolme natsia säntäsi kovaa vauhtia eteenpäin. Otton käskystä ilmestyi vielä lisää natseja ulkosalta. Ensin on lyötävä suoja sitten se hauskanpito saa alkaa... hän taputti komentopiiskalla kämmeneensä kuin toisella kädellään. Valmiina mottamaan sillä vastustajia.
-Olet minun! Hähähähähä!

-Saat yrittää.. Trixita naurahti hiljaa natsin kommentille.
Samassa oli väistettävä hyökkäykseen lähteneen kolmikon iskuja. Vasta väistäessään Trixita huomasi tuon luutnantin kutsuneen lisää joukkoja. Oli siis kaadettava ne ennen kuin Integran sotilaat, itse Integra tai kartano saisi enempää vahinkoa.

Otton lähettämä kolmikko saartoi mustahiuksisen, joka puolestaan vilkaisi jokaista rauhallisesti. Pian heilahti Trixitan miekka kerran ympäri kohti kolmikon rintakehiä...