Trixitan ja Integran saaga 7: Kaksi soturia II (K18)

Tumma auto saapui Lontoon keskustan tuntumaan. Etupenkillä vaaleahiuksinen Hellsingin suvun perillinen istui ratin takana käännellen ja väännellen ohjausrattia mihin suuntaan tie sattui viemään. Hänen vierellään istui toinen samaa sukupuolta edustava katseli rauhallisesti vaaleilla silmillään, kuinka metsät vaihtuivat moottoriteiksi ja kuinka nuo liiankin nopeat asfalttipätkät kaupungin korkeisiin taloihin. Ei kestänyt kovinkaan kauan ennen kuin musta renkailla eteenpäin kulkeva komistus pysähtyi läheisen ostoskeskuksen parkkipaikalle.
Astuessaan ulos autosta Trixitan jalat tuntuivat muistavan pitkän tauon jälkeen, miltä tuo kova maanpinta tuntuikaan kenkien läpi. Hetken verryteltyään hän kääntyi Integran puoleen, joka näytti myös astuvan autosta ulos Lontoon kadulle.

Integra lyllersi ulos autosta ja pamautti oven kiinni perässään tämän jälkeen painaen nappia autonavaimissa, jotta sulkisi auton lukkoon ja laittaisi hälyttimet päälle, jos kyseinen menopeli yritettäisiin varastamaan ja että lähellä olevat liikennepoliisit kuulisivat. Toisin Gadillac oli toinen Integran auto. Kartanon autotallissa lymyili vielä kaksi autoa lisää, mutta ne eivät olleet yhtä hienoja kuin kallisarvoinen ja musta Gadillac Escalade. Integra naurahti itsekseen sytyttäen jälleen uuden sikarinsa ja piilotti avaimet taskuunsa sanoen tuttavalleen:
-No eiköhän sitten lähdetä shoppailemaan?
Hän laittoi kummatkin kädet taskuihinsa ja käveli normaalin tapansa mukaan sikari suussa ostoskeskukseen.

Trixita nyökkäsi Integralle ja seurasi tämän askeleita naurahtaen:
- Mikä muukaan syy olisi meidät tänne tuonnut..?
Astellessaan tuon vaaleahiuksisen perässä mustahiuksinen ehti katsella tuota ostoskeskusta, ja tunnisti sen samaksi, jossa oli käynyt arviolta kuukausi sitten. Samana päinänä oli myös Integra ostamassa tarpeitaan. Ja jotta päivää olisi vielä mahdotonta unohtaa, oli ihmissusi käynyt pääosin Integran kimppuun. Kyseisen vuorokauden päätteeksi oli mustahiuksinen lähtenyt vaaleahiuksisen mukaan tämän kartanoon, josta samainen kaksikko nyt oli saapunut Lontooseen..

-Jos aiomme hankkia valepuvut, niiden täytyisi jollakin tavalla sulautua näiden joukkoon..., Integra oli tarkoittavinaan paikalla olevia siviilejä, jotka tuskin harvoin huomasivat kartanonherran tai pikemminkin ylhäisön edustajan. Kauppakekus oli jälleen vilkkaana niin silloin ennen kuin Grawl hyökkäsi. Tosin kukaan ei varmaan siviileistä enää tiennyt miten kävi loppujen lopuksi. Ihmiset usein säikkyivät ja pinkosivat usein karkuun vaaran lähestyessä. Tietenkin! Jokainen heistä halusi jollain tavalla nahkansa säästää, vaikkei koskaan tiedetty, millaisia olivat oikeasti hirviöt. Integra olikin suunnitellut seuraavan metsästysreissun sellaisella tavalla, ettei törmäisi vampyyrimetsästäjänä siviileihin ja laittaisi kaikkia heitä pötkimään pakoon. Nyt häntä luultiinkin varmaan melko tavalliseksi rikkaaksi persoonaksi tällä hetkellä, mutta jos ottaisi hiukan halvempia vaihtoehtoja vaatetukseen, niin olisi helppoa sulautua siviilien joukkoon. Hyvä puoli olikin, että vampyyrit liikkuivat vasta illan aikoihin jo. Niistä siis ei ollut haittaa keskellä päivää, toisin piti myös olla siitä huolimatta silmä tarkkana, sillä olikin kauppakeskuksissa muitakin vaaroja kuten lompakkovarkaat tai ihmissudet inhimillisessä hahmossaan. Integra hiippaili Trixitan kanssa etsien tämän kanssa ensimmäistä vaatekauppaa, josta olikin jo melkoiset valikoimat. Integra oli hetken vaipunut omiin ajatuksiin kulkiessaan omin päin hetken ennen kuin huomasi lompakon kadonneen taskusta. Integra kääntyi ympäri ja huomasi jonkun harmaaseen takkiin pukeutuneen juoksevan karkuun. Integra ei tehnyt muuta kuin ryntäsi tämän perään. Saavutettuaan miehen ja loikkasi metrin korkeudella motaten tätä nyrkillä päähän. Lompakkovaras kaatukin naama edellä maahan. Samalla myös lompakko lipesi hänen kädestään. Integra poimikin oman lompakon ja piilotti sen takin taskuunsa sanoen oikein sarkastiseen sävyyn:
-Pahoitteluni. Mutta se on minun.

Integran ryntäys toiseen suuntaan herätti Trixitan ajatuksistaan. Tilanteen tajuttuaan mustahiuksinen asteli rauhallisesti parivaljakon luokse ja katsoi maassa pitkällään olevaa varasta, joka oli yrittänyt Integran rahat viedä. Jottei tuo karkulainen pääsisi karkuun noustuaan ylös Trixita melkein repi hänet ylös takin kauluksesta kaksin käsin ja tuijotti tätä virnistäen, kunnes käänsi tämän kohtaamaan Integran katseen.
- Kappas kappas, mitäs täältä löytyikään..? Trixita kysyi ääneen katsoen varasta vaaleilla silmillään, kunnes päätti kääntää tuon toisten omaisuutta nipistävän kohtaamaan Integran katseen kysyen vielä häneltä virnistäen yhä leveämmin: - Ja mitäs me tälle teemme? Luovutamme viranomaisille vai lahjoitammeko yön otuksille ilmaisen aterian..?

-Itseasiassa turvamiehet ovat just tulossa..., Integra sanoi kohauttaen hartejaan ja kääntyi katsomaan sinne, josta oli ryntäämässä paikalle muutama vartija. Vartijat työskentelivät kauppakeskuksessa valvoten tällä hetkellä siviilien turvallisuutta ja järjestystä. He olivat huomanneet hetki sitten, mitä tapahtui ja tassuttelivat heti paikalle kysyen:
-Mitäs täällä porukka kyttää?
Integra katsahti Trixitaa ja sanoi:
-Tuo mies varasti lompakkoni ja minä otin sen takaisin.
Vartijat eivät näyttäneet heti uskovan tapaukseen, sillä he vain näkivät kuinka Integra loikkasi ja lämäisi varasta suoraan nyrkillä takaraivoon niin, että tämä kaatui maahan. Joten he sanoivat:
-Tämä on selvitettävä. Jos asia kääntyisi siihen suuntaan, että tekisitte häneen fyysistä vahinkoa, niin tätä ei suvaittaisi...
Integra murahti mielessään katsahten muutamassa minuutissa ympäriinsä: Samperi soikoon! Juuri siksi, en pidä julkisista paikoista... ja nyt kaikki näkivät liikkeeni....
-Löitte siis häntä lompakkovarkauden takia? vartijat kysyivät.
-Kyllä. Tuttavani ei liity tähän. Minä vain sen tein.
-Miksi?
-Kutsuisinko poliisit? En. Suojelen itse itseäni. Antakaa anteeksi, en tahdo ketään uhkailla.
Yksi vartijoista rapsutti takaraivoaan kynällä ja sitten alkoi tuhertamaan jotain muistiinpanoihinsa. Muut kaksi sanoivat Trixitalle, joka piteli varasta paikallaan:
-Me voimme viedä hänet kamariin kuulusteluun.

Trixita siirsi katseensa Integrasta saapuneisiin poliiseihin, jotka sanoivat vievänsä varkaan mukanaan. Mustahiuksinen hymähti nyökäten heille irroittaessaan otteensa harmaasta takista.
- Siitä vaan, en protestoi, hän sanoi pyörittäen päätään.
Poliisit lähtivätkin melko nopeasti lisäseuran kanssa, jättäen kaksikon taakseen. Trixita pudisti hiljaa päätään huokaisten samalla, ihmetellen Lontoon turvallisuutta ja poliisien tehokkuuta.
- Porukkaa löytyy jokaiseen kategoriaan täältäkin, mustahiuksinen sanoi hiljaa kohauttaen olkapäitään.

-Varmaan se lienee johtunee siitä edellisestä mellakasta, Integra tokaisi hiljaa: -Luutnantti Greg on vissiin laittanut nämä miehet tänne töihin, jotta ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi. Poliisien on aina tapana työntää nokkansa minne sattuu... Melkein jäin kiinni pahoinpitelystä...
Viimeisen lauseen hän sanoikin nöyryyttyneen sävyllä, koska kuitenkin moni paikalla olijoista näki hänen mottaavan lompakkovarasta. Varmaan tämä aihe aiheuttaisi paljon keskustelua. Mutta suurin helpotus oli juuri se, etteivät kaikki tunteneet Integraa, vaikka tämä näiden salainen suojelija olikin. Integra kääntyi Trixitan puoleen:
-Siinäpä oli jotain outoa virikettä, mutta mennään nyt sinne kauppaan.
Tämän jälkeen suunnattiin kohti ostoskeskuksen suurinta vaateliikettä.

- Et kuitenkaan jäänyt kiinni siitä.., Trixita tuumaili itsekseen matkalla kohti kauppaa, josta oli siis tarkoitus löytää ja ostaa kaksikolle valeasut illan baarikäyntiä varten.
Ennen kuin mustahiuksinen oli melkein puoli vuotta sitten vapautunut majatalon kahleista, oli hän joutunut liiankin monta kertaa poliisien kanssa tekemisiin. Kyseessä olivat yleensä tapahtumat, jossa miespuoliset olivat kiinnostuneet tarjoamaan kadulla mustahiuksiselle naiselle juotavaa usein läheisestä baarista. Ilman miettimisaikaa Trixita oli lyönyt kyseisiltä henkilöiltä tajun kierroksille, ja saanut kimppuunsa katuja kiertelevät poliisit, joiden kynsistä mustahiuksinen karkaili viikoittain. Vasta muutaman kuukauden kuluttua Trixita oli rauhoittanut tapansa, ja pystyi kiertelemään ympäri kyliä ja kaupunkeja ilman välikohtauksia..
Mustahiuksisen pää kallistui sivummas kaksikon saavuttua vaatekaupan eteen. Liike oli tosiaan suuri ja vaatteita vaikutti olevan loputtomasti. Miettimättä sen enempää, mitä he oikein sieltä etsivätkään, Trixita asteli kauppaan sisään, ja selaili mitä silmiin osui.

Integra ajatteli: Kunhan vain en näytä tyhmältä... Onneksi sentään on joku mukana, joka voisi kertoa mielipiteensä... Silmä tarkkana hän lähti tutkimaan, mitä kaikkea kaupasta löytyi. Nykyajan muoti on jo ihan outo...

Kesti kaksi tuntia ja oli pian aika lähteä pukukoppien suuntaan.
-Trixita, löysitkö mitään?
Integra oli melkein upponut löytämiinsä vaatteisiin kysyen tummahiuksiselta kysymystä.

Oli ihme, mitä parin tunnin aikana ehti löytää ja sovitukseen mentäessä pystyi myös toisen kommentin avulla hankkimaan oikean yhdistelmän. Niinkään naisellisia vaatteita Trixita ei valinnut, vaan..
- Parit tummat housut, muutamat kenkäparit sekä siistejä paitoja, mustahiuksinen luetteli löytämiään kappaleita.
Kiinnostuneena, mitä Integra mahtoi löytää, Trixita kysyikin toiselta:
- Entäpä sinä? Mitä ajattelit kokeilla päällesi?

-Löysin kasan kyllä, enkä osaa valita... Ajattelin ensimmöisenä kokeilla kaikkia, kunnes löydän itselleni sopivan asuyhdistelmän... On hiukan vaikeaa ymmärtää tämän ajan trendiä...
Integra oli hiukan epävarma. Hän vaatekasansa mukaan ja painui pukukoppiin vaihtamaan vaatteita. Hetken päästä Integran sijasta ilmestyikin joku mustiin housuihin ja vaaleanpunaiseen toppiin pukeutunut blondi aurinkolaseissa. Integran uusi ulkoasu taisitulla hiukan hassun näköiseksi... Integra kysyi Trixitalta:
-Miltä tämä kammotus oikein näyttää?

Integran astuttua sovituskopista Trixita oli ällikällä lyöty. Hän oli tottunut näkemään vaaleahiuksisen miehekkäissä vaatteissa, mutta ei koskaan missään.. tavallisessa topissa. Mustahiuksinen ei myöskään nähnyt tuota Hellsingin johtajaa mekkoon pukeutuneena.
- Hmm.., Trixita tuumaili katsellen vaaleahiuksista kiertäen tämän ympäri nähdäkseen kokonaisuuden kaikilta puolilta, ja lopulta sanoi: - Lasit saattavat olla hieman liikaa, mutta muuten toimiva kokonaisuus.

Integra kurkisti lasien takaa ja sanoi myöntävästi jopa naurahtaen:
-Kuitenkin en ole myöskään malli. Katsotaanpa toista asua sitten hetken.
Tämän jälkeen hän jälleen katosi pukukoppiin...

Mustahiuksinen hymähti ja kääntyi ympäri katsomaan tuota ihmislaumaa, joka vaelteli ympäri ostoskeskusta. Toisilla oli mukana lapsia, toiset kulkivat taas isovanhempiensa kanssa. Kovinkaan monella heistä ei varmaankaan ollut mitään aavistustakaan, minkälaiset otukset auringon laskettua lähtisivät liikkeelle iltapalaa metsästämään.
- Te mokomat onnekkaat maan tallaajat.. Trixita naurahti itsekseen, jättäen sivullisten näettäväksi vain hennon virnistyksen, joka haihtui naisen kasvoilta hitaasti.
Samassa kuului verhojen heilahdus, ja mustahiuksinen kääntyi katsomaan sovituskopista esiin astuvaa hahmoa..

-Mitä tästä sitten sanot? Integra astui kopista ulos pukeutuneena farkkuihin, valkoiseen toppiin ja sitten nahkatakkiin. Hän oli juuri itse purskahtamaisilla nauruun, koska yhtäkkiä hän huomasikin, että vaatteiden sovitus olikin jotenkin mielenkiintoista puuhaa.

Trixita nyökkäsi Integralle.
- Parempi kuin äskeinen, hän sanoi, melkein naurahtaen samalla itsekin.
Pakko oli mustahiuksisen myöntää nahkatakin sopivan vahvalle naishahmolle. Tosin hän ei sitten itse käyttänyt niitä, eikä siihen ollut muuta syytä, kuin ettei niitä löytänyt sopivaan hintaan mistään.

-Jes! Integra näytti melkein ylistävän koko Trixitan lausahdusta ja tokaisi tämänkin jälkeen: -Pubeille tämä sopii mainiosti! No niin!
Integra livahti jälleen pukukoppiin ja jonkun ajan päästä palasi takaisin omissa vaatteissaan.
-Mitä sinä sitten teet? Hoidin oman osuuden hyvinkin.

Trixita katsoi Integraa hetken aikaa, kunnes pyöräytti silmiään naurahtaen.
- Ah, tosiaan. Et ole ainoa, jolle tulimme vaatteita noutamaan, hän sanoi päätään pudistaen, ja livahti koppiin vaatteiden kanssa, jotka hän oli valinnut. Trixita katosi kopin seinien sisälle, ja tuli ulos uusiin vaatteisiin pukeutuneena hetken kuluttua. Hän oli pukenut ylleen mustat suorat housut ja tummanvihreän, kuviollisen topin. Vaaleat silmät katsoivat toisen sinisiä, odottaen mielenkiinnolla Integran kommenttia.
- Mitäs luulet? Tarpeeksi normaali pubiin?

-No sehän on just sopiva! Integra tokaisi raosuttaen takaraivoaan. Vaikka hän ei ollut itse mitään makuasioista tietänyt, niin hän tiesi takuuvarmasti, mikä olisi todella sopivaa kamaa valepukuina.

- Erinomaista! mustahiuksinen naurahti ja piiloutui seinien taakse uudelleen.
Pienen hetken vierähdettyä Trixita ilmestyi kopista, tällä kertaa omiin vaatteisiin pukeutuneena. Toisia vaihtoehtoja hän ei halunnut kokeilla, sillä sovittamansa kokonaisuus tuntui siltä oikealta, ja Integran mielipide rohkaisi mustahiuksisen päätöksen tekoa.
- Tämähän hoitui helpommin, mitä luulin.., hän huokaisi rapsuttaen poskeaan tepsutellessaan takaisin vaaleahiuksisen luokse.

Vaatteiden valittua kaksikko suuntasi kassalla ja tassutteli ulos kaupasta kassit kädessä. Integra silmäili tarkkaan ympäristöä, ettei näkyisi mitään epäilyttäviä tahoja ja jälleen sytytti uuden sikarin ja ryhtyi polttamaan sitä. Seuraavaksi piti palata takaisin kartanoon... Vaikka ei. Integra muistikin, että oli vielä selvittettävä välit luutnatti Gregin kanssa, koska tämä on jo aikoja sitten luvannut kertoa mahdollisista johtolangoista, joita täytyi etsiä ostoskeskuksen kahakan jälkeen...

Astellessaan Integran vierellä Trixita katseli rauhallisena ohikulkijoita. He olivat juuri aloittamassa tuon monikerroksisen ostoskeskuksen läpipenkomisen samalla kun kaksikko oli löytänyt etsimänsä. Toisin kuin jokunen kuukausi tai viikko takaperin, hyökkäyksiltä näytettiin välttyvän. Integra vaikutti etsivän jotain, tai jotakuta, joten Trixita asteli hiljalleen hieman vaaleahiuksisen takana.

Umio:

Umio oli ostoskeskuksessa radiopuhelin kädessä. Hän seisoi selkä seinää vasten ja puhui siihen jollekin taholle:
-Kuuluuko? Hellsing on kaupungissa.
-Samassa treffipaikassammeko?
-Kyllä. Pitäisikö minun tehdä mitään?
-Parempi, että et. Minulla olisi toinen idea.
-Selvä.
Umio puhui hetken vielä ja hänelle annettiin tapaamisaika Trafalgarilla, joten mies laittoi kädet pitkän takkinsa taskuun ja livahti varauloskäynnistä pois ostoskeskuksesta.

Integra:

Integra sanoi Trixitalle:
-Meidän on käytävä sitten poliisiasemassa selvittämässä yhtä asiaa.

Mustahiuksinen käänsi katseensa vaaleahiuksisen puolelle ja nyökkäsi.
- Selvähän se, hän lausahti.
Trixitalla oli aavistus, minkä takia poliisiasemalle oli päästävä, joten hän kysyi vielä Integralta:
- Koskeeko tämä viime kertaa, kun täällä asioimme?