Trixitan ja Integran saaga 4: "Hyvä minä..."

Trixita katsahti alas huomatakseen Prayerin, joka oli huudellut tarjolla olevasta ruoasta. Velli ei houkutellut, eikä Trixitalla ollut kummemmin nälkä ehtinyt kehittyä kaiken stressin keskellä.
- Ei tarvitse minulle jättää, pärjään muutaman hetken ilman ruokaa, Trixita vastasi Prayerille.
Vaaleiden silmien suunta vaihtui Integraan, jonka mustahiuksinen erotti toisen vaaleiden hiustensa takia. Hän vaikutti jopa tuolta etäisyydeltä katsottuna nälkäiseltä.

-Selvä. Kuten haluat ei ole pakko, jos et halua, Prayer vastasi Trixitalle ja ajatteli keitelessään samaan aikaan puuroa: P*rkele. Walter tappaa minut joskus tämän takia. Odota hetki johtaja, kohta ruoka on valmis...

Hetken päästä tulikin jo ruoka-aika. Prayer vei ruokaa Integralle ja sanoi:
-Syökäähän mielummin nyt. En tahtoisi katsoa, kuinka kieritte nälissänne.
-Onko pakko? tokaisi Integra hiljaa napaten oman puuroannoksensa. Helkkari vie! Kuin autiosaarelta tulisin! Vihaan puuroa! Mutta on nälkä... ajatteli hän ja ryhtyi väkisin syömään vihamaansa puuroa välittämättä sen mausta.
-No niin! Hän syö sittenkin sitä Prayerin puuroa! sotilaat naurahtivat kun söivät omaa puuroa nuotion ääressä. Prayer rapsutti takaraivoaan ja lähti valitsemaan tulevia vartioita täksi yöksi. Integra nälän myötä hotki puurokulhon tyhjäksi.

Lusikoiden osuessa lautasiin ilmoille kajahti sen mukainen ääni. Musiikkia korville, jos mustahiuksinen sai sanoa jotain. Kuitenkin hänen suunsa pysyi kiinni, ei ollut hänellä paljon sanottavaa alokkaille, kokeneille tai Integralle. Miksi turhaan kiusaisi äänihuulia, jos ne joutuivat tulevaisuudessa rääkkäyksen kohteeksi. Parempi vain antaa niiden levätä niin kauan, kuin rasittaa niitä jatkuvalla syötöllä. Silmäluomet hävisivät taistelun painovoimaa vastaan, ja painuivat rauhallisesti kiinni, jättäen Trixitan hengittelemään hitaassa tahdissa valvoen ympäristöään kuulonsa avulla.