Trixitan ja Integran saaga 5: Veikkaus ja aavistus (K18)

Tumma hahmo suhahti Trixitan silmien edestä. Vasta nyt hän huomasi sen suuntaavan syöksynsä ghouleja kohti. Integran ääni rauhoitti mustahiuksista merkittävästi. Se siis oli loppujen lopuksi heidän puolellaan, mutta aikaa ei ollut tuon tulokkaan tervetuliaisjuhlien järjestämiseen. Viimeinen ghoul ärisi Trixitan edessä, ja loksautteli suutaan auki ja kiinni, kuin se olisi syönyt ilmaa ihmisuhrinsa väliltä. Katsoessaan tuon ärisijän lähestymistä Trixita asetti miekkansa sivuttain eteensä ja piti siitä niin tukevasti kiinni, kuin oikea käsi suostui.
- Tules nyt, pikku ghoul.. En minä mitään tee sinulle.. Sinä teet kaiken työn puolestani..! Trixita tiesi, ettei hänen oikea kätensä ollut läheskään yhtä vahva kuin vasen, joten tämä oli ainoa vaihtoehto.
Onneksi ghoulit eivät olleet niitä järkevämpiä otuksia maan päällä. Tämä yksilö oli ahne ja yritti purra naisen kaulasta öisen ruokapalansa. Ja vielä sellaisella voimalla, että osuessaan eteen asetetun miekan terään ghoulin pää leikkaantui irti ja lensi Trixitan toista korvaa hipoen maahan.

Integra virnisti ja istahti maahan, kun ei jaksanut enää seistä. Vihdoinkin kaikki ghoulit oli pieksetty, mutta enää oli jäljellä oli vampyyrin löytäminen. Minulla on paha olo..., Integra lysähti sitten selälteen. Musta koira tuli hänen luokseen ja alkoi nyhjäämään pureskellen hänen takkinsa hihaa. Sotilaat olivat myös uuvuksissa.
-Hitto. Tämä kyllä meni nopeasti, he sanoivat ja edelleenkin olivat kuitenkin varautuneita seuraaviin hyökkäyksiin.
-Johtaja? Oletteko kunnossa? joku sotilas käveli Integran luokse hiukan varoen koiraa.
-Sattuu vaan päähän... Taisin saada tällin pahan kerran..., Integra ärähti puoliheikkona.

Vaikkei Trixita ollut valmis ymmärtämään sitä, häntä huolestutti Integran kunto. Samaan aikaan hänen päässään rullasi kymmeniä kysymyksiä. Niiden joukosta selvimmät koskivat tuota Integran kutsumaa koiraa. Vaikka hän oli elämänsä aikana ehtinyt kohdata useita erilaisia olioita, mutta kuusisilmäinen koira..?
- Heh heh.. Säälittävää, Kegelapan..
Trixita valpastui kivunsa keskeltä ja vilkuili ympärilleen hermostuneena. Tuon äänen mustahiuksinen tunnistaisi mistä tahansa, mutta miksi häntä sitten ei näkynyt?!
- Yritä minkä jaksat, Kegelapan.. Ennen kuin tajuaisit itse, missä olen olisit jo tuonpuoleisessa kanssani, joten annan sinulle vinkin. Miksi luulet, ettet näe toisella silmälläsi mitään, Kegelapan?
Trixitan silmät rävähtivät auki, ja samalla hetkellä hän tarttui tottelevalla kädellään päästään kiinni, vähät välittäen, mitä muut sanoisivat hänen käytöksestään.

Musta koira nosti päänsä ja käänsi katseensa Trixitaan. Integrakin ihmetteli ja vaivalla nousi istumaan. Kaikki katsoivat Trixitaa hämmentyneinä.
-Mikä nyt on? Trixita? Mikä on laitasi? kysyi Integra. Musta koira oli hyökkäysasemassa ikään kuin tulisi jonkunlainen uhka, muttei murissut vaan pysyi tarkkana paikallaan. Helkkari! Integra kirosi mielessään ja yritti nousta käyttäen sapelia tukena. Öiset pilvet väistyivät taivaalta. Nyt näkyi hiukan paremmin, missä tilanteessa oltiin.

- Integra- Trixita ehti jo miettiä, ennen kuin ääni keskeytti hänet tummalla naurulla.
- Älä väitä, että olet jo ehtinyt sitoa ystävyyksiä toisten kanssa, Kegelapan. Muistat varmasti, mitä opetin sinulle ensimmäisenä päivänä orjanani..?
Trixita pysyi vaiti, ja ärähti mielessään:
- En ollut orjasi..!
- Vai et ollut, Kegelapan? Miksi sitten tottelit jokaista käskyäni viidentoista vuoden ajan..?
Toinen hiljaisuus. Ääni nauroi.
- Nosta miekkasi niitä vastaan, jotka vapauttasi uhkaa, Kegelapan..! He ovat vihollisiasi!
Trixitan kauhuksi hänen vasen käsi totteli äänen käskyä, eikä kuunnellut itse omistajaansa. Se oli ottanut miekan otteeseensa, ja nosti sitä nyt täristen tuota porukkaa kohti.

Kuului närkästyksien äänet Integran ja sotilaiden suunnalta. Hän ei voi hyvin...Jotain on hätänä, Integra ajatteli, kun näki Trixitan osoittavan miekallaan hänen ja sotilaiden suuntaan. Sotilaat perääntyivät pari askelta.
-Mitä hel...? he ihmettelivät ja olivat miltein sekunnin päästä sanottomia. Integra oli ainoa, joka ei liikkunut minnekkään eikä Sirius.
-Sirius ei..., Integra sanoi koiralle ja uhkaavassa asennossa oleva koira perääntyi taaksepäin. Integrasta nyt tuntui, että täytyi olla varuillaan, jopa tuntuikin siltä, että Trixitan suunnalta tulisi hyökkäys. Mutta miksi siltä tuntui? Mutta Integra oli tällä kertaa hyvin heikko muutamien iskujen jälkeenkin. Integra otti askeleen eteenpäin:
-Trixita. En tiedä mikä sinulla on, mutta..., hänen lauseensa keskstyi ja tapahtuikin yhtäkkiä yllättävä käänne...

Trixitan hengitys kiihtyi. Jokin osa hänessä tunnisti edessään seisovan hahmon todelliset kasvot. Ei, hän ei voisi hyökätä hänen kimppuun, etenkään tuon ghoulien kohtaamisen jälkeen.
- No, Kegelapan? Mikä maksaa?
Trixita tärisi nyt entistä selvemmin.
- Aamu koittaa juuri..! Värjää nouseva aurinko punaiseksi, Kegelapan! Se on käsky!
Ehkä aikaisempina vuosina mustahiuksinen olisi totellutkin, mutta ei nyt. Hänellä oli liian paljon menetettävää. Trixitan oikea käsi tuntui seuraavan naisen ohjeita, joten se saisi auttaa hänen mieltään. Kuin käskystä se tarttui aseistetun käden kyynärvarteen ja repi sitä poispäin Integrasta.
- Sinä kirottu-!
- Pidä se kuollut lärvisi ummessa!! Trixita karjui äänelle, kohottaen tärisevän katseensa Integraan samalla kun kauttaaltaan tärisevä nainen kaatui polvilleen..

Integra rämpytti vaan silmiään niin kuin kaikki muutkin. Syvä hiljaisuus oli vallannut metsän. Kuka tämän tekee hänelle? Mikä tuo mahtaa olla? Hellsingin johtaja kyseli mielessään itseltään. Trixitalla näytti olevan jotain vikana. Ikään kuin hänen sisällään hänben tahtonsa tai jonkun muun tahto, mutta kenen? Tekeekö neste tuota sitten? Integra yritti vain veikata, mutta yhtäkkiä...
-Hellsing! Nyt sinä kuolet!!! ylhäältä hyökkäsi vampyyri loikaten aivan hänen viereensä ja sitten motaten tätä täysillä kyynärpäällä. Iskun myötä Integran lasit särkyivät sirpaleiksi ja Integra itse liukui jonkin matkaa taaksepäin ja melkein kaatui kumoon. Nyt hän oli iskun jälkeen polvillaan, kasvot maata vasten.
-Senkin nilkki! sotilaat karjaisivat ja tulittivat vampyyriä. Luodit eivät päässeet läpäisemään vampyyriä, koska tällä oli suojakenttä. Musta koira tällä kertaa suuttui ja teki suoran hyökkäyksen. Se ryntäsi vampyyrin kimppuun raadellakseen sen, mutta sitten poksahti kahtia ja katosi. Kaikki tapahtui todella nopeasti.

Vampyyrin hyökätessä Trixita ei pystynyt, tai pikemminkin uskaltanut, liikahtaa paikaltaan. Hän pelkäsi liikaa menettävänsä hallinnan, jota ylläpiti hädin tuskin.
- Huomaatko, Kegelapan? Hänellä on liikaa vihollisia jo entuudestaan..
Trixitan katse kiinnittyi tuohon hyökänneeseen naispuoliseen vampyyriin. Integran kutsuma koira oli poissa, ja nyt mikään ei estäisi tuota sopusuhtaista vampyyria hyökkäämästä Hellsingin johtajan kimppuun.
- Miten on, Kegelapan..? Aiotko antaa tuon alhaisen olennon varastaa kunniasi..?
Melkein vastoin tahtoaan Trixita nousi täriseville jaloilleen. Vampyyri sai olla iloinen, ettei katse, jonka Trixita oli luonut, tappanut sitä. Rynnätessään kohti vampyyria hän antoi vasemman kätensä heilauttaa miekkaansa kohti vampyyrin selkää, joka oli kääntynyt mustahiuksista päin..

Vampire (NPC):

Vampyyrinainen virnisti ja sitten otti esiin oman miekkansa ja blokkasi Trixitan hyökkäyksen. Nyt kaksikko seisoivat meikat vastakkain. Miekkojen terät kipinöi, kummankin yrittäessä tönäistä toisiaan.

___________________________

:logo: NPC:

Sotilaat ryntäsivät Integran luokse ja käänsivät tämän kyljelleen. Samaan aikaan Prayer ja muutama sotilas leirilta juoksi paikalle ja huusi:
-Mitä täällä tapahtuu?!
-Vihollinen kävi kimppuumme! sotilaat vastasivat: -Apua! Johtaja on pulassa!
Prayer närkästyi ja ryntäsi katsomaan, mitä on tekeillä. Hän kyykistyi Integran viereen katsoessaan tätä. Vampyyrin isku kyynärpäästä joutuikin verenvuoto silmistä ja nenästä. Integra oli pyörtynyt kovan paineen ja iskun takia. Prayer kirosi itsekseen ja jäi käski hakea ensiapu-pakkauksen. Muutama sotilas seurasi Trixitan ja vampyyrin välistä kamppailua.

Edessään seisova vampyyri esti Trixitan näkemästä, mitä Hellsingin johtajalle oli käynyt. Tuo vampyyri näytti jo työntävän miekkaansa lähemmäs Trixitan kasvoja, ja pian se hipoi toisen kaulaa.
- Kegelapan.. Pitääkö minun muka jatkaa tästä?!
Vaaleat silmät välähtivät ja yhdellä nopealla liikkeellä Trixita katosi vampyyrin edestä. Painon kadotessa edestään se oli jo kaatumassa eteenpäin, kunnes se tunsi valtavan voiman kohdistuneen vatsaansa. Väistyessään vieraan miekan tieltä Trixita oli kaatunut taaksepäin, ja nyt käsillä otti vauhtia voimakkaaseen potkuun, joka lennätti vampyyrin korkealle ilmaan..

Vampyyri lennähti ilmaan potkun myötä ja huusi lentäessään korkeammalle. Häneltä oli ehtinyt pudota miekkakin jonnekin. Ei kestänyt kauan, kun hän lensi takaisin alas maahan...

Sotilaat olivat paniikissa sekä hämmentyneitä. Prayer otti Integran reppuselkään ja käski muille:
-Sitten kun vampyyri lyödään alas, palaamme takaisin leirille!
-Selvä!

Maahan törmättyään vampyyria odotti epämielyyttävä odottaja. Trixita oli rynnännyt tuon naispuolisen vampyyrin luokse ja painoi sen kaulaa Fehérillä ja vampyyrin omalla miekalla.
- No, haluatko jatkaa tästä itse, vai autanko sinua, Kegelapan..?
Ääneti naispuolinen ihminen painoi molempien miekkojen teriä alemmas kunnes ne osuivat nurmeen. Trixita hengitti katkonaisesti, mutta kiihtyneellä tahdilla.
- Älähän väitä, että olet jo valmis lopettamaan, Kegelapan..!
Trixita tärisi, pudottaen vieraan miekan maahan.
- Nyt.. Mene ja opeta noille hyväuskoisille idiooteille, miksi sinä olet täydellinen luomukseni, Kegelapan!
Mustahiuksinen nosti katseensa hitaasti ylemmäs silmät välkähtäen..

Vampyyri sai iskun kaulaan ja päästi kirkaisun. Sen kaulasta vuoti verta ja olento oli vihainen.
-Senkin...! vampyyri yritti iskeä nyrkillä Trixitalta aivot pihalle, mutta sitten sai itse iskun...

Trixita loi katseen tuohon vampyyriin, joka kehtasi vielä leikkiä hengissä. Epäkuolleen lyömättömän sydämen läpäisi Fehér, joka vielä pyöri ympäri paikallaan, kuin ruuvaisi sitä irti vampyyrin rinnasta. Lopulta naisen käsi nosti miekan, ja sen mukana irtosi veltto lihas, joka yleensä piti kaikkia nisäkkäitä ja muita eläimiä hengissä. Pian tuo valkea terä oli vampyyrin pään luona, ja hetkissä miekka oli leikannut tuon naispuolisen epäkuolleen kallon siisteiksi kuutioiksi. Kaiken tämän Trixita teki ilme värähtämättä.
- Hienoa.. Kaunista.. Mikä taideteos, Kegelapan!
- ...

Vampyyrin ruumis syttyi palamaan ja sitten tipahti tuhkana maahan. Tämän jälkeen seurasi syvä hiljaisuus. Sotilaat katsoivat hetken vuorotellen toisiaan ja käänsivät yhtäkkiä katseensa Trixitan.
-Vampyyri kuoli...
-Niinhän se teki, Prayer sanoi: -Palataan takaisin!
Porukka lähti liikkumaan kohti leiriä.

Trixita nosti katseensa hitaasti liekehtivästä vampyyrista poistuviin sotilaisiin.
- Aistin hänet vielä.. Kegelapan, se nainen, joka oli välittävinään sinusta, on yhä elossa..
- ...
- Tilaisuutesi on tullut, Kegelapan. Hän ei tuo sinulle mitään muuta kuin surua ja huoleita.. Aikasi on tullut.. Päästä itsesi eroon niistä, jotka tuovat ylimääräisiä taakkoja sinulle..!
Kuin piiskan käskemänä Trixita lähti seuraamaan sotilaita. Hän jättäytyi jälkeen jokaisella askeleellaan. Miehen ääni kaikui nyt yksitoikkoisena ääniraitana Trixitan mielessä..
- Tapa.. Tapa.. Tapa..!!

Vihdoinkin kaikki saapuivat leirille ja osa porukasta oli odottanut siellä ja alkoi kysellä kaikkea. Sotilaat eivät kertoneet kaikille kavereille, mutta Integran tilasta oltiin huolissaan. Prayer ei jäänyt höpöttämään muiden kanssa, vaan meni viemään Integran panssariautoon lepäämään, koska sieltä sattui löytymään pehmeä patja haavoittuneita varten. Sen jälkeen hän käski muutaman sotillan tulla käymään ja jakoi kaikille tekemistä. Hän sitten sulki panssariauton oven perässään. Kukaan ei voinut häiritä haavoittunutta johtajaa. Prayer päätti käskyjen jälkeen käydä välillä tarkistamassa, onko Integralla kaikki kunnossa. Näin hän tekikin ennen aamunkoittoa.

Uniformuun pukeutunut sapelia kantava vaaleahiuksinen nainen seisoi tunnelin päässä ja näki edessään valkoisen valon. Minne tuo valo johdatti? Taivaaseen? Helvettiin? Takaisin menneisyyteen? Minne? Nainen ei tiennytkään sitä ja päätti mennä eteenpäin tarkistaakseen ja tutkiakseen tunnelin päässä olevan valon merkitystä. Pian hän tunsi, että joku veti häntä pitkästä takista. Hän kääntyi ympäri ja näki tiikerin kokoisen mustan koiran. Koira pyysi häntä palaamaan takaisin, sillä vielä tarvitsee tätä...

Integralle alkoi pikku hiljaa palata taju takaisin. Hän avasi silmänsä. Hänen selkäänsä ja päätä särki. Hän yritti sanoa jotain, muttei siihen pystynyt kivun kavaltamana.
-Johtaja? kuului ääni hänen vierestään. Integra ei nähnyt muuta kuin valkoista, mutta tunnisti äänen olevan Prayerin. Pian kuului muidenkin sotilaiden huudahduksia:
-Hän on elossa!
-Luojan kiitos...
-Onko kaikki hyvin? Mikä on laita?
-Ulos! Prayer käski ja kaikki painuivat panssariautosta. Komentaja sanoikin huokaisten:
-Sir. Menetimme melkein toivomme. Onneksi olette kunnossa.
-....? Missä on vampyyri...?
-Se on kuollut.

Mustahiuksinen nainen jäi metsän varjoihin seisomaan, tutkien sotilaita, jotka hän erotti hämärästi. Täristen hän piilottautui kauemmas, jottei häntä nähty tuossa kunnossa. Sotilaiden liikkeistä pystyi päätellä, etteivät he antaneet kenenkään ylimääräisen lähestyä heitä. Sotilaiden johtajaa ei näkynyt missään.
- Heh, eivät päästä ketään läpi..? Eihän se ole estänyt sinua ennenkään, vai mitä, Kegelapan..?
Trixita putosi polvilleen ja kietoi oikean kätensä päänsä ympärille.
- Suu tukkoon..!
- Tai muuten mitä? Tapat minut? Valitan, mutta sen teit jo puoli vuotta sitten. Tosin et tainnut tappaa minua kokonaan, vai mitä..? Minulla on vielä otteeni sinussa.. Vai haluatko väittää vastaan..?
Trixita yritti kääntyä katsoakseen kohti sotilaita, mutta naisen katse jämähtyi miekkaansa, jonka terä oli asettautunut vastoin naisen tahtoa hänen kaulalleen. Oikean käden yrityksestä huolimatta vasen käsi piti miekasta kiinni ja piti sitä naisen kaulalla.
- Annan sinulle kaksi vaihtoehtoa, Kegelapan. Joko tapat nuo "sotilaat" ja niiden johtajan, tai pidät minulle seuraa tuonpuolisessa ikuisesti..

Sotilaat olivat sillä aikaa ulkona vartioimassa. Joku nosti puheen:
-Missäs Trixita on?
-En ole nähnyt, mutta jossain täällä on...
-Mikäs häneen iski eilen?
-Ei mitään hajua...

Prayer samaan aikaan keskusteli Integran kanssa ja selitti tapahtumien päätöksestä. Integra sanoi hiljaa nousten istumaan pitäen kämmentään otsallaan:
-Vai niin...sentään Greggiä emme enää ehkä...löydä...Lähetä muutama mies ruokaostoksille...
-Selvä, kuten tahdotte, Prayer sanoi ja asteli panssariautosta ulos. Hän vihelsi ja laittoi sotilaiden huomiot itseensä jakaekseen heille hommansa.

Integra lösähti takaisin makuulle, koska häneen koski enemmän istuma-asennossa. Tuntui jo siltä, kun kohta hänen päänsä halkeaisi kahtia. Hänen päässään pyöri monia ajatuksia, mutta samalla hän ihmetteli, mihin Trixita oli kadonnut.

Miekan terä hipoi naisen kaulaa toisen käden yrittäen estää sen liikettä edemmäs.
- Sinun pitäisi tietää paremmin, Kegelapan. Joko sinä, tai he.
Mustahiuksisen kaulaan muodostui pienen pieni haava Fehérin onnistuessa etenemään liian pitkälle. Trixita karjahti ääneti.
- Sinä et vie kauttani yhtään henkeä enää..!
- .. Mitä..?
Oli kuin Trixita löysi jostain sisua vastustaa tuota ääntä. Naisen toinen käsi repi miekan vasemman käden otteesta, ja viskasi sen voimalla kauas. Metsikköön lentäessään se kaatoi muutaman puun ennen kuin iskeytyi paksun yksilön runkoon.
- Kuinka kehtaat-!
- Hiljaa!!
Ainoa tapa, jonka Trixita keksi tuon äänen vaientamiseksi, oli lyödä itseltään tajunta rajusti pois. Vasen käsi oli avuton ilman asetta, joten nyt oli hänen tilaisuutensa tuohon. Yhdellä lujalla lyönnillä hän iski kasvojensa vasempaa puolta, jota hallinneen ääni vaikeni hiljattain.
- Muistan tämän ikuisesti, Kegelapan....
Trixita hymähti, ja lähti astelemaan hiljalleen kohti aukeaa, jota asuttivat Integran sotilaat. Tosin päästyään muutaman metrin lähemmäs aukeaa hän kaatui maahan tuijottamaan nousevaa aurinkoa hädin tuskin tajuissaan..

Sotilaat huomasivat Trixitan ja rynnivät joukkona hänen luokseen.
-Hei! Mikä sinullekin iski?
-Viekää, nyt jonnekin hänetkin lepäämään..., Prayer käski ja lämäisi kämmenellään otsaansa. Niin tehtiinkin, Trixita vietiin Integra luokse suurella porukalla raahaten.

Kuulessaan ympärillään liikettä Trixita onnistui hymähtämään verisillä suupielillään. Äänen mukana oli haihtunut myös tumma neste.
- Tässä sinulle täydellinen luomuksesi.. Mätäne siellä missä oletkin ennen kuin paiskaan sinut kehostani ja mielestäni ulos.. Trixita naurahti itsekseen, ja antoi hiljaisen naurahduksen karata kurkustaan.
Vaaleat silmät pysyttelivät hetken aikaa auki kunnes ne sulkeutuivat. Peiliä kun ei lähettyvillä ollut, hän ei nähnyt tunnusmerkkinsä verestävän reunoistaan niiden repien enemmän piiriä.

Sotilaat jäivät hoivaamaan Trixitaa ja jättivät hänet Integran seuraksi. Myöhemmin joku heistä toi Trixitan miekan ja antoi sen takavarikkoon Prayerille. Kului muuta tunti Trixitan pyörtymisestä. Integra tölläsi hiljaa vierustoveriaan. Hän yritti ryömiä pois omasta patjastaan, muttei hän päässyt liikkeelle ja kirosi itsekseen: Voi hitto!

Trixita näytti lepäävän rauhassa. Periaatteessa se oli totta, mutta katkonainen ja rasittunut hengitys kertoi sivustakatsojille jotain muuta..

Kaksi miekkaa iskivät toisiaan vastaan lukemattomia kertoja lennättäen kipinöitä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Valkea terä esti tummaa terän lävistys- ja iskuyritykset. Taistelupari tanssahteli autiossa ympäristössä, jota ympäröivät harvat pystyyn kuolleet, vaaleat puut. Viimeinen yhteenryntäys ja miekkojen yhteenlyönti aiheutti molempien osapuolien kasvojen paljastuksen. Valkean terän hallitsijan vaaleita silmiä peittivät pelko ja viha. Samat tunteet eivät heijastuneet toisen silmissä, vaan niistä erottuivat vallanhalu ja puhdas hulluus. Kaksikko erkani toinen toisestaan ja seisahtuivat katsomaan toistensa silmiin.