Trixitan ja Integran saaga 5: Veikkaus ja aavistus (K18)

Fehér oli saanut tarpeeksi huomiota hetkeksi, ja se sai nyt levätä naisen vierellä sängyllä. Jätettyään miekkansa rauhaan Trixita virnisti kaksikon puheille.
- Kuulostaa siltä, että pojille tulee pieni reissu kaupungille, hän sanoi hiljaa hymähtäen. Muistaessa, että Edinburghin ylle oli jo laskeutumasa yön varjo, hän lisäsi: - Mutta mikäli ne ovat tämän päivän ostoslistassa, on hieman kiire.. Eivät ne kaupat ole ympäri vuorokauden auki.

-Se on totta, Prayer rapsutti jälleen takaraivoaan ja sitten sanoi Integralle: -Antakaa anteeksi.
-Ei se haittaa. Olisin kyllä ollut ennemminkin hereillä.
-Nyt kyllä on vielä myöhäinen ilta, joten kioskit ovat vielä auki puoleen yöhön saakka. Sieltä voisi ostaa ruokaa teille.
-Kiitoksia..., Integra sanoi hiljaa ja yhtäkkiä muistikin puuron, sitten hän virnisti ajatellen itsekseen: Kunhan vain ei sitä yhtä...

Vaikkei mustahiuksisen maha sanonut mitään ääneen se tuntui pitävän Prayerin maininnasta ruuan ostosta. Trixita naurahti ja kiepautti toisen kätensä vatsansa ympärille.
- Kovin ystävällistä ja huomaavaista. Kiitoksia minultakin, Trixita sanoi nyökäten seisovalle hahmolle.

-No hyvä! Prayer hymähti: -Minä lähdenkin tästä sitten!
Sitten sotilas lähtikin. Integra yritti nousta seisomaan, mutta jalat eivät suostuneet tottelemaan, joten hän liukui takaisin istuma-asentoon. Just joo..., hän mutisi nenänsä alle. Hän naurahti ja sanoi:
-Minne sellainen sokko kuin minä oikein tarvitaankin? En edes näe mitään itikkaa vaan pelkkää sumua tai liikkuvia sumupalloja. Ei hyvä minulle. Millaisena olisin vanhempana? Sokeako täysin?

Hymynaama on tämän nykyinen ilme.

Trixita käänsi katseensa Prayerin lähdettyä Integran puoleen ja virnisti tälle.
- Vaikka olisitkin täysin sokea, olisihan sinulla vielä kuulosi, jonka puoleen kääntyä, hän naurahti vierustoverilleen.
Tottahan se oli, ettei iän lisääntyessä ongelmat vähenisi. Päinvastoin, silloinhan tärkeimmät aistit ihmisille alkavat rappeutua, ja jopa lakkaavat toimimasta. Toisaalta, pimeässä taistelu ei ollut mahdotonta, siitä Trixitalla oli kokemusta vaikka muille jakaa.

-Ja jos kuulo menisi, Integra naurahti ja nosti puekkua ylös: -Niin nenä ei pettäisi.
Sitten hän alkoikin nauraa hiukan omalle, tyhmälle tosin, huumorille, koska muutenkin ei ollut mitään tekemistä ilman laseja.
-Ehkäpä kannattaisi harjoitella taistelua heti kun toivun.

- Ei kuulosta hullummalta idealta, Trixita naurahti: - Liika harjoittelu ei ikinä ole pahaksi. Aistit kehittyvät ja olosuhteita muuttamalla voi harjoittaa eri aisteja.
Harjoittelu ei kuulostanut todellakaan hassummalta. Viime öisen mellakan jälkeen oli mustahiuksinen huomannut taitojensa ruostuneen jonkin verran, tosin tilannetta vaikeutti vasemman puolensa käyttökelvottomuus. Harjoittelusta pystyisi muokkaamaan haastavan, mutta istuiko sitten harjoittelupari nyt vierekkäin..?

Taidanpa hypähtää joskus myöhemmin mukaan, kuitenkin Alucard on raahattu mukaan summonin takia. ~Alucard
Selvä.

-Sinäkin pääset mukaan jos haluat, Integra tokaisi ja virnisti.

Kaksikko joutui oleskelemaan pari päivää Edinburghissa. Tehtävän päätteeksi, he pääsivät sotilaiden saattamina takaisin Lontooseen.

Uusi topic.