Trixitan ja Integran saaga 7: Kaksi soturia II (K18)

Kuulosuojat poimittuaan mukaansa ja katseensa irroitettua harvoista esillä olevista aseista Trixita asteli Integran taakse tutkailemaan, mitä hän oli löytänyt. Muutama käsiase, jotka olivat kieltämättä tarpeeksi pienikokoisia mukaan otettaviksi illan baarireissua ajatellen.
- Voihan luoti..! Trixita tuumasi itsekseen siirtäessään katseensa kaapissa roikkuviin aseisiin. Näin paljon aseita hän ei ikinä ollut nähnytkään. Toisaalta kyseessähän oli kuitenkin Hellsing, ja sillä pitikin olla kunnolliset harjoittelu mahdollisuudet sekä sotilaita että Integraa varten..

-Ja kaikki maksaa todella paljon, mutta minun suvullani onkin sopimus erään amiraalisuvun kanssa siitä, että se aseistaa joukkomme aseilla ja kulkuneuvoilla...mahdollisesti auttaa myös uusien vampyyrimetsästäjien värväämisessä. Jos pyydän aseita, saan ne, Integra tokaisi ja virnisti antaen Trixitalle toisen pistoolinsa: -Tässä. Tästä on helppo kokeilla.

- Selvä.., Trixita sanoi melkein hermostuneesti ottaessaan Integran tarjoaman aseen vastaan.
Hetken aikaa tutkailtuaan asetta mustahiuksinen huokaisi virnistäen:
- Kunhan vaan en tätä vehjettä hajoita saman tien. Tätä kapistusta ei kannata hinnansa puolesta mennä hajoittamaan.
Asetta pidellessä Trixita muisti niitä harvoja oppeja käsiaseista, joita kouluttajat ja komentajat olivat kehdanneet mustahiuksiselle opettaa. Piipun tuli osoittaa lattiaan, kun sitä ei käytettäisi. Näin kuulema vältyttäisiin ylimääräisiltä vahingoilta. Tottahan se oli, luodin oli vaikea kimmota lattiasta alkuperäiseen kohteeseen tällä tavoin.

-Tässä olisi vielä luotilippaita. Tuo ei ole ihan vielä ladattua, Integra antoi kaiken lisäksi muutaman luotilippaan ja sitten alkoi ladata omaa pistoolia suunnatessaan lähempää ampumarataa.
-Ensimmäiseksi ehkäpä kannattaa hyväksi virkistykseksi näyttää, miten näitä kauniita juttuja käytetään. Usein pistoolimme ovat ladattuja täyteen hopealla ja siunattu hopea on kallista kamaa, joten harjoituksissa käytämme tavallisia luoteja.
Tämän jälkeen hän laittoi kuulosuojaimet korvilleen ja tähtäsi maalitaulua.

Integrasta mallia ottaen Trixita latasi aseensa ja asteli sivummas katsomaan vaaleahiuksisen esimerkkiä.
- Kohta taitaa pamahtaa ja kunnolla.., mustahiuksinen tuumasi itsekseen virnistäen hennosti.
Hetkinen, pamahtaa. Kunnolla. Trixita asetteli korvilleen suojaimet ja pian ei mustahiuksinen kuullut melkein mitään. Mutta..

Integra tähtäsi tarkkaan ja ampui. Luoti lensi kohti suoraan maalitaulun keskeltä. Jokaisen vihollisemme heikkous on pää ja sydän, jotta raajattomina ne ovat vaarallisimpiä, ellei niitä tapeta..., ajatteli hän. Toinen luoti osui myös samaan paikkaan kuin ensimmäinen, ensimmäisen luodin muodostaman reiän läpi. Seuraavaksi vuorossa oli kolmas neljäs ja sitä seuraava, kunnes lipas tyhjeni...

Trixita tarkkaili hiljaa kädet ristissä edessään Integran ampumista. Oli odotettavissa, että mustahiuksinen itse pääsisi tai joutuisi, miten sen haluaisi ilmaista, joten hänen oli tarkkailtava kokeneempaa naista tarkoin, jos mustahiuksinen halusi henkensä ihmisenä säilyttää vielä illan yli, vaikka ei kantaisi Fehériä mukanaan.
- Eli siis sydämeen ja päähän.. Selvä homma.., mustahiuksinen varmisti itselleen Integran lippaan tyhjennettyä.

Klank klank! Kuului Integran pistoolista kun sen lippaista loppuivat luodit, Integra latasi uuden lippaan täyteen ja kääntyi ympäri osoittaen pistoolilla olkansa takaa katsomatta taakse. Tätä voisi uudestaan kokeilla... Osuukohan? Hetknen päästä pistooli alkoi jälleen paukuttaa ja lipas jälleen tyhjeni. Integra kääntyi katsomaan, miten kävi maalitaululle.
-No jaa! En vieläkään ole onnistunut tuossa taakseampumisessa. Hutia tuli. Trixita. Nyt voisit näyttää, mihin sinä pystyn, minä voinkin katsella, miten homma sujuu.
Hän otti kuulosuojaimet hetkeksi pois korvien päältä.

- Älä sitten liikoja odottele.., mustahiuksinen lausahti virnistäen poistettuaan hetkeksi kuulosuojaimet korviltaan, jotta kuulisi Integran sanat.
Päätään pudistettuaan mustahiuksinen asteli paikalleen asettaen samalla suojaimet takaisin korvilleen, jotta ei kuuloaan vahingoittaisi. Trixita katsoi kasvotonta maalitaulua hetken aikaa, kunnes..
- Heh heh.. Kegelapan, kauanko siitä onkaan ollut kun viimeksi tuollaisella arvokkuudella pääsit riehumaan..? miehen ääni kajahti soimaan Trixitan mielessä.
Tiukentaessaan katsettaan Trixita tähtäsi aseellaan taulua kuvitellen sen mustan hahmon kohdalle mielessään nauravan miehen.
- Vaiti, Trixita murahti miehen äänelle voimakkaasti, ennen kuin ampui useita laukauksia kohti tuota taulun hahmon päätä..

Ai, että ei osaa? Integra virnisti itsekseen laittaen kuulosuojaimet ja seuraten takaisin korvien päälle sivusilmällä maalitaulun vähittäistä tuhoutumista Trixitan ammuksista. Voisin myöntää, että olemme pian valmiita tähän öiseen retkeen, Trixita... Nytk... Mikä se nyt oli? Kuuluiko äsken jotain? Integra meni hiukan kauemmas ampumaradalta ja otti kuulosuojaimet pois ja katseli niitä hetken.
-Pah! Ei se mitään ollut! hän murahti itsekseen ja laittaen kuulosuojaimet takaisin suojaamaan korvia kovilta paukutuksilta ja palaten takaisin asemalleen seuraamaan Trixitan tarkkuusammunnan harjoittelua...

Mustahiuksisen lippaasta tuntuivat luodit loppuneet hetken kuluttua, ja asetta pitävä vilkaisi kohdetaulua. Sen päätä ei suoraan sanottuna ollut enää, ja muutama reikä lähentelivät taulun varjon vasenta rintaa.
- Mainiota.. Mainiota, Kegelapan! Mikset ottanut käyttöösi näitä tehokkaita aseita sen lelun sijasta..?
Trixita poisti kuulosuojat korviltaan, ja niiden mukana miehen ääni hävisi mustahiuksista häiritsemästä. Hän kääntyi katsomaan tuloksia vielä kauempaa ja rapsutti takaraivoaan.
- Noh.. Ehkei se mennytkään sitten niin huonosti kuin osasin odotaa.., Trixita sanoi kovin vaatimattomana.

-Hyvä. Olen lähes sanaton, Trixita, Integra tokaisi: -Nyt vain harjoitellaan kunnes illan aika koittaa.

Tarkkuusammuntaa kaksikko harjoitteli muutaman tunnin. Ilta oli laskeutumaisillaan ja oli pian aika vaihtaa valepuvut ylleen. Integra sanoi harjoitusten jälkeen:
-Miekkasi voimme jättää huoneeseesi. Kukaan ei ainakaan siihen koske.

Pari tuntia ei todellakaan tuntunut todelliselta ajalta. Kello oli ilmeisesti päättänyt tehdä pienen kepposen kaksikolle ja lähtenyt karkuun. Joka tapauksessa Trixita nyökkäsi Integralle harjoitusten päätyttyä.
- Tottahan tuo on, mustahiuksinen sanoi samalla kun pyöritti käsiään ympäri.

Muutaman minuutin kuluttua kaksikko lähti vaihtamaan valepuvut ylleen. Integra ajatteli samalla livahtaessaan hetkeksi omaan huoneeseen: Kunhan kukaan ei mitään sano, jos olen valepuvussa... Puettuaan päälle niin sanotun "prätkätytön" asun päälleen, hän luikersi käytävälle odottamaan Trixitaa.

Luikahdettuaan omaan huoneeseensa vaatteitaan vaihtamaan mustahiuksinen sulki oven perässään huokaisten hiljaa. Trixitan pää tuntui täyttyvän kysymyksistä, joihin oli mahdotonta löytää vastausta pelkällä maalaisjärjellä. Kysymykset koskivat lähinnä ampumaradalla tapahtunutta miehen äänen esiintymistä, joka oli jäänyt lyhyeksi.
Miettiessään miehen aikeita ja hänen mielensä kieroja suunitelmia tulevaisuuden varalle Trixita vaihtoi tavanomaiset vaatteensa uusiin. Ylävartalon peitti tummanvihreä toppi kun taas jalkoihin pujahtivat mustat suorat housut. Varmistettuaan, että Fehér lepäsi sängyllä, mustahiuksinen poistui huoneesta käytävälle huomatakseen Integran jo odottavan.
- Lähdemmekö siis? Trixita varmisti kysyen vaaleahiuksiselta nyökäten tälle.

-Kyllä lähdemme nyt, Integra vastasi. Hän oli jälleen sikari hampaissaan. Kaksikko tassutteli alakertaan ja sitä kautta ulos kartanosta. Tällä kertaa piti ottaa toinen auto, sillä se edellinen ehdittiin varastaa. Toisin tämä toinen ei ollut yhtään kalliimman näköinen. Kuitenkin automalli, Mersedes, oli kallis jopa tavallisellekin tallaajalle.
-Tällä sitten lähdetään.

Trixita nyökkäsi virnistäen itsekseen.
- Aina toinen varalla.. Ja ei tämäkään miltään halvalta kaverilta näytä, hän naurahti mielessään tutkiessaan katseellaan toista menopeliä.
Pyöriteltyään päätään hetken aikaa Trixita kiipesi matkustajan paikalle ja loksautti turvavyön kiinni.

Integra istahti ratille ja auto vihdoin lähti liikkeelle ulos kartanon portista. Tunnin päästä se saapui Suur-Lontoon kaduille ja pysähtyi parkkipaikalle. Integra tällä kertaa kaivoi takakontista ulos jonkunlaisen pienikokoisen vakoilulaitteen.
-Tällä kertaa laitetaan tänne tutka, jotta sitten myöhemmin auto löydettäisiin. Uskon kyllä, että tämäkin lähtee lipsumaan paikaltaan muutaman tunnin kuluttua.
Hän heitti vakoilulaitteen penkin alle, koska sieltä sitä ei löydetä.

- Jos kerran uskot tämän auton tulevan myös varastetuksi, miksi ihmeessä käytätte niin kalliita vehkeitä..? Trixita kysyi mielessään kuunnellessaan Integran sanoja.
Sanomatta kuitenkaan sanaakaan ääneen mustahiuksinen tyytyi nyökkäämään vaaleahiuksiselle. Auton ovien lukittauduttua kaksikko lähti kohti määränpäätään..

-Siinä se pubi on..., Integra tokaisi ja miltein nielaisi, sentään ei niin äänekkäästi. Hän ei ole koskaan joutunut tekemään tehtävää varsinkin julkisilla paikoilla, paikalla, jossa ihmisiä oli tusinoittain. Toivottovasti tuo komentaja Richardson lähetti tänne jonkun ennen meidän tuloa..., hän ajatteli astuessaan sisälle. Paikan päällä täytyi etsiä murhaajavampyyreitä ihmisjoukon seasta tai pikemminkin osata erottaa ne joukosta. Integra tällä joutui ottamaan tavallisen asiakkaan roolissa ja raahautui tiskin eteen.
-Saksalaista punaviiniä, kiitos.

- Minulle samanlainen, Trixita lausahti tiskin takana työskentelevälle miehelle, joka kävikin nopeasti töihin.
Sisään astuttua mustahiuksinen oli huomannut muutamien silmäparien kohdistuneen kaksikkoon. Oli sitten kyseessä metsästettävä vampyyri tai sitten naisista kiinnostunut mies, oli kaksikon pidettävä varansa. Trixitan vaaleat silmät siirtyivät lasiin, joka oli hänen eteensä ilmestynyt vaivihkaa. Integran eteen oli ilmestynyt samanlainen, ja baarimikko hymyili omahyväisesti tiskin takaa..

Asiaa! Integra ajatteli ja otti huikan lasistaan. Alkoholia täytyikin juoda, ettei turhaan hermostuisi, toisin siinä olikin myös haittaa: oli helppoa joutua humalaan ja seota täysin. Jonkun ajan päästä Trixitan ja Integran luokse ilmestyi goottipukuun pukeutunut pystyhiuksinen mies. Integra mulkkaisi häntä hiukan ja sitten sitten naurahtaen sanoi:
-Kevin? Kauan sinä olet täällä roikkunut?
-Melko kauan, Tegs.
-Hehehe. Tegs? On sinulla kauniit sanaset, herra Duckman.

Siinä olisi meidän sotilas. Kapteeni Hansin hahmo, jolla sain luvan ohjailla.

Samalla kun Integran viereen istahti pystyhiuksinen mies Trixita onnistui maistamaan tilaamansa juomaa. Trixitan kokemukset alkoholista olivat olleet enemmän kuin karuja, mutta ei kuitenkaan itse ollut koskaan aikaisemmin päässyt maistamaan mitään. Liiallisen nauttimisen seuraukset hän muisti liiankin selvästi menneisyydensä syvyyksistä: sekä kotoa isänsä luota ja majatalosta, sillä siellä melkein jokaisen viikon päätteeksi ne varakkaimmat johtajat kerääntyivät yhteen ja ryyppäsivät itsensä umpihumalaan, jonka jälkeistä krapulaa he sitten viettivät muutaman seuraavan päivän.
- Olemmeko ennen nähneet, neiti?
Trixita heräsi muistoistaan baarimikon kysymyksen kuultuaan, ja pudisti nopeasti päätään.
- Miksi olisimme? En ole ennen käynyt Lontoon pubeissa tai baareissa, Trixita melkein sähähti miehelle, ja jatkoi viininsä maistelua.
- En olisi niinkään varma..

Integra ja Kevin katsahtivat Trixitaa ja kohauttivat yhtä aikaa hartejaan.
-No? Onko mitään kerrottava, Kevin?
-Olen lymyillyt täällä useita tunteja, mutta alan jo pikkuhiljaa epäröidä siitä, että se porukka on todellakin täällä jossain.
-Parempi näin, Integra sanoi ja sitten joi viinilasinsa tyhjäksi, tämän jälkeen näyttäen aivan sekoilevalta. Ei pitkään aikaan sitä alkoholia tullut maistetuksi! Tosin Integra tiesi kaikki suvun salat. Ennen kuin Integran isä, Arthur oli mennyt naimisiin Integran äidin kanssa, tämä oli alunperin ollut hievä juoppo, eikä millään suostunut luopumaan jatkuvasta ryypiskelystä ja naisten metsästyksestä. Integra ei kyllä halunnut samaistua tähän rooliin, vaikka hän muistuttikin jollain tavansa isänsä käytöksestään ja jostain luonteenpiirteistään. Kuullostaisi aika huvittavalta, jos hän itse olisi juoopo, joka metsästäisi "uhrejaan" yhtä hulluna ja intohimoisena. Vampyyriparat...

Mustahiuksinen pyöritti lasia kädessään jämähtäneen katseen seuraten eleettömästi viinin heilumista. Ei se mitään hullumpaa ollut, mutta kohtuudella tuli alkoholia käsitellä. Trixita ei halunnut jakaa kohtaloaan alkoholia koskien isänsä kanssa, joten tuo lasillinen olisi ehdottomasti kuukauden sisällä ainut.
- Olen kyllä varma nähneeni-
- Tees nyt mies työsi, täällä on asiakkaita vaikka miten paljon, Trixita lausahti luomatta katsekontaktia baarimikkoon, joka luikki tiehensä tajottimen ja rievun kanssa.
Trixita sen sijaan irroitti katseensa punaviinilasistaan tiskille ja tutki miltei väsynein silmin tumman tiskin pienen pieniä yksityiskohtia.