Trixitan ja Integran saaga 7: Kaksi soturia II (K18)

-Kylläpäs te...
-Hiljaa! Et sinä pinkkeihin boxereihin pukeutunut pumpuli voi sanoa mitään!... Integra pyöräytti etusormellaan Kevinin nenän edessä. Kevin vain istui baarijakkarallaan silmät pyöreinä ja ujostuneen näköisenä. Sitten hän sanoi hiljaa:
-Sitten... ette ole koskaan muuttaneet tapojanne. Mitäs sanot?
Viimeisen kysymyksen hän kohdisti Trixitaan, sillä tämä oli tullut Integran seurassa tänne.

- Mmmh..? Trixita siirsi vaivalloisesti silmiään Integraa kohti erottaakseen vaaleahiuksisen naisen. Seuraavaksi vaaleat silmät siirtyivät tutkimaan Keviniä. Kohautettuaan olkapäitään hän lausahti:
- Ottaen huomioon, etten ole tuntenut häntä kovinkaan kauan, ei hän kovinkaan paljon ole ehtinyt tapojaan muuttaa.
Tämän sanottuaan mustahiuksinen painoi päänsä käsiensä päälle ja rapsutti toisella kädellään takaraivoaan.

- Jep. Minäkin jotain hänestä tiedän..., Kevin naurahti: -Liiankin vaihteleva luonne. Se on kyllä ihme!
Niin varmaan! Integra murahti mielessään ja katsoi ympäristöä silmät kieroina. Missäköhön ne verenimijät ovat, kukkuu? Kuinka paljon niiden takia täytyisi roikkua... Tästä seurasi jonkinasteinen hiljaisuus mielessä ja Integralle loksahti ehkä hiukan looginen, mutta sekava ajatus: Mitä hemoa? Eikö ole yhteen ideoita napata ne örkit julkisilla paikoilla? Tietenkin. Kenen idiootin kuuluisi huutaa täällä: "Moi! Olen hirviömetsästäjä!" ja sitten katsomaan, ketkä kaikki luikkii matojen pakoon... Hmmm... Nyt täytyisi jotain hirviöille huomioherättävää tai muuten tulen hulluksi, jos ihmiset eivät ole turvassa vaan roikkuvat elämänsä langalla! Mieti nyt sitä, heebo!

Kyllästyttyään tasaiseen tuhisemiseen ja tiskin takaisten hyllyjen tuijottamiseen Trixitan silmät tutkivat hetken aikaa ympärilleen. Muutama juoppo ryypiskeli toisessa pöydässä samalla kun parrakas mies oli läsähtänyt karvapehkonsa päälle, ilmeisesti sammunut siihen. Mitään epänormaalia ei ollut havaittavissa. Paitsi..
- Täh..? Missäs on se tiiraileva ja liikoja kyselevä mikko?
Ei, vaikka kuinka Trixita yritti kehittää silmiinsä röntgen katsetta ei sitä outoa baarimikkoa näkynyt missään baarissa. Vaalea silmäpari loi epäilevän katseen ulko-ovelle pään kallistuessa aavistuksen verran puolelta toiselle. Ulkona oli jo suhteellisen pimeää, aurinko oli siis laskenut. Täydellinen aika vampyyrin noutopöydälle.

Integra oli hiukan epävarma, kun oli laittanut päähänsä monia erilaisia kysymyksiä kyseenalaistaakseen. Kevin ei tällä kertaa ei vaikuttanut yhtä kyllästyneeltä kuin aina vaan tällä kertaa näytti odottavan jotain tapahtuvan aivan yhtä kärsivällisenä kuin päätehtäväänsä odottaen. Sotilas kuin sotilas. Integra katsahti hiukan Trixitaa ja tämän mulkoisusta sinne tänne taisi päätellä vain yhden asian: vampyyrin tai siis monienkin vampyyrien tulon ajan.
-Käyn ottamassa happea. Röökiä oikein tekee mieli..., Integra nousi baarijakkarasta vinkkaisten Kevinille ja Trixitalle kuin sanoisi tutun salasanan. Todellisuudessa hän oli nimittäin oli lähdössä tarkastamaan baarin ulkopuolta, sillä aikaa kun muut olivat "linnoituksen" sisällä.

Trixita mutisi jotain myöntymiseltä kuulostavia sanoja hiljaa ääneen painettuaan särkevän päänsä takaisin käsiensä väliin. Ilmeisesti pienikin määrä alkoholipitoista juomaa sai tuon mustahiuksisen pään jyskymään tuntuvasti.
- No niin, tyttönen, ei enää alkoholia sinulle..! Trixita murahti itsekseen silmät puoliksi auki.
Nopea vilkaisu ovelle kertoi mustahiuksiselle Integran kadonneen oven toiselle puolelle. Kuitenkin hetken tai kahden juostua alkoholin hajun läpi Trixita laahusti itsekin ovelle ja poistui baarimikkoa etsimään..

Kevin jäi istumaan paikalleen ja odotti katsellen tarkkaan ympärillä olevia ihmsiä.

Integra asteli ulos baarista, kaivoi taskustaan sikarin ja ryhtyi jälleen polttamaan. Sikarin maku helpotti. Hyvä! Vielä parempi! , Integra naurahti voittoisasti mielessään. Mikä oikein häneen iski baarin sisällä olleessaan? Todennäköisesti, hän tuli vaan levottomaksi siitä, että oli julkisella paikalla jopa valeasussa. Oli mahdollista, että hirviöt voivat tunnistaa hänet kukaties. Pian jokin kylmä ja rauhainen tuntui hänen niskassaan. Hän seisoi jähmettyneenä paikallaan ja tajusi jonkun tähtäävän häntä. Ylimääräinen liike: kuolema. Sanat: kuolema. Hitto! Olen kusessa...
-Hyvää iltaa, herra, tai sanoisinko minä neiti? joku Integran selän takana oleva ääni sanoi. Ääni ei ollut miesten ääneksi kovin matala, se oli pikemminkin tenorin kuuloinen, jos se lauluna kaikuisi.

Umio... xD

Oven toiselle puolelle päästyään Trixita pyöritti päätään hetken aikaa. Ei ennen tuollaista päänsärkyä tullut mistään. Syy löytyi siis suurella todennäköisyydellä siitä alkoholipitoisesta viinistä, jota mustahiuksinen ei ehtinyt montaa hetkeä juoda.
- Saakelin kevään vastakohdan pimeä reikä vieköön..! Trixita kirosi itsekseen tarttuessaan toisella kädellä takaraivoonsa ja huokaisi äänettömästi.
Sivusilmällään hän erotti Integran, ja tämä vaikutti kuin jähmettyneen paikalleen. Hetken mustahiuksinen luuli jo nähneensä näkyjä, mutta vaaleahiuksisen takaa erottui jokin himmeä, ylimääräinen esine, ase kenties. Trixita oli jo tavoittelemassa vyötäröään vasemmalla kädellään, kunnes muisti ystävänsä jääneen kartanoon.
- Juuri tämän takia inhoan jättää hänet kotiin..! Hitto vie!

-Mitä sinä haluat? Integra säilytti rauhallisuutensa ja ikään kuin ei mitään tapahtuisi puhalteli sikarin savua pyöreinä renkaina ilmaan: -Missä on minun saaliini?
-Tapoimme, koske he olivat tiellä..., yhtäkkiä kuului jostain pimeästä, toinen, mutta tutumpi. Esiin astui mustaan pukuun pukeutunut kissakorvainen hahmo pistooli kädessä silmät ja hehkuen kirkkaansinisinä pimeässä. Grawl.
-Umio... Anna minun hoidella tuo. Kuolleena tai elävänä, tulet Herushingu mukaamme! Grawl sanoi ja osoitti Integraa pistoolilla. Umio livahti Integran takaa Grawlin viereen. Integra teki ihmettelevän ilmeen ikään kuin sanoisi: "Aiotteko oikeasti ampua minua?"
-Lähietäisyydessä... hän on vaarallisempi..., Grawl kuiskasi Umiolle.
-Sen huomaa.
Miehet seisoivat paikoillaan ja tähtäsivät uhriaan. Integran rauhallisuus aiheutti pienen viivastyksen ampujille, mutta he eivät tahtoneet antaa periksi tämän katseelle. Kuului laukaisu. Kaksi luotia lähti liikkeelle. Integra sulki silmänsä. Ei kestänyt kauaa kun Grawl ja Umio närkästyivät, kun huomasivat luotien lentävän Integra olkapäiden yli.
-Eikö kaukoetäisyyskään...! Umio ärähti ennen kuin he kuulivat toisen pistoolin laukaisun. Grawl sai osuman jalkaansa ja lysähti kumoon.
-V****jen kevät! ihmisusi karjaisi. Paikalle juoksi Kevin revolveri kädessään ja ampui Umiota, mutta Umio ehtikin väistää luodin.

- Ja mitähän heleskuttia tällä kertaa!? Trixita karjahti itsekseen muutamien luotien osuen kohteisiinsa.
Käännettyään katseensa taakseen mustahiuksinen huomasi revolveria pitävän Kevinin. Ihmissuden huuto tuntui hajottavan illan tuoneen hiljaisuuden. Kyse saattoi kylläkin olla viinin aiheuttamasta migreenistä, tai Grawl oikeasti karjui kovaa.
Trixita poimi piilostaan aseen ja osoitti sillä Integraa tähdännyttä kaksikkoa lähestyi hitaasti..

-Grawl! Me olemme ansassa! ulisi Umio epätoivoisena.
-Perhana..., Grawl kiroili ja väkisin nousi jaloilleen. Kevin latasi aseensa ja sanoi:
-Parempi luovuttaa, sillä ampujia on kaksi.
-Mitä? kaksikko oli ymmällään tuijottaen Trixitaa ja katsahti hetkeksi Integraa hiljaa. Integra hymähti heille ja katsoen heitä hiukan jäätävällä, mutta viattoman näköisellä ilmeellä.
-Senkin...! Grawl ärjyi ja väkisin ampui Integraa uudestaan: -Kuole!!!
Tällä kertaa luoti osuikin kohteeseensa. Umiolta lennähti leuka auki hämmennyksestä ja Keviniltä järkytyksestä. Grawl oli itsekin kauhun lamaantumana, kun näki Integran rojahtavan polvilleen ja pitelevän kiinni olkapäästään. Valkoiset hanskat olivat tahriutuneet vereen ja veripisarat tippuivat asfaltille. Integra kähisi hiljaa. Kevin oli raivoissaan...

Integra on sentään ihminen...

Asettaan pitelevä mies ei ollut ainoa raivostunut ihmisolento kadulla. Kivunsa keskeltä Trixitan mieli yritti tappaa kaksikon ajatuksella ja katseella, joka oli mustahiuksisen kasvoille muodostunut. Vaaleahiuksisen naisen polvistuessa oli ihme etteivät Trixitan hampaat rikkoutuneet niiden pureutuessa toisiaan vasten rajusti. Fehér olisi laulunsa jo laulanut, jos se olisi ollut mukana. Loukkaantuneen kartanossa kun se vaaleahohtoinen miekka majaili, ei sitä taikuudellakaan Lontoon kaduille olisi mahdollista saada.
- Te perhanan alimmaisen jorvakon homeisten ruumiiden kirotut otukset!! mustahiuksinen karjui, omaksi yllätyksekseenkin järisyttävän kovaa.
Oliko suunitelmana sitten ajaa kaksikko tiehensä huutamalla, vai mikä ihme, Trixita ei tietänyt itsekään. Vaistomaisesti syöksyessään Integran luokse oli mustahiuksisen käsiaseen aika laulaa laulunsa. Kuului neljä pamausta, ase oli suunnattu kaksikon suuntaan, ja luodit halkoivat ilman niiden lentäessä kohti kohteitaan..

Kun Trixita aloitti tulituksensa, niin alkoikin Kevinkin tulittaa rajusti. Myös Grawlin ja Umion puoleta lensi laumaluoteja. Luotien sateet kuuluivat ympäri katua ja sen ulkopuolelle. Välillä luodit olivat törmänneet toisiinsa ja räjähtivät ilmaan, välillä ne ovat lentäneet kohteitaan ohi. Umio piiloutui roskalaatikon taakse ampumaan, kun taas Grawl raahasi itsensä pitkin katua yrittäen samalla väistää luotikuuron Kevinin ja Trixitan suunnalta. Trixita sai ammuttua vielä hänet kylkeen, josta sitten lensi seuraavaa manailua. Kevin huomasi, että Umio oli ketterämpi kuin Grawl ja heitti kranaatin roskalaatikon viereen. Hetken päästä se räjähti ilmaan ja Umio olikin kierinyt muualle piiloon.

Integra samaan aikaan kohotti katseensa verilöylyyn ja virnisti. Tätä ei enää kannataa toistaa uudestaan! Kohta sotilaat joutuvat siivoamaan luutnanttin kehotuksista Lontoon katuja! hän ajatteli katsellessaan sivusilmällä juuri tällä hetkellä toistuvia tapahtumia. Yhtäkkiä loikkasi pystyyn ja huusi:
- Kevin!!! Varo!
Kevin ällistyi ja vasta nyt huomasi, että perääntyessä askeleen taakse, hän ehti väistää Grawlin suunnalta lentävän luodin. Tämän jälkeen tuntui kostealle, kun yhtäkkiä jokin näytti hyökkäävän sumuna sotilaan kimppuun ja kampaten samalla tämän kumoon. Umio osasi kuitenkin yllättää ja iskea sotilasta oikein olan takaa. Nyt Grawl kävi Trixitan ja Integran käsiksi ampumalla heidän suuntaan jäljellä jääneillä voimillaan. Hitto..., Integra kiroili itsekseen, kun Grawlin pistooli laukaisi. Samaan aikaan kuului toinen laukaisu...

Suosikkikohdat ovat usein nämä BLÖÖD-kohtaukset xD

Luotien sinkoilessa puolelta toiselle ei mustahiuksinenkaan vahingoittumatta selvinnyt rytäkästä. Yksi Grawlin laukaisema luoti onnistui osumaan Trixitan käsivarteen. Osuman saatuaan mustahiuksinen murahti matalasti itsekseen samalla kun manasi tuon ihmissuden alimpaan hornaan homehtumaan. Kipu kyllä lävisti mustahiuksisen hetkessä, mutta sitä ei ollut aikaa miettiä taistelukentällä.
Pienehkö räjähdys kuului kolmikon välistä kahden luodin törmätessä toisiinsa. Ennen kuin savu ehti hälventyä Trixita jatkoi tulitustaan sen läpi. Piti vain toivoa, että Kevin pitäisi vastuksensa kiireisenä..

Rytäkkä jatkui melko kauan. Kevin joutui kamppailemaan Umion kanssa, joka oli ehtinyt lyhyessä ajassa muuntautua eläimen hahmoonsa, ihmispantteriksi. Olento hyökkäsi rajusti siviilipukuiseen sotilaaseen ja yritti purra tämän hengiltä. Sotilas oli valmiina kuolemaan, mutta ennen pantterin hyökkäystä Integra ehti vihdoinkin kaivaamaan pistoolinsa esiin ja laukaista luodin suoraan olennon kaulan läpi. Kevin oli hämmentynyt ihmispantterin pään räjähtäessä ilmaan. Miksei johtaja ottanut asettaan esiin aikasemmin? Miksi vasta juuri nyt hän kävi vastahyökkäykseen, vaikka hänellä olisi tilaisuus paeta. Umion kirkahtaessa viimeisen kerran, Grawl kääntyi katsomaan sinne suuntaan, mutta hänen selkänsä läpi lensi luoti Trixitan suunnalta ja lävisti hänet.

Harjoittelualueella kun ollaan, niin hahmojen kuolemia ei lasketa virallisessa roolipelissä.

Ilmaan kajahti vielä usea pamahdus. Vaikka oli yksi luoti Grawlin lävistänyt mustahiuksisen tulitus jatkui kunnes hänen aseessaan oli enää yksi luoti jäljellä. Kaatuessaan toisen polvensa varaan Trixitan katse oli lukkiutunut ihmissuteen. Pystyivätpä ne miten nopeasti tahansa parantumaan, selän lävistämänä sen teko olisi varmasti vaikeampaa. Tästä tilaanteesta pakeneminen ei olisi mahdollista, ellei vastustaja loikkaisi tiehensä, jos se siihen vielä pystyisi.
Kivun aallot lävistivät vaaleasilmäisen naisen kuin tuhannet tikarit. Hetki ilman vahvan pelon tunnetta aiheutti rajun muistutuksen kahdesta eri asiasta: hän oli loukkaantunut, mutta Integra oli vielä pahemmin. Ensin oli kuitenkin varmistettava, ettei Grawl pääsisi häiritsemään vetäytymistä kartanoon, tai edes jonnekin muualle vaaleahiuksista hoitamaan...

Grawl lensi naama edellä asfaltille päästäen tuskallisen ja raivokkaan huudon. Kevin nousi ylös ja latasi pistoolinsa. Grawl kömpi pystyyn, muttei pysynyt kunnolla tasapainossa. Hän heittäytyi nelinkontin ja muuntautui ihmissudeksi käyden rajuun vastahyökkäykseen. Integra otti askeleen taaksepäin ja tähtäsi ihmissutta, kun tämä ryntäsi lähemmäs ja lähemmäs. Näyttikin jo siltä, kun olento oli murskannut kaiken tieltään muutaman sekunnin kuluttua.
- GAAAARGH!!!
- Varo, Trixita!!! raakui Integra yhtä aikaa ja yritti taklata tuttunsa pois hirviön tieltä...

Vasta useimpien hetkien perästä ehti mustahiuksinen tajuta Grawlin muuttuneen ihmissuden muotoonsa. Olennon rynnätessä lähemmäs ja lähemmäs Trixita murahti. Hänen taidoillaan ei tuota petoa tapettaisi yhdellä luodilla, mutta..
Kaatuessaan maahan Integran taklauksesta Trixita kohotti aseensa uudelleen ja osoitti sillä kohti ihmissutta. Vahingoittuneen käden etusormi taipui ja ilmoille kajahti ties mones pamahdus. Luoti sinkosi aseesta kohti Grawlin päätä, mutta aavistuksen sivummalle. Sen kohde ei ollut keskellä ihmissuden otsaa vaan..

Integra käännähti äkkiä ympäri ja myös ampui pistoolistaan yhtä aikaa kuin Trixita itse oli suunnannut itse luotinsa kohtisuoraan ihmissuden päätä. Kevin seisoi paikallaan silmät pyöreinä, eikä lainkaan pystynyt käsittämään, mitä oli tapahtumassa. Grawl sai ensimmäisen osumans oikeaan silmäänsä ja toisen suoraan kallon läpi. Sen ruho ei kuitenkaan suoraan pysähtynyt siihen paikkaan. Ihmissusi oli saanut luodit vasta silloin kun, se oli tehnyt vahvan loikan. Tämän loikan myötä se lensi suoraan...
- Mit...? Integran ällistynyt lause jäi kesken.... Blöts! Kun ihmissuden ruho lensi suoraan hänen päälleen ja litisti alleen. Kevin ryntäsi paikalle katsomaan, miten kävi:
- Johtaja!

Loikan hallitsemattoman alastulon väistämiseen ei Trixitalla ollut mahdollisuutta. Kivusta hieman lamaantunut mustahiuksinen olisi annetulla ajallaan ehtinyt täysikuntoisena vierähtämään sivuun. Grawlin ruho putosi maahan, ja kahden mainitun väliin jäi Integran lisäksi mustahiuksinen melkein kokonaan. Trixitan pää näytti pilkottavan etukäpälien alta.
- Joku kertokoot miksi nämä otukset painavat näin saakelisti.., Trixita murisi ruhon alta, vilkuillen silmillään ympärilleen.

- Oletteko kunnossa? Kevin oli hämmillään ja ryhtyi heti raahaamaan ruhon pois kaksikon päältä. Samaan aikaan ruhon paino keveni, kuin siltä lihakset menisivät puhki. Kuolleelta ihmissudelta alkoi pudota karvoja. Niinhän se olikin! Kuollessaan ihmissusi muuttui aina ihmishahmoonsa. Integra aivasti ja kierähti kyljelleen yrittäen nousta käsiensä voimalla, muttei onnistunut siinä.
- Se on kyllä karvainen kuin mikäkin karvaturri! hän ärjyi ja murahti pitäessään olkapäästään kiinni. S**tana! Jumalauta! hän kirosi mielessään, koska oli pahasti haavoittunut.

Ihmissuden karvojen peittämä Trixita kömpi nelinkontin muutaman metrin irvikuvan eteenpäin ja pyyhki suurimman osan karvoista päältään. Tilannekatsauksen aika. Ihmissusi kuollut, haavoittunut toveri. Kirotessaan itsekseen ryömi mustahiuksinen vaaleahiuksisen luokse ja auttoi tätä kykyjensä mukaan. Hetken päästä vaaleat silmät kuitenkin kääntyivät Kevinin puoleen.
- Jos me täällä pysymme hän ei kestä kovinkaan kauan..! Trixita totesi miehelle pidätellen samalla kivun melkein esille tuomaa irvistystä.

- Voin heti soittaa jonkun paikalle, ennen kuin kytät repiytyy tänne! Parempi lähteä jonnekin piiloon tai jotain..., Kevin kaivoi kännykkänsä esiin ja alkoi näpytellä siihen puehlinnumeroa. Integra tokaisi:
- Voin suoraan myöntää. Emme pääse pakoon kovin helpolla. Voin kuolla verenhukkaan, jos liikun tai teen jotain typerää.
- Aaah! Kevin säikähti, ennen kuin puhelimeen vastattiin:
- Kuka siellä?
- Johtaja on haavoittunut, tulkaa heti tänne! sotilas ärähti luuriin.
- Mitä? Joko taas?
- Ei! Oikeasti! Tilanne on kriittinen!
- Me olemme muutaman kilometrin päässä keskustasta. Siihen menisi tunti, jos perille tulisimme.
- Hitto panekoon!
- Kyllä siellä on sairaala jossain!
Integra pudisti päätään. Kevin laittoi luurin korvaan ja kirosi hiljaa itsekseen, sillä oli peloissaan. Integra sanoi kuitenkin lohduksi:
- Jos ainoa keinomme on päästä keskussairaalaan, niin tapahtukoon. Se on kadun toisessa päässä.
- Joudun raahaamaan teidät kummatkin sinne, koska olen vähemmän saanut turpaani.
Hetken päästä kuului sireenien äänet ja kolmikon eteen ilmestyi poliisiauto, josta tupsahti esiin itse luutnantti Greg.
- Jukolauta! Mitä täällä tapahtui? hän huudahti hämmillään silmät pyöreinä kuin lasiensa kehykset. Muutama poliisi myös kömpi autosta ulos ja ihmettelivät näkyä. Kevin ryntäsi nyrkit huitoen luutnantti Gregin eteen:
- Helvetti vie! Viekää meidät sairaalaan! Kaksi tyyppia haavoittuneita!
- Hyvä on! Hyvä on! Kunhan sitten kerrotte, mistä on kysymys!

Muutaman kymmenen minuutin päästä jokainen haavoittunut potilas vietiin eri osastoille. Kevin vietiin varalta psykiatriseen hoitoon, kun taas Integra joutui suoraan teho-osastolle, sillä olkapäässä oleva haava oli todella syvä ja luoti oli juuttunut siihen...


Pientä aikahyppyä.

Vaikkei Trixitan kunto ollut henkeä uhkaava pyöri hänen ympärillään vaikka kuinka monta lääkäriä. Heistä jokainen hoperteli joitain lääketieteellisiä termejä, josta mustahiuksinen ei saanut mitään selvää. Hänestä sen sijaan yksi asia oli liiankin selvä.
- Perhana! Menkää jo siitä toista hoitamaan! Trixita karjui huoneessa, riuhtoen valkotakkisten tarvikkeita ympäri seiniä.
Vasta-lahjaksi karjumisesta mustahiuksisen suoneen työnnettiin piikillä jotain kirkasta ainetta. Parin lyhyen hetken päästä mustahiuksisen pää notkahti taaksepäin ja pian hän makasi täristen pedillä, johon valkotakkiset olivat hänet kaataneet. Ääntä hänestä ei lähtenyt. Vaaleat silmät katsoivat kattolamppuun tyhjinä. Pian kuului jokin menneisyydestä liiankin tuttu ääni, paksun teippirullan rutina. Sentään kahleita ei sairaalasta löytynyt..
- Ei..! Mitä tahansa muuta mutta ei tuota! Integra! Kehtaatkin kuolla siellä! hän ehti karjua itsekseen ennen kuin hänen kädet ja jalat sidottiin paksulla harmaalla teipillä petiin kiinni.

Kevin oli päässsyt psykiatrisesta hoidosta ja hänen diagnoosiinsa oli laitettu huomatus siitä, että hän oli kunnossa. Hän oli vain järkyttynyt, joka tietenkin aiheutti pahan paniikkikohtauksen. Niin kauan kun sotilas oli työskennellyt Integran palveluksessa oman ystävänsä Johnin kanssa, säilyttipä hän kauan uskollisuutensa tälle. Nyt hän oli yhtä lailla huolissaan siitä, miten vakavasti Integran kävi. Kartanon väki nirhaisi hänet, jos saisi tietää tästä. Nyt sotilas ramppasi käytävällä teho-osaston huoneen edessä hermostuneen näköisenä. Helvetti vieköön! Mitä nyt voi tehdä? Luutnantti Greg seisoi seinää vasten ja seuraili sotilaan puuhia.

-Mikä tämä on? joku kirurgeista, joka hoiti Integraa ihmetteli, kun näki pihdeissään pienen terävät esineen. Toinen kirurgi työnsi kasvonsa lähemmäs katsoakseen tuota ihmeellistä löytöä. Hän nappasi terävän piikin käteensä ja tutki sitä.
-Luodin olemme löytäneet, mutta tämähän on hammas!
-Hammas?
-Pikemminkin jonkun eläimen...
-Mutta? En häntä edes purtu!
-Se oli todennäköisesti luodin sisällä, kun luoti purkautui hajalle sisältä paljastui tällainen.
-Mitä tämä tarkoittaa?
-En tiedä. Mutta meidän on luovutetttava näyte poliisille. He voivatkin katsoa tarkemmin, mikä tämä on. Potilas nukkuu. Ehdimmekin juuri ajoissa pelastamaan hänet.
-Jep... Kolme tuntia tähän meni. Hänen pitäisi olla kohta hereillä.
-Kyllä jaksamme odottaa.
Kirurgit kasasivat diagnoosit ja raportit sitten tassuttivat käytävälle, jossa Kevin ja Greg odottivat. Kevin kysyi:
-Onko hän kunnossa?
-Ei mitään hätää. Vasen olkaluu murtui luodin voimasta. Jos luoti osuisi sydämeen, niin olisi tilanne erilainen. Nyt hän nukkuu hetken. Viemme sitten hänet kaverin luokse.
Luutnantti Greg tokaisi:
-Sitten meillä olisi eräs aihe kesken...
Kesken hänen sanojaan kirurgi työnsi hänen käteensä jotain. Greg vilkaisi esinettä kädessään ja ärähti närkästyneesti. Kevin rynnähti viereen ja tuijotti hammasta silmät pyöreinä. Kirurgit marssivat tiehensä sulkien teho-osaston oven kiinni käydessään hetken jossakin...