Trixitan ja Integran saaga 7: Kaksi soturia II (K18)

-Kyllä. Minä vaadin hyvitystä, juuri siksi sinne mennään, Integra virnisti ja tämän jälkeen naurahti ikään kuin olisi äsken hyppäämässä noidan kattilaan. Kaksikko tallusteli ulos ostoskeskuksesta ja alkoi kulkea pitkin katuja löytääkseen poliisiaseman. Integra sen verran tunsi kaupungin hyvin ja tiesi nopeimman reitin sinne. Jonkun ajan päästä kyseinen rakennus löytyikin ja kaksikko asteli sisään...

- En ihmettele lainkaan, Trixita sanoi hymähtäen Integralle siirtäen jalkaa toisensa eteen pysäkseen vaaleahiuksisen perässä.
Poliisiasema vaikutti olevan ulkopuolelta merkittävän kokoinen, ja niinhän se oli myös sisältä katsottuna. Joka puolella vaikutti olevan poliisi jos toinenkin. Kaksikon astellessa muutamat silmäparit kääntyivät katsomaan tulijoita, kuin hait katsoisivat saaliitaan, valmiina hyökkäämään kimppuun..

Samaan jostain kulman takaa ilmestyi itse luutnantti Greg. Hän olikin jo sanomassa jotain, mutta Integra keskeytti hänet:
-Luutnantti! Meillä on puhuttavaa, ellei muistinne ole ruosteessa.
-... Helkatti vie teidän kanssa, Hellsing! Juuri kun ajattelinkin phua siitä tämän päivän lompakkovarkaasta...
-Minä puolustin liksaani vain, Integran ilme muuttui uhkaavaksi. Greg sanoikin:
-Hyvä on! Hyvä on! Puhutaan mielummin työhuoneessani tästä ja siitä edellisestä asioinnista.
-Sopii minulle.
Integra nyökkäsi Trixitalle ja kolmikko asteli Gregin työhuoneeseen. Greg sulki oven perässään.

Oven sulkeutuessa takanaan luutnantti Gregin toimesta Trixita painautui seinää vasten.
- Puhukaamme siis, ellemme tulleet tänne telepaattisesti kommunikoimaan, hän sanoi virnistäen hiljaa.
Nopea vilkaisu suljetulle ovelle sai mustahiuksisen kasvoille nousseen virneen katoamaan huuliltaan. Muistoja se vain herätti, eikä se edes mieltä ylentävä puupalikka muutenkaan ollut, joten Trixitan rauhallinen katse kääntyi kaksikkoon.

Luutnatti käveli huoneen päätyyn ja lysähti nojatuolile istumaan:
-Mihin tällä kertaa olette tökkäytyneet? hän sanoi vaimeasti nyökäten Integralle.
-Tällä näyttääpi siltä, että teillä löytyisikin jotain selitettävää.
-Löytyisi kyllä, jos kertoisin, niin esimieheni olisi vihainen kuin parsa minulle.
Integra tekikin epäilevän ilmeen ja sanoi sarkastiseen tyyliin:
-Pitääkö minun pakottaa sinua puhumaan?
-Homman nimi on se, että te, rakkaat ja toivottomat tapaukset, olette miltein joutuneet törmäämään eräänlaisen japanilaiseen vampyyrimafiaan, Gaia Imperaan.
-Gaialaiset ovat tuttuja kyllä. Kertokaahan, miksi he ovat täällä, eivätkä Tokion kaduilla?
-He ovat kiinnostuneet vampyyrimetsästäjistä, joita lymyilee näillä seuduilla, siinä tapauksessa olettekin ensimmäinen suurta huomiota tuottava rasavilli joukkio. Teillä, Hellsing, on kaikkea, mitä metsästäjä vaatii: kätyreitä, kunnia, johtajuus ja aseistus. Pelkään pahoin, että juuri tuollainen mafia alkaa juuri teidän pikkuisen johtajan takia alkaa mellakoimaan imperiumimme sisällä. On hankalaa pitää teitä salassa, vaikka turvakomissiokin tietäisi teistä edes jotakin.
-Tuo eräs, joka aiheutti mellakan ostoskeskuksessa oli siis gaialainen.
-Sehän oli ihmissusi! Onko muka mahdollista siis, että ihmissudet voivat liittoutua vampyyrien kanssa?
-On se mahdollista. Olemme nähneet Milleniumin joukoissa ainakin vampyyreitä sekä ihmissusia. Nämä liitokset ovat kovia ja niitä on vaikea voittaa, ellei yritä.
-Teidät yritetään tappaa, Hellsing! Juuri teidät! Lähettämälläni tehtävälläni tarkoitin juuri sitä, että käykää heidän kimppuun suoraan takaa.
-Tiesittekö kokoajan, että he ovat pubissa?
-Jos rakkien karvaa sieltä löytyy aina!

- Gaia Impera..? Millenium..? Trixita kysyi itsekseen mielessään kuunnellessaan hiljaisena keskustelua.
Vieraita nimiä mustahiuksiselle, mutta Integralle ne vaikuttivat olevan tuttuja. Trixitan mieli vaelteli ties minne, mutta mistään muistojensa kätköstä ei löytänyt yhteyttä kumpaakaan mainittuun järjestöön, lukuunottamatta pientä yhteenottoa Milleniumin vampyyrien kanssa jokunen aika sitten. Molemmat olivat siis Integran pään perässä, ja perusteluita tuo luutnantti tuntui latelevan suustaan tuosta vain. Keskeyttämättä kaksikon puheita mustahiuksinen kallisti päätään puolelta toiselle tuumailen asioita itsekseen.

-Jos kerran rakkien karvaa löytyy, siinä tapauksessa voin pistää bileet pystyyn, Integra sanoi hiukan kiusalliseen sävyyn ikään kuin yrittäen hiukan terrorisoida luutnanttia. Luutnantti sanoi huokaisten:
-No nyt minä olen tyhmä!
-Joko meni pupu pöksuun, luutnantti? virnisti Integra. Luutnantti naurathi itsekseen ja tokaisi:
-Hitto! Olette kyllä minua viisaampia! Nyt tehkää niistä örkeistä selvää.
Integra naurahti voitokkaana ja kääntyi ovelle päin:
-Jes!

Mustahiuksinen naurahti ääneen kumartaessaan Gregille.
- Voitte luottaa häneen, luutnantti! Trixita huikkasi vielä miehelle poistuessaan huoneesta Integran kanssa.
Trixita tiesi, ettei tuota vaaleahiuksista lannistettaisi niin helpolla, ja käsiaseiden käyttö oli hänelle tuttua kauraa. Puolestaan Fehérin omistaja ei olisi sanonut samaa itsestään, sillä hän pääsisi tänään käsittelemään käsiaseita monien vuosien tauon jälkeen, kunhan he pääsisivät kartanolle takaisin.

Tällä kertaa Greg joutuikin kärsiä henkisen tappion, taas vaihteeksi. Joten lopuksi hän vain joutui jäämään ihmettelemään asioita Integran ja Trixitan poistuessa. Vampyyrimetsästäjät..., hän ajatteli ja painoi päänsä kämmenellään epätoivoisen näköisenä.

Integra ja Trixita lyllersivät ulos poliisiasemasta. Integra näytti olevan innokas ja tyytyväinen samaan aikaan. Hän ajatteli: Mikä kaunis päivä! Tämän pohdittuaan hän suuntasi takaisin kadulle, jossa oli parkkipaikka. Saavuttuaan parkkipaikalle, hän huomasi yllätyksen ja jäi hetken tuijottamaan silmät pyöreinä paikalleen. Hänen Gadillacinsa oli kadonnut.
-Älkää vain sanoko, että minun autoni varastettiin! hän ällistyi niin, että sikarikin putosi hänen suustaan.

~Kirjoitusvirheet korjattu

- En kyllä sanoisi sitä mielellään, Trixita aloitti, ja sanoi sitten kallistaen päätään puolelta toiselle: - Mutta siltähän tämä vahvasti vaikuttaisi..
Autoilla ei yleensä ollut tapana ottaa jalkoja alleen ja lähteä juoksemaan sattumanvaraiseen suuntaan, joten kyseessä oli epäilemättä autovarkaus.
- Kuka edes hyötyy autosta, jos ei omista sen avaimia..? mustahiuksinen kysyi ääneen rapsuttaen takaraivoaan katsoessaan tyhjää parkkipaikkaa, johon Integra oli autonsa jättänyt.

-Tämä on outoa... Siinähän oli hälyttimet päällä, Integra lämäisi kämmenellään otsaansa.
-Sinne meni! Tämä machiina olikin kallein omaisuuteni okkultistikirjallisuuden jälkeen!
Nyt täytyikin keksiä, mitä piti tehdä seuraavaksi ja samalla myös miettiä, miten tämä epätavallinen rikostapaus oli mahdollinen. Integra hiukan pohti mielessään ja samalla ääneen asian todennäköisyydet:
-Auton voi varastaa, vaikkei olisikaan avaimia. Menopeli toimii osittain dieselillä, joten... johdot katki ja sitten automaattikäynnistys ilman avaimia. Sehän veisi paljon aikaakin!

~Kirjoitusvirheet

- Vietimme kylläkin aika kauan vaatteita metsästämässä siellä, Trixita tokaisi, melkein virnistäen.
Integran selittäessä ties mitä tietoja varastetusta autostaan Trixita huokaisi hiljaa, ja katsoi pää kallellaan tyhjää ruutua maassa.
- Hälyttimet päällä ja silti varastettiin.. Olisiko siis tämä varas jotenkin onnistunut asettamaan sen pois päältä? hän kysyi hiljaa tyhjyydeltä, jonka jälkeen mustahiuksinen kirosi itsekseen.

-Tämäkin on mahdollista, Integra kohautti hartejaan ja jälleen sytytti uuden sikarin.
-Se varas täytyy löytää myöhemmin, nyt on pakko hakea kyytiä jostain muualta.
Joten hän kaivoi taskustaan kännykän ja alkoi näpyttää puhelinnumeroa.

Trixita käänsi katseensa Integraa kohti ennen kuin muisti, minkälainen vaaleahiuksisen valta oikein olikaan. Häneltä ei tuntunut puuttuvan vaihtoehtoja, oli kyseessä sitten taistelukentällä riehuva monsteri tai kadonnut ajoneuvo. Aina olisi jotain, jolla voisi korvata tilanteen..
- Heh.. Mihin et olisikaan varautunut, Integra..? Trixita naurahti itsekseen hymähtäen sivustakatsojien nähtäväksi.
Ennen kuin Integra oli ehtinyt luurin korvalleen asettaa mustahiuksinen käänsi katseensa takaisin edessään aukeavaan näkyyn. Tällä kertaa jäisen siniset silmät katsoivat jonnekin kauas rakennusten taakse, kuunnellen samalla ympärillä laulavien harvojen lintujen lauluja, jotka hukkuivat autojen pörinöihin renkailla liikkuvien metalliromujen nytkähdellessä eteenpäin..

-Haloo? Sellainen juttu kuules. Menopeli on pöllitty, joten lähettäkää joku hakemaan tai muuten..., Integra puhui puhelimessa ja sitten ärähti lopuksi: - Tänne Oxfordin kadulle.
Soitessaan tukikohtaan Integra piilotti kännykänsä taskuunsa ja pöhki sikarin savua ilmaan kuin veturi kiskoissa.
-En sattumalta yritettiin varastaa lompakko ja sitten... varastettiin auto... Minulla ei ennen ollut noin paljoakaan päiviä, jossa joudun oikein räjähtämään kunnolla kuin pommi... Hitto! Vihaan sattumia!
Tällä kertaa piti odottaa kyytiä kartanosta ja kärsimättömyys vei Integralta hermot. Aina kun yksi sikari tuli poltetuksi, seuraavaksi oli vuorossa toinen. Tämän jälkeen hän käveli jalkakäytävällä ympyrää ja moni ohikulkeva ihminen yritti varoa häntä.

Jotta mustahiuksinen saisi päänsä pidettyä hartioiden yläpuolella piti hän pientä etäisyyttä. Integran äänestä pystyi melkein kuurokin erottamaan, ettei hänen huonolle puolelle kannattaisi liittoutautua nyt, ellei hengestään haluaisi päästä. Ei mikään ihme, ensin rahapussi meinaa saada uuden omistajan, ja nyt auto oli lähtenyt omille teilleen..
- Mikäköhän pirskatti sen autonkin otti omakseen..? Trixita pohti itsekseen astellessaan eteenpäin harppoavan Integran perässä samalla kuin huitoi vaaleahiuksisen pöhkimiä savuja silmistään.

Kesti puoli tuntia kunnes paikan päälle saapui Audi, josta sitten ulos loikkasi hovimestari Edgar:
-Pahoittelen viivästystä. Kaupunki on tähän aikaan liian ruuhkainen, kun ihmiset palaavat töistä kotiin.
-Hyvä, että sentään tulit.
-Miten yhtäkkiä kävi noin, että te...? Onko siis autonne varastettu?
-Jippyy.
-Tehän vasta ostitte sen tänä vuonna!
-Niin, mutta sen voi etsiä myöhemmin ja sitten sen varas saa kunnon selkäsaunaa aristokraattien tyyliin. No Trixita. Hypätäänpäs kyytiin ja illalla menemme pubille.
Integra heitti kassinsa, jossa oli valepuku, takakonttiin ja istahti sitten takapenkille.

- Eh? Aa, juu, toki, Trixita sopersi vavahtuessaan ajatuksistaan.
Integran tavoin mustahiuksinen istahti takapenkille viskattuaan oman pussinsa taakse. Turvavyö loksahti jopa kiinni ja pian auto nytkähti liikkeelle. Tosiaan, ennen iltaa mustahiuksisen piti vielä kuulema ehtiä harjoitella käsiaseiden käyttöä. Aika jäisi kyllä lyhyeksi, sillä kartanoon oli suhteellisen pitkä matka, ja suunta pitäisi vielä kulkea takaisinkin. Toisaalta ilta oli pitkä, ja yölläkin olisi mahdollista poimia mahdollisia tietoja murhista ja niiden tekijöistä..

Tunnin kuluttua, kun Audi saapui kartanon pihalle ja Integra lyllersi ulos autosta ja kaivoi takakontista ostoskassit ja antaen Trixitalle oman sanoi hovimestarille:
-Tämän vuoksi voit pari päivää vapaana.
-Niin kuin tahdotte, hovimestari kumarsi ja kipitti jonnekin.

- Ja täällä taas.., Trixita naurahti itsekseen luodessaan katseen Hellsingin kartanoon loikatessaan takapenkiltä ulos.
Trixita otti pussinsa vastaan Integralta ja lähti astelemaan naisen perään sanoen mitään. Kartanoon astuessaan mustahiuksinen huomasi muutaman sotilaan häärivän ympäriinsä toteuttaen tehtäviä, jotka heille oli annettu. Paljoakaan heihin ei mustahiuksinen kiinnittänyt huomiota seuratessaan Integran askelmia, jotka näyttivät jatkavan kohti portaikkoa.

-Voimme jättää tavarat yläkertaan ja sitten lähteä ampumaradalle, Integra ehdotti ja kaksikko lähti sitten Integran työhuoneeseen. Integra ei muuta kuin viskaisi kassinsa tuolilleen ja sytytti jälleen uuden sikarin.

Vaaleahiuksisen työhuoneeseen astuttuaan mustahiuksinen laski ostospussinsa seinää vasten nojaamaan. Trixita jäi lähemmäs ovea odottamaan Integraa. Mikään kiire heillä sinäänsä ei ollut, mutta ei kaksikko voinut yöhän asti odottaa. Seuraten pussukkansa esimerkkiä Trixita löysi itsensä nojaamasta seinää vasten hengittäen rauhalliseen tahtiin.

-Mennään sitten alakertaan, Integra tokaisi ja kaksikko matkasi alakertaan, kartanon pohjakerrokseen, joka oli lähinnä osa sotilaiden huoneita ja varastoja. Paikka toimi myös turvajärjestelmän suojana. Turvajärjestelmä huoneen vieressä odottikin ampumarata, joka olikin tällä hetkellä autio.
-Sotilaat harjoittelevat keskipäivällä sekä kolmen aikoihin täällä, mutta minä pääsen tänne aina.

- Jostain kummasta syystä en yhtään ihmettele, Trixita naurahti tallustaessaan Integran perässä ampumaradalle.
Joka puolella vaikutti olevan kuulo- ja silmäsuojia. Ei mikään ihme, niitä tarvittiin ampumaradoilla yleisesti. Trixita oli nähnyt niitä kauan sitten majatalon uumenissa, joten ilmeisesti siellä oli piilossa jossain oma yksityinen ampumarata, jota saivat käyttää korkea-arvoisemmat komentajat ja kouluttajat. Mustahiuksinen asteli tutkimaan käsiaseita ja rataa, jolla ilmeisesti tulisi ampumaan piakoin.

-Jotta ei tulisi kuuroksi, on siis pakko suojata korviaan kuulosuojaimilla, muuten oikein kunnolla paukahtaa! argumentoi Integra ja ja poimi omat kuulosuojaimensa pöydältä ja tassutti rautaisen lukkokaapin eteen. Usein lukkokaapeissa lojui aseita varalta, toisin useammin joko haulikoita tai kiväärejä. Integra vain etsi kaapistaan käsiinsä kaksi Walther PPK-pistoolia.
-Täälläkö ne ylimääräiset lymyilivät? Kylläpäs on huono muisti minulla.