Trixitan ja Integran saaga 7: Kaksi soturia II (K18)

Mustahiuksisen käden paketointi sujui lopulta ilman suurempia ongelmia, vaikka hoitajien pitikin pyyhkiä roiskuneet veret seiniltä ja lattialta vielä operaation loputtua. Lopulta viimeisetkin valkotakkiset poistuivat huoneesta mumisten samalla tuovansa piakoin jonkun tarkistamaan Trixitan kunto. Hänen vaaleat silmänsä tuijottivat hiljaa huoneen melken liian vaaleaa kattoa. Hänen kädet ja jalat olivat vielä teipattu petiin kiinni, jottei hän voisi repiä pakettia auki.
Aika tuntui matelevan liian hitaasti eteenpäin, jos se edes sitä teki ollenkaan. Tunti tai jopa enemmän aikaa oli kulunut siitä, kun lääkärit poistuivat huoneesta. Ovi aukesi ja muutamien askeleiden ääni rikkoi huoneessa vallinneen hiljaisuuden, ja jotta huoneessa ei liian hiljaista ollut, vanhempi tohtori mutisi jotain avustajan kanssa.
- Eli hänen olkavarren läpäisi luoti..?
- Kyllä.
- Selvä homma.. vanhempi tohtori mutisi vähäsanaiselle avustajalle. Hän käveli hiljaa Trixitan viereen ja työnsi päänsä mustahiuksisen ja katon väliin.
- Tervehdys, mikä on vointisi? hän kysyi.
Trixitalle näky oli liikaa. Tunti hiljaisuudessa oli tuonut mustahiuksisen muistiin niitä asioita, jotka Trixita oli jo ehtinyt toivoa unohtaneensa. Miehen kasvonpiirteet olivat melkein tismalleen samanlaiset kuin sen kirotun päällikön, joka muutti mustahiuksisen lapsuuden eläväksi helvetiksi. Vaaleat silmät lukkiutuivat mieheen ja Trixita oli jo syöksymässä miehen kimppuun. Sidotut kädet ja jalat kuitenkin pitivät Trixitan pedin vankina, joten iäkäs tohtori selvisi katseesta, joka oli tappaa miehen säikähdyksestä.
- Rauhassa vain, tarkistan nopeasti miten kätesi jaksaa, mies yritti rauhoitella Trixitan lisäksi myös itseään.
Huoneen ulkopuolelta kuului hiljaista keskustelua..

- Mitä helkattia tämä merkitsee?! raakui Kevin.
- Luuletko, että minä tietäisin?! Sanoittehan, että kimppuunne hyökkäsi kaksi ihmissutta. Kaksi! luutnantti Greg yritti puolustautua vastapuolen huudon pommitukselta: -En ole varma. Tämä täytyy tutkia.
- Entä jos tapahtuu muodonmuutos?
- En uskoisi, että heti se tapahtuisi, muuten olisimmekin jo Integran ruokalistalla myös nämä valkotakkiset nuubit! En usko, että tämä hammas olisi ehtinyt tehdä hänelle mitään.
- Se ihmissusi...Se kaatui Hellsingin ja Trixitan päälle... Voi olla...
-...Että se olisi voinut uopttaa hampaansa uhriinsa viime hetkellä. Kuolleen suden pääkin puree kuolemansa jälkeen. Koska tilanne on noin vakava, joudumme järjestämään pienen valvontakomission Integraa varten. Viime aikoina hän oli saanut paljonkin turpiinsa, vaikka hänen näen harvinaisena näkynä taistelukentälläkin.
- Luutnantti... Kuinka kauan olette tunteneet toisenne?
- Ensimmäisen kerran olen tavannut hänet kasvoittain eräässä tehtävä paikassa. Minä olen lähettänyt joukot Cheddarsiin tutkimaan murhaa, jonka tekijäksi paljastui itse vampyyri. Me poliiisit emme voineet otukselle mitään, joten päätin ottaa järjestöönne yhteyttä. Integra ilmestyi sitten itse paikalle ja pitikin ihmeellisen saarnan hirviöistä ja örkeistä. Tämän jälkeen hän lähtikin tassuttelemaan tehtäväpaikalle. Muutaman tunnin päästä, saimme tiedon, että vampyyri tapettiin, mutta 23 poliisia sai surmansa.
- Sitten olette tämän jälkeen käyneet useammin hirviöluennoissa? Tyylikästä korkea-arvoiselle poliisikomisaarille.
- Heh. Te vampyrinmetsästäjät omasta itsepäisyydestänne kohta jouduttekin aisoihin.
Keskustelu kului kaksikolla kiivaasti. Myös Kevin kertoi, miten oli joutunut vampyyrimetsästäjien haaviin ja minkälainen palvelusaika siellä on tälläkin hetkellä. Hetken päästä tulikin Integran kirurgi ja sanoi:
- Voimme siirtää hänet Kegelapanin seuraksi. Autatte sitten hiukan puuhissa. Nyt kello on jo noin paljon ja suurin osa porukoista lähti kotiin.
- Selvä! Greg ja Kevin nyökkäsivät. Kirurgi tassutti sitten huoneeseen, missä Trixita oli ja ilmoitti tohtorille:
- Joudumme tyhjentämään teho-osaston, tohtori. Parempi, että potilas nukkuisi kaverinsa seurassa.
- Minulla ei ole sitä mitenkään vastaan, vanhempi tohtori sanoi tarkastaessaan loppuun Trixitaa: -Tällekin kävi köpelösti. Miten leikkaus sujui?
- Hän selviää kyllä, mutta... Niin! Diagnoosi on muuten juuri annettu luutnantti Gregille. Saatte paperit kun potilas tuodaan tänne. Duckman, jäisitkö tänne hetkeksi?
- Käyhän se minulle, Kevin astui huoneeseen takaraivoaan rapsuttaen. Hän katsahti Trixitaa ja istahti tämän sängyn viereen jakkaralle. Hän kuiskasi Trixitalle:
- Integralla on näköjään vaikeuksia nyt...

Kevin olisi saanut samanlaisen vastauksen kuin tohtori mustahiuksiselta ellei Trixita olisi tunnistanut miehen ääntä. Kuitenkin nainen päätti käyttäytyä edes jotenkin, kun kyseessä oli kerta Integraa ja häntä auttanut mies. Kuunneltuaan miehen kuiskauksen Trixitan silmät sulkeutuivat hetkeksi, ja uudelleen auetessaan ne jäivät puoliksi auki. Ääntä hänen kurkustaan ei irronnut, joten avatessaan silmänsä uudelleen Trixita henkäisi syvään.
- Elossa siis vielä.. Luojan kiitos, Trixita mietti itsekseen, saamatta sanaakaan suustaan. Ilmeisesti se pistos lamaannutti hänen äänihuulensa, jottei hänen huudot ja karjunnat häiritsisi olkavarren paketointia. Toisaalta se onnistui lamaannuttamaan naisen melko tehokkaasti, sillä koko sen ajan kun mustahiuksisen kättä paketointiin, ei hän reagoinut lainkaan kipuun tai ympärillä pyöriviin valkotakkisiin.
Trixitan vaaleat silmät liikahtelivat hetken aikaa ympäri huoneen seiniä kunnes mustahiuksisen katse löysi vieressään istuvan miehen. Hetken aikaa hän katsoi miestä ennen kuin katse siirtyi vieressään paikallaan pysyvään lattiaan.

Kevin huokaisi syvään ja istui jakkaralla kädet ristissä katse lattialla. Hän jännittyneenä ja peloissaan mumisi jotain itsekseen. Muutaman minuutin päästä valkotakkisten porukka toimitti Integran pois teho-osastosta ja laittoi nukkumaan Trixitan huoneen toiselle puolelle. Kevin pongahti heti pystyyn ja meni äkkiä katsomaan, mikä oli johtajan laita.
- Hän nukkuu. Ei mitään hätää..., luutnantti Greg tokaisi.

Trixita kuuli jonkun tulevan huoneeseen. Ilmeisesti joku tuotiin paareilla, ja päätellen Kevinin reaktiosta paareilla tuotu nukkuva hahmo oli Integra. Trixita yritti kääntää päätään tulokkaan suuntaan, mutta mustahiuksinen pystyi liikuttamaan vain silmiään. Seurattuaan vaaleiden silmien avulla Kevinin suuntaan sinisilmäinen löysi toisen naisen, joka näytti lepäävän. Vaaleat silmät laskeutuivat seuraamaan lattian hiljaista elämää paikallaan kuunnellen luutnanttia.

- Hän oli useita tunteja tuolla teho-osastolla! Olinkin huolissani..., Kevin naakui. Greg huokaisi syvään ja tutki hiljaa diagnoosia. Tämän jälkeen hän kysyi Trixitalta:
- Milloin edellisen kerran Integra sai lättyynsä?

Vaaleat silmät nousivat takaisin ylös kohdatakseen Gregin katseen. Yritettyään sanoa, ettei viime kerrasta ollut kovinkaan kauan, Trixita pudisti päätään purien huultaan. Johonkin hän sentään pystyi, mutta äänen palautuminen olisi tällä hetkellä se tärkein asia raajojensa tunnon lisäksi..

- Sentään sinäkin jouduit tuohon ikävään paikkaan..., luutnantti tokaisi kohauttaen hartejaan. Sitten hän sanoi:
- Sovitaan niin, että tulen myöhemmin. Voitte ensin toipua rauhassa ja voin sitten ilmoittaa kartanon väelle, että olette elossa.
Sitten hän nyökkäsi ja katosi oven taakse. Kevin itsekin istui jakkaralla ja mietti, mitä tekisi. Hän päätti tällä kertaa odottaa, milloin Integra heräisi.

- Isä! Integran silmät loksahtivat auki ja hän pongahti istumaan. Hänen ilmeensä oli hiukan hölmistyneen näköinen ja hän hengitti raskaasti pitäen kiinni kipeästä olkapäästään.
- Sir. Rauha maahan! Näitte painajaisia.
Integra kääntyi katsomaan puhujaa ja huomasi Kevinin istuvan jakkaralla ja tämän takana sairasvuoteen, jonka päällä makoi Trixita. Hellsing murahti itsekseen ja lösähti takaisin makuulle.

Integran pongahtaessa ylös Trixita oli vaipunut uneen sitä tajuamatta ensin. Eläessään uudelleen unessaan kenties pahinta fyysisen kidutuksen hetkeä Trixitan keho nytkähteli pedillä levottomasti, ja olisi tipahtanut sairaalan kovalle lattialle, ellei hänen käsiään olisi teipattu kiinni petiin..

Tumman huoneen seinillä roikkui pari kahleita, joista roikkui käsien varassa oleva nuori hahmo selkä ovelle päin. Vaaleat silmät tuijottivat mitään näkemättä huoneen lattiaa. Naisen paita roikkui peittäen hänen etupuolensa. Kuului kova pamahdus ja huoneeseen marssi vaaleahiuksinen mies apureineen.
- Kegelapan. Odotan edelleen vastaustasi esittämääni kysymykseen.
Kyseisestä kysymyksestä oli kulunut muutamia viikkoja, jotka tuntuivat Trixitasta vuosilta, ellei jopa pidemmältä ajalta. Mustahiuksinen ei edes luonut vihaavaa, halveksivaa katsetta mieheen.
- Siinä tapauksessa lisään hieman vauhtia päätöksesi tekoon!
Samassa ruoska heilahti miehen kädessä ja Trixitan selkä tuntui hajoavan kahteen eri osaan. Sama tunne toistui toisen kerran. Ja kolmannen. Vasta kymmenennen heilahduksen jälkeen mies poistui huoneesta paiskoen maanalaisen sellin huoneen oven kiinni. Pimeään tilaan jätetty nainen puri tiukasti hampaitaan yhteen, pidätellen huutoa ja itkua, jotka melkein pääsivät ulkokuoren yli. Hän tunsi, kuinka ruoskan jättämistä jäljistä vuosi veri vapaana selkäänsä pitkin lattiaan..

Kului kolme viikkoa, kunnes koitti aika päästää Integra ja Trxita pois sairaalasta. Integralle annettiin jonkinlainen lääkitys, jotta olisi lienee helpompi kulkea tikkeillä. Tämä kerrassaan ärsytti ripeästi Hellsingiä. Riitti jo sellaisetkin lääkitykset, jossa hänen stressaavia hermojaan pidettiin kurissa. Kevin lähti hakemaan Prayerin kartanosta. Sotilas- parka joutui päivittäin tulla katsomaan Trixitan ja Integran vointia ja tuomaan heille jonkinlaisia kuulumisia. Integra nyt miettikin, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, kun pääsee heti seuraavaksi kuningattaren puheille. Helkkarin Greg! Aina sitä lärviä ei jaksa pitää kiinni! Integra ajatteli puoliksi raivoissaan. Kuitenkin hän oli tyytyväinen siihen, että edes kotona pääsisi käymään, mutta sielläkin saattoi odotella yllätyksiä. Integra vilkaisi Trixitaa, joka sitten nukkui sikeästi omalla vuoteellaan. Integra nousi ja käveli tämän luo. Hän alkoi sitten ravistella Trixitaa hereille:
- Herätys! On hyviä ja huonoja uutisia!

Tuntiessaan jonkun liikuttelevan väsynyttä kehoaan Trixita oli valmis kiroamaan herättäjän alimpaan koloon minkä sillä hetkellä keksi. Raottaessaan toista silmäänsä ravistuksen keskeltä huomasi mustahiuksinen kuitenkin kyseisen henkilön olevan Integra, jonka kunto oli kohentunut huomattavasti kuluneiden viikkojen aikana. Teipit Trixitan käsien ympäriltä oli poistettu jokunen hetki sitten, joten hän pystyi hieromaan vielä väsyneitä silmiään mumisten:
- Huonot uutiset ensin, Integra..

Integra kohautti hartejaan:
- En tiedä, miten tämä sinuun vaikuttaa, mutta minä joudun kuningattaren puheille tänä iltana! Puheista on luvassa muutakin. Niin minulle sanottiin.
Integra katsahti muualle peittäen naamansa kämmenellään ja aloittaen ramppaamaan edes takaisin hullun lailla.
-Samperi! Samperi! Samperi!

- Rauhoitus nyt hyvä ihminen..! Trixita onnistui jotenkin huudahtamaan.
Vaikka vaaleahiuksisen kunto olikin kohentunut viikkojen kuluessa, ei hän paljon voinut riehuakaan. Olkapään haava saattaisi aueta uudelleen, jos Integra joutuisi suurempaan nahinaan. Ponkaistuaan istumaan Trixita kallisti päätään ja kysyi Integralta:
- Ja mitäs ne hyvät uutiset mahtavat koskea?

- Se oli viimeviikkoisten hirviöiden kanssa rähiköinnistä. Tämän takia nimittäin voisi sanoa, että kaupunki oli vaarassa. Suuresta melusta jäätiin siis kiinni ja minä olen vastuulla siitä, Integra huokaisi syvään: - Hyvä puoli on kuitenkin se, että me pääsemme täältä tänään pois.
Tämän jälkeen hän naurahti ja pudisti päätään selostaen tällä kertaa mielipiteensä hyvästäkin puolesta:
- Kyllä. Silti en pidä tästä, vaikka kuinka takaisin kotiin haluaisin.

Huojentavaa oli kuulla, ettei tarvitsisi olla tekemisissä valkotakkisten kanssa enää kovinkaan kauan. Mustahiuksisen mieleen juolahti kourallinen uusia kysymyksiä, jotka liittyivät sen jälkeiseen. Hän ei kuulunut Hellsingin järjestöön, ja tästäkin päätellen ei kuulunut Hellsingin sukuun. Oliko hänellä siis jonkinlainen oikeus palata takaisin Hellsingin kartanoon..? Sinne hän oli alunperin päässyt toimittuaan Integran "apukoirana" hyvän aikaa sitten.
- Olisi ollut kieltämättä vaikeaa uskoa jos rähinää ei olisi huomattu.., Trixita huokaisi olkiaan kohauttaen.

- Mutta se huomattiin jo. Minun täytyy siis keksiä, mitä kuningttarelle sanoisin, Integra rapsutti takaraivoaan kunnes toinen käsi tuntui naksahtavan ja hän laski kätensä alas.
- Saat sitten kuitenkin päättää kohtalostasi, Trixita. Vastuuhenkilönä joudun maksamaan kustannuksesi.
Integra näytti kovikselta kun seisoi kädet puuskassa samaan aikaan ajatellen: En tiedä. Minulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Anna anteeksi.

Mustahiuksisen pää tuntui loksahtavan alas. Trixitan mieltä nakertelivat muutamat eri faktat, jotka olivat jo hyvän aikaa luikerrelleet naisen mielessä. Ensinnäkin, ennen oleskeluaan kartanossa Trixitalla ei ollut paikkaa, johon palata. Toisaalta syystä tai toisesta hänen tarvikkeensa, toisin sanoen Fehér ja tikari, olivat ilmestyneet jossain vaiheessa sairaalaan. Kartanoon ei siis tarvitsisi niitä lähteä hakemaan takaisin ja kääntyä sitten omille teilleen. Kartanossa oleskellessaan esille hyökkäsi myös sen kirotun vaaleahiuksisen miehen ääni ja hahmo, jotka pääsivät muistuttamaan Trixitaa itsestään liian monta kertaa. Mikäli naisen unien näyt kävisivät toteen, olisi Hellsingin johtajan nimi ensimmäisten joukossa, jotka saisivat kohdata kylmäverisen murhaajan miekan terän ikävämmän puolen.
- Hemmettien talvien lumihiutaleiden ytimet vieköön! mustahiuksinen kirosi itsekseen hieroen hiuksiaan yhdeksi isoksi pehkoksi, jos ne eivät olleet jo tarpeeksi pehkossa.

Huoneeseen sisään astui luutnantti Greg. Integra mulkkaisi häntä hiukan epävarman näköisenä:
- Oletteko tulossa, sir Hellsing?
- Kyllä. On syytä pitää Trixita hommasta erossa. Olen kuitenkin hänelle kiitollinen. Ilman häntä en olisi tänään täällä.
Integra sanottuaan lauseensa nyökkäävästi katsahti Trixitaa.
- Kiitos ja anteeksi, Trixita. Joudun jatkamaan tästä omaa tietäni kulkien. Ehkä me tapaamme vielä joskus.
Luutnantti Greg katosi huoneesta oven taakse ja Integra seurasi tätä perässään välillä katsoen taakseen, ennen kuin itse hän katosi.

Sitten voisimme hoitaa aikahypyn. Kuukauden aikahyppy, jos sopii? Lukko. Uusi aihe.